Elämä tappaa

Viikonloppuna tuli juhlistettua siskon kaksostyttöjen ristiäisiä, ja juhlareissu jatkuikin useamman päivän (vauva)ränninä. Siinä kotista taas ties kuinka monetta kertaa leikkiessäni tuli todettua, että fyysistä hommaa tämä kahden vauvan hyysääminen. Onneksi noita rautoja on nostettu tässä aikojen saatossa jonkin verran ja tasapainoa sekä akrobaattisia ominaisuuksia kehitetty sitäkin hartaammin, sillä kaksi kantoistuinta kyytiläisineen käsikynkässä roudatessa onnistuu seistä yhdellä jalalla, ja avata sekä sulkea varpailla kahvasta pitäen ovia hiiren hiljaa, ettei arvon kuninkaalliset (♥) satu havahtumaan hereille. Ensi kerralla voisin kokeilla samaa, mutta ovien venkslaamisen sijaan keittelen vapailla varpaillani vaikka tujakat sumpit.

Hiki yllätti myös tämän urheilijan ennen kuin salille kerkesi. Tulevaa kummityttöä sylissä ristiäistoimituksen ajan sylissä pitäessäni päästelin myös menemään elämäni rajuimmat soijat. Hieman trooppisessa olohuoneilmastossa liikutuksesta kostuneet silmäkulmat naamioituivat täydellisesti nuppineulan pään kokoisilla hikikarpaloilla täyttyvään lärviini. Todellisen älkää-kukaan-huomatko-hävetyksen toi kuitenkin hameen helman alta vuolaana kinttua pitkin valuvat hikinorot, jotka olisivat yhtä hyvin voineet tuoda vaikutelman yllättävästä virtsankarkailusta. Hikeä se vain oli!

Heti kun pappi oli viimeisen hiiskauksensa toimituksessa päästänyt, niin lykkäsin naperon parempiin syleihin ja painelin vessaan kuivaamaan tihiä (tissivälihikeä) ja tuulettamaan naamaan ja niskaan lismaantuneita kutrejani. Saattoipa kulua aika monta paperinpalasta tässä kuivausprojektissa, ja vilpoinen syystuuli pihalla viimeisteli toimenpiteen, ja topin selkämyskin hieman sai kuivuakseen.

ristiaiset-2

ristiaiset
Toppi: Zara // Hame: BikBok

Koska saliturismi on rakkaasta kotisalista huolimatta meidän taloudessa kovaa huutoa, ja kun isolla kirkolla kerran valmiiksi oltiin, niin käytiin testaamassa pariin otteeseen ja oikein hartaudella Merihaan uusi Voimalaitos. Tämän likan pihvit saivat oikein hyvää kyytiä, ja takaosasto tuntui nauttivan melko kernaasti paikallisesta pystyprässistä ja pakaramasiinasta. Tuli taas koettua pientä innostuksen perspotkua treenien osilta, eli sellaista pilkettä silmäkulmassa, joka oli aina lajiin siirryttyäni alkuaikoina aina päällä. Rakastan kyllä ajan tuomaa tasaantumisvaihetta jopa vielä enemmän kuin uutuudenviehätystä, mutta pienet piristysruiskeet eivät ole koskaan pahitteeksi!

Nyt ollaan taas turvallisesti (kaksi yötä) kotosalla, ja huomenna pääsee taas pelkän bodaamisen lisäksi myös päätä sekoittaviin volttihommiin. Kalenteri kyllä kovasti povaa minulle taas letti putkella suhaamista vähän siellä sun täällä, vaikka kesän lopussa vielä vannoin, että nyt saa tämä ralli hetkeksi loppua. Noh, elämä tappaa kuitenkin jossain vaiheessa, ja veikkaan, että selviän vielä toistaiseksi elossa. Onhan tämä touhuaminen meinaan aika metkaa, joten jos sinne 90 paremmalle puolelle vielä riittäisi paukkuja, niin vastahan tässä ollaan alussa! Nimimerkillä ”keinutuolissa pärrätään”.

voimalaitos

voimalaitos-2
Toppi: Nike // Trikoot: Nike // Kuulokkeet: Jam

Huikeaa tiistai-iltaa kaikille elämästä tähän asti selvinneille!

Edellinen juttuni: Netflix-tärpit

Piia Pajunen

3 vastausta artikkeliin “Elämä tappaa”

  1. Sulla on mahtava tapa kirjoittaa :D mielenkiinnosta kysyn: mistä löytyy treenatuille reisille ja pepuille farkkuja? Oletko löytänyt itsekään? ;)

    • Kiitos Siiri! Itselläni tuon ikuisen farkkuongelman olen ratkaissut sillä, etten pääosin käytä farkkuja, hah! :D Nyt bongasin toki kesällä Saksasta Tally Weijlistä ihan huiput farkut, jossa täydellinen istuvuus ja jousto ja jopa normaali vyötärö vetoketjuineen ja vyölenkkeineen :D H&M:ltä olen myös bongannut parit todella pätevät venyy-ja-paukkuu-super-stretch-farkku-look-a-liket, joissa vyötärössä kuminauhakaistale, eli ilmeiseti nk. ”jegginsit”. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta