MIKSI PAINO EI TIPU, VAIKKA RASVA PALAA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Vaakalukema tuntuu aiheuttavan vahvoja tunnereaktioita kehonmuokkausprojekteissa, ja osalla naisista aamupaino tuntuu määrittävän myös näyttääkö peilikuva kyseisenä päivänä timantilta vai täydeltä roskalavalta. Se vaakalukeman pirulainen syö siis naista jos toistakin, koska aina ei osata ajatella sitä kokonaiskuvaa vaakalukeman takana.

Digitaalivaa’an lukemaan voivat vaikuttaa yksilöstä ja tilanteesta riippuen useat eri asiat. Esimerkiksi stressi, huonot yöunet, fyysinen rasitus (edellisen päivän raskas treeni) ja naisilla myös hormoonitoiminta voi vaikuttaa suurestikin painoon. Allekirjoittaneen omiin kokemuksiin heijastaen täytyy sanoa, että itse kuulun vahvasti siihen ryhmään, jolla paino jumittaa kiristelykarkeloissa aina pitkään kunnes se humpsahtaa usein kertaheitolla. Junnaa ja junnaa, kunnes rysähtää.

Usein meikäläisellä edeltää tätä kuuluisaa humahdusta jopa äkillinen aamupainon nousu ennen edessä tulevaa rykäystä. Suosittelen siis jokaista aina ensin hengittämään syvään aamupainoa tirkistellessä rasvanpolttotalkoiden aikana, ennen kuin epämieluisan lukeman johdosta lähtee pelihousujaan repimään ja aloittamaan 600 kilokalorin pussikeittodieetin. Myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko.

Mitä siis kehossa tapahtuu kun rasva palaa? Miksi se paino tippuu usein sykäyksittäin ja isona rysäyksenä kerralla. Miksi toisinaan se paino junnaa jopa viikkotolkulla? Keho fiksuna koneistona pyrkii aina jonkinnäköiseen tasapainotilaan. Rasvan palaessa solun sisältä keho pyrkii pitämään tästä tasapainosta kiinni korvaamalla sieltä palaneen rasvan ensialkuun nesteellä. Vaikka rasva siis palaisi solusta, se ei näy vielä vaa’alla eikä välttämättä edes peilistäkään, vaan tämän nestevarannon poistumisessa voi mennä muutamasta päivästä jopa pariin viikkoon.

Usein nämä kehoon pakkautuneet nesteet lähtevät liikkeelle omine aikoineen tai joskus poistumisen saattaa laukaista lepo, kevennys tai muu henkisen tai fyysisen stressin lieventyminen. Itsehän menetin kerran kisavalmistautumisen alla 1,5 kiloa aamupainosta Särkänniemen pyörteissä, eli Tornado antoi sopivan rentouttavaa kyytiä tälle sähikäiselle, heh. Pieni relaaminen kaiken puurtamisen keskellä kannattaa aina. ;)

Nike-huppari: TÄÄLTÄ* // Nike-urkkatoppi: TÄÄLTÄ* // Nike Pro-shortsit: TÄÄLTÄ*

Ei siis huolen häivää, mikäli paino välillä junnaa, jos tuo lukema kiristelyvaiheessa pitkällä tähtäimellä kuitenkin alaspäin valuu. Maltti on siis valttia, ja kärsivällisyys kyllä palkitaan. Mikäli asioita tehdään kokonaiskuvan kannalta rasvanpolton suhteen oikein ja fiksusti, niin kyllä se homma edistyy, vaikkei digitaalivaa’an lukema sitä ihan reaaliajassa ilmennäkään. Säästäkää siis pelihousunne, sillä niitä vielä tarvitaan!

Mielenrauhaa huokuvaa viikkoa jokaiselle rasvavarannoista riippumatta!

Tsekkaa myös: Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!

Edellinen juttuni: TOP 5 treenitrikoot tällä hetkellä

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

MITEN SÄILYÄ POSITIIVISENA NOUSEVAN VAAKALUKEMAN KANSSA?

Taas se digitaalivaaka näyttää entistä isompaa lukua. Farkunnappi kiristää, ja niin alkaa kiristää myös pantaakin. Voi miksi? Miksi paino lukuna on niin merkittävä asia niin monelle naiselle? Sain jo jokin aika sitten ihan huikean ja ajatuksia omalla vintilläni herättäneen kommentin eräältä lukijaltani:

”Tuli tästä ulkonäkökeskeisyydestä mieleen; oot joskus maininnut olleesi nykyistä ”tuhdimmassa” kunnossa ja silti täysin sinut itsesi kanssa – miten pysyit niin positiivisena?! :D Itselläni tällä hetkellä paino on korkeammalla kun ikinä, ja vaikka osa varmasti onkin lihasta, niin silti välillä on vaikea hyväksyä vaa’an yllättäviä lukuja.. Onko vinkkejä? :)”

Kun pohdin tätä kysymystä oikeasti sisimmässäni, niin selkeimmin mielenpäälle pamahtaa vastakysymys: Miksi sen tuhdimman kunnon olisi pitänyt vaikuttaa positiivisuuteeni? Multa on ilmeisesti aina puuttunut joku vartaloon heijastuva itseinhon geeni, ja olen ollut jo teini-ikäisenä ihan fiiliksissä siitä, että painoa tulee, vaikka se olisikin ollut osaksi rasvaa. Itselläni isompi vaakalukema on jotenkin aina ollut teinistä asti yhteydessä vahvempaan ja kyvykkäämpään kehoon, enkä oikeastaan edes tiedä, mistä ajatusmalli on peräisin, mutta olen ihan tyytyväinen tästä positiivissävytteisestä pinttymästä.

Monilla menee oikeasti sekaisin lihaksen ja rasvan kertyminen kehoon puolin ja toisin. Kasvava vaakalukema tarkoittaa monille lihaskasvun lisäksi myös rasvanmäärän kasvua, vaikka rasva ei olisi todellisuudessa lisääntynytkään. Eihän vaakalukema voi nousta, ellei mukana ole rasvaa? Eihän? Jos et vielä ole lukenut aiempaa vaakalukemapostaustani koskien kehonmuokkaajan painonmuutosta, niin kurkkaa tähän väliin tämä: Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!

Toinen ääripää tässä asiassa taas tulkitsee vaakalukemaa tietty niinkin päin, että katsovat painon tulleen pelkästä lihasmassasta, vaikka tilanne olisi juuri toisin. Silti tällä jälkimmäisellä ryhmällä on usein positiivisempi näkemys itsestään, joten ensimmäinen poppoo voisi siinä mielessä ottaa tästä ”höpönlöpön”-ryhmästä reteästi mallia. Kasvava vaakalukema voi olla tavoitteelliselle treenaajalle ihan totta jopa positiivinen juttu, ja tämän sisäistäminen voi olla todella huojentava juttu pääkopalle.

Jos nyt lähdetään pohtimaan pelkän lihasmassasta aiheutuneen painonnousun sijaan myös sitä rasvan määrän kasvua, niin omasta mielestäni niin monet erilaiset vartalot voivat olla upeita, ja oikeastaan se itsensä kantaminen ja oikeiden ominaisuuksien korostaminen (esim. pukeutumalla ja erityisesti ryhdillä) on se kaiken A ja O. Itselleni on jopa virkistävää, että aina ei tarvitse olla viulunkireä, miettiä pitäisikö sen sixpäkin näkyä ja tuhlata ajatusta sille, onko reississäni nyt liikaa rasvaa tai selluliittiä. Toisaalta en uhraa näille ihan liikaa ajatuksia myös silloin, kun kireänä pitäisi olla, sillä kaikki tapahtuu aina omalla painollaan, jos oikeita asioita tekee. Ehkä tässä on taustalla itselläni myös se, että annan ihan rehellisesti itselleni oikeuden olla välillä pehmeämpi vaikka ihan pidemmän aikaa, ja määritän itseni mieluummin niin monen muun asian kautta kuin kehonkoostumukseni.

Meinasin ensin kirjoittaa, että en määritä itseäni ulkonäön kautta. Tajusin kuitenkin heti, etteihän se niin mene, ja vaihdoin termin ”ulkonäkö” vaihtoehtoisesti ”kehonkoostumukseksi”. Kyllähän minä määritän aivan kuten lähes kaikki muutkin ihmiset jossain määrin joko tietoisesti tai tiedostamatta. Olin sitten tuhdimmassa tai räävitymmässä kisakunnossa voin silti pukeutua sporttisesti, naisellisesti tai värikkäästi sekä käyttää räväkkää huulipunaa ja lakata kynsiä. Rasvan määrä kehossa on vain yksi osa ulkoista olemusta, eikä se omasta mielestäni todellakaan ole se merkittävin. Ihan oikeasti ei todellakaan.

Sillä ei ole väliä paljonko sitä rasvaa kehossani on ja paljonko se vaakalukema näyttää, sillä ryhti ja itsensä kantaminen on pakko olla mukana rasvaprosenttien molemmissa ääripäissä, jos haluan ”näyttää hyvälle”. Jokaisessa painoluvussa ja rasvaprosentissa on aina omat hyvät puolensa, joten parempi ottaa niistä kaikki ilo irti. Isomman rasvaprosentin ylivoimaisin hyöty on ehdottomasti kunnon ghettobooty, ja sen kohdalla on parempi korostaa sitä kuin pistää se säkin sisään piiloon. Talvella vielä nautin kunnon hanurista, ja nyt tällä hetkellä kisakauden lähestyessä ilo on taas revittävä tiiviimmästä paketista. Kroppa kuin kroppa, niin kaikki siitä irti! Ja jos housunnappi puristaa, niin osta isommat housut! ;)

Kaikista yksityiskohdista omassa vartalossaan ei tarvitse rakastaa, mutta kokonaisuutena kehoaan pitäisi jokaisen pystyä kokonaisuutena arvostamaan. Sixpäkki tai alhainen rasvaprosentti ei tee ihmistä yhtään onnellisemmaksi. Jos se jonkun iloiseksi tekee, niin se on vain hetken herkkää ja ohimenevää. Se into loppuu lyhyeen pyykkilautavatsankin kanssa, jos ei ihan oikeasti pysty itseään rakastamaan sellaisenaan. Nyt siis vatsa sisään, rinta rottingille ja leuka pystyyn. Se on kaunista naisessa se!

Itserakkauden täyteistä viikonloppua! Pus! <3

Ja vielä kerran, tsekkaa myös: Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!

Edellinen juttuni: Team Adidas vai Team Nike?

♥ SEURAA MINUA ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen