11 kuukauden off season lähenee loppuaan

Parin viikon päästä se lähtee. 16 viikon preppi kohti kauden ensimmäistä etappiani Torontossa. Tähän se ei toki lopu, ja lopullinen kisarykäisy tulee mitä luultavimmin olemaan huomattavasti pidempi. Koutsi Pajulahden kanssa on pistetty alustavat game planit kuntoon, mutta se, mitä lopullinen kisaturneeni tulee pitämään sisällään tuolla rapakon takana (tai mahdollisesti muillakin mantereilla), riippuu niin monesta asiasta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että reissailen ensi kesänä ristiin ja rastiin Jenkkilässä ja Kanadassa vajaan parin kuukauden ajan kisojen perässä. Shieet kuinka jännää!

vapaaohjelma-fitness-3 vapaaohjelma-fitness-2

Olen itse paukutellut noita kisoja toisinaan ihan hyvälläkin tahdilla, ja ensimmäistä kertaa tuli riipaistua hieman pidempi kehityskausi, ja tähän ratkaisuun olen ollut täysin tyytyväinen. Toisaalta odotan preppiä ihan mielettömällä innolla, ja toisaalta takaraivossa tuntuu pieni haikeus, sillä treenien nousujohteisuus on ollut niin huikeaa, ja olen päässyt niin sanotusti oikein kunnolla offin makuun. Kunnolla syöty, treenattu kohtuullisesti mutta kovaa sekä huolella palauduttu. Ihan parhautta!

Olen tyytyväinen omaan vartalooni tilanteessa kuin tilanteessa, joten senkään puolesta ei ole ollut mikään kiire kisaprepin aloittamiseen. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, etteikö kiristyvä kroppa kuitenkin innosta ja motivoi tulevalla prepillä ihan satasella, sillä en malta odottaa, millaisen kisakunnon täältä alta saa kuorittua. Jokaisella offilla tähän mennessä olen tahkonut ihan selkeää kehitystä, joten jos suunta on jatkunut yhtään samankaltaisena, niin voehan jehna!

Tiedän jo valmiiksi, että paketti tulee ensi kesänä olemaan kova ainakin omalla mittapuullani, ja sitten nähdään mihin se riittää. Vapaaohjelma on Minnan kanssa pistetty lähes valmiiseen kuosiin muutamia pieniä viilauksia lukuunottamatta, jotka loksahtavat paikalleen, kun ohjelma alkaa muotoutumaan ”omaan käsialaani” sitä läpi paukuttaessa. Minnankin sanoin, show tulee olemaan todella hyvä. Viimeisimmistä vaparitreeneistä olen repinyt irti niin jäätäviä kiksejä, että koko loppupäivä on mennyt aikamoisissa pärinöissä. Mikään ei yksinkertaisesti voita kunnon vaparikiksejä!

vapaaohjelma-fitness

Aah, tätä tekstiä kirjoittaessa kyllä alkaa perhoset pärisemään vatsanpohjalla ja fiilis nousee niin kovaan iskuun. Viime kevään Arnold Internationalin vaparivideo oli kadonnut YouTuben syövereistä kuin tuhka tuuleen, mutta alkuviikosta Jumpan bongattua tuon viimeisimmän kisasuoritukseni (pienestä perslaskusta huolimatta) juuri julkaistuna toiselta kanavalta, ja sen eteen pyörimään iskettyäni en voinut todeta muuta kuin ”vitsi tää on kyllä siisti laji”.

Uh. Olen puhunut, mutta vain tältä päivältä. ♥

Edellinen juttuni: Kurkistus treeneihini ja treenifilosofiaani videolla

Viekö valmentaja vain sun rahat?

Sis. mainoslinkkejä*

we-are-fit-trikoot-4

Nyt on meikäläiselle viikon sisään valunut ihan ennätysmäärä kommentteja ja viestejä siitä, kuinka hukassa monet tuntevat olevansa omien syömisien ja treenien kanssa. Etenkin viime perjantain juttuni ”Jos te kiinteytymistä tavoittelevat naiset vain söisitte”, keräsi aikamoisen kommenttitulvan, joissa myös ilmeni, että jeesiä voisi moni tarvita.

En voisi korostaa enempää sitä, että jos haluat saada salilla tai kehonmuokkausprojektissasi tuloksia aikaiseksi, niin valmentajan hankkiminen (edes kerran elämässään lyhyemmän jakson ajaksi) ei ole koskaan huono ajatus. Miksi hukata jopa vuosia aikaa ja vaivaa saavuttaen minimaalista tulosta, kun parhaimmillaan jopa muutamassa kuukaudessa voi saada ihan mielettömiä tuloksia aikaiseksi. En ole keneltäkään vielä kuullut, etteikö hyvän valmentajan hankkiminen olisi ollut sen arvoista tai olisi päätöstään katunut. Toki jotkut pärjäävät erinomaisesti ilman valmentajan apua, mutta minulle kantautuneet erinäiset todistusaineistot viittaavat vahvasti siihen, että aika monet hyötyisivät asiantuntevan valmentajan hellästä huomasta.

Valmentajan hankkiminen voi tuntua tyyriiltä, mutta mihin muuhun sen saman rahan sijoittaisit mieluummin kuin itseesi? Voit toki jatkaa aikasi tuhlaamista salilla vääntäen sillisalaattia ilman hajuakaan reseptistä monta kertaa viikossa tuntitolkulla, mutta helpommallakin toki pääsisi. Oikoteitä ei kuitenkaan ole, mutta jos tiellä haluaa oikeasti päästä edes etenemään, niin olisi hyvä tietää, miten kävellä. Kehonmuokkausasiat eivät suinkaan ole rakettitiedettä, mutta välillä voi helpottaa, jos joku sinulle nämä aakkoset ihan kädestä pitäen opettaa. Sen sijaan, että tuhlaisit kuukausia ja useissa tapauksissa jopa vuosia siihen, että huhkisit päättömänä salilla ja keittiön puolella olemattoman edistymisen kanssa, voisit mahdollisesti päästä parempaan lopputulokseen jo muutamassa kuukaudessa oikeassa ohjauksessa.

trikoot-we-are-fit-2

Itse ensimmäistä kertaa salille tosi tarkoituksella eksyttyäni panostin suoraan laadukkaaseen valmennukseen, ja pääsin siten suorilta käsin kiinni kovaan kehitykseen ja progressiiviseen menoon niin treenin kuin ravinnonkin puolella. Ilman oikeita ohjaksia olisin tänä päivänä aivan erilaisessa tilanteessa. Kovaa toki osasin treenata, mutta muusta minulla ei ollut minkäänlaista käryä. Se kuuluisa ”beast mode” ei aina riitä, jos ei tiedä miten sitä käyttää tai mihin sen kuuluisi suunnata. Kehonmuokkauksen, voiman ja lihasten kasvattamisessa pelkkä kovaa tekeminen ei vie välttämättä kovin pitkälle, mutta ei myöskään vuodesta toiseen kulmasoudussa ja kyykyissä pelkän tyhjän metallitangon liikuttaminen.

Miltä sitten ensimmäinen treeni- ja ravintokokonaisuuteni näytti? Madame Pajulahti iski käteeni ohjelman, jossa salille eksyttiin neljästi viikossa ja aerobisen määrä tasan nolla. Perskules, että tuli kehitystä, ja ruokaakin jouduttiin vain koko ajan lisäämään, kun kroppa lähti polttamaan rasvaa vaikka sitä ei edes tavoiteltu. Salilla en siis ollut käynyt tätä ennen kuin ehkä kaksi kertaa elämäni aikana, ja en voi olla enempää tyytyväinen, että hankin suorilta käsin hyvän valmentajan. Tietty oma tavoitteeni alusta alkaen salin parissa on ollut kilpaurheilussa, mutta olisi tavoitteeni ollut sitten ihan mikä muu tahansa, niin omien keinojeni kanssa olisin ollut aivan totaalisen hukassa.

Millaisella kokonaisuudella treenaan sitten tällä hetkellä? Noh, edelleen treenaan salilla neljästi viikossa, ja tulosta tulee edelleen. Aerobisen treenin määrä myös tällä hetkellä nolla. Toki vapaaohjelmatreeniä tulee salitreenin päälle viikon varrelle, mutta olenkin kilpaurheilija ja lajinani (vapaaohjelma)fitness, joten pelkkä prässin välissä pusertaminen ei itsessään omien tavoitteideni toteuttamiseen riitä. Ruokaa on lautasella yllin kyllin ja vähän sitäkin enemmän, koska nyt keskitytään lihaksen kasvattamiseen. Kiristelyt tulevat sitten omana aikanaan, mutta ei sitäkään voi koko aikaa harrastaa.

we-are-fit-trikoot-6
Toppi: H&M // We Are Fit-trikoot: TÄÄLTÄ* // Treenikengät: TÄÄLTÄ*

Joten pliis rakkaat naiset ja miksei myös miehetkin. Jos olette täysin hukassa treenin ja ruokavalion kanssa, niin hankkikaa itsellenne valmentaja. Ihan teidän itsenne takia. Jos puolestaan tuntuu, että olet jo paremmalla suunnalla, mutta mielenrauhaa et tahdo kaiken epävarmuuden keskellä saavuttaa parannuksista huolimatta, niin valmentaja voi todellakin auttaa sinua tässä tilanteessa, ja mielenrauhan löytämisen lisäksi buustata edistymistäsi kaupan päälle isolla kouralla.

Täytyy vielä myös näin lopuksi muistuttaa, että en valitettavasti kykene jakamaan yksilöllisiä neuvoja kaikille lukijoilleni kommenttikentässä. Ensinnäkin siihen menisi niin hirmuisesti aikaa, etten kerkeisi kirjoittelemaan varsinaisia blogitekstejä juuri koskaan. Toisekseen vajailla taustatiedoilla on todella haastava ruveta kokonaisvaltaisia ratkaisuita antamaan. Kolmanneksi Suomesta löytyy hyvä liuta erinomaisia yksilöllisiä valmennuspalveluita tarjoavia personal trainereita, joita suosittelen lämmöllä hyödyntämään. Se voi hyvinkin olla sen arvoista.

PS. Olen saanut nyt huikean määrän postaustoiveita ravintoasioita koskien, ja lupaan toteuttaa näitä tässä tasaisella tahdilla ja pistää näppäimistöä sauhuamaan. Muikeaa keskiviikkoiltaa! ♥

Edellinen juttuni: Plagioinnin huippu! Miten törkeä ihminen voi olla?