KUN ONNISTUMISTEN VUOSI EI TUNTUNUT MILTÄÄN

*Sisältää mainoslinkkejä

Vuosi 2017 toi päälle päin katsottuna aivan valtaisan kasan unelmien toteutumisia ja tajuttoman upeita onnistumisia. Asioita tuntui pamahtavan välillä plakkariin jopa siihen tahtiin, että heikompina hetkinä on melkein hirvittänyt. Mitä kuitenkin, jos tämä meno kaikesta huikeudesta huolimatta ei ole tuntunut suurimmaksi osaksi juuri miltään? Mitä jos iso osa tästä menosta on vain hukkunut sinne työstämisen sekaan, eikä kaikesta ole kerennyt joka hetki aivan täysillä nauttiakaan? Mitähän hittoa?

En todellakaan sano, että vuosi olisi ollut millään tavalla pettymys, vaan päinvastoin. Aivan mahtava vuosi, mutta työtä, puurtamista ja eteenpäin puskemista se on vaatinut. Eipä sinne maaliinkaan asti ihan suorinta tietä ja kuoppia ole päästy, mutta aika hyvä saalis saatiin tältä vuodelta monessakin suhteessa. Nyt vasta näin loppuvuodesta ja oikeastaan tätä postausta raapustellessani alkaa oikeasti omaan kupoliinkin iskostua se, että voi jösses, mitähän sitä on oikeasti koettu, nähty ja saavutettu tänä vuonna. Miten tämä on oikeasti jäänyt itseltäni huomaamatta ja etenkin sisäistämättä tässä vuoden läpi juoksenneltua. Ehkä jossain vaiheessa olenkin pysähtynyt tätä fiilistelemään, mutta silti se on heti tämän perään jäänyt sinne tykittämisen jalkoihin. Huhhuh.

Tuntuu kuin vuoden alusta olisi jo ikuisuus aikaa. Tuntuu kuin vuoden alku olisi tapahtunut vähän kuin toisessa ulottuvuudessa. No mitä tänä vuonna on sitten tapahtunut? No kuulkaas vaikka ja mitä! Kurkataanpa tässä postauksessa hieman päällimmäisiin kohokohtiin vuoden varrelta!

OMA ASUNTO

Vuosi alkoi juuri ostetussa asunnossa, joiden kertaheitolla tuplaantuneissa neliöissä vastasi lähinnä kaiku. Lääniä löytyi, mutta huonekaluja ei niinkään. Aika paljon aikaa ja vaivaa (ja tuohta) tuli laitettua, että se koti siitä vihdoin rakentui. Monen monta kertaa tuli mietittyä, että mikä koira tähän kämppään on haudattuna, kun onni tuntui hintalaatusuhteessa potkaisseen oikein mojovasti meitä hanuriin, mutta näin vuoden päivät kyseisessä huushollissa majailleena ei vieläkään sen suurempaa kommervenkkiä ole löytynyt. Score.

Enpä sitä oikeastaan koskaan olisi uskonut, että innoissani olisin ostamassa kerrostaloasuntoa keskustasta, mutta näinpä siinä vain kävi, ja geneettisestä landepaukusta tulikin oikeasti kaupunkilaistyttö. Ainakin toistaiseksi, ja nyt on hyvä näin.

TORONTO PRO

Koko kevät oli itselläni toteuttamisen ja moninaisen duunin painamisen aikaa. Kovaa treeniä, kisoihin valmistautumista, diplomityön kirjoittamista sekä yrittäjän hommia, että leipä pysyisi pöydässä ja pitkälle kilpailumatkalle rapakon taakse päästäisiin. Kaikkia näitä päivästä ja viikosta toiseen. Kaikki panostus kuitenkin to-del-la-kin kannatti, ja nautin koko keväästä aivan täysillä, sillä pohjalla oli sen verran hyvin ladattua paristoa, että into piukeana jaksoi tykittää ja nauttia työn tuloksista. Taloudellinenkin stressi alkoi helpottaa, kun sai konkreettisesti huomata, että asuntolainan hallinnasta selvittiin, julmetun kalliiseen kisaturneeseen löytyikin pennoset ja rahaa jäi vielä säästöön pahan päivän varalle.

Toukokuussa koko kevät kruunaantui, sillä voitin ammattilaisliigan Toronto Pro-skaban, ja kaksi hurjimmista urheilu-unelmistani toteutui kerta voitolla. Voitin ammattilaiskisan rapakon takana ja sain pääsylipun syyskuussa Vegasissa järjestettäviin Olympia-skaboihin. Voi jösses. Olo oli melkoisen surrealistinen tuon päivän päätteeksi, kun pieni Piia Suomesta tuijotteli kaulassa roikkuvaa kultaista killutinta isossa maailmassa jenkkien ja kanukkien keskellä.

KESÄKUU MIAMI BEACHILLA

Kisaturneehan piti jatkua seitsemän ja puolen viikon ajan vielä Miamissa, Chicagossa ja Vancouverissa, mutta kun Torontossa napsahti jo heti lämmittelyssä, niin kuviot piti laittaa uusiksi. Lopputurnee vaihtuikin neljän viikon leiritykseksi Miami Beachille, vaikka varsinkin juhannus alkoi tuoda jo kovaakin koti-ikävää kehiin. Ehkä tuli samalla reissulla huomattua, että on se Suomi vaan mahtava mesta, ja kyllä siinä omassa elämässä kotosalla on sitä jotain. Oli ikimuistoinen reissu, ja olen niin onnellinen, että myös Jumppa oli matkassa mukana. <3

KIHLOIHIN <3

Heinäkuussa Suomen kamaralla juhlittiin isosiskoni häitä, ja siitä muutama viikko eteenpäin päivä ennen Olympia-prepin alkamista mies päätti sitten esittää sen ikimuistoisen kysymyksen. Vaikka kyllähän tätä miltei 10 vuotta olikin jo odotettu, niin siinä hetkessä se tuli niin puskista ja löi ällikällä ja lujaa. Hääsuunnittelut alkoivat siltä seisomalta, mutta toki käytiin eka kihlajaisaterialla Burger Kingissä ja porkkanakakulla Fazer Cafessa, vaikka juuri oltiin vedettykin romanttiset pre-proposal-pitsat ja oluset aurinkoisella terdellä, hah! Meidän näköinen päivä oli se. <3 Mutta miten ihmeessä aika on pyyhältänyt näin lujaa, että tasan kolmen viikon päästä sitten näitä häitä nyt oikeasti tanssitaan?!

OLYMPIA 2017

Olympiaan valmistautumisessa alkoi jo jalka painaa, ja edelleen sama hööki opintojen viimeistelyn sekä yrittäjän arjen kyljessä jatkui. Loppuun asti kuitenkin vedettiin, diplomityö ja sekä logistiikan erikoistyö palautettiin kasattuna ennen Vegasiin suuntaamista, ja kovimmat kinkerini ikinä vedettiin purkkiin niin, että nasahti. Olen aivan äärimmäisen tyytyväinen skaboista pokattuun 9. sijaan vielä näin ensikertalaisena maailman kovimpien ammattilaiskonkareiden kyljessä, vaikka kisareissu tuntui ehkä raskaimmalta koskaan. Palkitseva se silti oli, ja top 10 oli salaisissa haaveissani, ja sieltähän se lopulta irtosi. Tähän oli hyvä lopettaa tämä aika upeasti kulkenut kausi. Likka kyllä oikeasti tarvitsi lepoa tässä vaiheessa niin monellakin saralla, ja nyt sitä oli tiedossa. :)

DIPLOMI-INSINÖÖRIN PAPERIT

Sinne se lokakuussa pamahti plakkariin! Hieman yli kahdeksan vuotta se vei, ja parin hidasteen sekä mojovan mutkan kautta sitä tuli vedettyä tuotantotalouden diplomi-insinöörin paperit pihalle vielä ihan kelposuorituksella, ja kyllä se vaan tuntui palkitsevalta vedellä TTY:llä Festiassa kuohuvaa ja voitonpullaa nassuun. Sen enempää ei ollut aikaa juhlistaa hommaa Mansessa käsin, sillä lähdettiin jännäillen ajelemaan kohti isoa kirkkoa ja The Blog Awardseja, jonne minut oli valittu ehdolle. Jaiks!

diplomi-insinööri

BLOG AWARDS-VOITTO

Fiilis oli päivän päätteeksi aika uskomaton, kun menin ja korkkasin DI-papereiden lisäksi myös The Blog Awards Finland – vuoden 2017 ”terveys- ja hyvinvointikategorian”- vaikuttajatittelin. Itse blogiahan olin kerennyt pitää nykyisessä muodossaan pystyssä vasta puolisentoista vuotta, joten aika uskomattomalta tuntui, että tähän pisteeseen oli päädytty. Olin onnistunut luomaan itselleni ammatin alalla, jonne en todellakaan olisi uskonut ikinä päätyväni. En sitten millään. Ja ihan totta on sitä myönnettävä, että alkuun (ja pitkällekin) pelkäsin ja suorastaan jopa häpesin ajatusta, että voinko tällä koulutuksella päätyä ”vain näihin hommiin”.

Voin kuitenkin tyytyväisenä todeta olevani aivan äärimmäisen onnellinen, että saan tehdä työtä yrittäjänä ja freelancerina näinkin monipuolisella ja moniulotteisella toimenkuvalla, josta ihan oikeasti nautin aivan suunnattomasti. Maanantait tuntuvat aivan mahtavilta päiviltä, ja tällaisessa tilanteessa voisi sanoa olevansa aika voitolla elämässä. Ei ehkä heti ensimmäisenä tule mieleen, että teollisuuteen, talouteen ja teknologiaan painottuvasta diplomi-insinöörin koulutuksesta voisi oikeasti repiä ihan älyttömän paljon irti tässäkin hommassa, ja ilman tätä koulutustaustaa en usko, että ihan näin pitkälle olisin päässyt.

Tästä kuitenkin on ihan pakko kiittää kuitenkin ensisijaisesti teitä lukijoita, joita on kerääntynyt sinne ruudun toiselle puolelle aivan valtavissa määrin. Kiitos jokaisesta luetusta postauksesta, painetusta postauksen sydännappulasta ja kommenttilootaan tuikatuista sanoista. Pieniä juttuja teille, mutta isoja kirjoittajalle. Kiitos! <3

ITSENSÄ YLITTÄMINEN

Vielä vuoden viime hetkillä hieman ennen joulua vedin ehkä vuoden (tai jopa parin viimeisen vuoden) isoimmat onnistumisen kiksit treenirintamalla, kun toteutin yhden aikoinaan unholaan jääneen lifegoalin eli kolmen voltin pyöräyttämisen yhdessä akrobatiasarjassa. Kuulostaa monen korvaan varmasti pieneltä jutulta, mutta itselleni tuo osui ehdottomaksi yhdeksi vuoden mieleenpainuvimmista kohokohdista! Kiksejä x 100!

Vaikka nuorempana olenkin ollut aika päätön ja kuolemanpeloton vauhtihirmu akrobatian parissa cheer-aikoina, niin en olisi ikinä uskonut, että vielä 27-vuotiaana vanhana konkarina vetäisin kovempia akrobatiasarjoja (kiitos Jopo yllytyshullusta akroseurasta) ja vielä puhtaammin. Varsinkaan, kun pääpaino treenissä ei ole enää pitkiin aikoihin ollut tuolla kovimpien permantosarjojen puolella. Itsensä ylittäminen tekee vain ihmeitä ja tuntuu aivan järisyttävän hyvälle. Voimaannuttaa myös kummasti muun elämän puolella, ja luo uskoa itseensä yllättävän lujaa. Ah. Kyllä treenaaminen on vaan ihan parasta!

ELÄMÄ YLEENSÄ

Paljon on tänäkin vuonna tapahtunut niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka aika avoimesti tykkäänkin höpistä, niin jotkut asiat on syytä jättää blogin ulkopuolelle. Monesti niihin liittyy aina muitakin kuin oma napa, ja vaikka välillä osuisikin vain ja ainoastaan omaan nilkkaan, niin jotkut asiat haluan käsitellä itseni (ja tarvittaessa omien läheisteni) kanssa. Julkisuus tai huomionhakuisuus keinolla millä hyvänsä kun ei minua kiinnosta, niin enpä sinne halua kaikkea huudellakaan.

Eihän se elämä meistä ketään helpolla päästä, ja yksi frendikin tuossa aiemmin syksyllä totesi pitkästä aikaa kuulumisia vaihdeltuaan, että eipä sitä tosiaan voi aina kuvitellakaan, mitä toisella on meneillään. Puolin ja toisin. Kaikki kuitenkin pääosin hyvin valtakunnassa, ja koen olevani äärimmäisen onnellinen. <3

diplomi-insinööri
Untuvatakki: TÄÄLTÄ* // Neule: TÄÄLTÄ* // Farkut: TÄÄLTÄ* // Uggit: TÄÄLTÄ*

Nyt tätä tekstiä kirjoittaessani kuitenkin kolahti. Ei hitto mä oon toisinaan aika kova muija. Tämän vuoden alussa olin innostuksesta huolimatta vielä orastavan pelon ja epävarmuuden sekaisissa tunnelmissa, mutta nyt uskon yhä varmemmin elämään ja tulevaisuuteen. Toissa vuosi oli yksi elämäni vaikeimmista, eikä sitäkään edeltävä liian helpolla päästänyt. Tämä vuosi kuitenkin meni jo huomattavasti jouhevammin, vaikka kyllähän tähänkin mahtui aika paljon ja kaikenlaista. Elämä on kuitenkin hyvää, ja tänä vuonna saavutettiin ihan julmetusti asioita monella eri osa-alueella. Huhheijaa.

Pakko vielä todeta, että eipä tee huonoa oikeasti välillä pysähtyä kirjaamaan ylös omia tekemisiään ja onnistumisiaan. Suosittelen itse kullekin, ja varmasti meinaan voi ääni vähän vaihtua kellossa, kun pistää väkisin itsensä oivaltamaan ja näkemään konkreettisesti aikaansaannoksensa.

Pientä visiota ensi vuodesta jo löyty vintiltä, mutta turha sitä on liikaa lähteä arvailemaan, ja antaa elämän viedä. Kyllä se näköjään aina jonnekin kuljettaa, vaikka ei aina sinne, minne heti ensimmäisenä olettaisi. Se hutireitin määränpää voi meinaan olla jopa huikeampi kuin alkuperäinen suunniteltu, kun sen oikein oivaltaa. Siksipä en jaksa ottaa tästä menosta (jota elämäksikin kutsutaan) enää sen suurempaa stressipalloa kurkkuani tukkimaan, sillä kyllä tästä hyvä vaan väkisin tulee. ;)

Mahtavaa ja tunnelmallista vuoden vaihdetta!

Kurkkaa myös:
Kutsu mua diplomi-insinööriks
& Miten elätän itseni? Tienaako fitnessammattilaisena?
& Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?

Edellinen juttuni:
Syntisen hyvä porkkanakakku!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

MEIDÄN JOULUPÖYTÄ – MITÄ SIELTÄ LÖYTYY?

*Sisältää mainoslinkkejä

Ah, jouluruoka kuuluu ehdottomasti joulun highlighteihin, ja joulupöytä on ehdottomasti kovin ”place to be” vuoden kauneimman juhlan aikaan. Aattoaamuhan starttaa sillä meitsin pyöräyttämällä riisipuurolla, jonne piilotettuna on se kuuluisa manteli. Koko kattila siis on tuhottava neljään pekkaan kerralla (eikä pelkästään meidän isä-Pekkaan, hehe mikä puujalka), koska muutenhan se pirskuleen pähkinä voi jäädä ilman jakoa. Tämähän on omalla tavallaan kilpailu, jossa sen voittajan tulee olla selvillä, koska eihän siinä muuten olisi mitään mieltä. ;)

Itsehän rakastan häärätä kyökin puolella ja panostaa vähintäänkin satasella, jos aihetta ja syöjiä paikalle siunaantuu. Emännöinti on ihan ykköspuuhaa, ja muiden massujen täyttäminen ja makunautintojen moninkertaistaminen on itselleni suuri nautinto, ja jouluhan on tässä aivan kulta-aikaa! Päätin jo ennen juhannusta Miamissa, että nyt houstataan joulua meidän omassa residenssissä, ja siinä miltei tropiikin rajamailla suunnittelin jo joulumenuuta. Ihan totta. Toisaalta mitään äärimmäisen luovia bravuureita ei toki ollut koskaan tarkoituskaan vääntää, eli lista täyttyi aika perinteisillä sapuskoilla.

joulupöytä

joulupöytä

No mitäs kaikkea meidän joulupöytä pitää tänään aattona sisällään:

  • Joulukinkkua (parin kilon rulla) ja erilaisia sinappeja (itse suosin väkevää)
  • Karjalanpaistia
  • Imellettyä perunalaatikkoa
  • Bataattilaatikkoa
  • Porkkanalaatikkoa
  • Kylmäsavulohta
  • Rosollia & kastiketta
  • Sienisalaattia
  • Herneitä
  • Ruisnappeja lohitahnalla
  • Saaristolaisleipää ja joululeipää

Kaikki näistä on laitettu tänä vuonna omin pienin kätösini (lukuunottamata peruna- ja bataattilaatikkoa), ja sehän onkin ollut tässä huikein juttu! Rosolliaineksetkin on höyrytetty ja pilkottu itse nätisti kulhoon, mutta en ihan vienyt tässä voittoa Äiti-Pajuselta, joka perinteisesti kasvattaa rosolliainekset itse maustekurkkuja lukuunottamatta. Ehkä minäkin joku päivä vielä.

Joulupöytä ei todellakaan rajoitu vain aterian puolelle, sillä herkkuosastolta mussuttelulistalla puolestaan löytyy syntisen hyvää porkkanakakkua ekstrakuorrutteella, joulutorttuja (luumuhillolla), tuunattua brownieta, pipareita sekä kaksi erilaista Lindtin joulukonvehtirasiaa, perinteinen Fazerin kokoelma, Wiener Nougatia ja joulu-Bilareita. Myös pari juustolaatua pipareiden, hedelmien ja ruissipsien kanssa siunaantui jääkaappiin. Ai niin. Ja se pipari-Dumle-jätski pakastimeen, jota ajattelin kokeilla innovatiivisesti piparien välissä jätskisandwichinä.

Juomapuolella päivän tarjontaan perinteisen ja niin rakkaan kahvin ja cappuchinojen kylkeen onnistui kiilaamaan olutta, kuohuviiniä ja tottahan toki glögiä. Uskaltaisikohan sitä paljastaa, että Jumpan kanssa tyylilleemme uskollisena kylmästä löytyy myös energiajuomatölkkiset eli tutummin Möföt (jonnet tietää). Aijai. Kyllä tässä pienen ihmisen kelpaa.

joulupöytä

joulupöytä

joulupöytä
Levi’s-paita: TÄÄLTÄ*

Kaipa sitä ohjelmassa tulee olemaan muutakin kuin ruuan ahtamista kohti ruokatorvea ja pingottavaa vatsalaukkua. Armotonta vastapuolen nöyryytystä tarjotaan muutenkin kuin mantelin metsästyksellä, joten eiköhän se joulupöytä täyty myös lautapeleistä ja sen ääressä kajota antaumuksella sekä ristiseiskan että paskahousun läimimiseen. Ah, ihan parasta, sillä ruokaakin parempaa joulussa ovat juurikin ne omat läheiset, joiden kanssa tulee pakosti pakkauduttua kerrankin kaikki koolle yhteen pieneen tilaan. Kinaamaan ja halailemaan. <3

Pullottavaa joulua joka massuun, ja edelleenkään siitä jouluähkystä ei ole pakko selvitä! ;)

Kurkkaa myös:
Valmiita treenejä joulun pyhille!
& Tankkauspäivän Vlog – Mitäs tuli popsittua?

Edellinen juttuni:
Some ei ole paikka kaikelle ja kaikille

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen