TUHOATKO ITSESI ”HYVINVOINNILLA”?

*Sisältää mainoslinkkejä

Omat ruuat kannetaan eväsrasioissa kaveriporukan mökkiviikonlopulle, koska yhteisien grilliruokien grammantarkasta hiilihydraattimäärästä ei ole tietoa, eikä voi olla varma, paljonko kaverin poikaystävän ostamissa pihveissä on rasvaa. Toisaalta jos nyt söisi useamman päivän vähemmän hiilihydraatteja ja nipistäisi vielä rasvasta, niin voisi uskaltaa syödä viikonloppuna muiden kanssa hieman patonkia. Muutenkin varmaan pitäisi vähän nappaista pois tämän päivän hiilihydraateista, sillä aamun suunniteltu HIIT-treeni muuttuikin ei-niin-kuluttavaksi tasasykkeiseksi tarpomiseksi.

Treenaamaan on pakko päästä, vaikka päässä jomottaa ja pihalle yskitään verisiä räkäklimppejä. Onhan siinä jo viisi päivää levätty flunssassa, niin kyllä nyt pitää jo päästä hölkkälenkille tai salille kyykkäämään. Normaali treeniviikkohan sisältäisi viisi salitreeniä, kaksi juoksulenkkiä ja yhden joogan. Treenin pitää olla monipuolista mutta rankkaa, ja vähemmästä treenimäärästä tulisi vain morkkis, sillä lihaskasvu tyssäisi ja rasvaa kertyisi. Nyt pitää siis ottaa tämä treenitauko kiinni, sillä takaraivossa jo kalvaa voiman kehityksen tyssääminen ja lihasten surkastuminen. Vaikka eihän sitä näkyvää kehitystä ole tullut enää pitkään aikaan, eli pitää ilmeisesti treenata lisää ja kovempaa. Vähän tuota olkapäätä vaan kiristää, mutta pain is weakness leaving the body, eiks niin?

Onko tämä oikeasti hyvinvointia? Onko se omasta terveydestä huolehtimista ja itsensä arvostamista? 

Ja älkää nyt käsittäkö väärin. Mikäli tavoitteita on, niin niiden eteen on tehtävä töitä ja uhrauksiakin välillä tehtävä. Joskus joutuu kantamaan omia eväitä mukanaan ja treenaamaan säntillisesti, jos tavoitteet ovat sen mukaiset. Näin ei kuitenkaan tulisi olla koko elämän ajan, ja jokaisen olisi myös hyvä ymmärtää, että tuloksia voi tulla myös vähemmällä ja jossain vaiheessa tästä hölläämällä, eikä tavallisen itsestään huolta pitävän ihmisen tarvitse elää kuten kilpaurheilija, jonka tavoita jahdatessa usein siitä hyvinvoinnista joudutaan toisinaan tinkimään kilpaurheilun luonteen vuoksi. Ihminen on kuitenkin monivaikutteinen kokonaisuus, ja lopputulokseen vaikuttaa lukuiset eri tekijät. Se, mitä vintilläsi tapahtuu, ratkaisee hyvin pitkälti kaiken. Pää pyörällä, laput silmillä ja mieli paiseessa painaessa tuloksiakin voi hetken aikaa tulla ja lujaa, mutta jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin homma leviää kuin Jokisen eväät. Enemmän ei todellakaan ole aina enemmän, ja joskus se armollisuus ja rentous oikein annosteltuna ja oikeassa paikassa voisi olla itse kullekin ihan hyvä juttu.

Itse en ole vielä törmännyt yhteenkään tapaukseen, jossa liiallisen ja tarpeettoman treenisekamelskan ja ravinnon järkevöittäminen ei olisi tuonut tulosta. Aika monen monta ihmettelevää vastausta olen saanut, että voiko tämä muka oikeasti toimia, kerran viikottaista treenimäärää on vähennetty (eli suomeksi optimoitu) ja kaupan päälle sapuskaa on lisätty (yleensä pääosin hiilihydraateista). Epäilyt ovat kuitenkin loppuneet todella nopeasti lyhyeen, kun tätä suunnitelmaa on lähdetty toteuttamaan. Voimatasot ovat nousseet selkeästi, lihakset ovat alkaneet ottamaan sitä toivottua pyöreyttä hyvinkin nopeasti, virkeys ja valppaus arjessa on noussut ja treenimotivaatio on pamahtanut aivan uusiin sfääreihin.

Tähän päälle huomataan, ettei treeniä vähentämällä, ruokaa lisäämällä ja ravintofilosofiaa rentouttamalla muututakaan eteenpäin hyllyväksi manaatiksi vaan päinvastoin. Peilikuva alkaa miellyttämään päivä päivältä yhä enemmän, ja tähän yhdistynyt voimatasojen nousu treeneissä on alkanut maistumaan niin paljon, että se ”kiinteytyminen” on jäänyt täysin toissijaiseksi. Se vuosikausien ajan tavoiteltu sixpäkki ja lihomisen pelko astuu syrjään, kun huomataan, että se lihaspyöreys ja voima oikeasti lähtee kehittymään ihan silmissä, syöminen enää aiheuta ahdistusta ja arjessa riittää potkua. Laardiakaan ei tahdo vyötäisille tarttua, vaikka sen tarraamista kehoon on pelätty vuosikaudet, ja ilmeisesti ihan turhaan. Didn’t see that coming?

Saumaton treenitoppi: TÄÄLTÄ* (alessa) // Saumattomat treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

Asioita voi tehdä monella tapaa, ja hyvään lopputulokseen voi päästä monella eri tyylillä. Jokainen meistä on uniikki yksilö, ja meidän on löydettävä se meille sopivin tapa joko itse tai välillä ammattilaisen apuun tukeutuen. Joskus voi olla hyvä kokeilla sitä muovikippoelämää ja opeteltava oikeat annoskoot ruokavaa’an kanssa, josta sitten on ymmärryksen kartuttua helppo rentoutua ja soveltaa. Välillä sitä myös tulee opittua kantapään kautta, ja joskus se vaatii parikin täyttä seinään ajoa, ennen kuin opitaan. Eihän sillä väliä, kunhan opitaan, ja kunhan vielä opittaisiin, mikä se oikea hyvinvointi ja itsensä arvostaminen on.

Treenaa siksi, että rakastat kehoasi. Älä siksi, koska vihaat sitä tai pelkäisit treenaamattomuuden seurauksia. Syö, että voisit paremmin, mutta myös siksi, että voisit nauttia siitä. Uskalla tarvittaessa poiketa rutiineista. Lepää kun olet sairas. Anna itsellesi armoa ja kohtele itseäsi inhimillisesti, koska olet vain ihminen. <3

Rentouttavaa torstai-iltaa ja armollista loppuviikkoa joka nupille!

Kurkkaa myös: Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

Edellinen juttuni: 8 viikkoa kisapreppiä takana

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

ruokavalio-2

Ihmiset eivät enää nykyään kohtaa suodattamatonta ja puolueetonta tietoa ravinnosta, ja vaikka he kohtaisivatkin, niin he eivät sitä tunnistaisi kaikkien niiden ohjeistuksien, mielipiteiden, tutkimusten, artikkeleiden ja kieltolauseiden ristitulessa. Tähän lisänä ovat tulleet kaikennäköiset nettivalmennukset ja ruokavaliot. Toisessa nelikymppistä painonhallintaa ja terveellistä elämäntapaa tavoitteleva Terttua kehotetaan punnitsemaan lounaan kyljessä syötävä kurkku värikkäiden kasvisten ollessa täyspannassa, kun Tertun työkaverin ruokavaliossa käsketään syödä niin paljon kasviksia kuin napa kestää.

Eräs ravintoterapeutti tyrmää leivät täysin, toinen kertoo maitotuotteiden olevan suoraan Manalasta ja eräs lääkäri kertoo punaisen lihan tappavan. Jutta kuitenkin tietää sinkkudieettiohjelmassa kuitenkin rahkan olevan hyvä lisä päivittäiseen ruokavalioon, ja Nooralotta popsii telkkarimainoksessa aitatreenin jälkeen patonkia. Sitten Iltasanomien artikkeli kehottaa syömään tummaa suklaata niin paljon kuin napaan mahtuu, ja samaan aikaan naamakirjassa kiertää linkki, jossa kerrotaan sokerin olevan myrkkyä ja pahempaa kuin piri. Telkkarissa mainostetaan jugurtin auttavan vatsavaivoihin, mutta sitten aikakausilehdessä kerrotaan jugurttien olevan pelkkiä turhia sokeripommeja. Ymmärrän kyllä, että tässä tavallinen tallaaja alkaa hämmentyä.

ruokavalio-3

Näinhän se vain tuntuu menevän, että kuka huutaa kiinnostavimmin ja kovimmalla äänellä ravinnosta, niin saa asiansa kuuluviin ja monesti jopa perille asti. Sillä ei ole ikävä kyllä mitään merkitystä, ovatko nämä vankkaan ja luotettavaan tutkimustaustaan pohjautuvia ”faktoja”, puhtaasti huutelevan tahon omia mielipiteitä tai mielipiteitä, joita huutelija yksinkertaisesti erehtyy luulemaan itse järkkymättömiksi faktoiksi.

Minustahan on siis hienoa, että paremmista valinnoista hyvinvoinnin ja terveyden osalta puhutaan julkisesti, mutta mikä tekee hommasta omasta mielestäni pahinta kuraa on se, että asioista tehdään vankkoja yksiselitteisiä totuuksia ja vielä röyhkeimmässä tapauksessa survotaan kaikki muut vaihtoehdot alimpaan helvettiin. Samalla usein voidaan sanoa soronoo järkevälle keskustelulle ja vähintäänkin tavan tallaajan objektiiviselle ajattelukyvylle ravinnon suhteen.

ruokapaivakirja-2
Milloin tästä tuli sairasta ja epäterveellistä?

Yleiset ravintosuositukset ovat tehty suurille massoille, joiden oletetaan toimivan suurimmalla osalla väestöstä kansanterveyttä ajatellen. Voit toki vetää virallisia ravintosuosituksia pilkkua rakastelemalla ja porsaanreikiä etsimällä itsesi aivan överisairaaksi tai sitten on myös mahdollisuus, että suurimmalla osalla päivittäisten makkaraperunoiden vaihtaminen perunaan, lihaan ja kasviksiin oikeasti parantaisi elämänlaatua, vaikka ne eivät sinulla toimisikaan lainkaan.

Laktoosi- ja maito-ongelmat ovat jossain määrin yleisiä, mutta eivät ne kaikkien mahaa ruikulille pistä tai saa kasvoja kukkimaan. Gluteeni ja viljatuotteet aiheuttavat oireita osalla väestöstä, mutteivät kaikki saa turvonnutta vatsaa tai tuhoutunutta suolinukkaa. Ovathan monet ihmisistä allergisia ananakselle tai pähkinöille, mutta ei se sitä tarkoita, ettei kenenkään niitä kuuluisi syödä.

Olemme kaikki yksilöitä, ja kaikille eivät käy kaikki samat asiat. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se mikä ei toimi sinulla, ei toimisi kenelläkään muulla. Myös se tapa, joka teki sinusta terveyttä tihkuvan ja elinvoimaisen tehopakkauksen, voi ääritapauksissa viedä jonkun toisen perikatoon. Nyt en puhu pelkästään fyysisistä reaktioista vaan suuri osa ruokaan liittyvistä ongelmista osuu väestöllä sinne pääkoppaan täällä länsimaissa.

ruokavalio

Yritin miettiä tähän loppuun järkevää yleispätevää lopputulemaa, mutta mitä pidemmälle tätä nykyajan ravinto-ohjeistusten ristitulta mietin, niin sitä hämmentyneemmäksi jopa itse tulen. Sen voisin kuitenkin todeta, että jos olet löytänyt itsellesi täydellisen elämäntavan tai ruokailumallin, niin älä julista sitä sokeana kaikille ympärilläsi eläville ainoana oikeana tapana elää, tai älä ainakaan lähde kiistämään muiden tapojen toimivuutta vain siksi, että omasi toimii kohdallasi. Eikö voitaisi yrittää katsella asiaa hieman kauempaa, ja ymmärtää että totuuksia voi olla samanaikaisesti useita? Eikö voitaisi nähdä eri ravintomallien hyvät puolet sen sijaan, että hakattaisin vastapuolen ajatusmaailma täysin lyttyyn?

Mielestäni oleellinen muistutus tähän loppuun on, että älä myöskään sokeana usko kaikkea, mitä luet tai kuulet. Opettele tarkastelemaan kriittisesti ”uusia mullistavia tutkimustuloksia” tai jotain yksittäistä ruoka-ainetta demonisoivia tai enkelikuoro taustalla ylistäviä artikkeleita. Osassa näissä voi piillä järjen jyvä, mutta jatkuvalla syötöllä tällaisilla toisistaan riippumattomilla tiedonmuruilla ei tee kuin hallaa omalle ajattelukyvylle. Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta, ei pienistä yksityiskohdista. Syömisen ei tarvitse olla vaikeaa, joten älä tee siitä itsellesi (saati muille ympärilläsi) hankalampaa kuin se oikeasti on. Elämästä sekä ruuasta saa ja kuuluukin nauttia!

Rentouttavaa ja maukasta sunnuntai-iltaa! ♥

Edellinen juttuni: ”Miksi lopetit mun seuraamisen Instagramissa?”