HUVITTAVIA FAKTOJA TORONTON KISASTA

Toronton kisahärdellistä on pyörähtänyt nyt aikalailla kolme viikkoa, mutta heitänpä vielä vihonviimeisen skabaan liittyvän leppoisamman postauksen ilmoille. Tarinoita ja yksityiskohtia päivään liittyen löytyisi allekirjoittaneelta kuin riisiä Kiinasta, joten miksipä niitä sisällään pitämään. Tässä siis tarjolla erittäin randomeita faktoja ja tiivistettyjä tarinanpätkiä Toronton kisaan liittyen, joten päästetäänpä tämä perjantaikevennys vauhtiin! Tättärää!

RANDOM FAKTOJA TORONTON KISASTA

Paikallinen jengi syttyi ihan hulluna ohjelmassani olleesta ”CAN”-kyltistä. Kyltti oli nimenomaan tarkoitettu Moulin Rougen ”Can Can Can”-teemaan, jossa intron mukaan silläkin oli toki kaksinainen merkitys kyvykkyyden ja tanssityylin ilmaisemiseksi.  Takahuoneessa paikallinen porukka oli kuitenkin ihan pähkinöinä punavalkoisesta kyltistä, ja pian selvisi, että miksi.
”Oh cool, it’s CAN for Canada!”
”Umm, no, it’s actually… I mean, yeah! SURE!” :D

Yllättävintä oli äänekäs kannustus yleisöstä, kun luulet, että paikalla sinua kannustamassa olisi vain Jumppa, hah! Jälkikäteen selvisi, että siellä oli myös muita suomalaisia katsomossa, jeij!

Mulla oli oikeasti ihan järkyttävän hauskaa lavan takana. Huoltajia lavan taakse ei kovin monesti pääse (paitsi jos maksaa kalliin bäkkäripassin), joten aika meni hengaillessa muiden Pohjois-Amerikkalaisten kisaajien kanssa. Oli ihan huippua oikeasti päästä tutustumaan muihin kilpailijoihin ihan kunnolla ja todeta, että ainoana ei-natiivi-enkkua jauhavana sopeuduin porukkaan silti ihan huippuhyvin, ja viestejä vaihtuu somessa edelleen näiden uusien tuttavuuksien kanssa. Hauskaa!

Lavan takana ei missään vaiheessa jännittänyt kovin paljoa, mutta juuri ennen vaparivuoroani osui kohdalle tuttu tunne: ”Voi Luoja… Mihin hemmettiin sitä on taas lupauduttu? Saisko lähteä livohkaan?” Haha! Unohtui kyllä taas aika nopeasti lavalla tykittäessä, ja heti jälkimainingeissa näistä ei ole ikinä tietoakaan, vaan fiilis on aina aika voittamaton. Eihän se ollutkaan niin paha.

Lavan takana söin vaparikierroksen jälkeen ensimmäiseksi ylivoimaista lemppariani Reeses Peanut Butter Cupseja. Toimii aina ja joka kisan jälkeen. Jatkoin valkosuklaa-Kit Katilla, mutta se oli musta niin pettymys, että jäi pariin haukkuun. Plah.

Haastattelu yleisön edessä yllätysvoiton jälkeen pienessä tunnemylläkässä ameriikan kielellä voi olla aika hämmentävä tilanne, hahah! Selvisin kohtuu hyvin tästä kunnialla, ja ainakin yleisöllä ja jopa tuomareilla oli hauskaa katsellessaan tuota live-haastattelua. En ollut ihan valmistautunut tähän, ja vintillä humisi muutenkin aika kovasta tunteiden sekamelskassa siinä tilanteessa :D

Lavan taakse palkintojenjaosta ja haastattelusta selvittyäni ihan ensimmäisenä laitoin tekstaria valmentajalleni Minnalle, sitten äiskälle ja kolmantena isosiskolleni. Alla selkeästi huolella laaditut, harkitut ja panostuksella kirjoitetut viestit hieman sensuroituna (koska sille nähtävästi oli tarvetta) :D
Valmentajalle Minnalle: ”v***U MÄÄ VOITIN” (capslockilla väärinpäin, eli lauseen eka kirjain ainoastaan pienellä)
Äiskälle: ”****u MÄÄÄ VOItin” (capslock kävi päällä nähtävästi keskellä viestiä)
Siskolle: ”MÄÄ VOITin!!!!!!!!!!!!!!” (capslock katosi keskellä toista sanaa? Tähän sentään ei tarvittu enää voimasanoja..)

Oma henkilökohtainen lempparini oli koutsille lähtenyt selkeästi tärkeä ja tunnelatautunut kolmas viestini. Minnahan ei siedä kiroilua (paitsi mun kanssa sen on pakko, ja oon todennut olevani ainut, jolle se ei asiasta enää huomauttele, haha). Viesti oli lyhyt ja ytimekäs: ”S******A!!!!!”. Oikeasti pakko todeta tähän väliin, että kiroilu on oikeasti musta todella rumaa ja tyylitöntä, mutta hetken tunnelataus oli ilmeisen todellinen, ja tuo viesti oli nähtävästi todella olennainen ja informatiivinen siinä hetkessä. :D

Sanattomammiksi veti kisojen jälkeen tituleeraus ”Mini-Oksana in the making”, jota kuulin useammassakin tilanteessa ja haastattelussa. En sitten tiedä kuinka paljon tässä oli jenkkimäistä ylilyötyä kohteliaisuutta, mutta lämmitti kyllä allekirjoittaneen mieltä.

Palkintojen jaossa seistessäni 3. ja 2. sijan ollessa ilmoitettuna kuulin Jumpan huutavan katsomosta ”Piia tää meni niin sulle”. Repeilin pääni sisällä myötähäpeässä, ja pyöritin miekkoselle päätä huomaamattomasti rivistä vastaukseksi ilmaistakseni, että ”Nyt se naama umpeen”, vaikka tiesin, ettei kukaan siellä suomalaisia huuteluita ymmärtäisikään. Haha :D

Toronton vaparissa olleet monetkin tanssilliset sidososat syntyivät luomisvaiheessa alun perin musiikkiin täysin lennosta improvisoiden, joille koutsi näytti peukkua, ja niin se koreografia hioutui yhteistuumin lopulliseen muotoonsa. Yritin kyllä ehdottaa, että pitäisikö väliosia katsoa oikeasti suunnitellen, mutta olivat kuulemma toimivia hatustakin heitettynä, ja sinne ne sitten jäivät pysyvästi. Ja olivathan ne aika osuvia, ja ainakin suorittajansa näköisiä.

En ole koskaan tilannut niin paljon ruokaa ravintolassa, kuin tuolla kisan jälkeen. Aika paljon tuli syötyä, ja aika paljon jäi syömättä. Suolitukos ja kakkosluokan diabetes jäi kuitenkin hankkimatta, ja selvisin koko illasta ilman pahaa oloa.

Jumppa on lähes aina levittänyt mun kisavärit, ja tehnyt todella hyvää jälkeä. Illan finaaleihin lähdettäessä kämpiltä totesin miehelle, että nyt on kyllä liian vaalea väri, sillä olin käynyt välissä suihkussa, ja tämän vetämä viimeisin kerros ei mielestäni ollut lähellekään riittävän tumma. Jumppa vakuutti, että hän kyllä osaa hommansa ja hyvä se on, mutta jälkikäteen tunnusti, että kusetti mua tarkoituksella, koska aikaa värin levittämiseen ei olisi ollut. Olihan se oikeasti liian vaalea väri näin jälkikäteen tarkasteltuna, mutta ei se onneksi menoa haitannut kun fysiikkapisteet oli jaettu jo aamusta. Däämn juu määän. Reilu peli. :D

Yön paluumatka kämpille täydellä massulla oli todella huikea. Totesin Uber-kuskille heti autoon istuttuani, että nyt on kyllä hävyttömän osuvaa jytää. Toronton yössä ajeltiin sitten nupit kaakossa aivan jäätävän hyvää gangstaräppiä bassot täysillä luukuttaen. Siinä oli tunnelma kohdallaan. ;)

Päivä päättyi Ben&Jerryihin kämpillä, mutta ”Cherry Garcia” oli todella pettymys. Tasaista jäätelöä säilykekirsikoilla. Buu. ”If I had 1,000,000 Million Flavours” oli taas jo paljon parempi. Silti olisin mielummin syönyt Ingman Creamyä. Kyllä Suomessa osataan nämä jätskihommat, vaikka luulisi, että Känädästä löytyisi läskimpiä ja möyhemämpiä jäätelöelämyksiä.

Musta on nyt jälkikäteen jotenkin tosi hauska lukea esimerkiksi tätä juuri ennen kisareissuani julkaisemaani postausta. En tosiaan tiennyt mitä odottaa tältä reissulta, ja täytyy todeta, että elämä on yllätyksiä täynnä. Se onkin yksi bloggaamisen ehdottomia parhaita puolia, että sivussa tulee oikeasti dokumentoitua omaa elämää niin kuvin, tekstein kuin videoin, joita voi sitten jälkikäteen tutkailla ja muistella. :)

Jos vielä olet missanut Vlogini kisapäivästä, niin pistäpä se ihmeessä viikonlopun kunniaksi tuosta yläpuolelta pyörimään! Videosta on tullut niin paljon huikeaa palautetta, että täytyy kyllä ehdottomasti riipaista syyskuussa Olympiasta samanmoinen spektaakkeli, heh! Toiveita on tullut rutkasti myös Miami Beachin My Day-videosta, ja uskoisin, että sellainen saadaan vielä tässä viimeisen 11 päivän aikana riipaistua. En lupaa mitään, mutta julkisesti ilmaistuna pistän itselleni hieman painetta asian toteuttamiseksi, haha! :D

Muikeaa viikonloppua! Ja muistakaahan tehdä niitä muistoja! ;)

Vilkaise myös: Q&A – Toronto Pro, Olympia ja kisaaminen yleensä

Edellinen juttuni: Dieetin lopettamisen henkiset haasteet

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

10 vastausta artikkeliin “HUVITTAVIA FAKTOJA TORONTON KISASTA”

  1. IHANA PIIA! Ei hitsit nauroin noita viestejä. Oot kyllä niin makee tyyppi ja sua seuranneena ei voi kuin itse motivoitua omista tekemisistään entistä enemmän, vaikka aika motivoitunut jo olenkin. Mua on aina vähän ahdistanut heteromaailmassa nimike girlcrush, mutta täytyy myöntää, että sä oot kyl mun sellainen. Mahtava paketti ja mielettömästi onnea vielä! <3

    • KIITOS aivan ihanasta kommentista! Vitsit, tuli huippufiilis! Pus! <3 Ja joo itsekin tuli repeiltyä ja lujaa, kun päädyin tätä postausta kirjoittaessani ekaa kertaa tarkastelemaan, että mitä viestejä tuli oikeasti lähipiirille lähetettyä… :D :D

  2. Ihan superhauska tuo video!! Ja viestit! :D Miten ihmeessä osaat itse loihtia kisameikin?! :o JA WAU millasen ponnarin loihdit vapariin, miten oikeen teit sen?

    Oot kyllä kaikinpuolin niiiiin fanittamisen arvoinen mimmi :)

    • Hahaa kiitos ihanasta kommentista! :D Kisameikki on harjoittelun tulosta ekasta kisavuodesta lähtien, ja käytännössä sen loihtimisen hanskaaminen on ollut vähän pakkokin opetella, kun ulkomailla kisatessa ei sinne omaa huoltohaaremia saa kovinkaan näppärästi roudattua mukaan. Lisäksi kun itse tekee, niin saa mitä tilaa, säästää rahaa ja eikä tarvitse säätää muiden aikataulujen kanssa.

      Tuo kisameikin tekeminen on lisäksi musta ihan sairaan kivaa kisa-aamuna, kun saa kerrankin vetää luvan kanssa meikkisudilla oikein olan takaa säästelemättä. :D Ponnarikin on yhtälailla treenin tulosta, ja niitä tuli loihdittua jo aiemman lajin parissa, jossa ponnari piti olla aina kisoissa ja esiintymisissä ”on-point” ja niin se oli yleensä treenissäkin. ;)

  3. Mä luulin et toi CAN-juttu viitaten kanadaan oli suunniteltu :DDDD se oli vielä punasella niinku kanadan lippu. mut varmasti uppos yleisöön tosi hyvin!

    • Hahaa! Et ole todellakaan ainut, ja sitäpä just, kun tossa meni värit ja kaikki vielä täysin vahingossa kohdilleen :D :D Toimi siis siellä!

  4. Tuli ihan näin btw mieleen, että ootteko ite kokeillut tehdä jätskiä..? Me otettiin ns pitkäaikaislainaan anopin jäätelökone ja voi vitsit tulee hyvää, vaikka vielä alkeellisella tasolla tämä kun mielikuvitus ei täysin ole vielä lähtenyt juoksemaan että mitä kaikkea voi loihtia.

    ..viihdyt ilmeisestikin keittiössä, niin oman jätskin valmistaminen vois olla hupia 😁

    • Tota olen joskus kanssa pohtinut, mutta itse erityisesti tykkään eniten juurikin noista hieman övereimmistä jätskeistä (missä on paljon erilaista nannaa ja töfföä), niin ne on ehkä kustannustehokkaampaakin hankkia valmiina pakastealtaasta. :D Sorbettityylisiä herkkuja olen kyllä itse loihtinut joskus ;) Tuo jäätelökone kyllä kuullostaa ihan todella mielenkiintoiselta, ja voi kyllä olla, että jossain elämänvaiheessa saatan sellaisen kyllä vielä hankkia, heh :D

  5. Miltä tuntuu kun joillakin kilpakumppaneilla on niin möreä ääni että käytetyt keinot eivät jää epäselväksi?

    • Haha! Noh, tämän asian olen kyllä hyväksynyt, mutta itse porskuttelen tyytyväisenä menemään omaan tyyliini ihan heran ja jäätelön voimin. Jokainen menkööt niillä, millä itse kokee parhaaksi.. ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 68
Tykkää jutusta