MITEN YHDISTÄÄ URHEILU JA YLIOPISTO-OPINNOT?

Onko tämä mahdollista? No on! Itsehän viimeistelen parasta aikaa tuotantotalouden diplomi-insinöörin tutkintoa Tampereen Teknillisessä Yliopistossa jälleen yhden kisavalmistautumisen ohessa, joten kokemusta löytyy. Snäpin puolella ja blogin kommenteissa on tullut sellainen määrä toiveita koskien opiskelun ja urheilun yhdistämistä, dippainssin tutkintoa sekä TTY:tä, ja aihe onkin hakuajan puolesta erittäin ajankohtainen. Nyt tulee vastauksia omakohtaisiin kokemuksiini heijasten niin, että paukkuu!

Miten urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu?

Juuri erään ystäväni kanssa keskusteltiin, että yliopisto-opintojen ohella kilpaurheilu on vastoin yleistä käsitystä oikeasti ihan todella näppärää. Oman kokemukseni mukaan se on jopa otollisinta aikaa sille, ja kokemusta on, sillä ensimmäiset yliopistovuodet menivät aktiivisesti kasvattilajini kilpacheerleadingin parissa ja loput ovatkin kulkeneet sitten vapaaohjelmafitnessin pyörteissä kansainvälisiä kilpakenttiä kyntäessä. Yliopistoissa pääsääntöisesti vallitsee akateeminen vapaus, eli olet itse vastuussa omasta edistymisestä. Ainakaan TTY:llä läsnäolopakkoja on äärimmäisen harvoin, ja muutenkin lähiopetus on joustavaa ja päivät suhteellisen lyhyitä verrattuna vaikkapa lukioon. Lähiopetuksen ulkopuolisen itseopiskelun ajan voi siten itse valita, eikä kisareissuille tai leirityksille kesken opintoviikon lähteminen ole ollut millään tasolla nihkeää.

Kilpaurheilijan ja aktiivitreenaajan näkökulmasta TTY on ollut ihan totta aika ihanteellinen kampus. Yliopistolla on aivan järkyttävän hyvä liikuntatilat, ja pari vuotta sitten laajennetulta kokonaan urheilulle omistetulta Tamppi Areenalta löytyy aivan kaikki. Itselleni tuttu rundi onkin ollut, että ensin luennolle ja siitä suoraan salille, ja Tamppi Areenan treenitiloissa treenaamalla olen minäkin kaksi Suomenmestaruutta ja ammattilaiskortin lajissani saanut taottua, eli ei ole ollut ainakaan puitteista kiinni. En todellakaan ole myöskään ainut TTY:n Tamppi Areenan levytankoa liikkeelle laittanut fitness-lavoilla kisannut ja menestynyt urheilija ja muutkin voimailulajit ovat täällä aika kovassa suosiossa.

Kampukselta löytyy kaksi kuntosalia, ja 2014 avatusta uudesta kuntosalista täytyy mainita, että pienestä koostaan huolimatta se on ihan todella tykki, ja tuo parempi puoliskoni on ollut mukana tätä suunnittelemassa, eli sisältö on monelta kantilta huolella mietitty. TTY:llä tarjotaan myös laajalti ihan todella laadukasta ja monipuolista ryhmäliikuntaa, sekä todella aktiivisia lajijaostoja täältä löytyy aina jääkiekosta ja sirkuksesta purjehdukseen ja ratsastukseen.

Sisätiloista löytyvät myös mm. palloiluhalli, skeittirampit, painonnostolavat, kiipeilyseinät sekä kamppailutatamit, joita viimeisintä olen hyödyntänyt vapaaohjelmani treenaamisessa aika ahkeraan Tamppi Areenan valtavan peilisalin lisäksi, jossa törmää usein omatoimisesti harjoitteleviin tanssijoihin ryhmäliikuntatuntien ulkopuolella. Liikuntakursseista olen ottanyt myös vapaaohjelmaani kaiken mahdollisen irti osallistumalla kursseille mm. aikuisbaletissa, trikkauksessa, joogassa sekä Bollywood-tanssissa. Opintojen ohessa työskentelin aiemmin myös asiakaspalvelussa Tamppi Areenalla iltaisin ja viikonloppusin, eli itselläni oli työpaikka, monipuoliset treenipuitteet ja opinahjo samassa paketissa.

DI-tutkinnon plussat?

Jos lähdetään liikkeelle hakuvaiheesta, pääsykoeprosessi on suhteellisen suotuisa verrattuna moniin muihin yliopistotutkintoihin. Pääsykokeisiin ei tarvitse päntätä yhtään ylimääräistä opusta, ja niissä voi pärjätä erittäin hyvin, jos lukiossa on ollut hallussa pitkä matikka sekä joko (linjasta riippuen) kemia tai fysiikka, ja jos olet ne juuri ylioppilaskokeissa riipaissut mallikkaasti, niin homman pitäisi olla suhteellisen helppo nakki. Itse rehellisesti luulin pääsykokeita ja sisäänpääsyrajoja huomattavasti haastavimmiksi, ja tämän vuoksi kokeilin alkuun tietotekniikan linjaa (tuntui alkuun kiinnostavalta), jonne epäilin pääseväni paperihaussa sisään ilman pääsykokeita.

Ensimmäisen vuoden jälkeen koin kuitenkin kutsumukseni olevan enemmän tuotantotalouden puolella, ja nyt sitten niillä pääsykokeella mentiin paukkuen sisään. Huiman viikon pitkän matikan ja kemian oppimäärän satunnaisella selailulla virkistin lukion oppimäärän muistia ja sisällä oltiin. Nämä ovat tietty yksilöllisiä asioita, mutta sitä pääsykoetta ei kannata alkuun liikaa pelätä, kuten itse alunperin tein. Pääsykokeisiin kannattaa ehdottomasti panostaa, ja vanhoja pääsykokeita selaamalla huomaat kyllä hyvin pian, missä oma lukutarpeesi menee. Ensimmäisen vuoden perusopinnot kun ovat lähes kaikilla hyvin pitkälle samat, niin ensimmäinen lukuvuosi ei mene hukkaan, vaikka ”virhevalinnan” tekisikin tai joutuisi tyytymään ”kakkosvaihtoehtoon”. Nuorempana muutenkin kaikki päätökset tuntuvat niin suurilta ja lopullisilta, niin uskokaa pois, ne eivät todellakaan sitä ole. :D

Lisäksi omakohtaisen ja lähipiirin kokemuksien perusteella työelämässä tunnutaan arvostavan tätä tutkintoa todella paljon oli kyse sitten ”oman alan” duunista tai tutkinnon luovasta hyödyntämisestä muillakin kuin tekniikan ja teollisuuden aloilla. Tähän vaikuttaa myös suuresti se, millaisiin opintokokonaisuuksiin itse haluat suuntautua. Itse esimerkiksi kirjoitin kandidaatin työnti aiheesta ”johtajuuden vaikutus työhyvinvointiin ja stressinhallintaan” ja diplomityöni käsittelee sponsoriurheilijoiden hyödyntämistä brändin markkinoinnissa.

Itse olen yhdistänyt siis omat kiinnostuksen kohteeni sekä vahvimmat osaamisalueeni opintoihini, ja täytyy sanoa, että takataskussa alkaa olemaan aika kattava paketti ja laajaa kokonaiskuvan ymmärrystä vaikka ja mistä. DI-tutkinnossa on siis ihan linjastakin riippumatta mahdollista rakentaa omanlainen palettinsa ja sivuainevaihtoehtoja on pilvin pimein. Myös keskustan yliopistolta on mahdollista valita kursseja, jos TTY:n laaja tarjotin ei riitä oman tiedonjanon sammuttamiseen.

Mihin diplomi-insinöörin koulutuksella voi työllistyä?

Itselläkin oli hyvin pitkään vielä opiskeluaikanakin aikamoisia harhaluuloja diplomi-insinöörien työmahdollisuuksista. Fakta on kuitenkin se, että diplomi-insinöörit ovat työmarkkinoilla tilastojenkin valossa aika kuumaa kamaa, ja todella monelle tarjotaan jo töitä ennen valmistumista, kun kesätyöt ja usein yrityksille tehtävät diplomityöt jättävät aika loistavan ”käyntikortin”. Käytännössä DI-tutkinnon hyödyntämisellä on vain mielikuvitus rajana, ja omakin tuttavapiiri on työllistynyt vaikka ja mihin tehtäviin.

Esimerkiksi tuo oma parempi puoliskoni on tässä kevään aikana valmistumassa TTY:ltä dippainssiksi ympäristötekniikan linjalta pääaineenaan turvallisuustekniikka, mutta työelämän kuuma kysyntä kerkesi jo viedä tämän erään suomalaisen elintarvikeyrityksen tuotepäälliköksi ylentyen nopeasti brand manageriksi asti. Eli jos joku tykkää Nix- ja Nax-prodepatukoista, niin nämä ovat olleet tuon teekkarimieheni käsialaa, vaikkei tämän proteiinikeisarin koulutustaustasta uskoisikaan. ;)

Ja jos nyt lopuksi vielä vastattaisiin kysymykseen jotain konkreettista ja ”asiallista”, niin epäakateemisesti Wikipediasta lunttaamalla selvitin, että diplomi-insinöörit työllistyvät usein asiantuntija- tai johtotehtäviin, mutta myös myynti-, koulutus-, ja tutkimustyöt ovat kuulemma tavallisia. Henkilökohtaisesti tiedän myös useita DI-tutkinnon suorittaneita yrittäjiä.

Mitä itse aion koulutuksella tehdä? Olisinko valinnut toisin?

Itselläni tämän hetken suunnitelmat on valmistumisen jälkeen jatkaa yrittäjänä hieman syvemmin ja mahdollisesti laajentaa omaa markkinointiosaamistani (ja ehkä myös valmennusosaamista), jossa tällä hetkellä oma poltteeni humisee. En itsekään tiedä vielä minne päädyn, mutta en ikimaailmassa vaihtaisi pois tätä tutkintoa, enkä olisi valinnut mitään muuta yliopistoa tämän tutkinnon suorittamiseen. Tästä tutkinnosta olen saanut niin paljon irti omiin yrityskuvioihini, ja olen oppinut katsomaan eri asioita huomattavasti laajemmalla kokonaiskuvalla ja eri kanteilta.

Tässä matkan varrella olen oppinut, että tulevaisuutta ei todellakaan tarvitse tietää etukäteen, ja kyllä se elämä kuljettaa sinne minne pitääkin, jos vain tekee elämällään edes jotain. Oppiminen ja itsensä jatkuva kehittäminen (edes jossain määrin) on se kaiken A ja O, ja omiin intohimoihin panostaminen voi kaikessa järjettömyyden tunteessaan olla loppupeleissä aika kannattaavakin. Jotenkin sitä luulin, että valmistumisvaiheessa elämä olisi jotenkin muutenkin valmis ja tulevaisuus täysin selkeä, mutta nyt täytyy sanoa, että onneksi ei ole! :D

Omat ennakkoluulot, teekkarikulttuuri ja opiskelukaverit

Muistan, kuinka kaverit kuittailivat mulle, että sinne minä lähden TTY:lle nörttipoikien sekaan. Noh, vihkoon meni, sillä kyllä täältä löytyy jengiä aivan laidasta laitaan ihan kuten mistä tahansa muualtakin. Kyllähän tämä on toki miesvoittoinen ala, mutta ei täällä naisena ole yhtään sen hassummat oltavat ja kyllä täältä tyttöjäkin löytyy ja paljon.

Tänne tullessaan ei todellakaan tarvitse pelätä jäävänsä yksin, sillä fuksivuosi on rakennettu niin loistavaksi paketiksi fuksiryhmineen, tutoreineen, tapahtumineen ja yhteishenkineen, että kyllä saat eristäytymällä eristäytyä, jos et halua opiskelukavereita saada. Eikä niissä bileissäkään tarvitse ravata, jos ei siltä tunnu, ja jos joku sitä alkoholin käyttöä pohtii, niin on tullut omakohtaisesti testattua myös se fuksivuosien satunnainen rellestys sekä selväpäisen urheilijan linja, ja rehellisesti sanottuna kumpikin toimii aivan täydellisesti!

Teekkarikulttuurista täytyy myös sanoa, että sehän on aivan omaa luokkaansa ja vertaansa vailla. On jäynäkisoja, teekkarisaunoja, teekkarikastetta, salaseuroja (kellareista löytyy kaikenlaisia), kiltahuoneita, benji-hyppyä, peräkärrysaunoja, mielettömiä opiskelutapahtumia, hulvattomia ekskursioita tosille yliopistoille, kuumia paljuja, teekkarihymniä puolilta öin, kahden viikon Wappuja ja ihan hulvatonta teekkarihuumoria, jota kyllä viljellään. Olen meinaan viettänyt niin järkyttävän hauskoja hetkiä täällä opiskellessa ja päätynyt mitä hämmentävimpiin tilanteisiin. Ja ei täällä nyt joka päivä pelkkää juhlaa ole, mutta viimeisen päälle olevat opiskelupuitteet lähes kokonaan uudistetulla kampuksella buustaavat mukavasti ihan niitä tavallisiakin arkipäiviä. On lukuisia opiskelijaravintoloita, kahviloita, moderneja vapaakäyttöisiä työskentelytiloja ja hengailualueita, niin kyllä täällä viihtyy.

Tämän postauksen kirjoitin TTY:n leppoisissa työtiloissa käyden välillä hakemassa kahvia ja löhöämässä sohvalla. Piti tämän jälkeen kirjoittaa vielä diplomityötäkin, mutta kello näytti huristaneen niin lujaa, että taidankin suunnata treenin kimppuun. Heittäkäähän kommenttikenttään rohkeasti kysymyksiä opinnoistani, urheilun ja treenin yhdistämisestä tai Tampereen teknillisestä yliopistosta, jos niitä nousee mielen päälle! Minä kyllä vastaan! ;)

Kurkkaa myös TTY:n minusta kirjoittama juttu täältä, jos aihe kiinnostaa enemmänkin.

Motivoitunutta viikkoa niin opiskelijoille, treenajille, yrittäjille kuin työelämän sankareille!

Edellinen juttuni: Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

KILPAURHEILIJAN LYHYT JA SYNKKÄ ELÄMÄNKAARI

Sis. mainoslinkkejä*

Milloin päätän kilpailu-urani? Mitä mulle tapahtuu, kun lopetan kilpaurheilun?

On hauska huomata, miten erilailla eri ihmiset näkevät oman urheilu-urani. En siis puhu mistään negatiivisuudesta, vaan erilaisista olettamuksista rivien väleissä, miten asiat tulevaisuudessa tulee osaltani menemään. Osa puhuu diplomi-insinöörin töistä työelämästä, jossa kohta pian olen. Osa puhuu lähitulevaisuudessa tulevasta perheestämme. Osa puhuu kuinka edelleen kymmenen vuoden päästä paukutan voltteja ammattilaislavoilla rapakon takana. Osasta taas huokuu, kuinka kohta kaikki tämä on ohi. En siis ota näistä nokkiini, vaan minusta on hauska tarkkailla ihmisten olettamuksia. Se on itseasiassa melko mielenkiintoista.

Urheilijan elinkaari on yleisesti ottaen suhteellisen lyhyt. Se voi myös loppua ennenaikaisesti kuin seinään, mikäli kroppa sanoo itsensä yllättäen irti. Tähän toki ei voi varautua, mutta ei myöskään siihen, mitä tapahtuu omaehtoisesti päätetyn urheilu-uran lopettamisen jälkeen. Osa urheilijoista masentuu, osa ratkeaa ryyppäämään ja osa löytää elämäänsä muuta palkitsevaa sisältöä. Osa haikailee edelleen urheilumaailman ja entisen elämänsä perään, ja osa jatkaa elämäänsä vaivatta eteenpäin.

Olen sen verran kova plikka pelaamaan varman päälle, että haluan koko ajan pitää urheilun ohessa jotain muuta pitkäkantoista yllä. Olen kuluttanut hanuriani yliopiston luentosalin penkillä sekä viettänyt pitkiä iltoja päntäten tentteihin ja näpytellen harjoitustöitä koneella. Toisaalta tämä on ollut vähän kuin sattuman kauppaa, että olen päätynyt tällaiseen elämäntilanteeseen, jossa urheilu määrittää hyvin pitkälle elämääni. Olen aina pitänyt kilpaurheilua itselleni hyvinkin merkittävänä ja rakkaana asiana, ja se on aina ollut minulla aivan kärjessä prioriteeteissäni. En kuitenkaan uskonut, että 26-vuotiaana olisin tällaisessa tilanteessa, jossa olen ryhtynyt yrittäjäksi mahdollistaakseni omien urheilu-unelmieni elämisen. Minulla ei vain näyttänyt olevan muita vaihtoehtoja. Näen tämän kuitenkin nyt ainoastaan positiivisessa valossa, joten tavallaan olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen päätynyt urheilijaksi.

Jos aivan totta puhutaan, niin jokin aika sitten eräässä elämän risteyskohdissa tuli oikeasti ajateltua niinkin päin, että koin oman niin perkuleen vahvan intohimoni kilpaurheilua kohtaan jopa kiroukseksi. Halusin sitä niin paljon, että tunsin olevani aivan solmussa oman elämäni ja tulevaisuuteni kanssa. Kaikkea kun ei vain voi yksinkertaisesti tehdä sata lasissa samaan aikaan. Elämän realiteetit iskivät päin näköä. Ja kovaa.

Mietin, miksen voisi vain olla ”normaali” ja tajuta lopettaa tuon urheilun sen ”oikean elämän” tieltä. Tällöin oli tehtävä ratkaisuita, joista aluiksi ruoskin itseäni henkisesti. Enää en ruoski, sillä aika nopeasti huomasin, että ratkaisuni oli enemmän kuin oikea. Elämäni ei mennytkään pilalle, vaan se avasi muita jopa aivan uskomattomia ovia, ja tässä nyt ollaan oman elämänsä herrana. Pari vuotta ammattilaisliigan urheilijana takana ja toivottavasti vielä monta edessä.

En rehellisesti osaa sanoa, milloin urheilu-urani loppuu. Täytyy myös todeta, että omassa lajissani tuolla ammattilaislavoilla vieressäni on seissyt hyvinkin monta yli 35-vuotiasta lajin huippua, joten periaatteessa ikä ei välttämättä tule ihan heti vastaan. On myös huvittava huomata, että takahuonekeskusteluissa olen törmännyt useamman kerran kommenttiin ”…but you are so young”. Ja olenhan minä ollut siellä ammattilavalla se nuorin.

Jonkun toisen mielestä 26-vuotias urheilija on kuitenkin jo eläköitymisen rajamailla. Ortopedillä urheiluvammani kanssa 21-vuotiaana vieraillessani tämä kertoi, ettei minun kannata uhrata ajatuksiani ja lompakkoani mahdolliselle leikkaushoidolle, sillä urheilu-urani on jo kuitenkin ehtoopuolella. Lälläslää. Eipäs ollutkaan.

”Aikuisen naisen” asema on myös urheilijana siinä hankala, että perheen perustaminen ei ihan onnistu samanaikaisesti kovimman kilpakauden kanssa. Onhan kuitenkin esimerkiksi Aino-Kaisa Saarinenkin onnistuneesti jatkanut huippu-uraansa perheenlisäyksen jälkeenkin ja itseasiassa vielä oikein menestyksekkäästi. Noh, itsehän ajattelen aina asioita melko pitkäkantoisesti, joten kaikennäköisiä ajatuksia pyörittelen tuolla vintillä. Välillä ehkä vähän liikaakin.

Saumaton treenitoppi: TÄÄLTÄ* (alessa) // Saumattomat treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

En myöskään usko, että urheilu jää missään vaiheessa kokonaan pois elämästäni. Se saattaa ehkä muuttaa muotoaan, mutta uskon kyllä, että kilpailuhenkisenä, kunnianhimoisena ja hieman sekopäisenä ihmisenä tulen löytämään itseni vielä vanhemmallakin iällä mitä ihmeellisimmistä tilanteista. Tai nyt tämän kirjoitettuani en tosiaan uskaltaisi lähteä veikkaamaan sittenkään mitään. En nimittäin tiedä, millaista elämä on ilman kilpaurheilua. Sen näkee sitten, kun sen aika on.

Lopuksi haluaisin muistuttaa, että älä ikinä väheksy muiden unelmia, äläkä missään nimessä etenkään niitä omiasi. Jokaisella meistä on ne omat asiat, jotka tekevät juuri meidät onnellisiksi. ♥

Kurkkaa myös: Kauhuskenaario tulevaisuudestani

Edellinen juttuni: Mistä fitnesskisadieeteistä tulisi ottaa opiksi?

Seuraa minua:
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen