KILPAURHEILIJAN LYHYT JA SYNKKÄ ELÄMÄNKAARI

Sis. mainoslinkkejä*

Milloin päätän kilpailu-urani? Mitä mulle tapahtuu, kun lopetan kilpaurheilun?

On hauska huomata, miten erilailla eri ihmiset näkevät oman urheilu-urani. En siis puhu mistään negatiivisuudesta, vaan erilaisista olettamuksista rivien väleissä, miten asiat tulevaisuudessa tulee osaltani menemään. Osa puhuu diplomi-insinöörin töistä työelämästä, jossa kohta pian olen. Osa puhuu lähitulevaisuudessa tulevasta perheestämme. Osa puhuu kuinka edelleen kymmenen vuoden päästä paukutan voltteja ammattilaislavoilla rapakon takana. Osasta taas huokuu, kuinka kohta kaikki tämä on ohi. En siis ota näistä nokkiini, vaan minusta on hauska tarkkailla ihmisten olettamuksia. Se on itseasiassa melko mielenkiintoista.

Urheilijan elinkaari on yleisesti ottaen suhteellisen lyhyt. Se voi myös loppua ennenaikaisesti kuin seinään, mikäli kroppa sanoo itsensä yllättäen irti. Tähän toki ei voi varautua, mutta ei myöskään siihen, mitä tapahtuu omaehtoisesti päätetyn urheilu-uran lopettamisen jälkeen. Osa urheilijoista masentuu, osa ratkeaa ryyppäämään ja osa löytää elämäänsä muuta palkitsevaa sisältöä. Osa haikailee edelleen urheilumaailman ja entisen elämänsä perään, ja osa jatkaa elämäänsä vaivatta eteenpäin.

Olen sen verran kova plikka pelaamaan varman päälle, että haluan koko ajan pitää urheilun ohessa jotain muuta pitkäkantoista yllä. Olen kuluttanut hanuriani yliopiston luentosalin penkillä sekä viettänyt pitkiä iltoja päntäten tentteihin ja näpytellen harjoitustöitä koneella. Toisaalta tämä on ollut vähän kuin sattuman kauppaa, että olen päätynyt tällaiseen elämäntilanteeseen, jossa urheilu määrittää hyvin pitkälle elämääni. Olen aina pitänyt kilpaurheilua itselleni hyvinkin merkittävänä ja rakkaana asiana, ja se on aina ollut minulla aivan kärjessä prioriteeteissäni. En kuitenkaan uskonut, että 26-vuotiaana olisin tällaisessa tilanteessa, jossa olen ryhtynyt yrittäjäksi mahdollistaakseni omien urheilu-unelmieni elämisen. Minulla ei vain näyttänyt olevan muita vaihtoehtoja. Näen tämän kuitenkin nyt ainoastaan positiivisessa valossa, joten tavallaan olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen päätynyt urheilijaksi.

Jos aivan totta puhutaan, niin jokin aika sitten eräässä elämän risteyskohdissa tuli oikeasti ajateltua niinkin päin, että koin oman niin perkuleen vahvan intohimoni kilpaurheilua kohtaan jopa kiroukseksi. Halusin sitä niin paljon, että tunsin olevani aivan solmussa oman elämäni ja tulevaisuuteni kanssa. Kaikkea kun ei vain voi yksinkertaisesti tehdä sata lasissa samaan aikaan. Elämän realiteetit iskivät päin näköä. Ja kovaa.

Mietin, miksen voisi vain olla ”normaali” ja tajuta lopettaa tuon urheilun sen ”oikean elämän” tieltä. Tällöin oli tehtävä ratkaisuita, joista aluiksi ruoskin itseäni henkisesti. Enää en ruoski, sillä aika nopeasti huomasin, että ratkaisuni oli enemmän kuin oikea. Elämäni ei mennytkään pilalle, vaan se avasi muita jopa aivan uskomattomia ovia, ja tässä nyt ollaan oman elämänsä herrana. Pari vuotta ammattilaisliigan urheilijana takana ja toivottavasti vielä monta edessä.

En rehellisesti osaa sanoa, milloin urheilu-urani loppuu. Täytyy myös todeta, että omassa lajissani tuolla ammattilaislavoilla vieressäni on seissyt hyvinkin monta yli 35-vuotiasta lajin huippua, joten periaatteessa ikä ei välttämättä tule ihan heti vastaan. On myös huvittava huomata, että takahuonekeskusteluissa olen törmännyt useamman kerran kommenttiin ”…but you are so young”. Ja olenhan minä ollut siellä ammattilavalla se nuorin.

Jonkun toisen mielestä 26-vuotias urheilija on kuitenkin jo eläköitymisen rajamailla. Ortopedillä urheiluvammani kanssa 21-vuotiaana vieraillessani tämä kertoi, ettei minun kannata uhrata ajatuksiani ja lompakkoani mahdolliselle leikkaushoidolle, sillä urheilu-urani on jo kuitenkin ehtoopuolella. Lälläslää. Eipäs ollutkaan.

”Aikuisen naisen” asema on myös urheilijana siinä hankala, että perheen perustaminen ei ihan onnistu samanaikaisesti kovimman kilpakauden kanssa. Onhan kuitenkin esimerkiksi Aino-Kaisa Saarinenkin onnistuneesti jatkanut huippu-uraansa perheenlisäyksen jälkeenkin ja itseasiassa vielä oikein menestyksekkäästi. Noh, itsehän ajattelen aina asioita melko pitkäkantoisesti, joten kaikennäköisiä ajatuksia pyörittelen tuolla vintillä. Välillä ehkä vähän liikaakin.

Saumaton treenitoppi: TÄÄLTÄ* (alessa) // Saumattomat treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

En myöskään usko, että urheilu jää missään vaiheessa kokonaan pois elämästäni. Se saattaa ehkä muuttaa muotoaan, mutta uskon kyllä, että kilpailuhenkisenä, kunnianhimoisena ja hieman sekopäisenä ihmisenä tulen löytämään itseni vielä vanhemmallakin iällä mitä ihmeellisimmistä tilanteista. Tai nyt tämän kirjoitettuani en tosiaan uskaltaisi lähteä veikkaamaan sittenkään mitään. En nimittäin tiedä, millaista elämä on ilman kilpaurheilua. Sen näkee sitten, kun sen aika on.

Lopuksi haluaisin muistuttaa, että älä ikinä väheksy muiden unelmia, äläkä missään nimessä etenkään niitä omiasi. Jokaisella meistä on ne omat asiat, jotka tekevät juuri meidät onnellisiksi. ♥

Kurkkaa myös: Kauhuskenaario tulevaisuudestani

Edellinen juttuni: Mistä fitnesskisadieeteistä tulisi ottaa opiksi?

Seuraa minua:
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Vuoteni 2016 – Kohokohtia, kompastuskiviä ja mullistuksia

Vaikka kaikki näyttävät jo elävän asianmukaisesti tiukasti vuodessa 2017, niin mieleni teki vielä hetkeksi katsahtaa kuluneeseen vuoteen. Tähän kokosin lyhyesti kuluneen vuoden tapahtumia, ja bloginihan aloitti tykittämisen täällä Fitfashionilla vasta maaliskuussa, joten matkan varrella mukaan tarttuneille seuraajille osa tästä vuodesta voi olla hieman sumennossa. Tästä tämä vuosi pähkinänkuoressa siis lähtee!

TAMMIKUU

Olin juuri joulun alla saanut kutsun maailman toisiksi kovimpaan ammattilaiskilpailuun Arnold Internationaliin Ohion Columbukseen, mutta preppi lähti melko puisesti käyntiin, sillä jalkaan pamahti kipsi ja kainaloihin kyynärsauvat. Tammikuu menikin treenatessa kahdeksan kertaa viikossa kipsin ja keppien kanssa, mutta onneksi Jumppa oli apuna kantamassa treenikassia ja levypainoja laitteisiin. Kipsin sain onneksi pois kuusi viikkoa ennen h-hetkeä tammikuun lopussa, joka oli suuri huojennus, vaikka edessä oli vielä kuntoutusta ja epävarmoja hetkiä vapaaohjelman parissa. Irtisanouduin myös täysipäiväisestä palkkatyöstä, sillä totesin, että täyspäiväisen duunin, ammattimaisen urheilun ja diplomi-insinöörin tutkinnon loppuun saattamisen kombinaatio oli vienyt minut lähinnä burnoutiin. Kaiken kaikkiaan siis yksi rankimmista prepeistä tähän mennessä, kun elämä oli muuten vähän kuluttunanut ja heittänyt risuja naisen tielle. Mutta elämä on. :D

IMG_6204 IMG_6207

HELMIKUU

Helmikuussa otin vähän enemmän aikaa itselle, ja kuukausi sisälsi myös jalkaterän kuntoutusta ja kisakunnon viimeistelyä. Pääsin tekemään ensimmäistä kertaa vapaaohjelmaani neljä viikkoa ennen kisaa jalan armoilla, mutta onneksi koreografia oli vanha tuttu edellisen syksyn skaboista. Pian startattiinkin Jumpan kanssa reissu kohti Jenkkilää! Reissun lähtiessä oli pieni voittajafiilis, sillä en reilu kuukausi takaperin voinut olla lainkaan varma, jäisikö tämä elämäni kovimmista kisamahdollisuuksista kokonaan minulta välistä.

IMG_8120 IMG_8047 IMG_7904

MAALISKUU

Maaliskuu starttasi Columbuksessa, ja Arnold International oli kyllä huikea kokemus. Koko sirkus oli kyllä järkätty reteästi ison maailman malliin, ja meistä pro-kisaajista pidettiin todella hyvää huolta. Jalkavamma salli pienestä kipuilusta huolimatta täysillä vedetyn vapaaohjelman, vaikka vetäisinkin yhden pienen perslaskun kesken kaksiminuuttisen spektaakkelini. Muuten meni oikein nappiin, vaikka tämä pieni feilaus kirpaisikin aivoista jonkin verran. Tämä oli kyllä mieletön reissu, ja olisihan tuonne vielä joskus huikea päästä uusiksi!

Niin ja tottahan tosiaan! Maaliskuussa aloitin myös bloggaamisen täällä FitFashionilla, jeij!

FotorCreated 1789529 12829495_10153974296823454_4103669066882923255_o

IMG_8426 (1) IMG_8419 (1)

HUHTIKUU

Huhtikuussa paukuteltiin läpi perinteiset Fitness Classic-skabat, ja tiimikaverit vetivät kippoa kotiin. Huhtikuussa pamauttelin myös parit kuvaukset, mutta muuten kuukausi näytti menneen aika rauhaisissa tunnelmissa omasta kilpailukaudesta palautuessa. Tuntui ihanalta keskittyä kahden putkeen vedetyn kisakauden jälkeen palautumiseen ja hiljalleen taas nousujohteiseen treeniin ilman selkeää lukkoonlyötyä seuraavaa kisatavoitetta. Back to basics!

IMG_9650 IMG_9355 IMG_9501

TOUKOKUU

Toukokuussa tuli reissattua perheilemässä, sukuloimassa ja kavereiden nurkissa lähes joka viikonloppu. Ehdittiin myös käydä juoksemassa Jaanan kanssa Red Bull 400 Kuopiossa, ja minusta tehtiin Pro Bodyyn useamman aukeaman juttu kansikuvan kera.

image image

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KESÄKUU

Lähdettiin Jumpan kanssa ensimmäiselle yhteiselle oikealle lomalle kahdestaan sitten vuoden 2008, eli äkkilähdöllä pakettimatkalle Turkkiin, ja teki muuten eetvarttia! Reissun perään vietettiin maailman huikein Juhannus Pro Elite Teamin kanssa Lahden kupeessa Suikeron mökillä. Musta tuli myös täti maailman ihanimmille kaksostytöille. Oikein passeli kesäkuu! Alkava kesä oli myös siitä poikkeava, että ensimmäistä kertaa neljään vuoteen en ollut kisaprepillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

nakyvat-vatsalihakset
Naama, kun loma loppuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEINÄKUU

Perustin toiminimen, eli minusta tuli virallisesti yrittäjä! Riipaisin siis, vaikka vajaa vuosi sitten multa kysyttäessä asiasta vastasin vielä, että ”hell no!”

Reissattiin myös vähän lisää, ja lähdettiin Pro Elite Teamin kanssa Berliiniin Joonaksen luo. Loppukuusta harrasteltiin myös kotimaanmatkailua, joista upeimpana kohteena täytyy mainita Yyteri! Heinäkuu oli myös surffitukkani kulta-aikaa, ja suoristusrauta unohtui lähes koko kesäksi kaapin perälle.

Berliini-4 Berliini-total-2 piia-kysy2-2  yyteri-11

ELOKUU

Elokuussa riipaistiin vielä Jumpan kanssa mun synttäripäivänä Budapestiin. Tykästyttiin kohteeseen todella paljon, ja otettiin reissusta kaikki ilo irti. Budabestissä käytiin myös ehkä maailman siisteimmällä salilla! Elokuu huipenti yhden huikeimmista kesistä ikinä! Elokuun aikana näin myös paljon vanhoja kavereita, ja ymmärsin, ettei mun oikeasti tarvitse 100% varmasti tietää, mitä tulen tekemään a) vuoden päästä b) viiden vuoden päästä c) 20 vuoden päästä.

treeni-lomalla-9 Budapest-2 Budapest-5

SYYSKUU

Kisakausi käynnistyi täällä Perä-Pohjolassa, ja ensimmäistä kertaa en itse ollut kisaamassa syksyllä. Jyväskylän karsinnoissa huollettiin tiimikavereita ja läntättiin hanuri tuomaripenkkiin! Reissattiin myös kisojen merkeissä likkain kanssa Prahaan, jonne lähdin neiti Malytchevan kisaorjaksi Prague Pro-skabaan. Oli kyllä sairaan hauska reissu, vaikka paljon muuta ei keretykään näkemään kuin kisapaikkaa ja hotellia. Syyskuussa hyppäsin myös ensimmäisen benji-hyppyni, ja oli huisia!

jkl-karsinta-6

evls-prague-pro-6 evls-prague-pro-5  img_8443

LOKAKUU

Lokakuussa oli taas perinteisen Nordic Fitness Expon vuoro, ja vuokrattiin Pro Elite Teamin kanssa oma kimppakämppä. Viikonloppu oli huikean hauska, vaikka sutinaa riitti. Välillä levittelin värejä tiimikavereille, suurimman osan ajasta tuomaroin, hetkittäin istuin katsomossa ja osan ajasta vietin FASTin messuosastolla. Lokakuussa startattiin koutsi-Pajulahden kanssa kasaamaan mulle tuliterää vapaaohjelmaa vuodelle 2017! Lokakuussa tehtiin Jumpan kanssa myös ensimmäinen asuntotarjous eräästä asunnosta, mutta lopulta meni paksumman lompakon omistaneelle ostajalle se huusholli. Näin jälkikäteen katsottuna onneksi niin, vaikka hyvä sekin oli. Löydettiin vain paljon huikeampi.

pro-elite-team-9

pro-elite-team-6
Vuoden bäkkärikuva: Persujen Timo Soini antamassa vakavaa palautetta vaparifitneksen kaksinkertaiselle Suomen mestarille! :D

 

MARRASKUU

Marraskuussa lähdin huoltamaan Suomen tiimiä Puolan Bialystokiin Fitnessin MM-kisoihin. Samalla reissulla suoritin myös kansainvälisen tuomaritestin. Alkusyksy oli melkoista menemistä, ja marraskuussa oli onneksi hieman hengähtämisen merkkejä ilmassa. Marraskuussa minä ja Jumppa juhlistettiin myös meidän yhdeksättä vuosipäivää (romanttisesti Friends&Brgrissä hamppareilla).

fitness-mm-2 fitness-mm-8 fitness-mm-15

JOULUKUU

Rauhallisesti alkanut joulukuu muuttui melko kaaokseksi, kun ostettiin Jumpan kanssa aika nopeilla liikkeillä meidän unelmien asunto! Joulukuu menikin yhdessä häsellyksessä muuttopuuhien ja kämpän laittamisen parissa. Joulukin meni tänä vuonna allekirjoittaneelta melkolailla ohi, mutta onneksi Joulu tulee tänäkin vuonna uusiksi!

ensiasunto

muutto-2

Jösses. Olipahan vuosi. Tuntuu, että kuluneeseen vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä, ja edellisestä vuoden vaihteesta tuntuu olevan lähes ikuisuus aikaa. Tältä vuodelta toivoisin hieman enemmän tasaisuutta, mutta toisaalta janoan kokemuksia ja elämää. Voisin tietty ottaa vastaan hieman pienemmällä sirottimella niitä mullistuksia, ja puolestaan ottaa avosylin vastaan tasaisen fiilistelevää arkea sekä sopivalla lusikalla niitä piristysruiskeita väliin. Veikkaan kuitenkin, että tämä vuosi tuo mukanaan ihan mielettömiä reissuja ja unohtumattomia kokemuksia. Sen takaa tulevan kesän kisarumbani Pohjois-Amerikan puolella, ja saas nähdä mihin muualle tässä taas päätyy. Toki toivon, että säilyn hengissä kesään asti, sillä tässä olisi diplomityö kirjoittamatta, kisahööki alkamassa ja elinkeino ylläpidettävänä! Hommaa siis piisaa, mutta kunhan osaan hallita paletin, niin eiköhän se siitä lutviudu. Jau!

Edellinen juttuni: Kysymyksiä ja vastauksia ravinnosta ja treenistä!

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen