JUOSTEN KUSTU

Nykyihmisen elämäntyyli tuntuu olevan yhtä pikavoittojen etsimistä, ja eletään niin hetkessä, ettei osata katsoa asioita yhtään pidemmälle. Ja älkää käsittäkö väärin. Päivä kerrallaan elämistä ja hetkestä nauttimista pitäisi jokaisen ihmisen harrastaa, mutta kaikkea sopivissa määrin. Ei hattaraa ja sokerikuorrutetta mahan täydeltä, koska siitä tulee vain massu kipiäksi ja vallan karmea olo hetken päästä.

Etsitään nopeita ja täysin riskittömiä keinoja rikastua, halutaan olla alansa mestareita sormia napsauttamalla, tavoitellaan täydellistä vartaloa mahdollisimman helposti, halutaan yksinkertaiset vastaukset kaikkeen ja vielä mielellään ilmaiseksi. Googleakaan ei enää jakseta käyttää, vaikka siellä meillä olisi kaikki tieto ja informaatio tarjolla, mutta sen etsimiseen kuluu aikaa ja tiedon suodattamiseen pitäisi käyttää liikaa omaa päätään ja vaivaa.

Halutaan muka niin kovasti jotain asiaa, mutta voivotellaan sen maksavan liikaa. Ostetaan kuitenkin omilla säästöillään mieluummin heti välitöntä nautintoa tuoma kallis merkkilaukku tai lomamatka (osta toki pois, mutta älä valita) kuin priorisoitaisiin sama raha itsensä kehittämiseen pitkällä tähtäimellä. Onhan valmennuskurssi tai maksullinen vuoden mittainen koulutus unelmien uralle kuitenkin niin järkyttävän kallista lystiä puhumattakaan ammattitaitoisen PT:n hankkimista tulosten saamiseksi. Välillä taas keksitään, että nyt haluan sitä ja tätä, mutta projekti unohtuu ja hiipuu äkkiä pois, kun huomataan, ettei kolmessa viikossa siitä tullutkaan yhtään mitään, ja palataan samaan vanhaan, vaikka oltiin jo ihan oikealla suunnalla. Kärsimättömyys kuitenkin tappoi.

Sitten kun joku toinen omalla työllään ja vaivannäöllään saa jotain aikaiseksi (oli sitten pienyrittäjä, kovan luokan yrityspomo, kilpaurheilija, perheenäiti tai opiskelija) on helpompaa keksiä satuja siitä, kuinka tämä on saanut kaiken helpolla ja ”hyvähän on sen sanoa”. Kyllä siellä jokaisella on takanaan aika monia tiukkoja tunteja omien unelmiansa parissa tinkimätöntä työtä paiskien, joita kukaan ei ole ollut näkemässä. Kukaan näistä ei varmastikaan selvinnyt ilman lukuisia ja tiukkoja pelonsekaisia ja stressaavia vastoinkäymisiä matkansa varrella.

Kaikki ovat joutuneet tinkimään aina jostain sekä ottamaan edes jonkin tasoisia riskejä. En itse ehkä nostaisi tässä esille suoraan sitä kateuskorttia, vaan ehkä silkkaa ymmärtämättömyyttä ja kokonaiskuvan hahmottamisen puutetta. Asiat eivät usein ole niin mustavalkoisia, ja lehden kannessa hymyilevä yritysjohtaja kovalla palkkashekillä varustettuna tai huikean stipendin saanut opiskelija ei ole sinne sattumalta pamahtanut.

Tiedostan, että kaikilla ei ole samoja lähtökohtia Suomen lintukodossakaan. En ole tyhmä. Jokaisella on kuitenkin jossain määrin varaa valita. Jokaisella on mahdollisuus ottaa riskejä, panostaa vähäisimmätkin resurssinsa omiin unelmiinsa ja ainakin yrittää taikoa tyhjästä jotain hienoa. Koskaan ei ole liian vähän tai liian myöhäistä, vaikka vaikeaa se voikin olla. Joku aina onnistuu ja joku epäonnistuu lähtökohdista riippumatta. Jokainen onnistuja ja menestyjä on kuitenkin tehnyt huolellista sekä pitkäjänteistä työtä, ottanut riskejä ja tinkinyt joistain muista tärkeistä asioista elämässään. Jokainen onnistuja on todennäköisesti myös epäonnistunut lukuisia kertoja ja sössinyt asioita matkan varrella ottaen niistä oppia. Ei elämä ole kenelläkään pelkkää kiiltokuvaa, vaikka kuinka haluaisi nähdä niin.

Väliin pieni tarina omasta takaa. Olin lukion pitkän matikan tunneilla totaalisen kujalla oleva tapaus, jossa opettajilla oli todella tiukkoja hetkiä kanssani, sillä vaadin ja tivasin loputtomiin asti. Pääsin sisään kaupungin kovatasoisimpaan lukioon, ja yläasteella saamani matematiikan opetuksen taso ei ihan vastannut samoja standardeja. Ensimmäinen kurssi meni aikamoisessa kulttuurishokissa ja vaaditun pohjatiedon kuilua kuroessa, ja todistukseen tuloksena 7 numero sitkeästä yrityksestä huolimatta. Prkl. Hyvä strartti ponnistaa tästä ylös. Tunsin olevani tyhmä kuin saapas.

Laskin jatkoi kuitenkin suhisemistaan, MAOLiin luotettiin kuin Raamattuun ja pyrin kattavan ymmärryspohjan luomiseen jyystäen hyppytunneilla ja iltaisin treenejä ennen vintti pyörällä matematiikan perusteita. En opiskellut sitä varten, että saisin kyseisestä kurssista mahdollisimman hyvää numeroa, vaan että voisin ymmärtää perusteet kunnolla, jotta siitä jäisi jotain päähänkin ulkoa opettelun sijaan. Tiedostin, että parin vuoden päässä tarvitsen tätä kirjoituksissa, ja seuraavalla kurssilla myös tarvitaan tämän kurssin oppeja, ja kappas. Pitkästä matikasta kirjoituksissa täydet pisteet ja L paperiin. Yllätti itseni lisäksi aika monet muutkin. Varsinkin ne, ketkä olivat läpi lukion samoja kursseja kanssani käyneet, ja nähneet kuinka hemmetin kujalla suurimman osan ajasta olin.

Erään kurssikaverin pohtiessa ääneen kenelle harvalle nuo lukiomme täydet pisteet olivat menneet, olisi reaktio äänensävyineen ja ilmeineen olisi ollut tallentamisen arvoinen, kun totesin olleeni yksi heistä. ”Täääh? Sinäkö?”  Ja ei, tämä ei ollut itsekehuni multihuipentuma blogissani, vaan yksi niistä hetkistä, jolloin itse tajusin, että pohjatyö ja pitkäjänteinen pakertaminen kannattaa. Lähes aina.

Kun teet, niin tee kunnolla. Mitä huolellisemman pohjan ja jykevämmän kivijalan luot toiminnallesi, niin sitä hurjempaa satoa tulet aivan varmasti keräämään myöhemmin. Olen myös urheilupuolella valmentajana niin kilpacheerleadingin parissa sekä tavoitteellisissa salivalmennuksissa huomannut saman. Kun otetaan rohkeasti askel taaksepäin, ja vaihdetaan tavoite huomisesta (roskikseen kaikki-mulle-heti-nyt) pitkälle tähtäimelle kuitenkin koko ajan tehokkaasti ja suunnitelmallisesti toimien, niin huomattavia tuloksia on lähes joka kerta tullut ihan järkyttävän nopeaa. Itse olen valmentajana yllättynyt tulosten merkittävyydestä ja nopeasta ilmestymisestä lähes joka kerta, vaikka olen nähnyt saman jo lukuisia kertoja aiemminkin. Yllättää se vaan joka kerta, ja olen todennut sen toimivan niin opiskelijan, urheilijan, valmentajan ja yrittäjän roolissa.

Usein se meneekin niin, että jos haluat asioita nyt tai vähintäänkin heti, saat hyvällä mäihällä jotain. Jos haluat jotain kestävää tulevaisuutta ajatellen aktiivisesti toteuttaen, saat usein yllättävän paljon ja jopa melko nopeaa. Eräs viisas ihminen kerran totesi, että vuosi tästä taaksepäin tuntuu lähes jokaisen ajatuksissa menneen ihan järkyttävässä humauksessa, mutta vuosi tästä eteenpäin tuntuu ihmismielissä ihan hirvittävän pitkältä ajanjaksolta. Mikset siis aloittaisi tekemään asioita huolella nyt, kun vuosikin todellisuudessa sujahtaa aika vauhdilla. Ei varmasti kaduta jälkikäteen, että asioihin on panostettu alusta alkaen hyvin.

Jos halutaan saada tuloksia pitkällä tähtäimellä, niin elämässä täytyy osata priorisoida. Mikä on ykkösjuttusi nyt? Mihin oikeasti haluat panostaa, ja mihin olisi järkevintä panostaa juuri nyt ja tässä elämänvaiheessa? Mitä sinun kannattaisi tehdä nyt, että työsi kantaa hedelmää myöhemmin? Mitä asteittaisia edistysteppejä tarvitaan tavoitteesi toteuttamiseksi, ja mistä niistä kannattaisi aloittaa? Mitä ja kuinka suuria riskejä olet valmis ottamaan?

Panosta sinulle tärkeisiin asioihin. Kaikkien ei tarvitse pystyä samaan tai olla kiinnostuneita samoista asioista. Oma erilaisuutesi voi kuitenkin olla juuri sinun rikkautesi ja valttikorttisi. Vaikkei kukaan näe sitä työn määrää tai antaumusta, jolla sinä puuskutat eteenpäin, se kyllä jossain vaiheessa kantaa varmasti hedelmää. Työn jälki ja panostus ei välttämättä kanavoidu esille sillä tavoin kuin itse olit ajatellut, mutta aivan varmasti siitä saat jotain irti. Välillä se voi jopa yllättää, mitä kautta ne lähtevät nousemaan esiin ja millä skaalalla. Jos itse koet saavasi puurtamisesta tulosta irti, niin se riittää. Kenenkään muun ei tarvitse tulla taputtamaan päätäsi työstäsi, ja muiden työllesi osoittaman tunnustuksen jahtaamiseen ei omaa panostustasi kannata perustaa, sillä se liekki ei pitkälle roihua tai kanna sinua eteenpäin epäilyksen ja epäonnistumisten heikkoina hetkinä.

Menestys on myös suhteellinen asia. Eri ihmisille se tarkoittaa usein eri asiaa ja vastaus voi vaihdella myös eri elämäntilanteissa. Omakin näkemykseni menestyksestä on kokenut aikamoisen keikauksen tässä viime vuosina. Mikään niistä ei ole kuitenkaan väärin, eikä keneltäkään muulta pois. Merkittävää pääomaa, suurta palkkashekkiä, titteleitä, meriittejä ja korkeaa koulutusta. Onnellisuutta, taloudellista vakautta, rakastavaa perhettä ja toimivia ihmissuhteita. Vapautta, kokemuksia ja itsensä kehittymistä. Kaikki näistä ovat menestyksen merkkejä omalla mittapuullaan ja merkitsevät eri ihmisille eri verran. Harvaa näistä kuitenkaan on kukaan hankkinut hetkessä ilmaan kovaa työtä, panostusta ja riskien ottamista, vaikkeivät ne päälle päin näkyisikään.

Määrätietoista ja menestyksekästä viikon puolta väliä joka nupille!

Tsekkaa myös: Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?

Edellinen juttuni: Netflixin koukuttavimpia x 4 + 1

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

MITEN KEHITTYÄ LOUKKAANTUMISESTA TAI SAIRASTELUSTA HUOLIMATTA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Jep jep. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ja minä jos joku tiedän sen. Välillä on jalka paketissa, rasitusvammat vaivaavat tai sitkeä pöpön pirulainen valtaa koneiston. Pelisilmä ja strategia on kuitenkin pitkän tähtäimen kehittymisessä todella olennaisessa asiassa, ja vaikeidenkin haasteiden kohdalla niiden merkittävyys nousee entisestään.

2014 syyskuussa voitin Arnold Europe Amateurin ja saavutin samalla ammattilaiskorttini. Tätä ennen olin sairastellut kuluneen vuoden aikana yhteensä 16 viikon ajan erillisissä pidemmissä pätkissä, ja silti olin onnistunut vuoden aikana takomaan kehitystä niin lihasmassan kuin vapaaohjelman puolella sekä saavuttamaan rapsakan kunnon ennätyspehmeästä offikunnosta. Ammattilaisdebyyttini kisapreppi lähti kahden kuukauden täsytreenaamattomuudesta mykoplasman vuoksi, ja silti pamautin itseni kolmannelle sijalle keltanokkana. Viime vuonna myös puolet kisaprepistäni meni ilmakipsi jalassa ja kyynärsauvat kainalossa, ja silti oltiin iskussa ja vapaaohjelmassakin jopa kehityin. Tässä siis vain pari esimerkkiä allekirjoittaneen elämäkerrasta, ja monta muutakin kurakeissiä on testailtu ponnistuspäänsäryistä jalkaleikkauksiin silti saavuttaen pitkällä tähtäimellä erinomaisia tuloksia.

TREENIÄ ÄLLIÄ KÄYTTÄEN

Silloin kun ollaan sairaana, niin treenit oikeasti stoppiin. Puolikuntoisena on ihan turha käydä tekemässä mitään pikkupumppailuita ja tartuttamassa kaikkia muita kanssatreenaajia. Lisäksi paremman puoliskoni sanoin, kuinka paljon voisit oikeasti edes saada kehitystä yhden viikon aikana tai etenkään sen kahden päivän aikana, kun päätät karata nielu vielä verillä etukäteen treenaamaan. Jep. Lepää siis huolella pöpö pois.

Jos kyse on jonkinasteisesta loukkaantumisesta, niin usein on kuitenkin jotain mitä voi tehdä. Toki ei ole missään nimessä huonoa antaa sille kovalla rasituksella ympäri vuoden kunniakasta työtä tekevälle keholle, mutta jos intoa ja pelisilmää riittää, niin mahdollisuudet ovat rajallisuudestaan huolimatta melkoisen rajalliset. Itse kehityin jalka kipsissä käsilläseisonnoissa ja kehonhallinnassa aivan hurjasti, ja salilla pystyin tekemään erittäin tehokkaita yläkropan treenejä.

Usein yksi raaja paketissa voi tehdä lukuisia asioita mielikuvituksella, ja kehonhuolto, monet tukevat harjoitteet, mielukuvaharjoitteet ja fysioterapiaharjoitteet ovat tällöin melkoisen kovaa valuuttaa. Keskivartalon syvät ja tukevat lihakset ovat myös tuskin kellään liian vahvat, ja kinttu tai hanska paketissa näitä pystyy kehittämään todella tehokkaasti. Mietipä millaisen etulyöntiaseman saat, kun loukkaantumisen jälkeen pääset takaisin radalle, ja olet pystynyt kehittämään itsellesi sellaisia ominaisuuksia, mitä tuskin kukaan malttaa koskaan kehittää, vaikka jokainen tietää, että pitäisi. ;)

RAVINTO ON TÄRKEÄ OSA TOIPUMISTA

Kaiken A ja O sairasteltelusta tai loukkaantumisesta selvitessä on oikeasti se riittävä ravinto. Kaikkein typerintä, mitä voit tehdä, on nipistää ravinnosta kulutuksesi pienentyessä. Ruhosi tarvitsee nyt oikeasti energiaa ravinnosta rikkinäisen raajan korjaamiseen tai kehoosi invaasion suorittaneiden pöpöjen nujertamiseen. Ja jos lihaskatoa pelkäät, niin ruuasta nipistämällä varmasti edesautat pihvin sulamista. Itse vedin kahden kuukauden pakkolevossa mykoplasmassa ennätysmäärän ruokaa, eikä se näkynyt kropassa juuri millään tavoin, jos ruuasta olisin nipistänyt, niin tuleva kisapreppi olisi ollut tuhoon tuomittu.

Jos olet karmeassa kuumetaudissa, eikä ruoka millään maistu, niin pyri huolehtimaan ensimmäisenä siitä, että sitä energiaa tulee riittävästi, sillä sitä kehosi nyt tarvitsee taistellessaan ärhäkkää pöpöä vastaan. Jos alas menee ainoastaan jäätelöä tai rasvaista noutoruokaa, niin anna palaa. Pelkkää heraa, selleriä ja mustikoita popsimalla energiansaantisi jää todella alhaiseksi, eikä kehollasi riitä energiaa taistella tunkeutujia vastaan tai korjata rikkinäistä raajaa. Ensimmäisenä energiamäärä, ja sitten vasta laatu. Siitä ”terveellisyydestä” ei nyt tarvitse nipottaa, jos et energiaa edes muualta saa.

MUU KEHITTÄVÄ TOIMINTA

Nyt kun treenille ei tahdo päästä, voit ottaa ajan oikeasti hyötykäyttöön muussa tarkoituksessa itseäsi kehittäen tai rehellisesti myös ihan rentoutuen. Itse pakkolevon käytän usein aina panostaen esimerkiksi sisustamiseen, käsitöihin, kaappien inventaarioihin, Netflix-maratoneihin sekä ehdottomasti myös lautapelisessioihin läheisten kanssa. Kun keho rentoutuu, niin kroppakin voi paremmin, joten huoli pois! Nyt on hyvää aikaa antaa sitä henkistä hyvinvointia itselle, ja käyttää aikaa myös omien tuntemuksien käsittelyyn. Relaaminen ja henkinen vahvuus ovat erittäin olennaisia tekijöitä menestyksekkäälle treenaajalle, joten pyri kehittämään niitäkin siinä missä kyykkytekniikkaasi.

Treeniasioissa voit oikeasti kehittyä myös sillä, että parannat tietotaitoasi treeni- ja ravintoasioista, jotka voit ottaa sitten hyötykäyttöön, kun pakkolepo on ohitse. Lue mielenkiintoisia artikkeleita, selaa asiasisältöisiä blogeja, luo uutta treenisuunnitelmaa ja ime tietoutta YouTube-videoista sekä podcasteistä. Mitä olet aina halunnut tietää lämmittelystä, liikkuvuuden kehittämisestä tai fiksummasta treenijaosta? Google kehiin ja etsimään, ja voila! Treenille päästyäsi olet entistä fiksumpi treenaaja!

Adidas-treenireppu: TÄÄLTÄ*

PÄÄKOPPAA EI PIDÄ UNOHTAA

Oikeasti relaa. Meitsi jos joku tietää ja on pystynyt todistamaan, ettei homma kaadu siihen, että joudut olemaan hetken aikaa poissa treenin parista. Viikko tai useampi sinne tänne ei tuhoa kehitystäsi, ja jos satut sulattamaan hieman lihaksiasi sängynpohjalle, niin lihasmuisti pistää sen saman tien takaisin luiden ympärille, kun jumpalle taas pääset.

Erityisesti naisilla kuitenkin tuntuu olevan pakkolevossa  tuo karmea lihomisen pelko. Itse kääntäisin asian niin, että jos täyslevolla saat popsittua sen normaalimäärän ruokaa (tai jopa enemmän), niin ensinnäkin kehosi pääsee palautumaan aika kohtuu täydellisesti. Kroppasi ja aineenvaihduntasi myös oppii käsittelemään sitä runsasta ravintoa minimaalisella kulutuksella. Mietipä mitä käy, kun normaalin treenikulutuksen pariin pääset? Jos kiloja sattuisi tulemaan totaalisella sohvalla rötväämisellä ja sikamättöä syömällä (kulutus nolla ja energiansaanti 100), niin normaaliin arkirutiiniin pääseminen (kulutus 100 ja energiansaanti 50) pistää kyllä hommat liikeelle.

Monilla aktiivitreenajilla treeni on kuitenkin se juttu, jossa pääsee purkamaan stressiä ja käsittelemään tunteitaan, joten loukkaantumisen sattuessa tämä ajanjakso voi olla aika ahdistavaakin. Ota siis vastaan kaikki tuntemukset sellaisina kuin ne tulee, äläkä lakaise niitä maton alle. Pohdi miksi ajattelet tai tunnet näin, ja hyväksy se, että sinäkin olet vain ihminen. Nyt on siis hyvää aikaa kehittää omaa ajatusmaailmaa ja työstää tunteitaan, vaikka kuralta se tuntuukin. Trust me, tiedän mistä puhun. Ja välillä oikeasti kuraa vain osuu kohdalle. Näille ei aina voi mitään, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Hymy väkisin naamalla ei kuitenkaan tarvitse kulkea, ja on ihan okei välillä olla onneton ja purkaa tunteitaan. Kaikki kuitenkin kannattaa aina pitää perspektiivissä, ja usein asiat eivät ole niin fataaleja kuin ne sillä hetkellä tuntuvat. Elämässä on paljon muutakin kuin treenaaminen. Tai ainakin pitäisi olla.

Toppi: TÄÄLTÄ* (alessa!) // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ*

Pakkolevossa kannattaa myös muistaa se, että treeni- ja ravintoasiat ovat aina pitkän tähtäimen kokonaisuuksia. Parikin kuukautta on usein erittäin lyhyt aika pitkäjänteisen kokonaisuuden kannalta, ja silloin voi saavuttaa huomattaviakin kehitysaskeleita, jos korttinsa osaa pelata oikein. Älä siis jää vain surkuttelemaan omaa kohtaloasi, vaan mieti, miten oikeasti voisit kehittää tälläkin ajalla itseäsi. Kehityksessä ja strategiassa kiinni pysyminen usein auttaa myös lipun ylhäällä pitämistä, joten ei muuta kuin juonia punomaan. Mahdollisuudet ovat oikeasti aika osuvat, kun aikaa liikenee ihan erilaisille kehityskohteille ja ajanvietteille kuin normaalisti. Niillä huonoillakin korteilla voi pärjätä, jos ne vain osaa pelata oikein. Ja jos muu ei onnistu, niin piru vie, askartele itse käteen pari jokerikorttia.

Tässä myös pari aiempaa aiheeseen liittyvää ihan pätevääkin juttuani:

KURKKAA MYÖS EILINEN SPEKTAAKKELINI: RANDOM FAKTOJA MINUSTA

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen