KITISE HEI VIELÄ VÄHÄN LISÄÄ

*Sisältää mainoslinkkejä

Kiti kiti. Aijjettä kun sapettaa, joten taidanpa antaa aimolaidallisen tulla naamakirjan jaettuun artikkeliin, sillä näin minäkin saan ääneni kuuluviin, ja näytän, että älliä löytyy. Minäpä myös löysin tästä hyvän porsaanreiän, joten pistänpä tämän ajatukseni kiertoon, että tuokin tyyppi varmasti tajuaa, kuinka tyhmiä hänen ajatuksensa ovat. Ärsyttää lisäksi, kun työpaikalla minä en saanut itselleni uutta nitojaa, kun johto on niin itsekkäällä päällä, ja ruikutin tästä työkavereille koko päivän. Aina ajattelevat vain itseään, ja eilenkin kävivät ”muka kiinnostuneina” täällä juttelemassa kuulumisia pikkutakit päällä. Kyllä muualla vaan on asiat paremmin, mutta ei vaan täällä meillä.

Tuokin bimbo tuossa lehden kannessa keikkuu. Keksisi jotain parempaa tekemistä ja menisi oikeisiin töihin, kun minäkin raadan tuolla toimistolla päivät pitkät. Minä kyllä illan päätteksi teen valituksen elektroniikkaliikkeeseen, kun se typerä kesäesa ei osannut ulkomuistista kertoa mitä eroa oli niillä kahdella sähköhammasharjalla. Luulisi nyt, että pitäisi työpaikan saadessaan opetella koko elektroniikkajätin kaikki vimpaimet ulkoa!

Mikäli haluat tutustua vähän lisää ihmiskuntamme syvimpään sielunmaailmaan, niin kokeilepa lukea muutamien Iltalehtien artikkeleiden kommenttibokseja. Sieltä löytyy laadukasta analyysiä kaikesta ja vähän enemmästäkin. Aina ei kuitenkaan tarvitse kommunikoida edes netin välityksellä tuntemattomien kesken. Varsinkin joukossa nihkeys tiivistyy, ja mielipiteet lähtevät sauhuamaan, vaikkei niille välttämättä olisi kaikilla (tai kellään) edes aihetta. On alitajuisesti jopa yllättävän helppoa yhtyä yleiseen ilmapiiriin ja mielipiteeseen ensimmäisen avattua suunsa, sillä epäkohtiahan löytyy vaikka muille jakaa oli tilanne sitten mikä tahansa. Oli kyseessä sitten työyhteisö, joukkue tai opiskeluryhmä, niin negaaminen lähtee sikiämään ihan ennätysmäistä tahtia ja heikoista puolista muodostuu nopeasti se ainut totuus.

Elämä ei todellakaan ole täydellistä, eikä sen kuulukaan olla. Joka ikisestä asiasta tulet löytämään epäkohtia, jos niin tahdot. Tiedät sen valmiiksi jo itsekin. Toki överipositiivisuus voi toisinaan olla semisti rasittavaa, ja välillä näitä sateenkaarilla ja vaahtokarkeilla kuorrutettuja ihkutussettejä voi olla kerta toisensa jälkeen todella raskasta kuunnella tai lukea. Meillä on onneksi myös vapaus valita, mitä luemme sekä kenen kanssa vietämme aikamme, mutta ennen kaikkea myös mitä suollamme ympärillemme. Ripaus sitä ah niin ihanaa positiviisuusmoskaa ei välttämättä olisi pahitteeksi toisinaan itse kullekin omaa ja varsinkaan omaa ympäristöään raikastamaan. Niitä työyhteisön kikkeliotsia löytyy jo ihan riittäviin tältä planeetalta.

Positiivisuus ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tarkoittaa juhlimisen aiheen etsimistä joka ikisestä tilanteesta. Jos kaadut nokka edellä koiranjätöksiin, niin ei silloin tarvitse ottaa naamakirjaa väkisin väännettyä hangon keksinä hohtavaa ihkuselfietä, että kylläpä on täydellinen päivä ja aurinkokin paistaa, vaikka naamasta löytyy naapurin mopsin ripulit ja sain tästä todennäköisesti salmonellan ja ebolan.

Positiivisuus on parhaimmillaan nimenomaan sitä, että et mene huutelemaan mammapalstoille kuinka naapurin Kirsi on muuten paska mutsi. Se voi olla myös sitä, että niin hyvänä kuin huonona päivänä osaat pitää mölyt mahassa, jos sinulla ei ole mitään hyvää tai oikeasti kehittävää sanottavaa. Realistinen saa ja on hyväkin usein olla, mutta liika oman todellisuuden tykittäminen (lue: jatkuva kitinä) muille voi olla moninkertaisesti raskaampaa kuin sen positiivisuuden ilosanoman kuunteleminen. Sinun todellisuutesi voi nimittäin poiketa hyvin paljon jonkun toisen jantterin todellisuudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö molemmat näistä voisi olla ihan yhtä hyviä todellisuuksia elää elämää. Sinä elät omassasi ja toinen toisessa. Simppeliä, eikö?

Yksi vaihtoehto positiivisuudelle on myös se, ettet myrkytä ympäristöäsi, vaan pyrit itse saamaan sinua häiritsevään asianhaaraan muutosta etkä tyydy mutisemaan selän takana. Positiivisuus voi myös olla sitä, että et tartu jokaiseen sinua vähänkin tökkäävään yksityiskohtaan vaan edes yrität katsoa asiaa laajemmin ja ymmärtää kokonaisuuden. Kaikessa hyvässä on aina jotain kuraa ja myös päinvastoin. Rapaa ja roskaa on siis ihan totta kaikkialla, mutta auttaako se ihan oikeasti ketään, jos nostat sen tässä(kin) kohdassa esille, ja kaivat jokaisesta asiasta ne ainoatkin epäkohdat?

Korkeavyötäröiset housut: TÄÄLTÄ* // Takki: TÄÄLTÄ*

Kaikissa negatiivisissa asioissa maailma ei ole ehdoin tahdoin sinua vastaan. Kaikissa negatiivisissa asioissa sinua ei välttämättä pyritä sortamaan, vaan joka asiassa ihan jokaista epäkohtaa ei pystytä sulkemaan pois. Kaikkia ei vain yksinkertaisesti voi tehdä millään ilveellä 100% tyytyväisiksi, mutta sen sijaan itse voit vaikuttaa sekä omaasi että ennen kaikkea ympäristösi tyytyväisyyteen enemmän kuin uskotkaan. Älä vihaa peliä, vaan opettele pelaamaan sen säännöillä. Jos et tykkää säännöistä, niin aina niihin voi yrittää itse hakea muutosta tai vaihtaa jopa kokonaan pelilautaa.

Kitinä tarttuu, mutta niin tarttuu myös hemmetin hyvä meininki. Älä siis ole kikkeli, vaan löysää mieluummin pantaa ja iske pientä pilkettä silmäkulmaasi. Kannattaa kokeilla. Se on huomattavasti mukavampaa sekä sinulle että poppoolle ympärilläsi! ;)

Leppoisaa ja löysäpantaista viikonloppua!

Kurkkaa myös: Iltasanomien kommenttiboksi kertoo totuuden!

Edellinen juttuni: Tämä on mun elämäni

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

OPTIMOITU TREENAAMINEN VAI FIILISPOHJAINEN TYKITTÄMINEN?

*Sisältää mainoslinkkejä

Ikuisuuskysymys: Milloin lähteä optimoimaan ja hifistelemään, ja milloin olisi hyvä antaa mennä kuten mieli halajaa?

Jos sinulla on selkeät ja konkreettiset tavoitteet treenilläsi, niin optimointi voi jossain määrin olla paikallaan. Jos haluat selkeitä tuloksia, niin toteutuksen tulee olla selkeä. Jos kuitenkin pääasiallinen tavoite treenissäsi on tuulettaa pääkoppaa, pitää hauskaa, hengästyä tai hikoilla, niin eihän siinä silloin ole mitään väärää, jos et halua noudattaa Suomen kovimman valmennusgurulta ostettua militäärisen tiukkaa ja jämptiä treeniohjelmaa.

Optimoinnin kautta voi kuitenkin oppia nauttimaan treenaamisesta ihan eri tavalla, jos sitä uskaltaa lähteä kokeilemaan. Liian tiukkaa runkoa ja määreitä ei kuitenkaan ensi alkuun tarvitse rykäistä, vaan optimointia voi lähteä viljelemään pienin askelin. Optimointia voi olla joillekin jo ihan se, että ottaa käyttöön jämptisti noudatettavan treenijaon, jossa on päätettynä montako treeniä (ja lepopäivää) tulee viikkoon, mitä lihasryhmiä treenataan missäkin treenissä (treenijako) ja missä järjestyksessä kiertoa noudatetaan.

Suunnitelmallisuudella ja optimoimisella voit myös päästä ihan aikuisten oikeasti ”helpommalla” ja saada tehokkaammin tuloksia pienemmällä vaivalla. Kun huomaat, että tuloksia tulee vähemmällä, niin tämä voi helpottaa treeniasioista paljon stressaavaa vinttiä ja saatat vaikka oppia nauttimaan siitä, ettei joka hetkellä viiletetäkään tukka putkella ponnarin suunnan mukaan. Suunnitelmallisuus tuo varmuutta ja selkeyttä, eikä silloin olla tuuliajolla sohlaamassa ties mitä ja vähän kaikkea. Optimointi ei välttämättä tee touhusta jäykkää, vaan osalla se saattaa jopa rentouttaa sitä. Kun on selkeät raamit mitä seurata, niin ei tarvitse stressata.

Adidas-tekniset trikoot: TÄÄLTÄ* // Treenitoppi: TÄÄLTÄ*

Hifistelyllä ja optimoinnilla on myös vissi ero. Optimoinnilla pyritään nimenomaan tekemään kokonaisuudesta fiksumpaa ja toimivampaa, vaikka usein ihmisillä on suuri tarve panosta ennemminkin supermielenkiintoisilta ja älyttömiä lupauksia sisältäviin hifisteleviin yksityiskohtiin. Helppoja ratkaisuita. Niitähän kaikki haluaa! Älä kuitenkaan mene halpaan. Jos treenejäsi haluat tehostaa kiven kova tulosten kiilto silmissä, niin lähde aina liikkeelle laajemmista kokonaisuuksista. Vasta kun pohja on kunnossa, on syytä panostaa pieniin yksityiskohtiin. Ensin treenijaot, treenimäärät, lepopäivät, perustekniikat ja riittävä ravinto kuntoon. Erikoistekniikat ja hilavitkutinkikkailut vasta tämän jälkeen.

Optimoimalla voidaan myös pyrkiä välttämään sudenkuoppia ja itsensä ampumista jalkaan. Usein fiksusti laaditulla toteutuksella voidaan saada heikoillakin korteilla erinomaisia tuloksia aikaan. Vammojen tai vaivojen kanssa taistelevalle tarkka suunnitelmallisuus ja optimointi voi olla se pelastava tekijä ja pitää homman nousujohteisena tiukoista tilanteista huolimatta. Aiheeseen liittyen on tullut kirjoiteltua omakin setti: Miten kehittyä loukkaantumisesta tai sairastelusta huolimatta?

Jossain vaiheessa on myös hyvä ymmärtää, missä vaiheessa se optimoinnin ja suunnitelmallisuuden lisääminen ja näistä jämptisti kiinni pitäminen kannattaa lopettaa, ja joissakin asioissa se rentous ja joustavuus on hyvä olla mukana. Kehon signaaleita on aina hyvä lukea, ja niiden kuuntelemisen toteuttaminen esimerkiksi ylimääräisen lepopäivän pitämällä ei ole lusmuilua vaan nimeomaan järkevää soveltamista ja monesti hyvän treenaajan merkki.

Noh, kumpaan menoon sitten kannattaisi tarttua? Tässä muutamia ajatuksen tynkiä molemmistä päistä!

Optimoi silloin, jos…

  • haluat panostaa treeniin
  • haluat saada selkeitä ja kovia tuloksia
  • nykyinen fiilispohjainen treenaamisesi aiheuttaa usein päänvaivaa ja huolta
  • haluat saada selkeää kehitystä treenissäsi, mutta elämäntilanteesi on haastava ja kiireinen, etkä kerkeä treenaamaan määrällisesti kovinkaan paljon
  • treenimotivaatiosi lässähtää fiilispohjaisella menolla aina parin viikon jälkeen (syy voi löytyä punaisen langan puutteesta)

Fiilistele huoletta menemään etenkin silloin, jos…

  • rakastat vapautta, valinnanvaraa ja rentoutta treenissäsi
  • mielestäsi parasta on päästä testaamaan uusia treenikikkoja tai liikkeitä
  • saat haluamaasi kehitystä nykyisillä treeneilläsi
  • tiukat raamit ahdistavat sinua
  • treenissä parasta on huikea fiilis ja pään tuulettuminen
  • tykkäät nykyisestä rennosta menostasi. Miksi muuttamaan sellaista, johon olet oikeasti tyytyväinen ja tuo sinulle hyvää oloa?
Alelöytöjä!  Saumaton treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Adidas-marmorishortsit: TÄÄLTÄ*

Optimointi ja fiilistely eivät myöskään poissulje toisiaan, ja molemmista linjoista voi valkkailla itselleen ne parhaiten sopivat piirteet. Fiilistelykään ei tarkoita sitä, etteikö sillä tuloksia saisi, ja nimenomaan pienellä optimoinnilla maustettuna fiilispohjaisella menolla voi saada melko lyömättömänkin sopan aikaiseksi!

Osui sielusi makumaailma sitten fiilispohjaiseen paukuttamiseen tai tarkasti määriteltyyn takomiseen, niin ei se hei väärin ole. Asioita ei tarvitse tehdä vain siksi, että muutkin ympärilläsi tietyllä tapaa tekevät. Missään asioissa ei tarvitse myöskään aina mennä ääripäihin, ja tärkeintä treenimotivaation ylläpitämisessä onkin juuri se, että homma pelittää juuri sinulle.  Välillä voi myös treenipuolella testata, olisiko se nurmi vihreämpää aidan toisella puolella, ja sillä tavalla ainakin näkisi, että vetääkö mieli takaisin tuttuun ja turvalliseen, vai motivoituisiko se vintti enemmän erilaisesta toteutustyylistä. ;)

Motivaationtäyteistä treeniviikkoa!

Kurkkaa myös: Unohtuiko lepopäivät? Älä skippaa vaan maksimoi kehitys!

Edellinen juttuni: Mitä mulle (oikeasti) kuuluu?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen