LEPOPÄIVIEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS

*Sisältää mainoslinkkejä

Vatsa kurnii, pää pyörii treenin parissa, huono omatunto kalvaa kypärässä ja kintut eivät millään tahdo pysyä paikallaan. Treenikärpänen kun on päässyt puraisemaan oikein aimohaukulla, niin yllättävän vaikeaksi voikin yhtäkkiä huomata tulleen sen kuuluisan jarrupolkimen painaminen.

Itsehän rakastan lepopäiviä koko pumppuni voimalla, ja lepopäiviähän mulla rapsahtaa kisakauden ulkopuolella yleensä 2-3 kipaletta viikkoon. Ai että kuinka tekee eetvarttia ihan vain olla ilman ainuttakaan hikipisaraa iholla ja kölliä ameebana sohvan pinnassa kiinni. Lepopäivät myös tuppaavat usein hujahtamaan kaikkien muiden mielenkiintoisten projektien parissa, kun mikään fyysinen aktiviteetti ei ole keskeyttämässä mielenkiintoista puurtamista. Duuniprojekteja, palapeliä, askartelua, Netflix-maratonia, lautapelejä, neulomista, kirjan lukemista. Krrankin näille on kunnolla aikaa!

Kyselin jo aiemmin keväällä pienellä erittäin epävirallisella gallupilla erään postauksen päätteeksi, että mikä lepopäivien viettämisessä tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Esille nousi erilaisia tekijöitä, ja näin viikonvaihteen kunniaksi otin käsittelyyn näitä kiperiä probleemia ja lonkan vetämisen todellisia haasteita. Tässä sitä sitten mennään!

No kun se nälkä vaivaa aina lepopäivinä…

Tähän on simppeli ratkaisu. Tättärää! Syö enemmän. Jos kärsit lepopäivinä nälästä, niin sehän on aivan selvä merkki siitä, että kehosi tarvitsee lisää energiaa. Harmittavan yleinen tapa on, että treenittöminä päivinä lautaselle lapattavan sapuskan määrä pidetään alhaisemmissa lukemissa, koska eihän silloin kuluteta. Et kuitenkaan ainoastaan tarvitse energiaa niinä päivinä, kun hiki hatussa tykität treeniahjossa menemään, vaan yhtälailla myös silloin, kun kehosi kuuluisi korjata näiden aiempien päivien tuhoja ja ladata kroppaa seuraaviin koitoksiin. Jos jätät lepopäivien ravinnonsaannin hujan hajan ja riittävyydeltään vähän sinne päin, niin kyllä se näkyy kehityksessä, palautumisessa, jaksamisessa sekä myös siellä kurnivassa massussa ja mieliteoissa.

Jos kuitenkin syöt lepopäivinä samoja määriä kuin treenipäivinä, niin asiaa ratkeaa näppärästi sillä, että otat rohkeana rokan syöjänä isompia annoksia kehiin joka päivälle, eli hiilaria nassuun ja sassiin. Sillä se nälkä lähtee, ja kroppa sekä mieli kajauttavat yhteen ääneen kaikuvaa kiitosvirttä. Helpottaa myös kummasti niiden lepopäivien pitämistä, kun ei tarvitse nälässä kärvistellä.

No kun lepäämisestä tulee huono omatunto

Jaa miksi? Siksi, että annat kehollesi sitä mitä se tarvitsee? Siksi, että annat sinua loistavasti palvelleelle kropallesi aikaa hengähtää, korjata treenien tekemiä tuhoja, vahvistaa sitä entisestään ja ladata itseään seuraaviin koitoksiin? Siksi, että pidät treenikokonaisuutesi oikeasti fiksuna? Jep. Sitä vähän minäkin.

Lepo ei ole laiskoille, vaan lepo on fiksuille. Se, että osaat välillä oikaista jalkaa sohvan kanssa samaan tasoon, ja tasapainottaa elämääsi antaen aikaa myös muille tärkeille ja sinua kiinnostaville asioille ei ole huonon omatunnon arvoista. Ei kaiken elämässä kuulu olla kovaa työtä ja tuloksia kohti tykittämistä, vaan siihen saa ja pitääkin ihan oikeasti kuulua myös nautintoa, hauskanpitoa ja toisinaan ihan vain oleskelua tekemättä yhtään mitään järkevää. Ei ihmisolento ole mikään loputon kone, vaan välillä tekee hyvää laittaa sekä aivot että lenkkitossut narikkaan ja sluibailla menemään.

No kun se lepo ei kehitä.

Totta! Se ei kehitä, jos on unohtanut kokonaan treenata. Veikkaan kuitenkin, että lepopäivien ongelmista kärsivillä kyse ei ole tästä. On tavallaan hassua, että nykyään tavallisen tavoitteellisen treenajan treenimäärät tuntuvat joissain tapauksissa olevan hurjempia kuin kovimpien kilpaurheilijoiden. Se onko siinä sitten järkeä, on jokaisen pohdittavissa.

Treenaamisessa ja kehittymisessä enemmän ei ole enemmän vaan usein jopa päinvastoin. Skippaamalla lepopäivät saat kyllä samalla sanoa heipat oikeasti koville treenitehoille ja optimaaliselle kehittymiselle. Treenissä laatu on huomattavasti olennaisempi tekijä kuin se määrä, ja uskaltaisin väittää, että suurimmalla osalla kuudesti viikossa tuo määrä treeniä ei millään pysty olemaan oikeasti laadukasta. Jos treenikertojen vähentäminen överimääristä ahdistaa, niin suosittelen siirtämään ajatusmallin enemmänkin treenimäärän järkevöittämisen puolelle. Kannattaa ainakin koettaa, ja sillähän se selviää, kummalla tavalla oikeasti homma toimi paremmin. ;)

Treeni auttaa pitämään pään kuosissa

Treenaaminen tekee henkiselle hyvinvoinnille ihan tutkitusti gutaa, ja päästää endorfiinit valloilleen. Treenaaminen ei voi kuitenkaan olla se ainut tapa varjella omaa henkistä tasapainoa. Näissä tapauksissa tasapainotellaan aika ohuen siiman päällä, ja jos tuo naru katkeaa, etkä pääsekään hetkeen treenaamaan syystä tai toisesta, niin silloin ongelmista vasta tuleekin totta, ja vintti leviää kuin Jokisen eväät. On siis hyvä opetella olemaan myös itsensä ja ajatuksiensa kanssa myös ilman henkisiä laastareita, ja olemaan ilman fyysistä rehkimistä edes parina päivänä viikossa. Ei sitä lepopäivinä tarvitse kuitenkaan sormia pyöritellä keittiön pöydän ääressä. Lue, kävele luonnossa, sauno, siivoa tai puuhastele ystävien sekä perheen kanssa. Mielikuvitus ja omat kiinnostuksen kohteet ovat vain rajana!

Adidas-treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Aim’n-trikoot: TÄÄLTÄ*

Muistathan siis pitää niitä lepopäiviä matkassa mukana, vaikka se haastavalta välillä tuntuisikin. Lepääminen ja tasapainottaminen on arvokas taito elämässä muutenkin, ja tämän taidon voi todellakin oppia jopa vanhakin koira tai kovakin saliluuta. Jokaisen treenihirmun olisi myös syytä muistaa, että kovimpia tuloksia eivät todellakaan tee ne, ketkä treenaavat eniten, vaan ne, ketkä treenaavat fiksuiten. Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu. Ne syö välillä puolukoita. ;)

Virkeää ja levollista viikon vaihdetta!

Kurkkaa myös aiheeseen liittyen:
Ahdistavatko flunssa, lepopäivät tai pakkolepo? & Saako lepopäivistä nauttia?
Kuuluuko lepopäivinä tai flunssassa syödä vähemmän?

Edellinen juttuni: Tankkauspäivän vlog – Mitäs tuli popsittua?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

MAAILMA PULLOLLAAN TÄYTTÄ RAVINTOSKEIDAA

*Sisältää mainoslinkkejä

Aijettä mitä on taas tullut luettua, nähtyä ja kuultua. Toisinaan vaan verkkokalvoille vastaan tulvii niin kovalla tykityksellä täyttä kuraa ravinnosta vielä vuonna 2017, että oma pata vetää totaalisen tilttiin. En todellakaan enää ihmettele, miksi nykypäivän terveellisiä elämäntapoja jahtaavilla ihmisillä menee vintti aivan sekaisin tästä informaation ristitulesta.

Vielä tänäkin päivänä lyötyy ihmisiä, jotka olettavat polttavansa kohdistetusti rasvaa keskivartalosta lisäämällä vatsalihasliikkeitä, uskovat laihdutuspillereiden tehoon ja välttävät tiettyjä täysin turvallisia ja laadukkaita ravintoaineita, koska joku kertoi niiden olevan suoraan Tuonelan porteilta. En todellakaan ihmettele tätä menoa, kun vähänkään laajemmin katsoo, mitä tavaraa netti, televisio, printtimedia ja ihmisten joukkohysteria puskee meidän eteemme.

Erityisen osuva esimerkki oli viikonlopun Iltasanomien artikkeli, jossa otsikossa jo huudetaan kovaan ääneen, että pelkän vatsan seudulta voi todellakin laihtua. Juttu sisälsi kuitenkin viiden eri keski-ikäisen naisen tiivistetyt laihdutustarinat liikunnan avulla, mutta artikkelissa ei mitenkään selvinnyt, miten nämä kertomukset liittyivät pelkän vatsan seudulta laihtumiseen. Lukijaa oli kuitenkin taas vedetty höplästä, ja uskoteltu tälle ihan mitä sattuu tuulesta temmatuilla mielikuvilla ja kaksi asiaan liittymätöntä aihetta yhdistämällä. Klikkejä varmasti syntyi.

Jutussa oli toki sivulauseessa linkki aiempaan postaukseen, jossa kerrottiin paikallisen rasvan polttamisen myytin olevan kumottu. Kurkkasin tämän, ja mitä löysin? Toimittajan omin sanoin esitellyn tutkimuskoosteen, jossa hehkutettiin, että rasva voi sittenkin palaa kohdistetusti vatsasta, vaikka meille on jo vuosia uskoteltu toisin. No mistäs nyt tulee?

Tästäkin jutusta pääsin taas yhden linkin kautta Time-lehden alkuperäiseen artikkeliin, josta informaatio tuohon ”mullistavaan ja shokeeraavaan” kirjoitukseen oli otettu. Ainut vaan, että jutussa todettiin tutkimusten perusteella rasvan palavan usein epätasaisesti (ei muutenkaan uutta tietoa), ja monesti helpoiten eroon pääsee massun alueen rasvoista. Lopussa vielä erikseen mainittiin, että kohdistetun rasvanpolton tavoittelu ei ole kovin tuottoisaa. Hahaha! Ei jumankekka!

Vähän rikkinäistä puhelinta, pari oiottua mutkaa, muutamia ”unohdettuja yksityiskohtia” ja omin sanoin asian esittelyä, jotta jutusta saadaan pikkaisen raflaavampi. Päälle lisätään hienot otsikot ja homma on sipuli. Saanko paiskata läppärin seinään? :D

Keissi numero kaksi niiden sadan muun joukosta. Aloitettiin kotisohvalla köllötellessämme katsomaan Netflixistä dokkaria nimeltä What the Health, jota loppupeleissä pystyttiin katsomaan ehkä 20 minuuttia. Kyseessähän on elävä esimerkki erinomaisesta propagandafilmistä. Erinomaisesta siinä mielessä, että se täytti kaikki sille asetetut kriteerit. Ensin esitellään ”asiantuntija”, jolla on tuikitärkeän kuuloinen nimike ja rooli jossain alaan liittyvässä organisaatiossa. Elämäntyönään tämä on usein tutkinut asiaa ja löytänyt erittäin fataaleita tuloksia haluamastaan aiheesta. Sitten minuutin välein näitä asiantuntijoita esitellään toinen toisensa perään, ja näiden lentävistä lauseista on koottu huikean vakavan kuuloinen ja äärimmäisen voimakkaalla viestillä kuorrutettu suorastaan välkkyvä tietoisku.

Mitään vaihtoehtoista ajatusmallia ei edes tarjota, eikä omaa sitä kantaa pohdita missään vaiheessa oikeasti kriittisesti. Tarkoituksena on sekoittaa vastaanottajan pää niin huolella, ja runtata sinne sitä omaa ajatusmaailmaa suorastaan välivalloin kaikkia tehokeinoja käyttäen. ”Faktaa faktan perään”, ”mullistavia tutkimuksia” ja ”asiantuntijaa” toisensa jälkeen. Jotain hyvää siellä voisi ollakin joukossa, mutta kaikki vähänkään järkiperäinen hukkuu tämän raivokkaan informatiivisen sillisalaatin sekaan, ja niitä on sieltä kriittisenkään tarkastelijan vaikea poimia. Kaikki ”faktat” sisältävät kasan saivartelua ja pilkun viilaamista, ja jokainen esimerkki on sieltä ääripäästä.

Huutonaurua meidän kotisohvan uumenista pamahti siinä vaiheessa, kun ensin vuoron perään 10 minuuttia on paukuteltu kuinka tuhoisaa se tavallinen ruoka on, ja perään heitetään 65-vuotias rollaattorin kanssa kävelevä nainen, joka toteaa, ettei hänen elämänsä kuuluisi olla tällaista. Jaahas. Miten koko nainen tai hänen tilansa edes liittyi aiheeseen? Sitä ei toki kerrottu, mutta hienosti tämä 15 sekunttinen elämäkerta oli tähän ”faktojen” väliin leikattu. Onnistuneelle tehokeinolle 10 pojoa ja paviaanimerkki!

Toinen esimerkki oli keski-ikäisestä sairaaloisesti lihavasta naisesta, jonka ennustettiin elävän noin 30 päivää tai jotain sinne päin. Tästä vähän pidemmästä esimerkistä ei toki taaskaan selvinnyt, miten juuri täysin demonisoidut ja suoraan ihmisravintona Manalan porteille vievät liha- ja maitotuotteet olisivat kiistatta ajaneet hänet tähän pisteeseen. Dokumentissahan painotettiin sitä, että broileri on s****nasta, mutta esimerkeissä näkyi vain friteerattuja hampurilaispihvejä ja rasvassa lilluvia nugetteja. Tässä vaiheessa vaihdettiin vähän laadukkaampaan viihteeseen, ja valittiin animaatio ”Möröt vastaan muukalaiset”.

College-paita: TÄÄLTÄ*

Ihmisestä ei tee fiksua se, että hän on lukenut tutkimuksia tai jopa itse toteuttanut sellaisia. Tutkimuksia voi tehdä kuka vaan, mistä aiheesta tahansa ja halutessaan saada millaisia tuloksia tahtoo. Ihmisestä fiksun tekee mielestäni kyky soveltaa tietoa ja tarkastelemaan informaatiota kriittisesti. Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia.

Seuraavan kerran, kun iltapäivälehtien otsikoissa huudellaan mullistavista tutkimustuloksista tai asiantuntijalausunnoista, suosittelen lämpimästi olemaan vaivaamatta päätään klikkaamalla tätä auki. Harvoissa näissä on sisällä oikeasti mitään merkittävää. Äänekkäimmin nimittäin huutelevat ne, kenellä on eniten asiaa. Ei välttämättä ne, kenellä on eniten oikeaa tietoa. Raflaavimmat otsikot syntyvät niiltä, ketkä haluavat eniten klikkejä. Ei välttämättä niiltä, kenellä sitä tietoa oikeasti olisi.

Sopivan kriittistä tiistaita! ;)

Kurkkaa myös: Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

Edellinen juttuni: Parhaat pitkähihaiset treenipaidat?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen