KITISE HEI VIELÄ VÄHÄN LISÄÄ

*Sisältää mainoslinkkejä

Kiti kiti. Aijjettä kun sapettaa, joten taidanpa antaa aimolaidallisen tulla naamakirjan jaettuun artikkeliin, sillä näin minäkin saan ääneni kuuluviin, ja näytän, että älliä löytyy. Minäpä myös löysin tästä hyvän porsaanreiän, joten pistänpä tämän ajatukseni kiertoon, että tuokin tyyppi varmasti tajuaa, kuinka tyhmiä hänen ajatuksensa ovat. Ärsyttää lisäksi, kun työpaikalla minä en saanut itselleni uutta nitojaa, kun johto on niin itsekkäällä päällä, ja ruikutin tästä työkavereille koko päivän. Aina ajattelevat vain itseään, ja eilenkin kävivät ”muka kiinnostuneina” täällä juttelemassa kuulumisia pikkutakit päällä. Kyllä muualla vaan on asiat paremmin, mutta ei vaan täällä meillä.

Tuokin bimbo tuossa lehden kannessa keikkuu. Keksisi jotain parempaa tekemistä ja menisi oikeisiin töihin, kun minäkin raadan tuolla toimistolla päivät pitkät. Minä kyllä illan päätteksi teen valituksen elektroniikkaliikkeeseen, kun se typerä kesäesa ei osannut ulkomuistista kertoa mitä eroa oli niillä kahdella sähköhammasharjalla. Luulisi nyt, että pitäisi työpaikan saadessaan opetella koko elektroniikkajätin kaikki vimpaimet ulkoa!

Mikäli haluat tutustua vähän lisää ihmiskuntamme syvimpään sielunmaailmaan, niin kokeilepa lukea muutamien Iltalehtien artikkeleiden kommenttibokseja. Sieltä löytyy laadukasta analyysiä kaikesta ja vähän enemmästäkin. Aina ei kuitenkaan tarvitse kommunikoida edes netin välityksellä tuntemattomien kesken. Varsinkin joukossa nihkeys tiivistyy, ja mielipiteet lähtevät sauhuamaan, vaikkei niille välttämättä olisi kaikilla (tai kellään) edes aihetta. On alitajuisesti jopa yllättävän helppoa yhtyä yleiseen ilmapiiriin ja mielipiteeseen ensimmäisen avattua suunsa, sillä epäkohtiahan löytyy vaikka muille jakaa oli tilanne sitten mikä tahansa. Oli kyseessä sitten työyhteisö, joukkue tai opiskeluryhmä, niin negaaminen lähtee sikiämään ihan ennätysmäistä tahtia ja heikoista puolista muodostuu nopeasti se ainut totuus.

Elämä ei todellakaan ole täydellistä, eikä sen kuulukaan olla. Joka ikisestä asiasta tulet löytämään epäkohtia, jos niin tahdot. Tiedät sen valmiiksi jo itsekin. Toki överipositiivisuus voi toisinaan olla semisti rasittavaa, ja välillä näitä sateenkaarilla ja vaahtokarkeilla kuorrutettuja ihkutussettejä voi olla kerta toisensa jälkeen todella raskasta kuunnella tai lukea. Meillä on onneksi myös vapaus valita, mitä luemme sekä kenen kanssa vietämme aikamme, mutta ennen kaikkea myös mitä suollamme ympärillemme. Ripaus sitä ah niin ihanaa positiviisuusmoskaa ei välttämättä olisi pahitteeksi toisinaan itse kullekin omaa ja varsinkaan omaa ympäristöään raikastamaan. Niitä työyhteisön kikkeliotsia löytyy jo ihan riittäviin tältä planeetalta.

Positiivisuus ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tarkoittaa juhlimisen aiheen etsimistä joka ikisestä tilanteesta. Jos kaadut nokka edellä koiranjätöksiin, niin ei silloin tarvitse ottaa naamakirjaa väkisin väännettyä hangon keksinä hohtavaa ihkuselfietä, että kylläpä on täydellinen päivä ja aurinkokin paistaa, vaikka naamasta löytyy naapurin mopsin ripulit ja sain tästä todennäköisesti salmonellan ja ebolan.

Positiivisuus on parhaimmillaan nimenomaan sitä, että et mene huutelemaan mammapalstoille kuinka naapurin Kirsi on muuten paska mutsi. Se voi olla myös sitä, että niin hyvänä kuin huonona päivänä osaat pitää mölyt mahassa, jos sinulla ei ole mitään hyvää tai oikeasti kehittävää sanottavaa. Realistinen saa ja on hyväkin usein olla, mutta liika oman todellisuuden tykittäminen (lue: jatkuva kitinä) muille voi olla moninkertaisesti raskaampaa kuin sen positiivisuuden ilosanoman kuunteleminen. Sinun todellisuutesi voi nimittäin poiketa hyvin paljon jonkun toisen jantterin todellisuudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö molemmat näistä voisi olla ihan yhtä hyviä todellisuuksia elää elämää. Sinä elät omassasi ja toinen toisessa. Simppeliä, eikö?

Yksi vaihtoehto positiivisuudelle on myös se, ettet myrkytä ympäristöäsi, vaan pyrit itse saamaan sinua häiritsevään asianhaaraan muutosta etkä tyydy mutisemaan selän takana. Positiivisuus voi myös olla sitä, että et tartu jokaiseen sinua vähänkin tökkäävään yksityiskohtaan vaan edes yrität katsoa asiaa laajemmin ja ymmärtää kokonaisuuden. Kaikessa hyvässä on aina jotain kuraa ja myös päinvastoin. Rapaa ja roskaa on siis ihan totta kaikkialla, mutta auttaako se ihan oikeasti ketään, jos nostat sen tässä(kin) kohdassa esille, ja kaivat jokaisesta asiasta ne ainoatkin epäkohdat?

Korkeavyötäröiset housut: TÄÄLTÄ* // Takki: TÄÄLTÄ*

Kaikissa negatiivisissa asioissa maailma ei ole ehdoin tahdoin sinua vastaan. Kaikissa negatiivisissa asioissa sinua ei välttämättä pyritä sortamaan, vaan joka asiassa ihan jokaista epäkohtaa ei pystytä sulkemaan pois. Kaikkia ei vain yksinkertaisesti voi tehdä millään ilveellä 100% tyytyväisiksi, mutta sen sijaan itse voit vaikuttaa sekä omaasi että ennen kaikkea ympäristösi tyytyväisyyteen enemmän kuin uskotkaan. Älä vihaa peliä, vaan opettele pelaamaan sen säännöillä. Jos et tykkää säännöistä, niin aina niihin voi yrittää itse hakea muutosta tai vaihtaa jopa kokonaan pelilautaa.

Kitinä tarttuu, mutta niin tarttuu myös hemmetin hyvä meininki. Älä siis ole kikkeli, vaan löysää mieluummin pantaa ja iske pientä pilkettä silmäkulmaasi. Kannattaa kokeilla. Se on huomattavasti mukavampaa sekä sinulle että poppoolle ympärilläsi! ;)

Leppoisaa ja löysäpantaista viikonloppua!

Kurkkaa myös: Iltasanomien kommenttiboksi kertoo totuuden!

Edellinen juttuni: Tämä on mun elämäni

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

TÄMÄ ON MUN ELÄMÄNI

*Sisältää mainoslinkkejä

Elämä on aika jännä juttu. Se osaa yllättää niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka mielumminhan tuon ensimmäisen vaihtoehdon valitsisi.

Mulla on kaikki nyt jotenkin todella hyvin. Pari kertaa on ihan vatsan pohjalta kouraissut, kun on vain tuntunut hommien olevan todella kohdallaan. Aijai. Sateenkaaria, yksisarvisia, keijupölyä ja sen sellaisia. No ei nyt sentään, mutta tällä likalla on ollut jollain tavalla todella vapautunut olo. Feng shuit ja tähtikuviot tuntuvat olevan kohdallaan ihan huolella, ja elämä on tykittänyt sellaisia ylläreitä tulille viime aikoina, ettei meinaa pysyä enää menosta kärryillä. Pitäisi ehkä useammin pysähtyä ihan vain hengittelemään ja miettimään, mitä mulla juuri nyt on elämässäni, mitä viime aikoina on tapahtunut ja mitä olen saanut aikaiseksi. Moni huikeakin juttu menee ihan ohi, jos ei kaiken touhottamisen keskellä ehdi niistä nauttia, ja aina ne parhaat jutut eivät välttämättä ole kovinkaan valtavia.

Tavallaan mitään älyttömän mullistavaa ei ole kuitenkaan tapahtunut ja toisaalta on. Elämäni ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään, ja niinhän sen kuuluukin mennä. Meitä ja onneamme tällä planeetalla ei määritä mikään titteli, todistus, kilpailusijoitus, koulutus, onnistuminen, lompakon paksuus tai vähimpänä Instagramin seuraajamäärä. Osa näistä toki voi johdattaa meitä sattumalta oikeisiin paikkoihin, ja tuoda ohessa sivutuotteina pienen pieniä palasia onnen muodostumiseen, mutta niiden pohjalle omaa onnellisuuttaan ei voi rakentaa. Ja hei. Vähimpänä sen somen, joka viilaa meistä jokaista melkoisen rajusti linssiin.

Puma T-paita: TÄÄLTÄ* // Puma-legginsit: TÄÄLTÄ* // Reebok-tennarit: TÄÄLTÄ*

Paljon on tullut parin viimeisen viikon ajan rötväiltyä ihan perusteiden ääressä, eli omalle lähipiirille on tullut annettua aikaa oikein olan takaa. Olen myös suosiolla heittänyt kännykän pitkiksikin ajoiksi syrjään ja päättänyt, ettei minua tarvitse tavoittaa joka hetki. On kyllä ollut jotenkin helppo hengittää.

On myös ihanaa, kun tänä vuonna olen oppinut hyväksymään tietynlaisen keskeneräisyyden tässä elämässä, ja ymmärtänyt, ettei elämästä koskaan tule valmista. Maailma muuttuu, ympäristö muuttuu, ihmiset muuttuvat ja niin sitä muuttuu itsekin. Kai se on sitä kuuluisaa aikuistumista ja kasvamista, vaikka toki perusarvot ovat ja pysyvät. Ainakin niiden pitäisi pysyä.

Olen kyllä saanut paljon taas aikaiseksi, mutta siinä ohessa on kyllä nautiskeltu ihan elämästä yleensä. Saunan kiuas on sihissyt, vilpoisessa järvivedessä on polskuteltu, kotia on ehostettu ja suorastaan järisyttävien lautapelisessioiden ääressä on tullut naurettua huutonaurua silmät vuotaen norona, ja on tullut todettua, että hitto mä olen aivan järkyttävän sairas ihminen. En itsekään pysty käsittämään, mistä mielen syövereistä riipaisen kaikki juttuni, eikä ihan heti uskoisi, että ikävuosia on takataskussa jo kohta 27. Sen olen kyllä tässä myös todennut, että tämä nainen ainakin vain paranee kypsyessään. Mieskin eräs päivä totesi, että olen kuin juusto. Haju on kuulemma voimakkaampi, mitä kauemmin on saanut muhia. :)

Adidas-toppi: TÄÄLTÄ* // Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ*

Elämä on aika jees. Eihän se sitä toki voi olla ihan joka hetki, ja välillä vastaan voi tulla aika raskaitakin ajanjaksoja, mutta kaikesta selviää. Se mikä ei tapa, niin siitä selviää hengissä. Ja onneksi selviää, sillä aina se kuitenkin jossain vaiheessa tarjoaa sitä hunaajaakin. Aijjettä. Kyllä ihmisen kelpaa.

Tsekkaa myös: Juosten kustu

Edellinen juttuni: Hyi hikoiletko treenatessa?!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen