KUN KAIKKI YMPÄRILLÄSI OVAT SUPERIHMISIÄ PAITSI SINÄ

*Sisältää mainoslinkkejä

Paras ystäväsi käy päivätöissä, pyörittää sivutoimisena omaa yritystä, tekee yhtenä iltana viikossa vapaaehtoistyötä, lenkkeilee koiriensa kanssa useita pitkiä lenkkejä päivässä ja siivoaa koko kämpän kahdesti viikossa. Työkaverillasi on kolme alle kouluikäistä lasta, hän tekee enemmän ylitöitä kuin sinä, tuo perjantaisin toimistolle aina tuoreita itseleivottuja sämpylöitä ja treenaa kilpamielessä triatlonia kaiken sen arkiruljanssin keskellä. Serkkusi vielä perskules vie pänttää aamusta iltaan lääkiksen pääsykokeisiin, treenaa salilla viidesti viikossa sekä ohjaa jumppia kaiken muun vapaa-aikansa. Silti sillä on aina kauniit meikit naamassa ja hiukset semmoisessa edustuskunnossa, ettei omaa pipoa kehtaa tämän seurassa ottaa pois päästä sisälläkään.

Ja sinä röhnötät tällä hetkellä iho sohvan pinnassa kiinni. Et jaksanut mennä tänään body pumppiin, koska päivä otti sen verran koville. Keittiössäkin odottaa kasa tiskejä ja kämppä pitäisi siivota, kun villakoirat puskevat jo melko härskisti sängyn alta. Ei vaan nyt huvita. Avaat somen ja näet taas toinen toistaan hehkuttavampia päivityksiä siitä, kuinka joka toinen kaveri on vetäissyt juuri elämänsä kovimman treenin, tai juuri kolme viikkoa sitten synnyttänyt ystävättäresi esittelee blogissaan tip top-kunnossa olevaa kotiaan, jossa vauva nukkuu idylisesti sisustetussa lastenhuoneessaan, joka kuulemma tapetoitiin eilen. Prkl. Siinä sitten pohdit, miten hemmetissä muut jaksavat? Kaikki saavat aikaiseksi vaikka ja mitä elämässään, mutta sinä vain könötät virtahepona olohuoneessa, etkä jaksaisi edes hakea limsatölkkiä jääkaapista.

Sen minkä tässä lyhyen elämäni aikana olen oppinut on se, ettei totuus ole aina yhtä hehkeä ja ruusuinen, kuin sinä sivusta katsojana ajattelet. Se ihmemutsi, jolla on kymmenen rautaa samaan aikaan, voi olla todellisuudessa todella väsynyt ja totaalisen loppu. Se sukulainen, joka pänttää, treenaa, huolittelee aina itsensä ja painaa työpaikalla tunteja kasaan kärsii hirveästä stressistä ja jatkuvasta päänsärystä eikä saa öisin nukuttua. Se äärimmäisen touhukas paras ystäväsi makaa tällä hetkellä myös sohvalla, ja pohtii olevansa niin patalaiska löllykkä, kun ei yhtenä iltana jaksanut tykittää tukka putkella. Ihan kuten sinäkin.

Ja kyllähän se vaan niin menee, että toisina hetkinä elämässä tulee tehtyä vaikka ja mitä, ja tähän vastapainoksi on enemmän kun okei ottaa välillä vähän rauhallisempia jaksoja elämässä. Koko aikaa sinun ei tarvitse saavuttaa mullistavia asioita tai tykittää menemään peräsuoli pitkällä. Eihän sellaista ruljanssia kukaan jaksa. Tai varmasti jaksaa, mutta se vaatii kyllä ihan varmasti omat veronsa. Toisinaan elämä heittää eteen tilanteita, jossa on vain pakko pystyä pyörittämään rankempaakin ruljanssia, mutta jos sinulle tarjoutuu hetki hengähtää, niin siitä ei kenenkään tarvitsisi itseään raipalla rangaista.

Adidas-laukku: TÄÄLTÄ*

Some. Se on aika metka kaveri. Sinne jaetaan yleensä vain ne parhaat palat ja omat ylpeyden aiheet. Sinne jaetaan ne adrenaliinia tihkuvat onnistuneet treenit, täydellisesti kuorrutetut leivonnaiset, hehkutukset ylennyksestä ja pusujen täyteiset piknikit puolison kanssa. Sinne ei jaeta pohjaan palaneita marjakiisseleitä, lässähtäneitä kohokkaita, itkuisia silmiä ja unettomia öitä. Sinne ei jaeta omia ulkonäköpaineita, läheisen mielenterveysongelmia, väliin jätettyjä treenejä ja stressistä sekaisin olevaa vatsaa. Itseasiassa tämä ei ole ainoastaan some, vaan myös se, mitä jaamme törmätessämme vanhaan tuttuun kassajonossa, luentotauolla opiskelukavereillemme sekä sukulaisille kahvipöydän ääressä. Emmehän me koko nurjaa puoltamme missään jaa, ja jos satumme jakamaan, niin tässäkin usein on kevyt vähättelyn mauste mukana.

Ulospäin näkyvä menestys ja onnistuminen vaatii lähes aina jonkinnäköisiä uhrauksia. Sen jos jonkin olen oppinut, ettei ikinä kannata olla kateellinen toisen menestyksestä tai rypeä itsesäälissä muiden saavuttaessa vaikka ja mitä. Se on aina vaatinut jotain, mitä itse en ole ollut valmis sillä hetkellä tekemään, tai näennäisen menestyksen takana voi olla raskaita ja synkkiäkin taakkoja ihmisen harteilla. Kenenkään elämä ei ole yhtä ihanaa ja nousukiitoista, mitä se silmissäsi näyttää. Ihan totta.

Kevättakki: TÄÄLTÄ* // Paita: TÄÄLTÄ* // Trikoot: TÄÄLTÄ* // Laukku: TÄÄLTÄ*

Päädyinpähän pohtimaan tällä kertaa vähän pehmeämpiä. Tuossa meinaan yksi päivä totesin miehelle kotosalla, että olen tänään ottanut aika rennosti ja lusmuillut suosiolla koko päivän. Aika nopeasti tämä likka palauteltiin maan pinnalle, ja kehotettiin miettimään mitä sitä on silti tullut touhotettua. Ja minähän olen normaalisti aivan mestari vetämään potslojot sohvan pintaan, mutta nyt on nähtävästi tällainen kaasuvaihe päällä, mutta piru vie, menkööt kerran luistaa! Tulihan tässä vähän ladattua akkuja tuossa talven pimeimpinä aikoina, eli aikansa kutakin. ;)

Voimakasta loppuviikkoa! You can do it!

Tsekkaa myös: Olen huono treenaaja koska…

Edellinen juttuni: Treenaako tytöt kovaa käsiä ja olkapäitä? Ft. Ristiote

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

MITEN SAADA TREENIMOTIVAATIO NOUSUUN?

Sis. mainoslinkkejä*

Treenimotivaation ylläpitämisen kanssa tuntuu painivan säännöllisen epäsäännöllisesti monikin tavan treenaaja. Itse en henkilökohtaisesti usko ratkaisun löytyvän uusista treenitrikoista saati latausjuomasta, vaan vastausta pidemmän aikaa kadoksissa olleeseen treenimotivaatioon tai toistuvaan motivaatipulaan on pohdittava hieman perinpohjaisemmin.

Löytyykö sinulta selkeä tavoite?

Ethän sinäkään haluaisi tehdä päivätyötä, jos siinä ei olisi mitään tarkoitusta tai tavoitetta. Pelkkä kuukausittainen palkka voi saada sinut joka päivä työpaikalle, mutta työmotivaatiota ei varmasti liikaa löydy, jos työlläsi ei ole mitään tarkoitusta tai tavoitetta. Tämä pätee yhtä lailla myös treenaamisenkin parissa. Aseta siis jonkinnäköinen selkeästi määritelty tavoite, jota kohti treenaat. Tämän tavoitteen olisi hyvä olla jollain tapaa realistinen.

Jos haluat olla voimakkaampi, liitä tavoite esimerkiksi tietyn liikkeen treenipainoihin. Iske tavoitteeksi vaikka nostaa penkistä 50 kiloa tai kyykätä 80 kilolla. Jos tavoite vaatii pitkän työskentelyn, niin välitavoitteiden asettaminen on erinomaisen hyvä ja motivaatiota buustaava idea. Mikäli tavoitteenasi on nostaa jonain päivänä penkistä tuo 50 kiloa, niin tähän voi pistää välietappeja vaikka 2,5 kilon välein. Jo pelkkä välitavoitteen saavuttaminen lisää usein motiaavaatiota roimasti!

Abstraktimpien ulkonäkötavoitteiden kohdalle ei välttämättä ole myöskään huono idea asettaa tätä tukevien treeniliikkeiden tulostavoitteita. Esimerkiksi vahvempi pakaralihas korreloi usein vahvasti pyöreämmän pepun kanssa, joten aseta ihmeessa tavoite myös kyykkyyn, sumomaveen, prässiin tms. liikkeeseen, jonka avulla tähtäät tavoitteeseesi. Usein näin myös arvostus oman kehon suorituskykyä kohtaan kasvaa huomaamatta, ja rakastut ulkonäön muokkaamisen sijaan (vaikkei siinä mitään väärää olekaan) yhä enemmän itse treeniin. ;)

Haahuiletko vailla suunnitelmaa?

Ilman suunnitelmaa tuloksia ei tule. Vaikka tavoite kiiluisi kirkkaana silmissä, niin sinne on vaikea päästä, ellei ole mitään suunnitelmaa lopputuloksen saavuttamiseen. Kun kahden kuukauden ahkeran mutta päättömän treenaamisen jälkeen tavoite on edelleen yhtä kaukana horisontissa, niin tottakai se lähtee murentamaan motivaatiota.

Jos treeneissä ei ole mitään punaista lankaa, vaan se on lähinnä päämäärätöntä haahuilua salilla, niin ei ihme, jos motivaatio lähtee hiipumaan. Päätä siis edes montako treeniä teet viikossa ja millaisella treenijaolla etenet (eli missä treenissä treenaat mitäkin lihasryhmää/osa-aluetta). Jos tuntuu, etteivät omat rahkeet tähän riitä, niin hanki itsellesi valmentaja tai raamit erilaisista tavoitteisiisi tähtäävistä nettivalmennuksista.

Hallitsetko hommasi?

Et ole varma mitä teet. Vertaan taas tässäkin asiassa työelämään, eli jos koet, ettet hallitse työnkuvaasi, niin veikkaan, että tämä tuppaa pitkällä tähtäimellä syömään motivaatiotasi. Jos et ole varma treenaatko oikein ja ovatko tekniikkasi kunnossa, niin tämä heijastuu epävarmuuden kautta myös jossain vaiheessa treenimotivaatioosi. Toisaalta, jos et tunnista omaa vajaavaisuuttasi, et pysty kehittymään ja pääsemään treenissäsi eteenpäin.

Kehityksen tyssäämisestä ylipääseminen

Kehityksen totaalinen lässähtäminen voi syödä treenimotivaatiota. Vaihdatko joka treenissä kaikki liikkeet uusiin? Teetkö joka kerta samoilla painoilla? Milloin viimeksi olet yrittänyt nostaa treenipainoja? Kehittyminen vaatii nousujohteista ärsykettä lihaksille, ja sitä on tietoisesti haettava mm. kasvattamalla treenipainoja vakioliikkeissä. Vuodesta toiseen 30 kilon tanko niskassa kyykkäämällä ei välttämättä kasvata pakara- ja reisilihaksiasi loputtomiin, ja jokaisessa treenissä täysin mielivaltainen sohlaaminen tuskin vie sinua eteenpäin.

Myös liian suuri määrä treeniä ilman punaista lankaa voi usein jopa heikentää palautumista ja siten kehitystä. Tähän kun vielä yhdistää liian niukan ravinnon, niin ei ihme, että kehitys tyssää. Treenaa mieluummin 3-4 laadukasta, hyvin suunniteltua ja tehokasta treeniä kuin 5-6 väsyneenä hutiloitua sillisalaattitreeniä. Tässä päästään taas jo aiemmin avattuun suunnitelmallisuuden puutteeseen, joten suunnitelma kuosiin (tarvittaessa ammattilaisen kanssa), niin motivaatio voi taas päästä uuteen nousukiitoon!

Tsekkaa aiheeseen liittyen: Treenaatko paljon ja kovaa, muttet silti kehity?

Adidaksen treenipussukka: TÄÄLTÄ* (alessa)

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen?

Ime intoa onnistumisista ja saamastasi kehityksestä. Jos koko ajan keskityt vain siihen, missä olet epäonnistunut, niin en usko, että tällä tekniikalla saat motivaatiosi räjäytettyä uusiin sfääreihin. Ihmiset luontaisesti tekevät mielellään asioita, joista he saavat hyvän mielen ja kokevat onnistumisen tunteita. Fiilistele aina, kun pääset askeleen lähemmäksi tavoitetta tai jokin väli- tai päätavoitteista täyttyy. Tämän jälkeen voi lähteä luomaan uusia tavoitteita onnistumisten voimaannuttamina.

Onko treenisi ylipäätään mielekästä juuri sinulle? Haluatko ylipäätään tavoitettasi?

Kaikki eivät pidä samoista asioista, eikä kaikkien tarvitsekaan. Jos salitreeni tuntuu sinusta aivan kuolettavan tylsältä, niin on olemassa kasapäin muita tapoja treenata ja liikkua. On myös ihan okei, että sinua ei innosta toistuvat illat kyykkytangon alla vain siksi, että saisit pyöreämmän pakaran. Jos sinua innostaa enemmän rauhalliset kävelylenkit koiran kanssa, yliopistosi ainejärjestön aktiviivina toiminen tai pianon soittaminen kotosalla, niin käytä mieluummin aikasi sinua innostaviin asioihin kuin sinulle väkinäiseen pakkopullaan.

Muita osuvia treenimotivaation buustaajia:

  • Musiikki. Kuulokkeet korville, osuva soittolista soimaan ja uppoutumaan omaan maailmaan treenin ajaksi. Parhautta!
  • Fiilistele huolella ennen treenille lähtöä. Popita fiilistä nostattavaa musaa, hörpi kahvia, tsekkaile motivoivia treenivideoita tai muita motivaatiovideoita, selaile innostavia treeniblogeja tms. mikä sinulla sattuukaan toimimaan.
  • Pyydä mukaan treenistä innostunut ja kovaa treenaava treenikaveri. Kyllä muuten lähtee!
  • Muistele, mihin siinä treenissä oikeasti ensimmäisen kerran rakastuit. Suhdetta treenaamiseen pitää hoitaa ajoittain kuin parisuhdettakin.
  • Kehitä ”ammattitaitoasi”. Hanki itsellesi valmentaja, osallistu erilaisiin treenikouluihin tai treenitapahtumiin, ime tietoutta blogeista, kirjallisuudesta, seminaareista tai webcasteistä. Oppiminen lisää innostumista!
Treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Treenitrikoot: TÄÄLTÄ* (Marmorikuosia, ah <3)

Muista myös, että treeni on etuoikeus ja nautinto juuri sinulle. Treeni on omaa aikaa itsesi kanssa. Se on väline, jolla voit toteuttaa ja haastaa itseäsi sekä päästää potentiaalisi täyteen kukoistukseen. Lisäksi on syytä muistaa, että tekemäsi treeni ja saamasi tulos on yksinomaan sinun ansioitasi ja sinun tuotostasi. Kukaan muu ei ole tehnyt työtä sinun puolestasi tai pamauttanut niitä tuloksia, joita olet aikaansaanut.

Lisäksi on syytä pistää merkille, että satunnaiset motivaation lasku- ja noususuhdanteet ovat täysin normaaleja, ja kuuluvat jokaisen tavan treenaajan tai jopa kilpaurheilijankin elämään. Viimeisenä paljastauksena sanottakoon, että minäkin lähden vain noin 5% treeneistä intopinkeänä kirmaillen, mutta lähes 100% treeneistä loppuu aina jäätävän hyvään fiilikseen ja tyytyväisyyteen, jota ei voita mikään! Pelkästään jo se fiilis kun, alkulämmittelyssä hiki alkaa nousta pintaan ja kuulokkeista pärähtää soimaan se kovin menobiisi, muistuttaa minua taas, miksi treenille raahaudun päivästä ja vuodesta toiseen. ;)

 Järisyttävän motivoivaa alkavaa sinne ruudun toiselle puolelle! Boom!

Edellinen juttuni: 4 x Halvat mutta osuvat kosmetiikkatärpit

Seuraa minua:
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen