KEHITYKSENI FITNESSIN VAPAAOHJELMISSA VUODESTA 2013

Koska valmistautuminen kohti syksyn kinkereitä on tällä likalla taas tämän viikon myötä käynnistynyt, niin sen kunniaksi päätin fiilistellä vähän vanhoilla kisameiningeillä! Pamauttelin tuossa viime syksynä tulille kehityskuviani kisakunnoissa, ja nyt ajattelin sopivana jatkumona (näin reilu 10 kuukauden jälkeen) availla vähän edistysaskeleitani toisessa lajini erittäin olennaisessa osa-alueessa eli vapaaohjelmassa. Vapaaohjelmasta on muutenkin kyselty paljon, että millainen se on ja mitä se sisältää, joten tässä vähän vihiä tiedonjanoisille ja asiasta kiinnostuneille käytännön esimerkein.

Saan edelleen paljon kyselyitä, että mikä tämä oma lajini oikein on. Bikini fitness ja body fitness tunnutaan tietävän jo aika hyvin, mutta oma lajini on viralliselta nimeltään ihan vain ”fitness”, joka tunnetaan puhekielellä täällä Suomenmaalla ehkä hieman paremmin kuvaavammalla nimellä vapaaohjelmafitness. Fitnessissä amatööripuolella pisteistä puolet rakentuu vapaaohjelman pohjalta ja toinen puolikas tulee atleettisen x-mallisen fysiikan perusteella, joka muistuttaa hyvin pitkälle body fitnessissä haettavaa kuntoa. Ammattilaispuolella vaparin arvo nouseekin sitten kahteen kolmasosaan, ja sehän muuten passaa minulle!

Tässä niitä vanhoja vapaaohjelmiani nyt sitten tulee loogisesti aikajärjestyksessä, ja samalla pientä kertausta matkastani lajin parissa. Pieni kunnia koreografioista myös Madame Pajulahdelle, joka järkkymättömällä luovuudella ja rautaisella kokemuksella on pistänyt jokaisen spektaakkelini iskuun. Boom!

NORDIC FITNESS EXPO 2013

Centipede-teema: SM 1.sija

Vuonna 2013 kilpailin ensimmäistä kertaa Nordic Fitness Expossa, ja voitin samalla ensimmäistä kertaa myös Suomenmestaruuden lajissani. Olin tällöin vielä juniori-ikäinen, mutta minut tuikattiin suoraan kisaamaan yleiseen sarjaan kansainvälisissä kilpailuissa. Tämä osoittautui kuitenkin ihan passeliksi ratkaisuksi, ja debyyttivuotenani voitin naisten EM-pronssia sekä nappasin naisten MM-kilpailuissa finaalipaikan sijoittuen siellä kuudenneksi. Nälkä alkoi kasvaa, ja seuraavalle vuodelle janosin vielä lisää.

Nyt jälkikäteen tätä pätkää katsoessani olen toki tyytyväinen, mutta hurja kasa siistittävää ja hiottavaa näyttää löytyneen. Intoa ja menoa oli kyllä tällöin vaikka muille jakaa, ja tosiaan sitä sähköä ajoittain vähän turhankin paljon, joka ilmeni jonkinasteisena höntyilynä vähän siellä täällä. Mutta niinhän se menee, että lavalla on välillä käytävä vetämässä show, että näkee oikeasti missä mennään, vaikka tälläkin pärjättiin oikein hyvin jokaisessa viidessä kisassa, missä tuon samaisen setin paukutin. Valmis ei kuitenkaan ole kukaan ikinä, enkä minäkään ole sitä vielä tänäkään vuonna, heh.

ARNOLD EUROPE AMATEUR 2014

Viidakkoteema: 1.sija + overall voitto + pro kortti

Vuoden 2014 vapaaohjelmassa lähdettiin aika eri näkövinkkelistä liikkeelle, ja vapaaohjelmasta pyrittiin tekemään hieman kansainvälisille kilpailulavoille sopivampi. Cheer-taustastani paistavaa jäätävää tykittämistä ja sähköttämistä valjastettiin vähän eri muotoon, ja yritettiin saada mukaan hieman sulavuutta sekä huolitellumpaa ja viimeistellympää kokonaisuutta. Olin vuoden aikana panostanut selän liikkuuvuuteen ja uusien käsilläseisontakombinaatioiden kehittämiseen, sillä ne tuntuivat minulle luonnollisimmilta ja potentiaalisimmilta kehityskohteilta. Vanhojen urheiluvaivojen rajoitettamista kintuillani kun ei lajissa arvosteltavaa liikkuvuutta tahtonut saada ilmennettyä, niin se piti taikoa selästä. Sehän fitnessissä onkin parasta, kun koreografian voi rakentaa täysin omanlaiseksi ja omien vahvuuksien pohjalle. Tämän vuoksi lajista alunperin innostuinkin, kun ei enää tarvinnut väkisin paukuttaa liikkeitä, joissa vammat vaivaavat.

Arnold Europe Amateuriin lähdin kilpailemaan ihan vain nähdäkseni oman tasoni verrattuna maailman kärkeen, ja päätavoite oli ehdottomasti tulevissa MM-kilpailuissa (jonne paikka oli toki vielä saavuttamatta tulevien SM-kisojen kautta). Tuossa skabassa kävikin aika vekkulisti, sillä voitin yllättäen oman sarjani ja nappasin vielä pituusluokkien välisen vertailun voiton (overall-mestaruus), mikä tarkoitti sitä, että sain lunastettua lajin ammattilaiskortin ja MM-kisoihin sitten ei enää mentykään. :D Tuo oli yksi elämäni hienoimmista päivistä hands down, ja tuli koko homma pienelle tytölle vähän puskista, hah!

NORDIC PRO 2015

Viidakkoteema vol 2:  3.sija (ammattilaisdebyytti)

Seuraava haaste olikin muokata koreografia ammattilaislavoille sopivaksi. Ohjelmaan piti saada puolisen minuuttia lisää pituutta ja muutama hassu pro-puolella vaadittua pakollinen osa tuli mukaan kuvioihin. Teema pidettiin samana, mutta sisältö meni hyvin pitkälle uusiksi. Eniten innoissani olin tuosta rekvisiitan hyödyntämisen mahdollisuudesta, ja raahasin mukaani lavalle Iskä-Pajusen mittatilaustyönä rakentamat käsilläseisontapuut. Tämä kässäriosa jännitti jonkin verran, sillä se oli itselleni täysin uusi valtausalue. Hieman vajautta liikerajoissa, mutta selvisin kunnialla ja pysyin päällä. ;)

Ylitin kyllä itseni kokonaisuudessaan tässä skabassa napatessani kolmannen sijan, joka ylitti kaikki odotukseni, kun kyseessä oli ensimmäinen kisani ammattilaisten joukossa. Kisapreppi kun vielä lähti kahden kuukauden täyslevosta mykoplasman tähden, niin oli kyllä huikea fiilis tuon kisan jälkeen. Saman koreografian vedin vielä seuraavana keväänä Arnold Internationalissa (2016), vaikka kroppa ei ollut ehkä ihan yhteistyössä tuona keväänä, kun vasta reilut viisi viikkoa ennen kisapäivää pääsin kävelemään omin jaloin ilman kipsiä ja keppejä. Perussettiä… :D

TORONTO PRO SUPERSHOW 2017

Moulin Rouge-teema: 1.sija + paikka 2017 Olympiaan

Aijjettä mä sitten tykkäsin tästä viimeisimmästä vaparistani! Moulin Rouge oli homman ydin, ja tätä teemaa en ikinä ollut edes voinut kuvitellakaan itselleni, sillä aivan tarpeeksi näitä loppuun kulutettuja ”can can”- tai ”burleski”-renkutuksia oli amatööripuolella näkynyt. Noh, sattuman kautta kuitenkin löytämäni musiikit nappasivat allekirjoittaneen vipattaviin kinttuihin niin lujaa, että oma (hieman sähäkämpi) versio tästä oli ehkä pakko pyöräyttää, sillä hakusessa oli muutenkin pro-puolen menoon sopeutuvampi selkeämpi kantava teema. Lisäksi mukaan saatiin ripaus naisellisuutta (vaikka alussa leikinkin itse sutenööriä, hah) sekä hyvänä kombona sopivasti sähköä ja vekkulia pilkettä silmäkulmaan tyylilleni uskolliseen tapaan. Tuo vapariasuni oli myös täysi kymppi, ja siitä jälleen kerran kiitos Biancanevelle!

Kuva: Tommi Mankki

Syyskuussa pääsen sitten pamauttamaan punaista helmaa uudestaan tulille vielä vähän isomman yleisön edessä Las Vegasissa, ja viskelemään flikflak-sarjaa astetta kovemmissa kinkereissä. En malta odottaa, ja silinteri odottelee jo hyllyn päällä uutta esiintymistään.

Ja vink vink! Saattaapi myös olla, että tämä likka vetäisee syksyllä myös Lahden Messukeskuksessa Nordic Fitness Expoilla guest posingia kehiin, eli pääsen ottamaan taas pitkästä aikaa lempparilavani haltuun ja tarjoamaan vaihtelun vuoksi myös suomalaiselle body-kansalle viihdettä ja sirkushuveja volttien ja sähinän merkeissä. Lippua siis kehiin sunnuntain SM-kisaan, niin pääset todistamaan meitsin menoa ja tykitystä ihan livenä! Jau!

Sähäkkää viikonloppua!

Vilkaise myös: Kuva- ja videomuisteloita kisaprepeiltä vuosien takaa

Edellinen juttuni: Kitise hei vielä vähän lisää!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

HYI HIKOILETKO TREENATESSA?!

*Sisältää mainoslinkkejä

Hyiii nätti nainen ja hirveät hikiläntit nivusissa ja persuuksissa! Ai kamala! Eikö yhtään hävetä?!?

No mutta hei. Treenatessa voi monesti tulla hiki. Ei välttämättä aina, eikä hiki ole suoraan mittari onnistuneesta treenistä, mutta monesti sitä hikeä tuppaa jostain kumman syystä fyysisessä menossa pukkaamaan. Jos minulta kysytään, niin hiki on aivan ihana asia. Voi jösses se tekee sielulle höpöä, kun välillä pääsee vetäisemään kunnon kaatosoijan pintaan niin, että norot vain valuvat pitkin käsivarsia, paidasta ei ole jäljellä kuivaa kohtaa, silmiä kirvelee hien valuessa silmiin ja crossari on syöpynyt siinä vuonossa alle. Onko parempaa terapiaa olemassakaan?

Ja mitä ulkonäköasioihin tulee, niin hikihän on mielestäni huikean kaunista katseltavaa ihmisen päällä. Salilla vastaan tuleva hikinen salikissa herättää takaraivossani äänettömät respektit, koska siellä salilla on ainakin tehty jotain. Saan meinaan oikeasti yllättävän paljon kysymyksiä siitä, että näkyykö tiettyjen treenihousujen läpi hililäntit, kun ollaan jo sormi liipaisimella ”tilaa”-nappulan kohdalla, mutta tämä ominaisuus on ratkaisemassa pelin. Tähän kysymykseen on välillä todella vaikea meikäläisen vastata, koska yksinkertaisesti en koskaan kiinnitä asiaan minkään maailman huomiota edes omalla päälläni. Sitä suuremmalla syyllä kukaan muukaan tuskin oikeasti tsekkailee treenatessa näkyykö kanssatreenajien pakaroissa soijalänttejä tai onko vieressä huhkivan paita litimärkä vai ei. Kukaan ei myös ihan aikuisten oikeasti tarkkaile alushousujesi saumoja (kuuluu myös top 3 kysytyimpiin), kun pistelet prässin välissä kinttuja tulille. ;)

Kyllähän salilla saa näyttää nätiltä ja ulkonäköön treenirintamallakin voi panostaa, mutta loppupeleissä ei treenaamaan pitäisi ensisijaisesti nätiltä lähteä näyttämään. Soija puskee jos on puskeakseen, ja kyllä mut voi bongata Tampereen keskustan läpi kotiin tallustelemassa polla punottaen järkyttävä jälkihiki päällä ja märät läntit hanurissa. Tietääpähän ainakin elävänsä, kun veri kiertää ja hikirauhaset pelittävät.

Jos siis soijaat, niin soijaa tyylillä ja ylpeydellä. Treenille voi tulla edustavan näköisenä, mutta sieltä ei ole pakko lähteä viimeisen päälle tukka mintissä ja pöksyt kuivana pihalle. Tänään ainakin tämä likka on näyttänyt suorastaan petolinnun peräsimeltä ponnari roikkuen ja hiushaituvat ristiin sojottaen. Rumaa oli, mutta fiilis sen sijaan aivan voittamaton, kun permannon pinnalla tuli kiidettyä vapaaohjelman parissa letti lepattaen ja räkä poskella. Esteettisyys on kiva juttu, mutta endorfiinit maistuvat vielä paremmalta!

Nike-treenitoppi: TÄÄLTÄ* // ICANIWILL-trikoot: TÄÄLTÄ*

Tässä lopuksi vielä tiivis suomi-hiki-suomi-sanakirja pähkinänkuoressa:

  • Soija = hiki
  • Jähi = jälkihiki (parhaimmillaan, kun treenin jälkeen käyt suihkussa, ja kuivattuasi uusi soija puskee taas päälle)
  • Pehi = pershiki
  • Tihi = tissihiki (se mikä ilmestyy tissien väliin urkkatopin alle, vaikkei kovinkaan suuria puskureita löytyisikään)
  • Sukkamehu = jalkahiki

Soijarikasta viikkoa joka kuulaan!

Kurkkaa myös: Hävettääkö salilla…?

Edellinen juttuni: Hapottava porrastreeni – Vakiotreenini jakoon!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen