MINUSTA TULI KEIJO ISKÄN KYLJESSÄ

Parisuhdepostauksesta isäsuhdepostaukseen! Huomenna meinaan juhlistetaan isejä oikein olan takaa, ja vähän etukäteen alkuviikosta mietiskelin, mitäs meidän iskästä tulee mieleen. Ensimmäisenä lähti laukkaamaan huikeat lapsuusmuistot siinä samassa kun treenille käpöttelin, ja niitähän alkoi kumpuamaan takaraivon kätköistä sellainen kasa, että koostinpa niistä osan tännekin puolelle. Tässä siis vähän tättäräätä ja fiilistelyä omista natiaisajoista iskän kyljessä, koska syytän osittain tätä kaveria, että minusta tuli näinkin hämmentävä ihminen kieroutuneella huumorintajulla, hah!

Ja seuraavaksi takaisinheitto jonnekin pattiarallaa 20 vuoden taakse sekä yli että alle…

Iskän kyytiin oli aina huikeaa paukkaista mukaan, ja kavuta apukuskin paikalle. Ai miksi? No koska oli kyseessä sitten kauppareissu, varaosien haku tai kyläreissu, niin aina sai suut makeaksi munkkikahveilla tai pääsi grillille mussuttamaan taksareita kaikilla mausteilla (vain Jyväskylä jutut). Ruoka porsaan liikkeelle ajaa!

Kerran tämä antoi paininujakassa ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta lyödä täysiä tämän mahaan. Siinähän minikokoinen pikkulikka latasi hihitellen kerran tilaisuus tuli. Eipä arvannutkaan, että sellaisesta pikkutirriäisestä irtoaisi niin tiukka oikea koukku (en kyllä minäkään), ja kyllä siinä pideltiin naurun sekaisissa tunnelmissa kovaa hittiä ottanutta vatsaa tämän jälkeen, hah!

Moottorikelkkakyyti oli myös aika metkaa. Tämän vempeleen kyydissä tuli myös heitettyä aikanaan ihka ensimmäinen voltti, kun erään isomman lymitöyssyn päältä täysiä pyyhältäessä pomppu oli sen verran huikea, että pikku-Piude sinkosi iskän perästä ilmaan ja töpsähti komealla takaperin voltilla matkasta lumeen istumaan kuin tikku paskaan. Moukan mäihällä ja huikeasta akrobaattisesta ilmalennosta juuri nauttineena ei voinut kuin revetä loputtomaan nauruun. Niin isä sekä tytär.

Kuinka helmeä myös oli, kun iskä vei tämän natiaisen joskus tyhjälle hiekkaparkkikselle, jossa meitsi pääsi rattiin iskän sylissä. Se oli huisia se!

Kalan perkaamisen jalo taito tuli opittua iskän kyljessä touhutessa (en osaa enää). Jo alle kouluikäisenä pikkuräpylöissäni tuli ahvenista siistiä tavaraa, ja aina iskän saapuessa kalalta kotipihaan oli mulla kuulemma jo halko kädessä tainnutushommia varten. Veikkaan kyllä, että sai kalaparat vähän ottaa osumaa ennen kuin taju lopulta lähti, kun ei ollut ehkä sihti saati voimatasot tällöin vielä ihan kohdillaan. :D

Iskä osasi (ja osaa edelleenkin) korjata tai rakentaa aina ja lähes kaiken, ja autotallissa koottiin aina silloin tällöin vaikka ja mitä. Autotallista löytyi myös vaikka mitä mielenkiintoista, ja esimerkiksi popniiteistä sai Lego-ukkeleille ihan parhaita miekkoja.

Joskus tupattiin napata iskän kanssa Aku Ankka lapaseen, ja luettiin vuoronperään ääneen Ankkalinnan asukkaiden repliikkejä. Simppeliä mutta toimivaa viihdettä!

Formuloita tuli seurattua pikkulikkana tiuhaan iskän kanssa, ja voi jösses sitä on jännitetty, että kumpi vie: Schumi vai Häkkinen. McLaren oli tietty ihan paras talli. Olen meinaan mersutyttöjä, eli isäänsä tullut. Siinäkin.

Ihan parasta oli, kun iskä rapsutteli mun selkää. Tämä on ollut aina ehdottomasti iskän bravuuri, jonka se hanskasi kaikista parhaiten! Kukaan muu ei ole ikinä hallinnut tätä rapsuttelupolitiikkaa yhtä hyvin kuin iskä-Pajunen. Eikä varmaan koskaan hallitsekaan.

Meillä on aina isänpäivänä ollut tapana (ihan kuten äitienpäivänäkin) heti herätessä tuusata tarjolle iskälle kunnon aamupalatarjoilut kahvin ja omasta takaa pyöräytetyn kakun kera. Askarreltua korttia ja kevyttä lahjustakin on usein ollut menossa mukana, mutta hieman nyt on suru puserossa, kun huomenna sunnuntaina en pääse iskä-Pajuselle kahveja tarjoamaan näin 27 vuoden säilyneenä perinteenä.

Tämän Romanian reissun (terkkuja Bistritasta) kuitenkin tiesin jo hyvissä ajoin etukäteen, joten tämän perinteisen isänpäiväaamupalan kanssa keulin, ja sen riipaisin jo pari viikkoa sitten etujunassa. Kikkailin omin kätösin melkoisen mehevän browniepohjaisen Ahaa-juustokakun ja nautiskeltiin hyvästä aamupalasta lapsuudenkotini ruokapöydän ääressä. Voin kertoa, että oli kyllä hyvää! ;)

Aivan ihanaa huomista isänpäivää kaikille isille ja isänmielisille!

Kurkkaa myös: Meidän äiti paljastaa musta asioita!

Edellinen juttuni: 10 vuotta yhdessä

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

12 vastausta artikkeliin “MINUSTA TULI KEIJO ISKÄN KYLJESSÄ”

  1. Ihana postaus! Voin samaistua todella hyvin moniin kohtiin oman lapsuuteni osalta. Meillä tosin ei pienenä ajeltu tuolla tavalla autolla, vaan moottorikelkalla tai -veneellä! Meillä ei myöskään ole isän- tai äitienpäivää juhlittu varsinaisesti ikinä. Kortit ja lahjat askarreltiin koulussa ja ne kyllä jaettiin vanhemmille ja isovanhemmille, mutta kun näitä ei enää yläasteella askarreltu niin se jäi. Sen sijaan meillä on aina puhuttu siitä, että isänpäivä ja äitienpäivä (lapsia unohtamatta) on joka päivä. :)

    • Toi on kyllä tosi hyvä periaate, että isän- ja äitienpäivä on tosissaan joka päivä. :) Ja voi jehna tuo moottorikelkkailu oli hauskaa! Harmittaa vaan kun olin kelkan meidän perheessä oltua sen verran pieni, etten itse päässyt sillä koskaan huristamaan. Isoveljen menoa kateellisena katsoin. :D

  2. ihana toivottu postaus. muistat isääsi sitten etänä, kyllä niitä isänpäiviä(toivottavasti)vielä tulee. sulla on vähän samalainen isä kun mulla ja samoja muistoja. lapsuuden muistot tulee parhaiten mieleen se on totta. teini iässä ei isään ollut oikein yhteyttä kun oli muut intressit. selän rapsutus oli kyllä ihan parasta! voi kun vielä olisi joku joka sitä tekisi, hierojaltani en kehtaa kysyä pitäisi mua outona. ehkä jumppa rapsuttaa sua? formuloita katsoimme myös muistan kuinka1998heräsimme joskus 5aikaan katsomaan viimeistä kisaa ja mika häkkinenhän sen voitti. kalajutut isä opetti myös, samoin laskettelun ja auttoi matikanläksyissä(kiitos!)koska isäni on insinööri kaikki nikkarointi, remontointi ym onnistui ja niitäkin tuli opeteltua. käytännön asioita joista on hyöytyä nyt aikuisena. turvallista matkaa! nauti.

    • Kiitos Ninna! Jumppakin kyllä rapsuttelee, mutta ei ole siinä yhtä hyvä kuin iskä. Se hanskaa paremmin hipsuttelun ja hieronnan :D

  3. Ihana postaus! Hienosti herätti omiakin muistoja tämä ja ai kyllä, moottorikelkkailu oli parasta ja sen bensan tuoksu tuo vieläkin niin mahtavia muistoja mieleen. Oma juttuni isukin kanssa oli marjastus ja sienestys. Kelkkailu on jäänyt jo vuosia sitten mutta sieniä toki käytiin metsästämässä (valitettavan huonolla menestyksellä tosin) jopa tänä vuonna.

    Nyttemmin ulkomailla asuvana isänpäivää ei pääse viettämään omatekoisen voileipäkakun äärellä mutta onneksi on puhelimet!

    • Bensan tuoksu! Olin jo unohtanut sen, mutta nyt se melkein tulvahti muistoista omaan nenään kun sen mainitsit! :D Ja onneksi tosiaan on olemassa puhelimet, niin voi pitää yhteyttä sitten vaikkei samoihin koordinaatteihin osuisikaan huomenna. :) Ja voileipäkakun voi riipaista sitten kun ensi kerran näkee ;)

  4. Ai että itsellä tulvahti jyväskylämuistot tosta taksarista mieleen :D enpä oo älynnytkään, että sitä ei saa Helsingin grilleiltä. Täytyy lähteä kotiseudulle nostalgiareissulle ja suunnata ”kaksykköselle” :D

    • Joo mullekin on naurettu Tampereella niin monta kertaa, kun olen puhunut taksarista. :D Mansessa meinaan syödään vaan makkaraperunoita eli makkispekkiksiä. :D

  5. Meilläkin formulat on olleet minun ja isäni juttu lapsuudestani saakka ja ovat sitä edelleen, vaikka itselläni on ikää jo päälle parikymmentä vuotta! Edelleen aina formulaviikonloppuina hipsin lapsuuden kotiini tv:n äärelle aika-ajoja ja kisoja katsomaan ja viikonlopun muut menot sovitetaan tietysti formuloiden mukaan :D Tänäänkin illalla tämä tyttö asettuu siis kuuden maissa isän kanssa sohvalle tapittamaan kuinka kisassa käy sekä kommentoimaan ja spekuloimaan kovaan äänen kisan käänteitä. Ja mullahan formuloihin ei liity mitään Suomi-fanitusta, sillä en ole ikinä kannattanut erityisemmin yhtäkään suomalaiskuskia, vaan ne suosikit ovat olleet ihan muita :)

    • Mulla on tuo formulafanitus jäänyt kyllä myöhemmällä iällä, mutta joskus on hauska vilkaista edelleen tuloksia, ja tsekkailla kuka siellä vie. Edelleen tuntuu olevan paljon samoja nimiä ratissa kuin vuosikausia sitten :D

    • Siis tämähän oli mun mielestä ERITTÄIN olennainen asia, johon todellakin saa takertua! :D Tämä kakku tuli aika innovaatioina, ja hommahan meni itsessään niin, että paistoin pyöreään irtopohjavuokaan ensimmäisellä netistä löytämälläni ohjeella brownien (ja lisäsin vain tähän brownie-taikinaan pilkottuja Ahaa-palasia). Annoin pohjan jäähtyä kunnolla, ja myöhemmin heitin hatusta tuorejuustokakkumassan päälle, joka meni kutakuinkin näin:

      -1 purkki kuohukermaa tai vispikermaa (vispataan eka)
      -1 paketti vaniljan makuista tuorejuustoa
      -1 paketti maustamatonta tuorejuustoa tai ranskankermaa (rasiassa lusikalla pehmennetyt tuorejuustot lisätään kermavaahdon sekaan)
      -sokeria mututuntumalla (heitin reippaasti sokeria ja maistelin massaa, että milloin on hyvä)
      -5 levyä liivatetta (liotetaan kylmässä vedessä, heitetään kattilaan tilkkaan kiehuvaan vettä ja sekoitetaan juustokakkumassaan)

      Ja tämä massa kaadetaan irtopohjavuokaan browniepohjan päälle, ja annetaan hyytyä muutama tunti tai mielellään yön yli. Päälle heitin runsaasti Ahaa-siivuja/paloja, ja voila! Valmista tuli ja hyvää oli! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 46
Tykkää jutusta