Viekö valmentaja vain sun rahat?

Sis. mainoslinkkejä*

we-are-fit-trikoot-4

Nyt on meikäläiselle viikon sisään valunut ihan ennätysmäärä kommentteja ja viestejä siitä, kuinka hukassa monet tuntevat olevansa omien syömisien ja treenien kanssa. Etenkin viime perjantain juttuni ”Jos te kiinteytymistä tavoittelevat naiset vain söisitte”, keräsi aikamoisen kommenttitulvan, joissa myös ilmeni, että jeesiä voisi moni tarvita.

En voisi korostaa enempää sitä, että jos haluat saada salilla tai kehonmuokkausprojektissasi tuloksia aikaiseksi, niin valmentajan hankkiminen (edes kerran elämässään lyhyemmän jakson ajaksi) ei ole koskaan huono ajatus. Miksi hukata jopa vuosia aikaa ja vaivaa saavuttaen minimaalista tulosta, kun parhaimmillaan jopa muutamassa kuukaudessa voi saada ihan mielettömiä tuloksia aikaiseksi. En ole keneltäkään vielä kuullut, etteikö hyvän valmentajan hankkiminen olisi ollut sen arvoista tai olisi päätöstään katunut. Toki jotkut pärjäävät erinomaisesti ilman valmentajan apua, mutta minulle kantautuneet erinäiset todistusaineistot viittaavat vahvasti siihen, että aika monet hyötyisivät asiantuntevan valmentajan hellästä huomasta.

Valmentajan hankkiminen voi tuntua tyyriiltä, mutta mihin muuhun sen saman rahan sijoittaisit mieluummin kuin itseesi? Voit toki jatkaa aikasi tuhlaamista salilla vääntäen sillisalaattia ilman hajuakaan reseptistä monta kertaa viikossa tuntitolkulla, mutta helpommallakin toki pääsisi. Oikoteitä ei kuitenkaan ole, mutta jos tiellä haluaa oikeasti päästä edes etenemään, niin olisi hyvä tietää, miten kävellä. Kehonmuokkausasiat eivät suinkaan ole rakettitiedettä, mutta välillä voi helpottaa, jos joku sinulle nämä aakkoset ihan kädestä pitäen opettaa. Sen sijaan, että tuhlaisit kuukausia ja useissa tapauksissa jopa vuosia siihen, että huhkisit päättömänä salilla ja keittiön puolella olemattoman edistymisen kanssa, voisit mahdollisesti päästä parempaan lopputulokseen jo muutamassa kuukaudessa oikeassa ohjauksessa.

trikoot-we-are-fit-2

Itse ensimmäistä kertaa salille tosi tarkoituksella eksyttyäni panostin suoraan laadukkaaseen valmennukseen, ja pääsin siten suorilta käsin kiinni kovaan kehitykseen ja progressiiviseen menoon niin treenin kuin ravinnonkin puolella. Ilman oikeita ohjaksia olisin tänä päivänä aivan erilaisessa tilanteessa. Kovaa toki osasin treenata, mutta muusta minulla ei ollut minkäänlaista käryä. Se kuuluisa ”beast mode” ei aina riitä, jos ei tiedä miten sitä käyttää tai mihin sen kuuluisi suunnata. Kehonmuokkauksen, voiman ja lihasten kasvattamisessa pelkkä kovaa tekeminen ei vie välttämättä kovin pitkälle, mutta ei myöskään vuodesta toiseen kulmasoudussa ja kyykyissä pelkän tyhjän metallitangon liikuttaminen.

Miltä sitten ensimmäinen treeni- ja ravintokokonaisuuteni näytti? Madame Pajulahti iski käteeni ohjelman, jossa salille eksyttiin neljästi viikossa ja aerobisen määrä tasan nolla. Perskules, että tuli kehitystä, ja ruokaakin jouduttiin vain koko ajan lisäämään, kun kroppa lähti polttamaan rasvaa vaikka sitä ei edes tavoiteltu. Salilla en siis ollut käynyt tätä ennen kuin ehkä kaksi kertaa elämäni aikana, ja en voi olla enempää tyytyväinen, että hankin suorilta käsin hyvän valmentajan. Tietty oma tavoitteeni alusta alkaen salin parissa on ollut kilpaurheilussa, mutta olisi tavoitteeni ollut sitten ihan mikä muu tahansa, niin omien keinojeni kanssa olisin ollut aivan totaalisen hukassa.

Millaisella kokonaisuudella treenaan sitten tällä hetkellä? Noh, edelleen treenaan salilla neljästi viikossa, ja tulosta tulee edelleen. Aerobisen treenin määrä myös tällä hetkellä nolla. Toki vapaaohjelmatreeniä tulee salitreenin päälle viikon varrelle, mutta olenkin kilpaurheilija ja lajinani (vapaaohjelma)fitness, joten pelkkä prässin välissä pusertaminen ei itsessään omien tavoitteideni toteuttamiseen riitä. Ruokaa on lautasella yllin kyllin ja vähän sitäkin enemmän, koska nyt keskitytään lihaksen kasvattamiseen. Kiristelyt tulevat sitten omana aikanaan, mutta ei sitäkään voi koko aikaa harrastaa.

we-are-fit-trikoot-6
Toppi: H&M // We Are Fit-trikoot: TÄÄLTÄ* // Treenikengät: TÄÄLTÄ*

Joten pliis rakkaat naiset ja miksei myös miehetkin. Jos olette täysin hukassa treenin ja ruokavalion kanssa, niin hankkikaa itsellenne valmentaja. Ihan teidän itsenne takia. Jos puolestaan tuntuu, että olet jo paremmalla suunnalla, mutta mielenrauhaa et tahdo kaiken epävarmuuden keskellä saavuttaa parannuksista huolimatta, niin valmentaja voi todellakin auttaa sinua tässä tilanteessa, ja mielenrauhan löytämisen lisäksi buustata edistymistäsi kaupan päälle isolla kouralla.

Täytyy vielä myös näin lopuksi muistuttaa, että en valitettavasti kykene jakamaan yksilöllisiä neuvoja kaikille lukijoilleni kommenttikentässä. Ensinnäkin siihen menisi niin hirmuisesti aikaa, etten kerkeisi kirjoittelemaan varsinaisia blogitekstejä juuri koskaan. Toisekseen vajailla taustatiedoilla on todella haastava ruveta kokonaisvaltaisia ratkaisuita antamaan. Kolmanneksi Suomesta löytyy hyvä liuta erinomaisia yksilöllisiä valmennuspalveluita tarjoavia personal trainereita, joita suosittelen lämmöllä hyödyntämään. Se voi hyvinkin olla sen arvoista.

PS. Olen saanut nyt huikean määrän postaustoiveita ravintoasioita koskien, ja lupaan toteuttaa näitä tässä tasaisella tahdilla ja pistää näppäimistöä sauhuamaan. Muikeaa keskiviikkoiltaa! ♥

Edellinen juttuni: Plagioinnin huippu! Miten törkeä ihminen voi olla?

Missä on valmentajan kunnioitus ja arvostus?

Sis. mainoslinkkejä

Nyt kun ensimmäinen kisaviikonloppu tältä syksyltä on ohitse, niin kaikennäköistä on taas tullut kuultua ja nähtyä. Selityksiä omaan huonoon kuntoon tai sijoitukseen on revitty taas ties mistä. Kun kunto ei näyttänytkään lavalla viisi kiloa kireämpien kilpakumppaneiden vieressä armottomissa lavavaloissa samalta kuin hotellihuoneen selfiessä vielä aamulla, niin pakkohan sitä syytä on hakea jostain muusta kuin realiteeteistä, että kunto tai kokonaisuus oli vain yksinkertaisesti liian heikko parempiin sijoituksiin.

Eniten kuitenkin särähtää korvaani valmentajan syyttäminen ja ammattitaidon kyseenalaistaminen. Ja joo, kyllähän niitä ammattitaidottomia valmentajia varmastikin löytyy, mutta välillä on hyvä miettiä asioiden todellista laitaa ja myös sitä, mitä suoltaa suustansa pihalle julkisesti tai edes vähemmän julkisesti. Joku vastuu on aina myös urheilijalla itsellään, ja ihan ensimmäisenä olisikin mielestäni syytä katsoa peiliin, ennen kuin syitä lähtee muista ihmisistä etsimään. Lisäksi vielä enemmän ihmetyttää tilanteet, jossa huippukunnossa ollut ja hyvin sijoittunut kilpailija arvostelee terävästi valmennustaan. Eikö ihmisille riitä enää mikään?

Toinen asia, mikä tökkää todella pahasti omaan sielunmaailmaani, on valmentajavaihdoksen kohdalla suoritettu paskanjauhanta aiemmasta valmentajasta. Edellinen valmentaja on kuulemma tehnyt niin ja näin, ja kaikki on ollut suoranaista kuraa ja ammattitaidotonta räpellystä. Parhaimmillaan itse oltaisiin osattu paremmin, kuin alalla toistakymmentä vuotta toiminut kovaa tulosta tehnyt konkari. Räikeät tositapaukset sitten erikseen, ja vaikka valmentaja sinulta työstään laskuttaa, niin se harvoin tarkoittaa, etteikö valmentajalla olisi oikeasti ollut myös vilpittömiä intressejä antaa sinulle omaa panostaan menestyksesi eteen.

collegepaita-4

Mietitäänpä vähän. Jokaisella kilpailijalla on oma genetiikkansa, joka määrittelee tämän soveltuvuuden lajiin kuin lajiin. Genetiikka vaikuttaa kilpailijan luuston ja mittasuhteiden rakenteeseen, lihaspaineeseen, lihaspyöreyteen, rasvarakenteeseen (ei mikään virallinen termi, mutta en ole vielä keksinyt parempaakaan) ja pohjimmiltaan myös aineenvaihduntaan, ja nämä tekijät ovat melko määräävässä asemassa, kun puhutaan body- ja fitnesslajeista. Valmentaja ei siis voi mitään genetiikallesi, mutta tiettyyn pisteeseen asti voi onnistua pelaamaan käytettävissä olevat kortit niin, että paras maksimaalinen tulos sinun soveltuvuudestasi lajiin saadaan sillä hetkellä irti. Valmentaja ei kuitenkaan ole mikään taikuri eikä pysty muokkaamaan sinusta pitkälläkään tähtäimellä seuraavaa Sara Backin tai Candice Lewisin kopiota, jos geeniperimäsi ei satu olemaan täsmälleen samanlainen.

Huvittavinta on, että suurinosa näistä selittelyistä ja arvosteluista valmentajaa kohtaan kuuluu täysin kokemattomien keltanokkien suusta, jolla ei ole alkuunkaan minkäänlaista tieto- tai taitopohjaa valmennuksesta tai sen suuremmin edes koko lajista, vaikka itse kovasti niin kuvitellaan, kun on kaksi vuotta salilla treenattu lappu kädessä ja kisadieetti vedetty kerran tai kaksi läpi. On luettu kaikennäköisiä blogeja, ja parhaimmillaan on ehkä jopa käyty pt-kurssi (jolla ei ole loppupeleissä mitään tekemistä kilpavalmennuksen kanssa) ja vähän kuultu kavereiden juttuja muista valmentajista. Oma kisakunto olikin sitten pilalla, kun oman valmentajan viimeistelyohjeissa ei ollut kuivatteluviiniä ja pikkuriikkisen naiskisaajan kroppaa ei tankattu samanlaisilla määrillä kuin 90 kiloisten kehonrakentajien. Dieetilläkin hiilihydraatteja vähennettiin ja aerobista lisättiin, ja siinä kuulemma mentiin pieleen.

Mitenkähän sattuu olemaan, että samalta valmentajalta puskee kuitenkin myös niitä kärkinimiä samoissa kilpailuissa tai ylipäätään pitkällä aikajänteellä. Silloin uskoisin, ettei vika ole valmentajassa, vaan syy löytyy ihan kylmistä faktoista ja realiteeteistä. Aika ei ole ollut nyt vielä oikea tai se ei välttämättä tule kohdallasi koskaan olemaan. Myös oma työpanoksesi tai pitkäjänteisyytesi ei omasta uskomuksestasi huolimatta ole välttämättä ollut riittävä, vaikka oletkin treenannut enemmän ja kovempaa kuin koskaan elämässäsi aiemmin. Valmentaja ei tee asioita puolestasi, ja sinun on itse osattava myös ajoissa avata suusi mahdollisista kokemistasi epäkohdista tai eteen tulleista kysymyksistä.

only-play
College: täältä // Trikoot: täältä // Kengät: täältä

Tiivistettynä. Kirjoitukseni pointti ei ollut todellakaan ilkeillä, vaan avata vähän realiteettejä, sillä epäolennaisiin asioihin keskittyessä hakataan vain usein päätä väkisin seinään. Valmentajan tehtävä on antaa sinulle eväät menestykseen, eikä holhota sinua aivan joka hetki ja toteuttaa jokaikistä toivettasi. Se, mihin niillä annetuilla eväillä päästään riippuu ehkä sadasta eri asiasta, ja hyvään (sekä yhtälailla huonoon) lopputulokseen voi päästä monilla eri tavoilla. Välillä näissä lajeissa on kuitenkin ikävä kyllä niin, että lopputulos on aivan sama, vaikka kilpailijan kohdalla olisi tehty mitä. Silloin se ei ole valmentajan syy, mutta ei välttämättä myöskään kilpailijan. Kaikista ei yksinkertaisesti pysty taikomaan mestaria eikä fysiologisia realiteettejä vastaan pysty määräänsä enempää taistelemaan, ja se on hyvä jokaisen tiedostaa. Kunnioitus, arvostus ja lojaalius sinua vilpittömästi eteenpäin ajanutta henkilöä kohtaan kuuluu mielestäni silti perustavanlaatuisiin arvoihin elämässä.

Valmentajan kanssa ei aina tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, ja jokaisella on oikeus kyseenalaistaa asioita, mutta eriävät mielipiteet tai toimintamallit eivät tee kenestäkään huonoa valmentajaa. Jos valmentaja on tehnyt itse pitkän ja menestyksekkään uran kilpavalmentajan hommissa (ja mahdollisesti vielä itsekin urheilijana, vaikkei se suoraan ammattitaidosta kerrokaan), niin silloin on muutaman vuoden lajissa mukana olleen on suorastaan typerä lähteä pätemään omalla paremmalla tietotaidollaan. On myös hyvin eri asia tulla ajan kanssa tietoiseksi oman kehonsa toimintamalleista, kuin lähteä kyseenalaistamaan valmentajan ammattitaitoa. Valmentajalla ei yksinkertaisesti ole laboratorio- tai psykoanalyysiä vastaavaa sädekatsetta, vaan ratkaisuita täytyy toisinaan yksinkertaisesti etsiä ihan vain kokeilemalla ja yhdessä pohtimalla. Vinkki vitonen: avaa suusi valmentajalle, äläkä huutele kylillä.

Jokaisella valmentajalla on myös omat vahvuus- ja heikkousalueet, eikä kukaan heistä ole täydellinen. Jos oletat saavasi täydellistä kaikkitietävää valmennusta, niin tulet kyllä silloin hyvin todennäköisesti pettymään. Jos koet, että valmentajasi voisi kehittää jotain, ota se rohkeasti ja asiallisesti esille tämän kanssa. On myös matkan varrella täysin mahdollista huomata, etteivät henkilökemiat vain natsaa tai tarjolla ollut valmennussisältö vastaa sinun henkilökohtaisiin tarpeisiisi. Se ei silloin tarkoita, että valmentajasi olisi ollut ammattitaidoton tai huono.

Annetaan siis asiansa osaaville valmentajille se kunnioitus ja arvostus, jonka he ovat ansainneet. Ei ole aina helppoa heilläkään tuo homma.

Edellinen juttuni: Oikeusmurhia, salaliittoteorioita ja tuomaripeliä