Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

ruokavalio-2

Ihmiset eivät enää nykyään kohtaa suodattamatonta ja puolueetonta tietoa ravinnosta, ja vaikka he kohtaisivatkin, niin he eivät sitä tunnistaisi kaikkien niiden ohjeistuksien, mielipiteiden, tutkimusten, artikkeleiden ja kieltolauseiden ristitulessa. Tähän lisänä ovat tulleet kaikennäköiset nettivalmennukset ja ruokavaliot. Toisessa nelikymppistä painonhallintaa ja terveellistä elämäntapaa tavoitteleva Terttua kehotetaan punnitsemaan lounaan kyljessä syötävä kurkku värikkäiden kasvisten ollessa täyspannassa, kun Tertun työkaverin ruokavaliossa käsketään syödä niin paljon kasviksia kuin napa kestää.

Eräs ravintoterapeutti tyrmää leivät täysin, toinen kertoo maitotuotteiden olevan suoraan Manalasta ja eräs lääkäri kertoo punaisen lihan tappavan. Jutta kuitenkin tietää sinkkudieettiohjelmassa kuitenkin rahkan olevan hyvä lisä päivittäiseen ruokavalioon, ja Nooralotta popsii telkkarimainoksessa aitatreenin jälkeen patonkia. Sitten Iltasanomien artikkeli kehottaa syömään tummaa suklaata niin paljon kuin napaan mahtuu, ja samaan aikaan naamakirjassa kiertää linkki, jossa kerrotaan sokerin olevan myrkkyä ja pahempaa kuin piri. Telkkarissa mainostetaan jugurtin auttavan vatsavaivoihin, mutta sitten aikakausilehdessä kerrotaan jugurttien olevan pelkkiä turhia sokeripommeja. Ymmärrän kyllä, että tässä tavallinen tallaaja alkaa hämmentyä.

ruokavalio-3

Näinhän se vain tuntuu menevän, että kuka huutaa kiinnostavimmin ja kovimmalla äänellä ravinnosta, niin saa asiansa kuuluviin ja monesti jopa perille asti. Sillä ei ole ikävä kyllä mitään merkitystä, ovatko nämä vankkaan ja luotettavaan tutkimustaustaan pohjautuvia ”faktoja”, puhtaasti huutelevan tahon omia mielipiteitä tai mielipiteitä, joita huutelija yksinkertaisesti erehtyy luulemaan itse järkkymättömiksi faktoiksi.

Minustahan on siis hienoa, että paremmista valinnoista hyvinvoinnin ja terveyden osalta puhutaan julkisesti, mutta mikä tekee hommasta omasta mielestäni pahinta kuraa on se, että asioista tehdään vankkoja yksiselitteisiä totuuksia ja vielä röyhkeimmässä tapauksessa survotaan kaikki muut vaihtoehdot alimpaan helvettiin. Samalla usein voidaan sanoa soronoo järkevälle keskustelulle ja vähintäänkin tavan tallaajan objektiiviselle ajattelukyvylle ravinnon suhteen.

ruokapaivakirja-2
Milloin tästä tuli sairasta ja epäterveellistä?

Yleiset ravintosuositukset ovat tehty suurille massoille, joiden oletetaan toimivan suurimmalla osalla väestöstä kansanterveyttä ajatellen. Voit toki vetää virallisia ravintosuosituksia pilkkua rakastelemalla ja porsaanreikiä etsimällä itsesi aivan överisairaaksi tai sitten on myös mahdollisuus, että suurimmalla osalla päivittäisten makkaraperunoiden vaihtaminen perunaan, lihaan ja kasviksiin oikeasti parantaisi elämänlaatua, vaikka ne eivät sinulla toimisikaan lainkaan.

Laktoosi- ja maito-ongelmat ovat jossain määrin yleisiä, mutta eivät ne kaikkien mahaa ruikulille pistä tai saa kasvoja kukkimaan. Gluteeni ja viljatuotteet aiheuttavat oireita osalla väestöstä, mutteivät kaikki saa turvonnutta vatsaa tai tuhoutunutta suolinukkaa. Ovathan monet ihmisistä allergisia ananakselle tai pähkinöille, mutta ei se sitä tarkoita, ettei kenenkään niitä kuuluisi syödä.

Olemme kaikki yksilöitä, ja kaikille eivät käy kaikki samat asiat. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se mikä ei toimi sinulla, ei toimisi kenelläkään muulla. Myös se tapa, joka teki sinusta terveyttä tihkuvan ja elinvoimaisen tehopakkauksen, voi ääritapauksissa viedä jonkun toisen perikatoon. Nyt en puhu pelkästään fyysisistä reaktioista vaan suuri osa ruokaan liittyvistä ongelmista osuu väestöllä sinne pääkoppaan täällä länsimaissa.

ruokavalio

Yritin miettiä tähän loppuun järkevää yleispätevää lopputulemaa, mutta mitä pidemmälle tätä nykyajan ravinto-ohjeistusten ristitulta mietin, niin sitä hämmentyneemmäksi jopa itse tulen. Sen voisin kuitenkin todeta, että jos olet löytänyt itsellesi täydellisen elämäntavan tai ruokailumallin, niin älä julista sitä sokeana kaikille ympärilläsi eläville ainoana oikeana tapana elää, tai älä ainakaan lähde kiistämään muiden tapojen toimivuutta vain siksi, että omasi toimii kohdallasi. Eikö voitaisi yrittää katsella asiaa hieman kauempaa, ja ymmärtää että totuuksia voi olla samanaikaisesti useita? Eikö voitaisi nähdä eri ravintomallien hyvät puolet sen sijaan, että hakattaisin vastapuolen ajatusmaailma täysin lyttyyn?

Mielestäni oleellinen muistutus tähän loppuun on, että älä myöskään sokeana usko kaikkea, mitä luet tai kuulet. Opettele tarkastelemaan kriittisesti ”uusia mullistavia tutkimustuloksia” tai jotain yksittäistä ruoka-ainetta demonisoivia tai enkelikuoro taustalla ylistäviä artikkeleita. Osassa näissä voi piillä järjen jyvä, mutta jatkuvalla syötöllä tällaisilla toisistaan riippumattomilla tiedonmuruilla ei tee kuin hallaa omalle ajattelukyvylle. Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta, ei pienistä yksityiskohdista. Syömisen ei tarvitse olla vaikeaa, joten älä tee siitä itsellesi (saati muille ympärilläsi) hankalampaa kuin se oikeasti on. Elämästä sekä ruuasta saa ja kuuluukin nauttia!

Rentouttavaa ja maukasta sunnuntai-iltaa! ♥

Edellinen juttuni: ”Miksi lopetit mun seuraamisen Instagramissa?”

Flunssassa treenaamaan? Vai eikö sittenkään?

Flunssa-aalto näyttäisi taas lähteneen komeasti vyörymään ja pöpöt tuntuvat suorittavan nyt joukkoinvaasioita täällä peräpohjolassa useampaankin ruhoon. Snäpin puolella on nyt pariinkin otteeseen tullut ihan viime päivinä kyselyä, että kannattaisiko flunssan iskiessä lähteä silti treenille vai mieluummin jäädä kotiin ottamaan lepiä.

Jokainen voi muodostaa oman kantansa asiaan, mutta omani on aikalailla simppeli. Jos nokka pikkaisen vuotaa tai kurkku on lievästi karhea, saatan painella treenille. Jos kuitenkin kurkkukipu on kova tai pääkin on kipeä, niin kotisohva on kohdallani aivan selkeä ratkaisu, jota suosittelen toki lämmöllä muillekin. Pienestä ekstralevosta tuskin haittaa on kenellekään varsinkaan, jos niitä tunteja sorvin äärellä vietetään muutenkin jo kiitettävä määrä hikisissä tunnelmissa.

Itse mieluummin valitsen muutaman päivän ekstralevon kuin mahdollisen pitkittyneen jälkitaudin tai pahimmassa tapauksessa jopa sydänlihastulehduksen (jonka hankkiessani en osaisi antaa itselleni kovin helposti anteeksi). Lisäksi jos oikeasti halutaan treenata pitkällä tähtäimellä tavoitteellisesti ja hakea selkeää kehitystä, niin tämä vaatii monissa tapauksissa itsensä vetämistä ainakin jossain määrin äärirajoille, jotta progressiota saadaan aikaiseksi. Jos flunssa verottaa sinulta paukkuja ja puhtia, ja ajattelit mennä vain kevyesti jotain treenin tyylistä puuhastelemaan, niin teetkö sen kuitenkin vain oman itsesi viihdyttämiseksi (siinä ei sinänsä toki mitään väärää ole), koska tällä kevyellä leikittelyllä tuskin kovin suurta kehitystä saisit aikaiseksi.

wfc-tampella-2

wfc-tampella

Vuodessa on 365 päivää. Jos siitä uhraat ylimääräiset neljä päivää flunssan tiukimmille päiville, niin jäljelle jää silti 361 mahdollista treenipäivää. Tämä ei pitkällä kaavalla hirveästi tee lommoa treeneihisi tai kehittymiseesi. Ei ne lihakset siinä sula tai kehitys tyssää. Lievässä flunssassa vietetty treenilepo voi jopa palauttaa kehoasi ja hermostoasi, ja antaa jopa potkua tuleviin treeneihin. Esimerkiksi kisaprepeillä flunssaillessani oma kunto on jopa humahtanut poikkeuksetta eteenpäin, kun olen malttanut ottaa lonkkaa pöpön iskiessä kohdalle. Enää ei siis viikon pöpöilyt edes prepillä itseäni henkisesti hetkauta, sillä tiedän homman toimivan siltikin kuin junan vessa, ja aikaa sekä energiaa jää tällöin treenien sijaan myös muille mukaville mieltä ylentäville puuhasteluille.

Itse en koe juurikaan huonoa omatuntoa tai treenikaipuuta flunssalevosta. Käytän tämän ajan mieluummin itselleni muihin tärkeisiin tai mielihyvää tuottaviin asioihin panostamiseen, joihin jää pöpöillessä treenien sijaan enemmän aikaa kuin normaalisti. Ystävät, lautapelit, kokkaaminen, leffat, hyvä kirja tai vaikka asioiden hoitaminen kotoa käsin koneella ovat ainakin itselleni oikein passeleita asioita flunssaisenakin treenin sijaan. Eli tiivistettynä oma vinkkini flunssapotilaille on, että chillisti vaan ja sohvalle naatiskelemaan hyvästä leffasta tai puuhastelemaan muuta kehittävää. Ehtii sinne treenille parinkin päivän tai vaikka viikonkin päästä. Ei ne painot mihinkään salilta häviä tai lenkkitossut eteisestä katoa. ;)

xoxo,
Piia

Edellinen juttuni: Elämäni parhaan syksyn master plan!

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen