MIEHEN JA NAISEN EROT MEILLÄ KOTONA

*Sisältää mainoslinkkejä

Miehen ja naisen erot omassa taloudessa-postauksia on lävähtänyt silmille monista suunnista, ja alunperin taisin bongailla sen Julia Toivolan blogista. Tämä pisti omat aivosolut törmäilemään keskenään ja pohtimaan asiaa nimenomaan meidän parisuhteen osalta. Tässä siis tulee: Miehen ja naisen erot meillä kotona!

Mies imuroi. Mun on pakko myöntää, että reilun yhdeksän yhdessä asutun vuoden aikana olen imuroinut meillä ehkä omilla sormillani laskettavan määrän. Meinasin sanoa, että hävettää vähän, mutta totta puhuen ei edes hävetä! :D Jotenkin vain mies kerkeää tarttumaan imurin varteen aina ensin, mutta puolustukseksi, mä osallistun taas muihin siivoushommiin.

Mies suunnittelee talouden. Olen antanut vapaat kädet hoitaa meidän yhteisiä ja jopa omiakin raha-asioita. Jos luontainen kiinnostus on sijoittamisen ja talousasioiden kohdalla todella korkealla (ja jopa harrastuneisuuden puolella), niin annan hänen hoitaa. Olen kyllä itsekin rahoistani tarkka likka, joten tietyn kiinnostuneisuuden puolesta miehen opeissa on itekin päässyt syventämään aiheeseen. PS. Toimii myös hyvin puhelinmyyjien kanssa, että sanoo miehen vastaavan meillä näistä. Ja kun se vielä pitää paikkaansa.

Minä sisustan. Jos kämpässä vaihtuu järjestys tai ilme uudistuu, niin se tulee mun käden kautta. Kun visio iskee, niin se iskee, vaikka joskus sen toteuttamisessa saattaa hieman kestääkin. Eli käytännössä kaapin paikka menee mun määräämänä (heh), mutta miehelle nämä sisustusasiat eivät ole niin tarkkoja tai samalla tapaa merkityksellisiä kuin itselle.

Mies hoitaa IT-hommat. Vaikka itselläsi riittäisi monesti osaaminenkin, mutta oma kärsivällisyyteni ei vaan riitä taistelemaan teknologian kanssa. Ollaan molemmat todettu, että on parempi antaa hänen hoitaa nämä hommat, hah!

Minä sotken lattiat sekä pöydät ja mies taas kaapit. En kestä sitä, että tavarat sullotaan kaappiin, ja mieluummin jätän ne lattialle lojumaankun tungen ne kiireessä hätäillen kaappiin kasaantumaan holtittomasti. Tässä meillä onkin näkemysero, ja mä saan kuulla lattialla lojuvista vaatekasoista ja mies taas saa osakseen kitinää täyteen epäjärjestelmällisesti täytetyistä ja sullotuista hyllyistä ja komeroista. Niin ja mites meidän kellarikomero?!?

Mies pohtii ja tutkii. Minä taas toteutan. En vaan kestä jahkailua, ja jos mulla on jo riittävän hyvät ja selkeät perusteet päätökseen, niin silloin on tapahduttava. Tästä meillä onkin joskus vääntöä, kun miehellä on tapana miettiä kaikki mahdolliset skenaariot tai vaihtoehdot, kun itse olen luokkaa: ”Onks tää hyvä?” ”Se on paras” ”Me otetaan tää.” :D

Mies kantaa väkisin raskaammat kantamukset. Ja välillä tämä ärsyttää ihan julmetusti, koska tämä jollain tavalla aiheuttaa häiriösignaalia mun sisäiseen Independent Woman -tilaani. Toisaalta se on ihan kiva, mutta joskus se ketuttaa, kun haluaisin kantaa kassini ITSE. Plus, etten ole kovinkaan heiveröinen likka, ja hoitanut omat kantamukseni pikkulikasta asti. Mutta silti. Onhan se aika ihanaa. <3

Minä juon olutta. Ja mies juo maitoa. :D

Mies toimii matkanjohtajana. Reissuissa annan tämän hoitaa nykyään ihan rauhassa järjestelyt. Yritin joskus itse tehdä tätä, mutta homma kääntyi aina siihen, että tämä tutki ja vertaili kaikki mahdolliset vaihtoehdot tästä huolimatta, niin ihan turha vaiva itse vaivautua, kun toinen tekee sen itse silti. Säästän siis vain omaa aikaani ja vaivaani, hah!

Minä teen eväät. Mies yleensä nappaa jotain nopeaa (tai päätyy kärvistelemään nälissään liikenteen päälle). Jos lähdetään yhdessä, niin pyöräytän yleensä eväät samalla meille molemmille, tai saatan jopa toisinaan tehdä miehelle myös eväät pelkästään hänen lähdettyä matkaan. Tässä varustautumisessa ollaan todella erilaisia, sillä mä olen aina pikkulikasta kantanut omat eväät mukana kaikkialle, ja tykkään muutenkin varautua aina ja kaikkeen reissun päälle. Ja mun laukusta löytyy aina lähes kaikki, hah! :D

Mies valitsee teknologian, elektroniikan ja autot. Luotan tähän ja tämän ilmiömäisen uppoutuvaan vertailu- ja tutkintakykyyn, ja yleensä multa pyydetään lähinnä leima päälle ennen ostopäätöstä. Eipä ole vielä huteja tullut, ja jos tulisi, niin oma sormeni osoittaisi tällöin ihan itseeni.

Minä täytän astianpesukoneen paremmin. IMO. :D Joudun aina järjestelemään astiat uudelleen, koska ei yhtä ainutta astiaa sijoiteta yksinään siihen keskelle. Kuulemma mun täyttö on yhtä palapelin rakennusta, mutta ainakin sinne saa mahtumaan kaikki kerralla, hah!

Minä ompelen ja korjaan vaatteet. Myös mieheltä.

Mies petaa sängyn aamuisin. Koska minä en kuulemma osaa, ja joka kerta mun suoritukselle repeillään. Mä en kuitenkaan ole käynyt vuoden koulutusta tähän hommaan kurkkusalaatteihin sonnustautuen.

Minä askartelen joulukortit. Myös miehen suvulle. Rakastan joulua ja siihen liittyviä perinteitä, ja minähän sitä joulua muutenkin laitan meillä ihan päättömänä joka vuosi, ja mies katselee huvittuneena mun hössötystä. :D

Miehen ja naisen erot meidän taloudessa
Valkoinen neulepaita: TÄÄLTÄ*

Moni asia meillä on melko hyvin tasajaossa tai sitten painopisteeltään vuorottelee sille, kenellä niitä on enemmän resursseja ja aikaa hoitaa. Tähän kuuluu mm. pyykinpesu, tiskit, lakanoiden vaihdot, koiran lenkitys ja yleinen siivoaminen muuten. Se, jolta hommat sujuu mielekkäämmin tai sopivat kalenteriin paremmin, pistää hösseliksi.

Miltä miehen ja naisen erot teidän taloudessa näyttää? Löytyikö samankaltaisia eroja vai oliko ihan päinvastaisia? :D

Huikeaa viikon puolta väliä!

VILKAISE MYÖS:
Paljastuksia mun ja miehen ekalta vuodelta
& Mistä en pidä itsessäni – Nämä vaihtoon kiitos!

EDELLINEN JUTTUNI:
Kun säännöistä ja rajoitteista tuli hyvinvointia

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

KOKO ELÄMÄ SAMAN MIEHEN KANSSA? AHDISTAAKO?

*Sisältää mainoslinkkejä

KOKO ELÄMÄ SAMAN MIEHEN KANSSA

Sain aivan sairaan mielenkiintoisen postaustoiveen eräältä lukijalta. Hän kysyi, että mitä plussia ja miinuksia löytyy niin nuorella iällä aloitetusta parisuhteesta. Onko musta koskaan tuntunut ahdistavalta ajatus, että viettäisin koko elämäni yhden ja saman ihmisen kainalossa? Tunnenko jääneeni paitsi nuoruuden villistä vapaudesta olla kenen kanssa huvittaa ja milloin huvittaa?

Olin juuri siirtynyt lukion toiselle luokalle ja täyttänyt 17 vuotta, kun aloimme seurustelemaan. En ole ikinä ollut kovinkaan ”hyppijätyyppiä” missään asiassa, vaan olen aina halunnut lähes kaikesta jotain pitkäjänteistä ja kestävää. Sama pätee parisuhteeseen, ja vaikka nuori tuolloin olinkin, niin en olisi lähtenyt koko parisuhteeseen, jos olisin jo valmiiksi epäillyt sen olevan nopeasti taputeltu. Aika pian siis tiesin ja tunsin, että käsilläni on jotain todella arvokasta ja hyvää, josta kannattaa pitää kiinni. Mitäänhän en voinut tietää varmaksi, muttei elämä muutenkaan sitä koskaan ole. Tiettyihin asioihin vain kannattaa uskoa, jos jotain haluaa, vaikkei sekään aina onnistumista takaa.

Oma mieheni on minulle se oikea. Ainakin nyt, ja rehellisesti uskon, että hän tulee olemaan sitä minulle hamaan tappiin asti. Toki realistina tiedän, että elämä voi yllättää sekä muuttua ja mitä tahansa voi sattua kohdalle. En kuitenkaan usko siihen, että elämä olisi parempaa sillä, että epäilisin tämän parisuhteen päättyvän ennen aikojaan tai varautuisin jatkuvasti siihen, että ketuiksi voisi mennä. En myöskään usko siihen, että olisin sen onnellisempi tai täydentyneempi, jos olisin elänyt useampia sinkkuvuosia tai saanut kokea useampia parisuhteita elämäni aikana. Joku muu olisi voinut olla, mutta minä koen elämäni ja matkani hyväksi juuri näin.

Kun näen vanhoja ihmisiä kävelevän kadulla käsi kädessä tai istuvan kahvilassa kaksin jakamassa kakkupalaansa, niin näen siinä aina minut ja mieheni. Jonain päivänä. Se on se, mitä elämältä haluan. Kun ollemme molemmat vanhoja ja kurttuisia. Elämän kuluttamia. Niin, että vieläkin hän tarjoaisi kysymättä hakkua tämän korvapuustista. Niin, että hänen kätensä vieläkin hamuaisi kohti omaani. Niin, että hän vielä kiusoittelisi kustannuksellani ja saisi minut nauramaan. Niin, että saisin valmistaa hänelle aamupalaa ja antaa lämpimän halauksen aamulla keittiössä. Vielä vuosikymmenten jälkeen vanhoina ja harmaantuneina.

Pidän tätä parisuhdetta ja avioliittoa mieheni kanssa yhtenä suurimmista saavutuksistani. Ja vaikka olemme olleet vasta reilu 10 vuotta yhdessä, niin uskon tämän olevan vasta alkusoittoa. Tätä en missään nimessä vaihtaisi pois, enkä muuttaisi siitä pienintäkään palaa vain siksi, että olisin voinut kokea jotain muuta ja erilaista. En siis koe, että minulta olisi jäänyt mitään nuoruudestani kokematta, vaan päinvastoin. Koen, että olen saanut tukea ja turvaa. Saanut rakastaa ja olla rakastettu. Kaikkina huippuhetkinä sekä äärimmäisen vaikeina aikoina. Olen saanut rohkeutta olla oma itseni ja toteuttaa unelmiani toisen tukemana. Kasvaa itsenäisenä sekä kasvaa toiseen kiinni.

Olenhan minäkin hullutellut ja viettänyt nuoruusvuosia, eikä parisuhde ole ollut siinä esteenä. Meillä molemmat ovat saaneet olla sellaisia kuin ovat ja toteuttaa itseään omalla tavallaan. Olemme menneet ja kokeneet sekä yhdessä että erikseen. Mitä miinuksiin nuorena aloitetussa suhteessa tulee, niin niitä en keksi. Kokemuksia ja elämän reittejä on monenlaisia, ja jokainen niistä voi olla yhtä hyvä ja opettavainen niin ylä- kuin alamäissä. Ei meilläkään tosiaan helppoa ole aina ollut, mutta kaikesta ollaan selvitty, mutta parisuhde on aina tuntunut hyvältä.

KOKO ELÄMÄ SAMAN MIEHEN KANSSA
Jumpsuit: TÄÄLTÄ*

Elämässä on tehtävä niin kuin oikeasti sisimmässä hyvältä tuntuu, ja jokaiselle se merkitsee eri asioita. Minulle koko elämä saman miehen kanssa ei ole ajatuksena koskaan ollut ahdistava. Päinvastoin se ajatuksena tuntuu minusta ihanan rauhoittavalta, rakkaudentäyteiseltä ja huojentavalta. Se, mitä elämä tuo meille tullessaan joko yhdessä tai erikseen on sitten nähtävissä, mutta minä uskon loppuelämän kestäviin rakkaustarinoihin. Uskon myös, että meillä on käsissämme juuri sellainen.

Rakkautta ja pusuja tähän viikkoon!

VILKAISE MYÖS:
Meidän parisuhteen erikoiset faktat
& Asiat, jotka pidän puolisoltani salassa

EDELLINEN JUTTUNI:
Mitä päälle? Asut loppukesän ja syksyn juhliin!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram