16 weeks out – kisapreppi käynnissä!

Sis. mainoslinkkejä*

Eilen se käynnistyi, meinaan tämän likan kisapreppi kohti kesän skaboja. Ensimmäiseen etappiin Toronto Pro-kisaan on 16 viikkoa aikaa, ja luotto ja into on kova. Sen verran näitä rundeja on kuitenkin käyty jo tässä läpi, että en odota sinänsä homman olevan mitenkään erityisen ihmeellistä tai vaihtoehtoisesti superrankkaa, ja annan homman mennä omalla painollaan kuten aina tähänkin mennessä. Tietty polte takaraivossa on kova, ja uskon, että kun tuloksia alkaa jossain vaiheessa taas selkeästi näkymään, niin se itselleni tuttu preppi-flow pamahtaa taas päälle, ja jalan alkaessa vipattamaan oikein olan takaa tätä likkaa ei voi enää estää, hah! ;)

Vähän tietty vielä takaraivossa kaivertaa edellisen prepin loukkaantuminen, joten omanlaisella varautumisella olen kyllä liikkeellä. Toisaalta tästäkin viimeksi selvittiin loppujen lopuksi ihan kunnialla, joten en tiedä miten ottaisin vastaavanlaisen tilanteen uudestaan. Itselläni kun ei riitä, että kisapäivänä pystyn kävelemään, sillä jos joku osa kropasta pettää, niin sillä ei vapaaohjelmaa lavalla väännetä. Viime kerralla ei olisi ollut huolen päivää ilman vapaaohjelmaa, sillä kyllä rikkinäisellä jalalla olisi korkkareilla pystynyt lavalla korkkareilla vääntämään, mutta vajaakuntoisella jalalla ei hirveästi voltteja pompita.

Ainut toive mulla tälle prepille siten on, että säilyn (edes pääsääntöisesti) ehjänä. Melkein joka prepillä on tullut kaikennäköistä kremppaa ja sairasteluita, joten en nyt mitään pelkkää ruusuista tietä tälläkään kertaa odota, mutta kunhan mitään liian fataalia ei osu tielle, niin tiedän siitä selviäväni. Lähes kaikkeen on olemassa aina plan B, C tai Ö, ja aika monen monta kertaa näitä vaihtoehtoisia reittejä mutkittelemalla on menty sinne maaliin asti, heh!

Kevyttoppatakki: TÄÄLTÄ* (-50% alessa) // Nike-trikoot: TÄÄLTÄ* // Reebok-tennarit: TÄÄLTÄ*

Multa on myös kyselty viime aikoina paljon, että kisaanko Fitness Classicissa tai syksyllä Lahden Expoilla, niin vastaus on, että en kisaa, mutta tuomarihommissa toimin kyllä. Fitness Classic sekä SM-, EM- ja MM-kisat ovat nk. amatöörikilpailuja, ja saavuttaessani ammattilaiskortin vuonna 2014 Arnold Europe Amateurin overall-voiton myötä, olen saanut kilpailla vain IFBB Pro Leaguen kilpailuissa. Tuttua kauraa lajissa mukana oleville, mutta lajeja vain sivusilmällä seuraaville tämä herättää luonnollisesti jonkin verran kyselyitä.

Pääsääntöisesti mulle onkin tarjolla noita oman lajin ammattilaisskaboja vain tuolla rapakon takana, ja näin alustavan suunnitelman mukaan tulenkin viettämään nonstoppina vajaa pari kuukautta tuolla Jenkkilän ja Kanadan huudeilla kisarumbaa paukuttaen. Tästä olen ihan sairaan innoissani, ja onhan tuo nyt aikamoista unelmaa päästä toteuttamaan itseään ja omia unelmiaan, enkä muutenkaan pistä pahitteeksi asustella Miami Beachin kupeessa vajaan kuukauden ajan kesäkuussa. Not bad!

Mahtavaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle! 

Edellinen juttuni: Särmää huuliin! Uutuudet testissä!

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

11 kuukauden off season lähenee loppuaan

Parin viikon päästä se lähtee. 16 viikon preppi kohti kauden ensimmäistä etappiani Torontossa. Tähän se ei toki lopu, ja lopullinen kisarykäisy tulee mitä luultavimmin olemaan huomattavasti pidempi. Koutsi Pajulahden kanssa on pistetty alustavat game planit kuntoon, mutta se, mitä lopullinen kisaturneeni tulee pitämään sisällään tuolla rapakon takana (tai mahdollisesti muillakin mantereilla), riippuu niin monesta asiasta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että reissailen ensi kesänä ristiin ja rastiin Jenkkilässä ja Kanadassa vajaan parin kuukauden ajan kisojen perässä. Shieet kuinka jännää!

vapaaohjelma-fitness-3 vapaaohjelma-fitness-2

Olen itse paukutellut noita kisoja toisinaan ihan hyvälläkin tahdilla, ja ensimmäistä kertaa tuli riipaistua hieman pidempi kehityskausi, ja tähän ratkaisuun olen ollut täysin tyytyväinen. Toisaalta odotan preppiä ihan mielettömällä innolla, ja toisaalta takaraivossa tuntuu pieni haikeus, sillä treenien nousujohteisuus on ollut niin huikeaa, ja olen päässyt niin sanotusti oikein kunnolla offin makuun. Kunnolla syöty, treenattu kohtuullisesti mutta kovaa sekä huolella palauduttu. Ihan parhautta!

Olen tyytyväinen omaan vartalooni tilanteessa kuin tilanteessa, joten senkään puolesta ei ole ollut mikään kiire kisaprepin aloittamiseen. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, etteikö kiristyvä kroppa kuitenkin innosta ja motivoi tulevalla prepillä ihan satasella, sillä en malta odottaa, millaisen kisakunnon täältä alta saa kuorittua. Jokaisella offilla tähän mennessä olen tahkonut ihan selkeää kehitystä, joten jos suunta on jatkunut yhtään samankaltaisena, niin voehan jehna!

Tiedän jo valmiiksi, että paketti tulee ensi kesänä olemaan kova ainakin omalla mittapuullani, ja sitten nähdään mihin se riittää. Vapaaohjelma on Minnan kanssa pistetty lähes valmiiseen kuosiin muutamia pieniä viilauksia lukuunottamatta, jotka loksahtavat paikalleen, kun ohjelma alkaa muotoutumaan ”omaan käsialaani” sitä läpi paukuttaessa. Minnankin sanoin, show tulee olemaan todella hyvä. Viimeisimmistä vaparitreeneistä olen repinyt irti niin jäätäviä kiksejä, että koko loppupäivä on mennyt aikamoisissa pärinöissä. Mikään ei yksinkertaisesti voita kunnon vaparikiksejä!

vapaaohjelma-fitness

Aah, tätä tekstiä kirjoittaessa kyllä alkaa perhoset pärisemään vatsanpohjalla ja fiilis nousee niin kovaan iskuun. Viime kevään Arnold Internationalin vaparivideo oli kadonnut YouTuben syövereistä kuin tuhka tuuleen, mutta alkuviikosta Jumpan bongattua tuon viimeisimmän kisasuoritukseni (pienestä perslaskusta huolimatta) juuri julkaistuna toiselta kanavalta, ja sen eteen pyörimään iskettyäni en voinut todeta muuta kuin ”vitsi tää on kyllä siisti laji”.

Uh. Olen puhunut, mutta vain tältä päivältä. ♥

Edellinen juttuni: Kurkistus treeneihini ja treenifilosofiaani videolla