KEHITYKSENI FITNESSIN VAPAAOHJELMISSA VUODESTA 2013

Koska valmistautuminen kohti syksyn kinkereitä on tällä likalla taas tämän viikon myötä käynnistynyt, niin sen kunniaksi päätin fiilistellä vähän vanhoilla kisameiningeillä! Pamauttelin tuossa viime syksynä tulille kehityskuviani kisakunnoissa, ja nyt ajattelin sopivana jatkumona (näin reilu 10 kuukauden jälkeen) availla vähän edistysaskeleitani toisessa lajini erittäin olennaisessa osa-alueessa eli vapaaohjelmassa. Vapaaohjelmasta on muutenkin kyselty paljon, että millainen se on ja mitä se sisältää, joten tässä vähän vihiä tiedonjanoisille ja asiasta kiinnostuneille käytännön esimerkein.

Saan edelleen paljon kyselyitä, että mikä tämä oma lajini oikein on. Bikini fitness ja body fitness tunnutaan tietävän jo aika hyvin, mutta oma lajini on viralliselta nimeltään ihan vain ”fitness”, joka tunnetaan puhekielellä täällä Suomenmaalla ehkä hieman paremmin kuvaavammalla nimellä vapaaohjelmafitness. Fitnessissä amatööripuolella pisteistä puolet rakentuu vapaaohjelman pohjalta ja toinen puolikas tulee atleettisen x-mallisen fysiikan perusteella, joka muistuttaa hyvin pitkälle body fitnessissä haettavaa kuntoa. Ammattilaispuolella vaparin arvo nouseekin sitten kahteen kolmasosaan, ja sehän muuten passaa minulle!

Tässä niitä vanhoja vapaaohjelmiani nyt sitten tulee loogisesti aikajärjestyksessä, ja samalla pientä kertausta matkastani lajin parissa. Pieni kunnia koreografioista myös Madame Pajulahdelle, joka järkkymättömällä luovuudella ja rautaisella kokemuksella on pistänyt jokaisen spektaakkelini iskuun. Boom!

NORDIC FITNESS EXPO 2013

Centipede-teema: SM 1.sija

Vuonna 2013 kilpailin ensimmäistä kertaa Nordic Fitness Expossa, ja voitin samalla ensimmäistä kertaa myös Suomenmestaruuden lajissani. Olin tällöin vielä juniori-ikäinen, mutta minut tuikattiin suoraan kisaamaan yleiseen sarjaan kansainvälisissä kilpailuissa. Tämä osoittautui kuitenkin ihan passeliksi ratkaisuksi, ja debyyttivuotenani voitin naisten EM-pronssia sekä nappasin naisten MM-kilpailuissa finaalipaikan sijoittuen siellä kuudenneksi. Nälkä alkoi kasvaa, ja seuraavalle vuodelle janosin vielä lisää.

Nyt jälkikäteen tätä pätkää katsoessani olen toki tyytyväinen, mutta hurja kasa siistittävää ja hiottavaa näyttää löytyneen. Intoa ja menoa oli kyllä tällöin vaikka muille jakaa, ja tosiaan sitä sähköä ajoittain vähän turhankin paljon, joka ilmeni jonkinasteisena höntyilynä vähän siellä täällä. Mutta niinhän se menee, että lavalla on välillä käytävä vetämässä show, että näkee oikeasti missä mennään, vaikka tälläkin pärjättiin oikein hyvin jokaisessa viidessä kisassa, missä tuon samaisen setin paukutin. Valmis ei kuitenkaan ole kukaan ikinä, enkä minäkään ole sitä vielä tänäkään vuonna, heh.

ARNOLD EUROPE AMATEUR 2014

Viidakkoteema: 1.sija + overall voitto + pro kortti

Vuoden 2014 vapaaohjelmassa lähdettiin aika eri näkövinkkelistä liikkeelle, ja vapaaohjelmasta pyrittiin tekemään hieman kansainvälisille kilpailulavoille sopivampi. Cheer-taustastani paistavaa jäätävää tykittämistä ja sähköttämistä valjastettiin vähän eri muotoon, ja yritettiin saada mukaan hieman sulavuutta sekä huolitellumpaa ja viimeistellympää kokonaisuutta. Olin vuoden aikana panostanut selän liikkuuvuuteen ja uusien käsilläseisontakombinaatioiden kehittämiseen, sillä ne tuntuivat minulle luonnollisimmilta ja potentiaalisimmilta kehityskohteilta. Vanhojen urheiluvaivojen rajoitettamista kintuillani kun ei lajissa arvosteltavaa liikkuvuutta tahtonut saada ilmennettyä, niin se piti taikoa selästä. Sehän fitnessissä onkin parasta, kun koreografian voi rakentaa täysin omanlaiseksi ja omien vahvuuksien pohjalle. Tämän vuoksi lajista alunperin innostuinkin, kun ei enää tarvinnut väkisin paukuttaa liikkeitä, joissa vammat vaivaavat.

Arnold Europe Amateuriin lähdin kilpailemaan ihan vain nähdäkseni oman tasoni verrattuna maailman kärkeen, ja päätavoite oli ehdottomasti tulevissa MM-kilpailuissa (jonne paikka oli toki vielä saavuttamatta tulevien SM-kisojen kautta). Tuossa skabassa kävikin aika vekkulisti, sillä voitin yllättäen oman sarjani ja nappasin vielä pituusluokkien välisen vertailun voiton (overall-mestaruus), mikä tarkoitti sitä, että sain lunastettua lajin ammattilaiskortin ja MM-kisoihin sitten ei enää mentykään. :D Tuo oli yksi elämäni hienoimmista päivistä hands down, ja tuli koko homma pienelle tytölle vähän puskista, hah!

NORDIC PRO 2015

Viidakkoteema vol 2:  3.sija (ammattilaisdebyytti)

Seuraava haaste olikin muokata koreografia ammattilaislavoille sopivaksi. Ohjelmaan piti saada puolisen minuuttia lisää pituutta ja muutama hassu pro-puolella vaadittua pakollinen osa tuli mukaan kuvioihin. Teema pidettiin samana, mutta sisältö meni hyvin pitkälle uusiksi. Eniten innoissani olin tuosta rekvisiitan hyödyntämisen mahdollisuudesta, ja raahasin mukaani lavalle Iskä-Pajusen mittatilaustyönä rakentamat käsilläseisontapuut. Tämä kässäriosa jännitti jonkin verran, sillä se oli itselleni täysin uusi valtausalue. Hieman vajautta liikerajoissa, mutta selvisin kunnialla ja pysyin päällä. ;)

Ylitin kyllä itseni kokonaisuudessaan tässä skabassa napatessani kolmannen sijan, joka ylitti kaikki odotukseni, kun kyseessä oli ensimmäinen kisani ammattilaisten joukossa. Kisapreppi kun vielä lähti kahden kuukauden täyslevosta mykoplasman tähden, niin oli kyllä huikea fiilis tuon kisan jälkeen. Saman koreografian vedin vielä seuraavana keväänä Arnold Internationalissa (2016), vaikka kroppa ei ollut ehkä ihan yhteistyössä tuona keväänä, kun vasta reilut viisi viikkoa ennen kisapäivää pääsin kävelemään omin jaloin ilman kipsiä ja keppejä. Perussettiä… :D

TORONTO PRO SUPERSHOW 2017

Moulin Rouge-teema: 1.sija + paikka 2017 Olympiaan

Aijjettä mä sitten tykkäsin tästä viimeisimmästä vaparistani! Moulin Rouge oli homman ydin, ja tätä teemaa en ikinä ollut edes voinut kuvitellakaan itselleni, sillä aivan tarpeeksi näitä loppuun kulutettuja ”can can”- tai ”burleski”-renkutuksia oli amatööripuolella näkynyt. Noh, sattuman kautta kuitenkin löytämäni musiikit nappasivat allekirjoittaneen vipattaviin kinttuihin niin lujaa, että oma (hieman sähäkämpi) versio tästä oli ehkä pakko pyöräyttää, sillä hakusessa oli muutenkin pro-puolen menoon sopeutuvampi selkeämpi kantava teema. Lisäksi mukaan saatiin ripaus naisellisuutta (vaikka alussa leikinkin itse sutenööriä, hah) sekä hyvänä kombona sopivasti sähköä ja vekkulia pilkettä silmäkulmaan tyylilleni uskolliseen tapaan. Tuo vapariasuni oli myös täysi kymppi, ja siitä jälleen kerran kiitos Biancanevelle!

Kuva: Tommi Mankki

Syyskuussa pääsen sitten pamauttamaan punaista helmaa uudestaan tulille vielä vähän isomman yleisön edessä Las Vegasissa, ja viskelemään flikflak-sarjaa astetta kovemmissa kinkereissä. En malta odottaa, ja silinteri odottelee jo hyllyn päällä uutta esiintymistään.

Ja vink vink! Saattaapi myös olla, että tämä likka vetäisee syksyllä myös Lahden Messukeskuksessa Nordic Fitness Expoilla guest posingia kehiin, eli pääsen ottamaan taas pitkästä aikaa lempparilavani haltuun ja tarjoamaan vaihtelun vuoksi myös suomalaiselle body-kansalle viihdettä ja sirkushuveja volttien ja sähinän merkeissä. Lippua siis kehiin sunnuntain SM-kisaan, niin pääset todistamaan meitsin menoa ja tykitystä ihan livenä! Jau!

Sähäkkää viikonloppua!

Vilkaise myös: Kuva- ja videomuisteloita kisaprepeiltä vuosien takaa

Edellinen juttuni: Kitise hei vielä vähän lisää!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

KEVÄÄN DIEETIN ANALYYSI – MITEN MENI? PALJON PUDOTIN?

Nyt kun kisoista on jo vierähtänyt jo muutama viikko, pystyy jo kuluneen kevään kisapreppiä analysoimaan hieman selkeimmin silmin. Rakastan analysointia kaikissa muodoissaan oli kyse sitten paahtoleivän suutuntumasta, omien tuntemusteni syntyperistä tai asunnon sisustuksen sävymaailmasta.

Se, että pystyy tekemään parempia ratkaisuita tulevaisuudessa, vaatii usein aina menneen ja nykytilan ymmärrystä oikein perustein. Tykkään tarkastella muutenkin kilpaurheilua (kuten oikeastaan mitä tahansa elämän osa-alueita) strategisesta näkövinkkelistä, ja kerta toisensa jälkeen se vaan tuppaa toimimaan. Freesausjakso ennen Olympia-preppiä on siis tällä likalla käynnissä, sillä tuohon kyseiseen melko hurjaan Vegasin etappiin on enää aikaa rapiat 12 viikkoa. Analyysiä on siis pyöritelty jo oman pään sisällä sekä tukipilareiden kanssa yhteistuumin pohdiskellen, jotta oikeiden asetelmien pohjalta pystytään vetämään tämä välissä oleva aika oikeasti järkevällä tavalla pakettiin. Tässä siis pähkinänkuoressa päällimmäisiä fiiliksiä kuluneesta keväästä!

Strategiset mitat ja niiden muutokset

Lähtöpaino kisadieetille oli tällä 156 senttisellä hobitilla sellainen pattiarallaa 61 kiloa. Preppiin oli varattu 16 viikkoa, joka oli lyhin täysimittainen kisavalmistautuminen, jonka olin koskaan vetänyt, mutta koutsin kanssa katsottiin, että kyllä se riittää. Kiristymisen kannalta ei itselläni ole koskaan ollut varsinaisia ongelmia, ja rasva on aina tirissyt ihan suunnitelmien mukaan, ja riittävässä kunnossa on oltu joka kerta.

Kisaviikon alussa paino keikkui 53 kilon tietämillä, joten 15 viikossa humahti aika tasan kahdeksan kiloa tästä ruhosta veks, eli aina nätisti se puolisen kiloa viikossa keskiarvona, vaikka tottakai tuttuun tapaan välillä junnailtiin ja välillä taas yhtäkkisesti kevennettiin vaakaa reippaammalla otteella. Kisapreppejä kun on tullut vedettyä tässä jo alle useempia, niin tietynlainen arkisuus ja varmuus siinä on koko ajan matkassa. Ikinä en ole kyllä kisakunnosta osannut edes stressata, ja aina ollaan maaliin päästy mutkienkin kautta (vaikka puolet prepistä olisikin mennyt kipsi jalassa ja kepit kainalossa, heh). Muutenkin näissä lajiessa lavalla ratkaisee kokonaisuus, eikä se, että onko kehossa sama määrä vai 50 grammaa enemmän tai vähemmän rasvaa kuin viimeksi.

61 kiloa täyttä Piudea tammikuussa. Jeah!

Miten preppi erosi aiemmista?

Kevään preppi ei perustoteutukseltaan ja suunnitelmaltaan eronnut juuri millään lailla mistään aiemmista, sillä koutsin kanssa ollaan vedetty nämä setit läpi onnistuneesti jo samalla kaavalla aiemminkin. Pyörää ei siis ole syytä keksiä välttämättä väkisin uusiksi, jollei siihen ole erityistä syytä, ja kisaprepeissäkin perinteiset hyväksi koetut mallit tuppaavat vain toiminaan ainakin itselläni kerta toisensa jälkeen. Miksi hyvää muuttamaan vain muutoksen takia, jos ei ole syytä hakea parempia ratkaisuita. Kisakuntoon kun harva täysin tanssien ja mitään tekemättä pääsee, ja ruokaa joutuu usein aina kiristämään melkoisesti sekä treeniä on tehtävä.

Pieniä eroja kuitenkin oli. Aerobisia tein ehkä hieman vähemmän alkuun ja lopussa sain syödä hieman enemmän hiilihydraatteja kuin aiemmin vastaavassa vaiheessa. Suurimmat erot olivat kyllä itsessäni toteuttajan roolissa. Oma mentaliteetti tällä prepillä oli se, että kokeilen tehdä asiat niin rennosti kuin se on vain järkevää ja mahdollista. Jos olisi näyttänyt siltä, että tahtia olisi pitänyt kiristää, olisin sitten painanut kaasua pohjaan enemmän. Missään vaiheessa tällaista tilannetta ei kuitenkaan tullut, ja tuli tosiaan todettua se, että vähemmällä voi saada enemmän.

Erot treenin puolella

En ollut oikeastaan missään vaiheessa oikeasti väsähtänyt, henkisesti lopussa tai kropan kanssa tiltissä. Kroppa ei kremppailut, sillä tein vain ne jutut, jotka pitikin ja oli koutsin kanssa sovittu. En siis sählännyt tunteiden vallassa omiani, hiissannut ylimääräisiä aerobisia, tehnyt extravetoja treenin päälle tai vängännyt vapaaohjelmaa väkisin ylihiomiseen asti. Tällaisia en nyt sen suuremmin ole ennenkään harrastanut, mutta huomaamattaan sitä on silti joskus tullut tehtyä monesti vielä ”vähän päälle”, ja se on nyt jälkikäteen tarkasteltuna ollut vain tyhmää. Salitreenit suunnittelin toki itse, ja salin puolella harrastelin paljon pelkkiä suoria sarjoja, ja varsinkin lopussa pyrin jättämän lähes kaikki erikoistekniikat pois, ja keskittymään raskaisiin rautoihin ja treenipainojen ylläpitoon.

Kommunikaatio valmentajan kanssa toimi myös erittäin hyvin, ja yhteyttä pidettiin oikeastaan jopa yllättävän vähän, mutta sitäkin ytimekkäämmin tarvittaessa. Mitäs siinä turhia joriseemaan, sillä molemminpuolisen yhteisen tutun sävelen ollessa edelleen kuosissa riitti väliajoin ilmoitus koutsille omasta takaa, että ”hyvin menee” tai ”nyt voisi varmaan kiristää”. ;) Vaparia toki tsekkailtiin myös matkan varrella tasaisesti yhdessä syssyssä tiimimme toisen vaparilikan kanssa Minnan toimesta.

Lopputulos ja oppimisprosessi

Lopputuloksena tämä olikin varmasti paras preppini koskaan. Kuluneella prepillä siis otin vielä aiempaa rennommin, ja dieetin loppupuolella pari kertaa tuli jopa säikähdettyä sitä, että perskules vain, kisat alkavat jo olla aivan ovella ihan huomaamatta. Treenitehot säilyivät loppuun asti yllättävän hyvinä, ja vapaaohjelman suorituskyvyn puolella olin kyllä loppuvaiheessa elämäni iskussa. Vajaa pariminuuttiset kokonaiset vedot olivat melkein kuin pala kakkua, vaikka koreografia ei edes ollut yhtään lepsumpi kuin aiemmin, vaan ehkä jopa päinvastoin. Oman analyysini pohjalta tehot ja energiatasot ylipäätään elämässä pysyivät ylhäällä juurikin siksi, etten vetänyt itseäni treeneissä aina ihan piippuun asti, vaan lopetin yksittäiset treenisessiot aina ”hyvän sään” aikana. Kropan kuormitus säilyi tällä tavalla muutenkin haastavassa tilassa (paljon treeniä, niukemmin ravintoa) sille edes jossain määrin hallittavissa suhteissa, eikä palautumiskapasiteetille pistetty yhtään enempää tarpeetonta rasitetta.

Pyrin itse oppimaan aina kuluneesta, oli sitten kyseessä onnistunut veto tai epäonnistunut setti. Vaikka kaikkia tekijöitä ja syy-seuraussuhteita on välillä vaikea ja jopa mahdoton täysin selvittää, yritän silti pohtia, mitkä olivat syyt ja tekijät onnistumisten/epäonnistumisten takana. Näin jatkossa pystyn panostamaan oikeisiin tekijöihin ja pyrkimään välttämään mahdolliset sudenkuopat. Ei pelkällä mutuilulla (”koska kaikki muutkin”), vaan kokemuksen kautta itselleni parhaiten toimivalla tavalla. Virheitä sekä huonoja valintoja saa ja välillä kannattaakin tehdä, ja niitä usein vaaditaan matkalla onnistumiseen, kunhan niistä vain osaa ottaa opiksi. Turha ajaa kymmentä kertaa täysiä seinään, jos ensimmäisen kerran jälkeen voi jo tajuta, että jarrupoljin on myös olemassa.

Kisakireys ei ole välttämättä perinteisesti kaunista, mutta sen se kilpaurheilu välillä vaatii.

Noh, mitä minä siis tällä kertaa opin, ja mille jo olemassa oleville ajatuksilleni sain lisävahvistusta:

  • Treenissä enemmän ei todellakaan ole aina enemmän, ja sopivasti on usein oikeasti paras.
  • Tiukkakin kiristely voi oikeasti olla aika leppoista, jos siihen asennoituu niin.
  • Mitään ei saavuteta hetkessä, ja jokainen yksittäinen saatu tulos ja onnistuminen pitkäjänteisen työn tulosta ja pidemmän ajanjakson kertymä. Hyvää ei tule hetkessä, ja tämän dieetin onnistumisen edellytykset luotiin jo edesmenneen kehityskauden aikana.
  • Tulosta oikeasti tulee ihan yhtä hyvin ja ellei jopa paremmin, vaikket omistaisi 110% fokusta ja koko elämääsi tälle yhdelle asialle. Se ei myöskään tarkoita, ettetkö haluaisi sitä ihan yhtä lujaa. Elämässä voi ja kannattaakin olla myös muita fokuksia, mutta toki kaikkeen ei tarvitse kaiken aikaa pystyä.
  • Draivi ja hyvä meininki ruokkivat itseään ja heijastuvat usein muillekin elämän osa-alueille.
  • Tulokset ovat seurausta toiminnasta, ja parhaiten niihin voi tuloksiin voi vaikuttaa juuri sillä käytännön tekemisellä. Tavoitteiden asettaminen omaan itseeni heijastaen toimii edelleenkin mulla paremmin kuin sijoituksiin keskittyminen.
  • Elämä on aika kivaa…
  • …ja vaakalukemalla tai rasvaprosentilla ei ole juurikaan tekemistä asian kanssa. :)

Ja viimeinen lopputulos näkyykin ylläolevassa kuvassa, ja tästä olen kyllä hemmetin ylpeä. Totta puhuen olin sitä jo ennen palkintojen jakoakin, eli yksittäinen ulkoinen tunnustus ei aina onnistumista itsessään pysty määrittämään. Toki moni asia olisi voinut mennä toisin, mutta niinhän se aina on, ja haasteita tulee aina eteen. Pelkkää suoraviivaista tietä onnistumiseen harvoin on, ja matkan varrelle osuu aina töyssyjä ja kivikkoa. Sen se usein kuitenkin vaatii, ja oppiminen ja kehittyminen tapahtuukin usein pienien haasteiden kautta, jossa tekijästä otetaan mittaa.

Noh, tällaista tällä kertaa, ja täällä päässä ruoka maistuu ja treeni kulkee. Ensi viikolla taidan kuitenkin ottaa pienen kevennyksen, sillä kroppa sitä tuntuisi jo vähän kyselevän. Viikkoon sisältyy myös infernaalinen matkustusrumba takaisin rapakon takaa Tampesteriin, pyykkirumbaa, laukkujen purkamista ja jetlagin nujertamista niskalenkkiottein. Ettei ihan liian helpoksi menisi, niin täytyisi vielä selvitä melkein lennosta Jyväskylään totaalisen hääjuhlahärdellin keskelle, joten ehkä voisi olla parempi pistää treenikengät kyseiseltä viikolta sivuun, ettei tämä likka murenisi ihan totaalisesti, hah! ;)

Lisää aiheesta: Mitä fitnesskisadieeteistä tulisi ottaa opiksi?

Edellinen juttuni: Koti-ikävä – Miltä meidän koti näyttääkään?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen