TORONTO PRO SUPERSHOW – HUOMENNA LÄHTEE!

*Sisältää mainoslinkkejä

Niin se aika on vaan luikkinut menemään, että huomisen kohdalla kalenterissa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla: KISAPÄIVÄ. Fiilis mulla on tällä hetkellä ihan mielettömän huikea ja itsevarma, ja itselläni ei ole ollut tämän kaltaista koskaan aiemmin. Jotain samansuuntaista fiilinkiä on toki ollut vintillä joissain aiemmissa kisoissa, mutta ei näin voimakasta ja samanaikaisesti rauhallista. Tätä fiilistä on jotenkin todella vaikea edes sanoiksi pukea, ja tässä on kliseisesti ilmaistuna jotain taianomaista. Ah. Niin ihanaa.

Itseäni ei oikeastaan edes jännitä, vaan oikeastaan odotan huomista todella innoissani. Päivä alkaa heti aamusta fysiikkakierroksella, joka on itselleni nimenomaan hauska ja stressitön osuus, jonne saa puunata itsensä kunnon tällinkiin ja fiilistellä lavalla. Fysiikkakierroksella saa myös haettua hyvän henkisen lavatatsin illan finaalin vapaaohjelmakierrosta varten, joka vaatiikin tietty selkeästi enemmän fokusta ja latautumista.

Aikataulut vaikuttaisivat huomisen osalta aika väljiltä, joten kunnianhimoinen tavoitteeni on tappaa aikaa kuvaamalla YouTubeen koko päivästä koostetta aamun tälläytymisestä takahuonemeininkiin ja yön pikkutuntien jälkiherkutteluihin asti. Ja kyllä. Mulla on pakastimessa BenkkuJenkkua odottamassa ja lavan taakse pamahtaa hyvä satsi paikallisia lähes laittomalla överirasvasokerimätöllä kuorrutettuja herkkuja. Huomenna illalla kaikki mahtuu makroihin. ;)

Huomenna pamahtaa käyntiin ensimmäinen tämän kesän neljästä skabasta täällä Torontossa. Duuni on tehty, ja nyt on aika alkaa kurkistelemaan, mihin tämän tytön rahkeet isossa maailmassa tällä hetkellä riittävät. Paljon olen tässä pohtinut myös tavoitteita ja mentaliteettiäni, mutta enhän minä voi enempää tältä touhulta oikeasti pyytää kuin rakkautta urheiluun. Rakastan tätä hommaa kokonaisuutena, ja se riittää sitten hoohetkellä mihin se riittää. Minä en voi vaikuttaa siihen kuinka hyviä muut kanssakilpailijani ovat tai mitä ne tuomarit siellä papereihinsa laittavat, koska tässä lajissa sijoituksia ei jaeta juostujen sekunttien tai hypättyjen metrien perusteella.

En voi myöskään muuttaa mennyttä ja voin vaikuttaa vain nykyhetkeen. En voi, enkä halua muuttaa sitä pohjaa, jolle tämän urheilu-urani olen pienestä Piiasta rakentanut. Sen uskallan kuitenkin sanoa, että fysiikka näyttäisi olevan ylivoimaisesti paras mitä omalla mittarillani on koskaan ollut, ja vapaaohjelma on ottanut myös hyvän harppauksen eteenpäin. Mitä huomenna tapahtuukaan ja mikä lopullinen sijoitukseni kyseisessä skabassa sitten onkaan, niin sen on sillä erää riitettävä minulle ja tiedän sen jo valmiiksi. Voin sijoittua tosi hyvin tai vähän heikommin, mutta se ei syö pohjaa itseltäni saati sitten siltä tieltä, joka tänne asti on taas kuljettu, eikä se vesitä näitä saavutettuja edistysaskeleita mihinkään.

Tämä preppi on ollut ehkä onnistunein ja nautinnollisin tähän mennessä, vaikken yleensä ole kisavalmistautumisia kovinkaan överiraskaiksi itselleni kokenutkaan. Lisäksi mikään sijoitus ei ole koskaan ennenkään määrittänyt minua millään tavalla perustavanlaatuisesti. Huippusijoitus ei ole tehnyt minusta parempaa ihmistä, tai totaalinen epäonnistuminen ei ole tehnyt minusta arvottomampaa. Rakkaat ihmiset pysyvät vierelläni aina ja elämäni pysyy muutoin myös aivan yhtä hyvänä, vaikka numero tuomareiden paperissa olisi mikä, tai vapaaohjelma olisi mennyt miten olisi mennyt. Jos onnistun, voin iloita. Jos epäonnistun, voin oppia ja kasvaa.

Marmoritoppi: TÄÄLTÄ* // Marmorishortsit: TÄÄLTÄ* (molemmat alessa)

Vaikka tulokset mitataan kisoissa, niin aina hommassa ei ole kyse pelkästä määränpäästä, vaan jopa olennaisempana asiana näen itselleni sen matkan. Olen antanut aidon innostuksen loistaa naamaltani ja heittäytynyt flow-tilan vietäväksi, kun paukutan vapaaohjelmaani. Olen vuodattanut hikeä porraskoneen päällä. Olen nauttinut ruuista, joita minä itse haluan ja valitsen syödä. Olen istunut ennen vaparitreeniä kotisohvalla katsellen YouTubesta kilpakumppaneideni näyttäviä vapaaohjelmia imien niistä potkua omaan treeniini. Olen järjestellyt edessä häämöttävää kisakiertuetta, jollaisesta olen aina ennen vain voinut haaveilla. Olen tehnyt töitä sen eteen, että olen pystynyt taloudellisesti mahdollistamaan tämän.

Olen huomannut treenitehojen ja -painojen tippuvan. Olen paukuttanut ennätyksiä jalkatreenissä. Olen levännyt ja skipannut treenejä, kun flunssa on iskenyt. Olen v*ttuuntunut, kun vaparissa on puhti loppunut kesken kokonaisen. Olen pyrkinyt treenaamaan kovaa, fiksusti ja kehoa kuunnellen. Olen nauttinut endorfiinihumalasta raskaan treenipäivän päätteeksi. Olen ravannut hierojalla palauttelemassa minua arvokkaasti palvellutta kehoani. Olen epäonnistunut, mutta sitäkin enemmän onnistunut. Olen rakastanut tätä ihan oikeasti.

Kiitos urheilu, kun olet. <3

Huomenna mennään, ja tämä likka on aika fiilareissa! Snäpissä (piiapajunen) meininkiä ja tuloksia reaaliajassa koko viikonlopun ajan!

Kurkkaa myös video itse kisavalmistautumisesta TÄÄLTÄ

Edellinen juttuni: Kuinka pitkään kannattaa dietata ja kuinka usein?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

TORONTOSTA MORO – 3 YÖTÄ KISAAN!

*Sisältää mainoslinkkejä

Kanadaan asti selvitty ja elossa potkitaan! Itse matka sujui oikein rattoisasti ilman suurempia kommervenkkejä eikä hanuri edes pahasti puutunut lentokoneen penkissä. Kämpillekin päädyttiin suoraa tietä ilman mutkia, mutta kyllähän siinä pieni hämmennys iski paikan päälle saapuessamme, ja vähän sai naurua siinä pidätellä, heh.

AirBnB’n kautta vuokratut kämpät ovat meille jo melkoisen tuttua kauraa, ja ollaankin useampaan otteeseen vuokrailtu sieltä kämppiä kokonaan omaksi valtakunnaksemme ja tukikohdaksemme useillakin reissuilla. Noh, jossain vaiheessa oli ilmeisesti unohtunut ruksia se kuuluisa ”vuokraa koko asunto”, ja majaillaan nyt nämä yhdeksän päivää sitten kolmen kanadalaiskiinalaisen ja Kroisantti-nimisen kissan luona Torontossa. :D Ei vaan, ihan huippua porukkaa (vaikkeivät kaksi vanhusta puhukaan kovinkaan vahvaa enklantia) ja vielä niin vieraanvaraisia, että ei kyllä haittaa yhtään, vaikka vieläkin repeilen koko setille. Perussettiä. Jääpähän huippumuistot tästäkin. :D

Jetlägi nujerrettiin niskaotteella nuin vaan näppärästi, ja paikalliseen aikavyöhykkeeseen oli yllättävän helppo tällä kertaa koneistonsa sopeuttaa. Ensimmäinen kokonainen päivä pyhitettiin paikalliseen meininkiin tutustumalla, ja paineltiin heti alkajaisiksi lempparipuuhiimme Walmartiin elintarviketurismia silmät kiiluen harrastamaan. En ihan oikeasti tiedä, onko se ollenkaan normaalia, että me molemmat riipaisemme aivan jäätävät kiksit siitä, että päästään koluamaan mehuissamme paikallisen Prisman loputtomia hyllyjä tutkiskellen ja nuuhkien läpi kaikki mahdolliset elintarvikkeet ja hyllyjen tarjonnat.

Harrastuksensa kullakin, ja nyt tuon yllä olevan virkkeen tähän kirjoitettuani tähän en voi muuta todeta, kuin että ehkä meillä on muutamat aivosolut hieman vinossa tai langat ristiin kytkettyinä. Toki ihan perinteistä turistien ajanvietettä ollaan myös päästy puuhastelemaan, ja Toronton varsinainen Downtown silmiä hivelevien pilvenpiirtäjien keskellä on käyty katsastamassa. Victoria’s Secret ja NYX Cosmetics Store on myös valloitettu Jumpan ihmetellessä vieressä sitä täpinää meikäläisen hyppysissä. Kohtuu tiiviit ja hillityt ostokset tuli tehtyä, koska reissuahan on vielä vajaa seitsemän viikkoa jäljellä. Laukkuja ei parane tursottaa heti kättelyssä aivan täyteen, että menisivät vielä tulevilla lennoilla ilman lisämaksuja maaliin asti, ja lukot eivät ratkeilisi liitoksistaan.

Bongaa kuvasta Piude ;)

Ja mitä itse kisahommiin tulee, niin kunto näyttää päivä päivältä yhä rapsakammalta, ja tänään päästiin aloittamaan kisatankkaustouhut heti aamusta banaanikaurapannaria ruokatorvesta alas upottamalla. Silkkaa parhautta. Ylihuomenna perjantaina on häämöttää kisakokous ja lauantaina sitten skabaillaan niin että rysähtää. Fysiikkakierroksen pitäisi pärähtää käyntiin täällä heti aamusta ja vaparikierrosta odotellaan varpaat syyhyten sitten ainakin iltakuuteen asti, joten päivä on pitkä, mutta varmasti sitäkin antoisampi. Kisalistatkin koutsi oli bongannut heti maanantaina, ja 16 kilpailijan listalta olen eksoottisesti ainut likka Pohjois-Amerikan ulkopuolelta, hah! Tämä taistelurotta kuitenkin tuntuu olevan iskussa, ja tsekkaillaan sitten mitä lauantaina näillä spekseillä irtoaa!

Fiilis vintillä on aika rennon rauhallinen, ja Suomesta käsin kyllä jännitti likkaa selkeästi enemmän. Tähän jännäriin oli kyllä varmasti sekoittunut koko reissuunlähtörumban aiheuttamat hämmennykset, sillä en ole koskaan reissannut putkeen näin pitkään ja näin monessa eri kohteessa, ja kun Jumpan kanssa ollaan vielä kahdestaan omia matkanjohtajiamme. Asiat kotipuolessakin piti hoitaa siihen malliin pulkkaan, että seitsemän ja puoli viikkoa saa edes jossain määrin touhuta ”rauhassa” urheiluhommat ykkösenä (nimimerkillä väsäsin juuri kirjanpitoa aamutuimaan Torontosta, hah).

Marmoritoppi: TÄÄLTÄ* // Marmorishortsit: TÄÄLTÄ* (Molemmat ALESSA! Tsekkaa koko sporttiale TÄÄLTÄ*)

Täällä on keskiviikkoa vielä paljon jäljellä, ja seuraavaksi kutsuu sali, jossa missiona saada pihvi pumppiin! Tämän jälkeen lähdetään pyörähtämään vielä Uberilla downtownin puolella, ja juhlistamassa tänään sopivasti virallisesti valmistunutta Jumppaa aka diplomi-insinööri Leivoa! Jeij! Syksyllä minä sitten tulen perästä. ;)

Huikean aurinkoista Helatorstain aattoiltaa sinne koto-Suomeen! Pus!

Tsekkaa myös: Kuvamuisteloita 2015 kisaprepiltä

Edellinen juttuni: Treenitekniikat, joilla lisäbuustia kehitykselle

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen