KEHITYKSENI FITNESSIN VAPAAOHJELMISSA VUODESTA 2013

Koska valmistautuminen kohti syksyn kinkereitä on tällä likalla taas tämän viikon myötä käynnistynyt, niin sen kunniaksi päätin fiilistellä vähän vanhoilla kisameiningeillä! Pamauttelin tuossa viime syksynä tulille kehityskuviani kisakunnoissa, ja nyt ajattelin sopivana jatkumona (näin reilu 10 kuukauden jälkeen) availla vähän edistysaskeleitani toisessa lajini erittäin olennaisessa osa-alueessa eli vapaaohjelmassa. Vapaaohjelmasta on muutenkin kyselty paljon, että millainen se on ja mitä se sisältää, joten tässä vähän vihiä tiedonjanoisille ja asiasta kiinnostuneille käytännön esimerkein.

Saan edelleen paljon kyselyitä, että mikä tämä oma lajini oikein on. Bikini fitness ja body fitness tunnutaan tietävän jo aika hyvin, mutta oma lajini on viralliselta nimeltään ihan vain ”fitness”, joka tunnetaan puhekielellä täällä Suomenmaalla ehkä hieman paremmin kuvaavammalla nimellä vapaaohjelmafitness. Fitnessissä amatööripuolella pisteistä puolet rakentuu vapaaohjelman pohjalta ja toinen puolikas tulee atleettisen x-mallisen fysiikan perusteella, joka muistuttaa hyvin pitkälle body fitnessissä haettavaa kuntoa. Ammattilaispuolella vaparin arvo nouseekin sitten kahteen kolmasosaan, ja sehän muuten passaa minulle!

Tässä niitä vanhoja vapaaohjelmiani nyt sitten tulee loogisesti aikajärjestyksessä, ja samalla pientä kertausta matkastani lajin parissa. Pieni kunnia koreografioista myös Madame Pajulahdelle, joka järkkymättömällä luovuudella ja rautaisella kokemuksella on pistänyt jokaisen spektaakkelini iskuun. Boom!

NORDIC FITNESS EXPO 2013

Centipede-teema: SM 1.sija

Vuonna 2013 kilpailin ensimmäistä kertaa Nordic Fitness Expossa, ja voitin samalla ensimmäistä kertaa myös Suomenmestaruuden lajissani. Olin tällöin vielä juniori-ikäinen, mutta minut tuikattiin suoraan kisaamaan yleiseen sarjaan kansainvälisissä kilpailuissa. Tämä osoittautui kuitenkin ihan passeliksi ratkaisuksi, ja debyyttivuotenani voitin naisten EM-pronssia sekä nappasin naisten MM-kilpailuissa finaalipaikan sijoittuen siellä kuudenneksi. Nälkä alkoi kasvaa, ja seuraavalle vuodelle janosin vielä lisää.

Nyt jälkikäteen tätä pätkää katsoessani olen toki tyytyväinen, mutta hurja kasa siistittävää ja hiottavaa näyttää löytyneen. Intoa ja menoa oli kyllä tällöin vaikka muille jakaa, ja tosiaan sitä sähköä ajoittain vähän turhankin paljon, joka ilmeni jonkinasteisena höntyilynä vähän siellä täällä. Mutta niinhän se menee, että lavalla on välillä käytävä vetämässä show, että näkee oikeasti missä mennään, vaikka tälläkin pärjättiin oikein hyvin jokaisessa viidessä kisassa, missä tuon samaisen setin paukutin. Valmis ei kuitenkaan ole kukaan ikinä, enkä minäkään ole sitä vielä tänäkään vuonna, heh.

ARNOLD EUROPE AMATEUR 2014

Viidakkoteema: 1.sija + overall voitto + pro kortti

Vuoden 2014 vapaaohjelmassa lähdettiin aika eri näkövinkkelistä liikkeelle, ja vapaaohjelmasta pyrittiin tekemään hieman kansainvälisille kilpailulavoille sopivampi. Cheer-taustastani paistavaa jäätävää tykittämistä ja sähköttämistä valjastettiin vähän eri muotoon, ja yritettiin saada mukaan hieman sulavuutta sekä huolitellumpaa ja viimeistellympää kokonaisuutta. Olin vuoden aikana panostanut selän liikkuuvuuteen ja uusien käsilläseisontakombinaatioiden kehittämiseen, sillä ne tuntuivat minulle luonnollisimmilta ja potentiaalisimmilta kehityskohteilta. Vanhojen urheiluvaivojen rajoitettamista kintuillani kun ei lajissa arvosteltavaa liikkuvuutta tahtonut saada ilmennettyä, niin se piti taikoa selästä. Sehän fitnessissä onkin parasta, kun koreografian voi rakentaa täysin omanlaiseksi ja omien vahvuuksien pohjalle. Tämän vuoksi lajista alunperin innostuinkin, kun ei enää tarvinnut väkisin paukuttaa liikkeitä, joissa vammat vaivaavat.

Arnold Europe Amateuriin lähdin kilpailemaan ihan vain nähdäkseni oman tasoni verrattuna maailman kärkeen, ja päätavoite oli ehdottomasti tulevissa MM-kilpailuissa (jonne paikka oli toki vielä saavuttamatta tulevien SM-kisojen kautta). Tuossa skabassa kävikin aika vekkulisti, sillä voitin yllättäen oman sarjani ja nappasin vielä pituusluokkien välisen vertailun voiton (overall-mestaruus), mikä tarkoitti sitä, että sain lunastettua lajin ammattilaiskortin ja MM-kisoihin sitten ei enää mentykään. :D Tuo oli yksi elämäni hienoimmista päivistä hands down, ja tuli koko homma pienelle tytölle vähän puskista, hah!

NORDIC PRO 2015

Viidakkoteema vol 2:  3.sija (ammattilaisdebyytti)

Seuraava haaste olikin muokata koreografia ammattilaislavoille sopivaksi. Ohjelmaan piti saada puolisen minuuttia lisää pituutta ja muutama hassu pro-puolella vaadittua pakollinen osa tuli mukaan kuvioihin. Teema pidettiin samana, mutta sisältö meni hyvin pitkälle uusiksi. Eniten innoissani olin tuosta rekvisiitan hyödyntämisen mahdollisuudesta, ja raahasin mukaani lavalle Iskä-Pajusen mittatilaustyönä rakentamat käsilläseisontapuut. Tämä kässäriosa jännitti jonkin verran, sillä se oli itselleni täysin uusi valtausalue. Hieman vajautta liikerajoissa, mutta selvisin kunnialla ja pysyin päällä. ;)

Ylitin kyllä itseni kokonaisuudessaan tässä skabassa napatessani kolmannen sijan, joka ylitti kaikki odotukseni, kun kyseessä oli ensimmäinen kisani ammattilaisten joukossa. Kisapreppi kun vielä lähti kahden kuukauden täyslevosta mykoplasman tähden, niin oli kyllä huikea fiilis tuon kisan jälkeen. Saman koreografian vedin vielä seuraavana keväänä Arnold Internationalissa (2016), vaikka kroppa ei ollut ehkä ihan yhteistyössä tuona keväänä, kun vasta reilut viisi viikkoa ennen kisapäivää pääsin kävelemään omin jaloin ilman kipsiä ja keppejä. Perussettiä… :D

TORONTO PRO SUPERSHOW 2017

Moulin Rouge-teema: 1.sija + paikka 2017 Olympiaan

Aijjettä mä sitten tykkäsin tästä viimeisimmästä vaparistani! Moulin Rouge oli homman ydin, ja tätä teemaa en ikinä ollut edes voinut kuvitellakaan itselleni, sillä aivan tarpeeksi näitä loppuun kulutettuja ”can can”- tai ”burleski”-renkutuksia oli amatööripuolella näkynyt. Noh, sattuman kautta kuitenkin löytämäni musiikit nappasivat allekirjoittaneen vipattaviin kinttuihin niin lujaa, että oma (hieman sähäkämpi) versio tästä oli ehkä pakko pyöräyttää, sillä hakusessa oli muutenkin pro-puolen menoon sopeutuvampi selkeämpi kantava teema. Lisäksi mukaan saatiin ripaus naisellisuutta (vaikka alussa leikinkin itse sutenööriä, hah) sekä hyvänä kombona sopivasti sähköä ja vekkulia pilkettä silmäkulmaan tyylilleni uskolliseen tapaan. Tuo vapariasuni oli myös täysi kymppi, ja siitä jälleen kerran kiitos Biancanevelle!

Kuva: Tommi Mankki

Syyskuussa pääsen sitten pamauttamaan punaista helmaa uudestaan tulille vielä vähän isomman yleisön edessä Las Vegasissa, ja viskelemään flikflak-sarjaa astetta kovemmissa kinkereissä. En malta odottaa, ja silinteri odottelee jo hyllyn päällä uutta esiintymistään.

Ja vink vink! Saattaapi myös olla, että tämä likka vetäisee syksyllä myös Lahden Messukeskuksessa Nordic Fitness Expoilla guest posingia kehiin, eli pääsen ottamaan taas pitkästä aikaa lempparilavani haltuun ja tarjoamaan vaihtelun vuoksi myös suomalaiselle body-kansalle viihdettä ja sirkushuveja volttien ja sähinän merkeissä. Lippua siis kehiin sunnuntain SM-kisaan, niin pääset todistamaan meitsin menoa ja tykitystä ihan livenä! Jau!

Sähäkkää viikonloppua!

Vilkaise myös: Kuva- ja videomuisteloita kisaprepeiltä vuosien takaa

Edellinen juttuni: Kitise hei vielä vähän lisää!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

HUVITTAVIA FAKTOJA TORONTON KISASTA

Toronton kisahärdellistä on pyörähtänyt nyt aikalailla kolme viikkoa, mutta heitänpä vielä vihonviimeisen skabaan liittyvän leppoisamman postauksen ilmoille. Tarinoita ja yksityiskohtia päivään liittyen löytyisi allekirjoittaneelta kuin riisiä Kiinasta, joten miksipä niitä sisällään pitämään. Tässä siis tarjolla erittäin randomeita faktoja ja tiivistettyjä tarinanpätkiä Toronton kisaan liittyen, joten päästetäänpä tämä perjantaikevennys vauhtiin! Tättärää!

RANDOM FAKTOJA TORONTON KISASTA

Paikallinen jengi syttyi ihan hulluna ohjelmassani olleesta ”CAN”-kyltistä. Kyltti oli nimenomaan tarkoitettu Moulin Rougen ”Can Can Can”-teemaan, jossa intron mukaan silläkin oli toki kaksinainen merkitys kyvykkyyden ja tanssityylin ilmaisemiseksi.  Takahuoneessa paikallinen porukka oli kuitenkin ihan pähkinöinä kyltistä, ja pian selvisi, että miksi.
”Oh cool, it’s CAN for Canada!”
”Umm, no, it’s actually… I mean, yeah! SURE!” :D

Yllättävintä oli äänekäs kannustus yleisöstä, kun luulet, että paikalla sinua kannustamassa olisi vain Jumppa, hah! Jälkikäteen selvisi, että siellä oli myös muita suomalaisia katsomossa, jeij!

Mulla oli oikeasti ihan järkyttävän hauskaa lavan takana. Huoltajia lavan taakse ei kovin monesti pääse (paitsi jos maksaa kalliin bäkkäripassin), joten aika meni hengaillessa muiden Pohjois-Amerikkalaisten kisaajien kanssa. Oli ihan huippua oikeasti päästä tutustumaan muihin kilpailijoihin ihan kunnolla ja todeta, että ainoana ei-natiivi-enkkua jauhavana sopeuduin porukkaan silti ihan huippuhyvin, ja viestejä vaihtuu somessa edelleen näiden uusien tuttavuuksien kanssa. Hauskaa!

Lavan takana ei missään vaiheessa jännittänyt kovin paljoa, mutta juuri ennen vaparivuoroani osui kohdalle tuttu tunne: ”Voi Luoja… Mihin hemmettiin sitä on taas lupauduttu? Saisko lähteä livohkaan?” Haha! Unohtui kyllä taas aika nopeasti lavalla tykittäessä, ja heti jälkimainingeissa näistä ei ole ikinä tietoakaan, vaan fiilis on aina aika voittamaton. Eihän se ollutkaan niin paha.

Lavan takana söin vaparikierroksen jälkeen ensimmäiseksi ylivoimaista lemppariani Reeses Peanut Butter Cupseja. Toimii aina ja joka kisan jälkeen. Jatkoin valkosuklaa-Kit Katilla, mutta se oli musta niin pettymys, että jäi pariin haukkuun. Plah.

Haastattelu yleisön edessä yllätysvoiton jälkeen pienessä tunnemylläkässä ameriikan kielellä voi olla aika hämmentävä tilanne, hahah! Selvisin kohtuu hyvin tästä kunnialla, ja ainakin yleisöllä ja jopa tuomareilla oli hauskaa katsellessaan tuota live-haastattelua. En ollut ihan valmistautunut tähän, ja vintillä humisi muutenkin aika kovasta tunteiden sekamelskassa siinä tilanteessa :D

Lavan taakse palkintojenjaosta ja haastattelusta selvittyäni ihan ensimmäisenä laitoin tekstaria valmentajalleni Minnalle, sitten äiskälle ja kolmantena isosiskolleni. Alla selkeästi huolella laaditut, harkitut ja panostuksella kirjoitetut viestit hieman sensuroituna (koska sille nähtävästi oli tarvetta) :D
Valmentajalle Minnalle: ”v***U MÄÄ VOITIN” (capslockilla väärinpäin, eli lauseen eka kirjain ainoastaan pienellä)
Äiskälle: ”****u MÄÄÄ VOItin” (capslock kävi päällä nähtävästi keskellä viestiä)
Siskolle: ”MÄÄ VOITin!!!!!!!!!!!!!!” (capslock katosi keskellä toista sanaa? Tähän sentään ei tarvittu enää voimasanoja..)

Oma henkilökohtainen lempparini oli koutsille lähtenyt selkeästi tärkeä ja tunnelatautunut kolmas viestini. Minnahan ei siedä kiroilua (paitsi mun kanssa sen on pakko, ja oon todennut olevani ainut, jolle se ei asiasta enää huomauttele, haha). Viesti oli lyhyt ja ytimekäs: ”S******A!!!!!”. Oikeasti pakko todeta tähän väliin, että kiroilu on oikeasti musta todella rumaa ja tyylitöntä, mutta hetken tunnelataus oli ilmeisen todellinen, ja tuo viesti oli nähtävästi todella olennainen ja informatiivinen siinä hetkessä. :D

Sanattomammiksi veti kisojen jälkeen tituleeraus ”Mini-Oksana in the making”, jota kuulin useammassakin tilanteessa ja haastattelussa. En sitten tiedä kuinka paljon tässä oli jenkkimäistä ylilyötyä kohteliaisuutta, mutta lämmitti kyllä allekirjoittaneen mieltä.

Palkintojen jaossa seistessäni 3. ja 2. sijan ollessa ilmoitettuna kuulin Jumpan huutavan katsomosta ”Piia tää meni niin sulle”. Repeilin pääni sisällä myötähäpeässä, ja pyöritin miekkoselle päätä huomaamattomasti rivistä vastaukseksi ilmaistakseni, että ”Nyt se naama umpeen”, vaikka tiesin, ettei kukaan siellä suomalaisia huuteluita ymmärtäisikään. Haha :D

Toronton vaparissa olleet monetkin tanssilliset sidososat syntyivät luomisvaiheessa alun perin musiikkiin täysin lennosta improvisoiden, joille koutsi näytti peukkua, ja niin se koreografia hioutui yhteistuumin lopulliseen muotoonsa. Yritin kyllä ehdottaa, että pitäisikö väliosia katsoa oikeasti suunnitellen, mutta olivat kuulemma toimivia hatustakin heitettynä, ja sinne ne sitten jäivät pysyvästi. Ja olivathan ne aika osuvia, ja ainakin suorittajansa näköisiä.

En ole koskaan tilannut niin paljon ruokaa ravintolassa, kuin tuolla kisan jälkeen. Aika paljon tuli syötyä, ja aika paljon jäi syömättä. Suolitukos ja kakkosluokan diabetes jäi kuitenkin hankkimatta, ja selvisin koko illasta ilman pahaa oloa.

Jumppa on lähes aina levittänyt mun kisavärit, ja tehnyt todella hyvää jälkeä. Illan finaaleihin lähdettäessä kämpiltä totesin miehelle, että nyt on kyllä liian vaalea väri, sillä olin käynyt välissä suihkussa, ja tämän vetämä viimeisin kerros ei mielestäni ollut lähellekään riittävän tumma. Jumppa vakuutti, että hän kyllä osaa hommansa ja hyvä se on, mutta jälkikäteen tunnusti, että kusetti mua tarkoituksella, koska aikaa värin levittämiseen ei olisi ollut. Olihan se oikeasti liian vaalea väri näin jälkikäteen tarkasteltuna, mutta ei se onneksi menoa haitannut kun fysiikkapisteet oli jaettu jo aamusta. Däämn juu määän. Reilu peli. :D

Yön paluumatka kämpille täydellä massulla oli todella huikea. Totesin Uber-kuskille heti autoon istuttuani, että nyt on kyllä hävyttömän osuvaa jytää. Toronton yössä ajeltiin sitten nupit kaakossa aivan jäätävän hyvää gangstaräppiä bassot täysillä luukuttaen. Siinä oli tunnelma kohdallaan. ;)

Päivä päättyi Ben&Jerryihin kämpillä, mutta ”Cherry Garcia” oli todella pettymys. Tasaista jäätelöä säilykekirsikoilla. Buu. ”If I had 1,000,000 Million Flavours” oli taas jo paljon parempi. Silti olisin mielummin syönyt Ingman Creamyä. Kyllä Suomessa osataan nämä jätskihommat, vaikka luulisi, että Känädästä löytyisi läskimpiä ja möyhemämpiä jäätelöelämyksiä.

Musta on nyt jälkikäteen jotenkin tosi hauska lukea esimerkiksi tätä juuri ennen kisareissuani julkaisemaani postausta. En tosiaan tiennyt mitä odottaa tältä reissulta, ja täytyy todeta, että elämä on yllätyksiä täynnä. Se onkin yksi bloggaamisen ehdottomia parhaita puolia, että sivussa tulee oikeasti dokumentoitua omaa elämää niin kuvin, tekstein kuin videoin, joita voi sitten jälkikäteen tutkailla ja muistella. :)

Jos vielä olet missanut Vlogini kisapäivästä, niin pistäpä se ihmeessä viikonlopun kunniaksi tuosta yläpuolelta pyörimään! Videosta on tullut niin paljon huikeaa palautetta, että täytyy kyllä ehdottomasti riipaista syyskuussa Olympiasta samanmoinen spektaakkeli, heh! Toiveita on tullut rutkasti myös Miami Beachin My Day-videosta, ja uskoisin, että sellainen saadaan vielä tässä viimeisen 11 päivän aikana riipaistua. En lupaa mitään, mutta julkisesti ilmaistuna pistän itselleni hieman painetta asian toteuttamiseksi, haha! :D

Muikeaa viikonloppua! Ja muistakaahan tehdä niitä muistoja! ;)

Vilkaise myös: Q&A – Toronto Pro, Olympia ja kisaaminen yleensä

Edellinen juttuni: Dieetin lopettamisen henkiset haasteet

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen