Iskelmää, kyykkyjä ja elämää

Jumpan vaihtaessa piuhapaidat kurkkusalaatteihin ja lähtiessään vajaan viikon mittaiselle lomareissulle aka kertausharjoituksiin, jäin minä viettämään varsin perinteistä perjantai-iltaa kotiin Tampereelle. Iskin Spotifystä raikamaan soittolistan nimeltä ”100 Suomen suosituinta iskelmää”, ja aloin leipomaan yläosattomissa (koska uunin tuoma kuumuus) kinkkupiirakkaa, juustokakkua sekä kaurakeksejä seuraavan päivän yllätyskekkereille Nurmijärvelle. Siinä Joel Hallikaisen laulaessa taustalla kuurankukkasista ja meikäläisen juodessa pillillä energiajuomaa sormet jauhoissa totesin itsekseni, että aikamoista haipakkaa on pitänyt ja näyttää pitävän jatkossakin, mutta huisin hauskojen juttujen parissa kun touhuaa, niin ei voi tämä pieni ihminen valittaa.

Tuokin perjantai-ilta oli vain nopea yhden illan pyörähdys kotosalla, ja siinä kaverin kysellessä viestillä, että olenko seuraavana päivänä vielä Tampereella vai vaihteeksi maailmalla, jouduin ilokseni toteamaan, että reissua pukkaa heti aamusta jälleen. Se tässä reppureissaamisessa on ehkä paras puoli, että pääsee lojumaan ihmisten nurkkiin ja viettään aikaa ystävien ja läheisten kanssa, joita muutoin näkee hieman harvemmin. Lisäksi siinä kun punkkailee ihmisten sohvilla, niin pääsee huomattavasti perinteisiä kuulumisia syvemmälle ja pureutumaan molempien osapuolten sielunelämään parin tunnin kahvilassa istumisen sijaan. Reissatessa pääsee myös harrastamaan mun lempipuuhaani eli saliturismia. Suomessa pitkin maita ja mantuja kolutessa usein kaiken kukkuraksi erinomaista treeniseuraa, ja eilinen viikon huipennus tapahtuikin neiti Iso-Kuuselan kanssa kyykätessä legendaarisen Ruoholahden Meijerin endorfiinia tihkuvassa treeniympäristössä.

Suvi ei selvinnyt vain eilisellä kerta-annoksella, vaan tuo nainen sai jo lauantai-iltana Jätkäsaareen maailman parasta seuraa eli mut. Tuota likkaa huvittaa ilmeisesti vieläkin, kun suoraa päätä pamauttaessani ovesta sisään heitin kädet lanteille ja tokaisin vaihtavani päälle jotain mukavampaa eli riisuin itseni alasti. Vessaankin piti heti perään päästä, ja tietenkin ovi koko ajan auki, ettei vain hyvä juttu katkeisi ja jäisi vastapuolelta kuulematta.

Loppuilta menikin maailmaa parantaessa ja puolinakkena jäätelöä huuleen vetäistessä, ja täytyy todeta, että nyt oli terapeuttinen ilta. Enkä mene takuuseen arvostiko Suikero juutuubista kaivamaani lyyristä sunnuntaiaamunaloistusta teemalla ”Voiko ihanammin päivän enää alkaa?”, mutta veikkaisin, ettei nainen ihan joka aamu käynnistä päiväänsä Kai Hyttisen luikautusten ja meikäläisen kikattelun kombinaatioon. (Henkisen) vahingon korvaukseksi olin jo varuulta pehmitellyt Suikeroa edellisiltana juustokakkua ja kinkkupiirakkaa sisältävällä dogipäkillä, ja kuulemma olin aika mukiinmeneviä tuotoksia saanut aikaiseksi. Pitää siis kuunnella kotimaista iskelmää tästä lähtien useammin.

Vitsit. Elämä on kyllä aika hauskaa.

xoxo,
Piia

Edellinen juttuni: Minäkö fitnessbloggaaja?

Piia Pajunen

3 vastausta artikkeliin “Iskelmää, kyykkyjä ja elämää”

  1. Voi että vaikutat kyllä niin huipputyypiltä! Olis ylikiva tutustua suhun! :D

    • Hih voi kiitos! Tuu ihmeessä nykiin hihasta tai lahkeen suusta jos joskus samoille huudeille osutaan ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta