Lapsuuden traumoja

Tässä kun vuosia pamahti taas komeasti lisää mittariin, niin on hyvä aika muistella menneitä. Kesän aikana ollaan reissailun ohessa automatkojen viihdykkeenä useaan otteeseen muisteltu hymyssä herkässä kaikennäköisiä huvittavia lapsuuden traumoja. Tässä sitten tarjolle muutamia mieleenjäänteitä tilanteita lapsuudesta:

♦ Isosisko ja isoveli ajoivat pikkurupuiksi nimeämillään pienillä polkupyörillä täysillä juoksevaa pikku-Piiaa takaa, ja huusivat, että jos pysähdyn niin jään alle ja kuolen. :D Itse en onneksi muista tätä, mutta sisarukset muistavat tätä kanssani harrastaneen.

♦ Tupperware-kutsuilla vieras tätihenkilö ihmetteli kovaan ääneen, että luuli minua kolmevuotiaaksi. Olin kuusi. Vitutti aivan todella lujaa. Jos lapsen tunnetilasta voi näin edes sanoa, hah!

♦ Kurkkasin pienenä piharappusten rappurallin alle, ja järkytyin törmätessäni aivan jäätävän kokoiseen (mutantti)hevosmuurahaiseen. Trauma oli valmis.

93001

♦ Katsottiin viisivuotiaina salaa kaverin kanssa (näin jälkikäteen todella puinen) K-16 kauhuelokuva nimeltä Pahasilmä. Pariin yöhön ei sitten nukuttu.

♦ Aina ei tarvinnut katsoa K-16 elokuvia, vaan veikkaan etten ole ainut, joka on traumatisoitunut Muumeista. Jos Mörkö ei itsessään ollut jo tarpeeksi pelottava, niin yöunet kyllä lähti jaksosta, jossa Muumipeikko piiloutui taikurin hattuun ja muuttui todella rumaksi olennoksi, jota edes tämän äiti ei tunnistanut pojakseen. Karmeaa!

♦ Isoveljeni söi salaa 8-vuotissynttärilahjaksi saaneeni Geisha-suklaalevyn. Never forget.

♦ Isoveli laittoi mulle mopokypärän päähän ja tähtäsi kuulapyssyllä takaraivoon. Robin Hoodin sihti oli heikko, ja niskaanhan se osui. Sattui ihan hitosti, mutta samalla nauratti niin ettei happea saanut. Mun veli on oikeesti ihan kiva! :D

001

♦ Hörppäsin kerran salaa vaniljakastiketta suoraan jääkaapissa olleesta avatusta purkista. Se oli täysin härskiintynyttä, paakkuuntunutta ja homehtunutta ja muistutti enemmän sieni- kuin vaniljakastiketta. Jäi viimeiseksi kerraksi, kun kävin hörppimässä suoraan mitään purkin suusta.

♦ Putosin kerran uimataidottomana pikkunaperona omakotitalomme pihassa olleeseen lampeen, josta vieressä ollut aikuinen henkilö joutui minut pelastamaan. Tämän jälkeisenä päivänä pihalle äiskän kanssa mennessämme katselin kuistilta kohti lampea todeten tuimana, että ”se on sun syys, sun asias, jos hukutat mut!”

Löytyykö ruudun toiselta puolelta huikeita ja näin jälkikäteen huvittavia lapsuuden traumoja? :D

xoxo,
Piia

Edellinen juttuni: Nää on mun synttärit!

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

9 vastausta artikkeliin “Lapsuuden traumoja”

  1. Hahhaha!! :’D sullekin sattunu toi vaniljakastike juttu! Mulla kävi sama, ja koska rakastin ja rakastan ylikaiken vaniljakastiketta ja -jäätelöö, oli se sillo aivan järkyttävä kokemus!! :”D jääny nii pahat traumat että nykyisin kaadan lusikkan ja haistan :D Sit toinen pahimmista on ehkä se ku lapsena jos oltiin sukuloimassa ja sattu vähä villinä olemaan (varsinkin jos oli paljo ihmisiä) nii sit tuli vähä semmonen esittämisen halu/huomion hakemisen tarve… Sit ku kuulee jonkun vanhemman suusta; ”Kyllä myö ollaan sinut jo huomattu” VOI LUOJA SITÄ HÄPEÄÄ!!! :’D nykyisin kostan tätä vitosluokkalaiselle veljelleni (Y) ilkeää?

    • Hahah, mikä sattuma! Siis mäkin rakastin tuota vaniljakastiketta, mut tosta jäi kyllä syvät traumat! :D Ja eikun vahinko kiertämään nuoremmille!

  2. Siis voi ei mitä muistoja! Ihan huippuja! Ite en jaksa alkaa luettelemaan mun muistoja koska muistan niitä vielä paljon kun oon niin nuori. mutta varmaan yks oli ainaki sellane et olin ehkä ykkösluokalla ja me oltiin kait isän kaa jossain kylässä. Sitten se vanhin tyttö sieltä sano mulle että lasi pamahtaa mikrossa jos sen sinne laittaa (se siis juksas mua). Ja mä tietty pelkäsin kaikkia kovia ääniä ja otin sen sit ihan tosissaan. sit mää vaan aloin vetää iskää hihasta koska se tyttö oli laittamassa sitä lasia sinne mikroon. Iskäkin kyllä vähän ihmetteli kun halusin yhtäkkiä vaan lähtee :D
    ♡:Vilma♥

  3. Muumien mörkö oli kyllä traumaattinen kokemus. Niin traumaattinen, että mörkö-painajaiset loppuivat vasta muutama vuosi sitten .. Olen siis 29v :D

    • Siis mörkö oli oikeesti todella paha! Eli en ihmettele, jos se on piinannut yöunia vielä aikuisiälläkin! :’D

  4. Haha, tulee ihan lapsuus mieleen noista. :D Paitsi että vanhimpana sisaruksena olin usein se traumojen aiheuttaja… ;) Yksi mun pahimmista traumoista on se, kun 5-vuotiaana tajusin, että perkele, joulupukki onkin meidän eno. Siinä sitten lukkiuduin jouluaattoiltana vessaan mököttämään ja huusin vanhemmille, että ”miten te ootte voinu huijata lapsia näin, en enää koskaan luota aikuisiin!” Mutta jos joskus ite lapsia saan, niin laitan vahingon kiertämään totta kai. :D P. S. Muumien mörkö ei ollut mitään verrattuna siihen aavelaivajaksoon. Hui kauhistus!

    • Eiii olin unohtanut jo aavelaivajakson! Ja Joulupukkitramat! Eih! Nyt pamahtelee lisää näitä omia traumojakin esille! :DD

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta