MITEN KEHITTYÄ LOUKKAANTUMISESTA TAI SAIRASTELUSTA HUOLIMATTA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Jep jep. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ja minä jos joku tiedän sen. Välillä on jalka paketissa, rasitusvammat vaivaavat tai sitkeä pöpön pirulainen valtaa koneiston. Pelisilmä ja strategia on kuitenkin pitkän tähtäimen kehittymisessä todella olennaisessa asiassa, ja vaikeidenkin haasteiden kohdalla niiden merkittävyys nousee entisestään.

2014 syyskuussa voitin Arnold Europe Amateurin ja saavutin samalla ammattilaiskorttini. Tätä ennen olin sairastellut kuluneen vuoden aikana yhteensä 16 viikon ajan erillisissä pidemmissä pätkissä, ja silti olin onnistunut vuoden aikana takomaan kehitystä niin lihasmassan kuin vapaaohjelman puolella sekä saavuttamaan rapsakan kunnon ennätyspehmeästä offikunnosta. Ammattilaisdebyyttini kisapreppi lähti kahden kuukauden täsytreenaamattomuudesta mykoplasman vuoksi, ja silti pamautin itseni kolmannelle sijalle keltanokkana. Viime vuonna myös puolet kisaprepistäni meni ilmakipsi jalassa ja kyynärsauvat kainalossa, ja silti oltiin iskussa ja vapaaohjelmassakin jopa kehityin. Tässä siis vain pari esimerkkiä allekirjoittaneen elämäkerrasta, ja monta muutakin kurakeissiä on testailtu ponnistuspäänsäryistä jalkaleikkauksiin silti saavuttaen pitkällä tähtäimellä erinomaisia tuloksia.

TREENIÄ ÄLLIÄ KÄYTTÄEN

Silloin kun ollaan sairaana, niin treenit oikeasti stoppiin. Puolikuntoisena on ihan turha käydä tekemässä mitään pikkupumppailuita ja tartuttamassa kaikkia muita kanssatreenaajia. Lisäksi paremman puoliskoni sanoin, kuinka paljon voisit oikeasti edes saada kehitystä yhden viikon aikana tai etenkään sen kahden päivän aikana, kun päätät karata nielu vielä verillä etukäteen treenaamaan. Jep. Lepää siis huolella pöpö pois.

Jos kyse on jonkinasteisesta loukkaantumisesta, niin usein on kuitenkin jotain mitä voi tehdä. Toki ei ole missään nimessä huonoa antaa sille kovalla rasituksella ympäri vuoden kunniakasta työtä tekevälle keholle, mutta jos intoa ja pelisilmää riittää, niin mahdollisuudet ovat rajallisuudestaan huolimatta melkoisen rajalliset. Itse kehityin jalka kipsissä käsilläseisonnoissa ja kehonhallinnassa aivan hurjasti, ja salilla pystyin tekemään erittäin tehokkaita yläkropan treenejä.

Usein yksi raaja paketissa voi tehdä lukuisia asioita mielikuvituksella, ja kehonhuolto, monet tukevat harjoitteet, mielukuvaharjoitteet ja fysioterapiaharjoitteet ovat tällöin melkoisen kovaa valuuttaa. Keskivartalon syvät ja tukevat lihakset ovat myös tuskin kellään liian vahvat, ja kinttu tai hanska paketissa näitä pystyy kehittämään todella tehokkaasti. Mietipä millaisen etulyöntiaseman saat, kun loukkaantumisen jälkeen pääset takaisin radalle, ja olet pystynyt kehittämään itsellesi sellaisia ominaisuuksia, mitä tuskin kukaan malttaa koskaan kehittää, vaikka jokainen tietää, että pitäisi. ;)

RAVINTO ON TÄRKEÄ OSA TOIPUMISTA

Kaiken A ja O sairasteltelusta tai loukkaantumisesta selvitessä on oikeasti se riittävä ravinto. Kaikkein typerintä, mitä voit tehdä, on nipistää ravinnosta kulutuksesi pienentyessä. Ruhosi tarvitsee nyt oikeasti energiaa ravinnosta rikkinäisen raajan korjaamiseen tai kehoosi invaasion suorittaneiden pöpöjen nujertamiseen. Ja jos lihaskatoa pelkäät, niin ruuasta nipistämällä varmasti edesautat pihvin sulamista. Itse vedin kahden kuukauden pakkolevossa mykoplasmassa ennätysmäärän ruokaa, eikä se näkynyt kropassa juuri millään tavoin, jos ruuasta olisin nipistänyt, niin tuleva kisapreppi olisi ollut tuhoon tuomittu.

Jos olet karmeassa kuumetaudissa, eikä ruoka millään maistu, niin pyri huolehtimaan ensimmäisenä siitä, että sitä energiaa tulee riittävästi, sillä sitä kehosi nyt tarvitsee taistellessaan ärhäkkää pöpöä vastaan. Jos alas menee ainoastaan jäätelöä tai rasvaista noutoruokaa, niin anna palaa. Pelkkää heraa, selleriä ja mustikoita popsimalla energiansaantisi jää todella alhaiseksi, eikä kehollasi riitä energiaa taistella tunkeutujia vastaan tai korjata rikkinäistä raajaa. Ensimmäisenä energiamäärä, ja sitten vasta laatu. Siitä ”terveellisyydestä” ei nyt tarvitse nipottaa, jos et energiaa edes muualta saa.

MUU KEHITTÄVÄ TOIMINTA

Nyt kun treenille ei tahdo päästä, voit ottaa ajan oikeasti hyötykäyttöön muussa tarkoituksessa itseäsi kehittäen tai rehellisesti myös ihan rentoutuen. Itse pakkolevon käytän usein aina panostaen esimerkiksi sisustamiseen, käsitöihin, kaappien inventaarioihin, Netflix-maratoneihin sekä ehdottomasti myös lautapelisessioihin läheisten kanssa. Kun keho rentoutuu, niin kroppakin voi paremmin, joten huoli pois! Nyt on hyvää aikaa antaa sitä henkistä hyvinvointia itselle, ja käyttää aikaa myös omien tuntemuksien käsittelyyn. Relaaminen ja henkinen vahvuus ovat erittäin olennaisia tekijöitä menestyksekkäälle treenaajalle, joten pyri kehittämään niitäkin siinä missä kyykkytekniikkaasi.

Treeniasioissa voit oikeasti kehittyä myös sillä, että parannat tietotaitoasi treeni- ja ravintoasioista, jotka voit ottaa sitten hyötykäyttöön, kun pakkolepo on ohitse. Lue mielenkiintoisia artikkeleita, selaa asiasisältöisiä blogeja, luo uutta treenisuunnitelmaa ja ime tietoutta YouTube-videoista sekä podcasteistä. Mitä olet aina halunnut tietää lämmittelystä, liikkuvuuden kehittämisestä tai fiksummasta treenijaosta? Google kehiin ja etsimään, ja voila! Treenille päästyäsi olet entistä fiksumpi treenaaja!

Adidas-treenireppu: TÄÄLTÄ*

PÄÄKOPPAA EI PIDÄ UNOHTAA

Oikeasti relaa. Meitsi jos joku tietää ja on pystynyt todistamaan, ettei homma kaadu siihen, että joudut olemaan hetken aikaa poissa treenin parista. Viikko tai useampi sinne tänne ei tuhoa kehitystäsi, ja jos satut sulattamaan hieman lihaksiasi sängynpohjalle, niin lihasmuisti pistää sen saman tien takaisin luiden ympärille, kun jumpalle taas pääset.

Erityisesti naisilla kuitenkin tuntuu olevan pakkolevossa  tuo karmea lihomisen pelko. Itse kääntäisin asian niin, että jos täyslevolla saat popsittua sen normaalimäärän ruokaa (tai jopa enemmän), niin ensinnäkin kehosi pääsee palautumaan aika kohtuu täydellisesti. Kroppasi ja aineenvaihduntasi myös oppii käsittelemään sitä runsasta ravintoa minimaalisella kulutuksella. Mietipä mitä käy, kun normaalin treenikulutuksen pariin pääset? Jos kiloja sattuisi tulemaan totaalisella sohvalla rötväämisellä ja sikamättöä syömällä (kulutus nolla ja energiansaanti 100), niin normaaliin arkirutiiniin pääseminen (kulutus 100 ja energiansaanti 50) pistää kyllä hommat liikeelle.

Monilla aktiivitreenajilla treeni on kuitenkin se juttu, jossa pääsee purkamaan stressiä ja käsittelemään tunteitaan, joten loukkaantumisen sattuessa tämä ajanjakso voi olla aika ahdistavaakin. Ota siis vastaan kaikki tuntemukset sellaisina kuin ne tulee, äläkä lakaise niitä maton alle. Pohdi miksi ajattelet tai tunnet näin, ja hyväksy se, että sinäkin olet vain ihminen. Nyt on siis hyvää aikaa kehittää omaa ajatusmaailmaa ja työstää tunteitaan, vaikka kuralta se tuntuukin. Trust me, tiedän mistä puhun. Ja välillä oikeasti kuraa vain osuu kohdalle. Näille ei aina voi mitään, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Hymy väkisin naamalla ei kuitenkaan tarvitse kulkea, ja on ihan okei välillä olla onneton ja purkaa tunteitaan. Kaikki kuitenkin kannattaa aina pitää perspektiivissä, ja usein asiat eivät ole niin fataaleja kuin ne sillä hetkellä tuntuvat. Elämässä on paljon muutakin kuin treenaaminen. Tai ainakin pitäisi olla.

Toppi: TÄÄLTÄ* (alessa!) // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ*

Pakkolevossa kannattaa myös muistaa se, että treeni- ja ravintoasiat ovat aina pitkän tähtäimen kokonaisuuksia. Parikin kuukautta on usein erittäin lyhyt aika pitkäjänteisen kokonaisuuden kannalta, ja silloin voi saavuttaa huomattaviakin kehitysaskeleita, jos korttinsa osaa pelata oikein. Älä siis jää vain surkuttelemaan omaa kohtaloasi, vaan mieti, miten oikeasti voisit kehittää tälläkin ajalla itseäsi. Kehityksessä ja strategiassa kiinni pysyminen usein auttaa myös lipun ylhäällä pitämistä, joten ei muuta kuin juonia punomaan. Mahdollisuudet ovat oikeasti aika osuvat, kun aikaa liikenee ihan erilaisille kehityskohteille ja ajanvietteille kuin normaalisti. Niillä huonoillakin korteilla voi pärjätä, jos ne vain osaa pelata oikein. Ja jos muu ei onnistu, niin piru vie, askartele itse käteen pari jokerikorttia.

Tässä myös pari aiempaa aiheeseen liittyvää ihan pätevääkin juttuani:

KURKKAA MYÖS EILINEN SPEKTAAKKELINI: RANDOM FAKTOJA MINUSTA

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

MITEN SÄILYÄ POSITIIVISENA NOUSEVAN VAAKALUKEMAN KANSSA?

Taas se digitaalivaaka näyttää entistä isompaa lukua. Farkunnappi kiristää, ja niin alkaa kiristää myös pantaakin. Voi miksi? Miksi paino lukuna on niin merkittävä asia niin monelle naiselle? Sain jo jokin aika sitten ihan huikean ja ajatuksia omalla vintilläni herättäneen kommentin eräältä lukijaltani:

”Tuli tästä ulkonäkökeskeisyydestä mieleen; oot joskus maininnut olleesi nykyistä ”tuhdimmassa” kunnossa ja silti täysin sinut itsesi kanssa – miten pysyit niin positiivisena?! :D Itselläni tällä hetkellä paino on korkeammalla kun ikinä, ja vaikka osa varmasti onkin lihasta, niin silti välillä on vaikea hyväksyä vaa’an yllättäviä lukuja.. Onko vinkkejä? :)”

Kun pohdin tätä kysymystä oikeasti sisimmässäni, niin selkeimmin mielenpäälle pamahtaa vastakysymys: Miksi sen tuhdimman kunnon olisi pitänyt vaikuttaa positiivisuuteeni? Multa on ilmeisesti aina puuttunut joku vartaloon heijastuva itseinhon geeni, ja olen ollut jo teini-ikäisenä ihan fiiliksissä siitä, että painoa tulee, vaikka se olisikin ollut osaksi rasvaa. Itselläni isompi vaakalukema on jotenkin aina ollut teinistä asti yhteydessä vahvempaan ja kyvykkäämpään kehoon, enkä oikeastaan edes tiedä, mistä ajatusmalli on peräisin, mutta olen ihan tyytyväinen tästä positiivissävytteisestä pinttymästä.

Monilla menee oikeasti sekaisin lihaksen ja rasvan kertyminen kehoon puolin ja toisin. Kasvava vaakalukema tarkoittaa monille lihaskasvun lisäksi myös rasvanmäärän kasvua, vaikka rasva ei olisi todellisuudessa lisääntynytkään. Eihän vaakalukema voi nousta, ellei mukana ole rasvaa? Eihän? Jos et vielä ole lukenut aiempaa vaakalukemapostaustani koskien kehonmuokkaajan painonmuutosta, niin kurkkaa tähän väliin tämä: Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!

Toinen ääripää tässä asiassa taas tulkitsee vaakalukemaa tietty niinkin päin, että katsovat painon tulleen pelkästä lihasmassasta, vaikka tilanne olisi juuri toisin. Silti tällä jälkimmäisellä ryhmällä on usein positiivisempi näkemys itsestään, joten ensimmäinen poppoo voisi siinä mielessä ottaa tästä ”höpönlöpön”-ryhmästä reteästi mallia. Kasvava vaakalukema voi olla tavoitteelliselle treenaajalle ihan totta jopa positiivinen juttu, ja tämän sisäistäminen voi olla todella huojentava juttu pääkopalle.

Jos nyt lähdetään pohtimaan pelkän lihasmassasta aiheutuneen painonnousun sijaan myös sitä rasvan määrän kasvua, niin omasta mielestäni niin monet erilaiset vartalot voivat olla upeita, ja oikeastaan se itsensä kantaminen ja oikeiden ominaisuuksien korostaminen (esim. pukeutumalla ja erityisesti ryhdillä) on se kaiken A ja O. Itselleni on jopa virkistävää, että aina ei tarvitse olla viulunkireä, miettiä pitäisikö sen sixpäkin näkyä ja tuhlata ajatusta sille, onko reississäni nyt liikaa rasvaa tai selluliittiä. Toisaalta en uhraa näille ihan liikaa ajatuksia myös silloin, kun kireänä pitäisi olla, sillä kaikki tapahtuu aina omalla painollaan, jos oikeita asioita tekee. Ehkä tässä on taustalla itselläni myös se, että annan ihan rehellisesti itselleni oikeuden olla välillä pehmeämpi vaikka ihan pidemmän aikaa, ja määritän itseni mieluummin niin monen muun asian kautta kuin kehonkoostumukseni.

Meinasin ensin kirjoittaa, että en määritä itseäni ulkonäön kautta. Tajusin kuitenkin heti, etteihän se niin mene, ja vaihdoin termin ”ulkonäkö” vaihtoehtoisesti ”kehonkoostumukseksi”. Kyllähän minä määritän aivan kuten lähes kaikki muutkin ihmiset jossain määrin joko tietoisesti tai tiedostamatta. Olin sitten tuhdimmassa tai räävitymmässä kisakunnossa voin silti pukeutua sporttisesti, naisellisesti tai värikkäästi sekä käyttää räväkkää huulipunaa ja lakata kynsiä. Rasvan määrä kehossa on vain yksi osa ulkoista olemusta, eikä se omasta mielestäni todellakaan ole se merkittävin. Ihan oikeasti ei todellakaan.

Sillä ei ole väliä paljonko sitä rasvaa kehossani on ja paljonko se vaakalukema näyttää, sillä ryhti ja itsensä kantaminen on pakko olla mukana rasvaprosenttien molemmissa ääripäissä, jos haluan ”näyttää hyvälle”. Jokaisessa painoluvussa ja rasvaprosentissa on aina omat hyvät puolensa, joten parempi ottaa niistä kaikki ilo irti. Isomman rasvaprosentin ylivoimaisin hyöty on ehdottomasti kunnon ghettobooty, ja sen kohdalla on parempi korostaa sitä kuin pistää se säkin sisään piiloon. Talvella vielä nautin kunnon hanurista, ja nyt tällä hetkellä kisakauden lähestyessä ilo on taas revittävä tiiviimmästä paketista. Kroppa kuin kroppa, niin kaikki siitä irti! Ja jos housunnappi puristaa, niin osta isommat housut! ;)

Kaikista yksityiskohdista omassa vartalossaan ei tarvitse rakastaa, mutta kokonaisuutena kehoaan pitäisi jokaisen pystyä kokonaisuutena arvostamaan. Sixpäkki tai alhainen rasvaprosentti ei tee ihmistä yhtään onnellisemmaksi. Jos se jonkun iloiseksi tekee, niin se on vain hetken herkkää ja ohimenevää. Se into loppuu lyhyeen pyykkilautavatsankin kanssa, jos ei ihan oikeasti pysty itseään rakastamaan sellaisenaan. Nyt siis vatsa sisään, rinta rottingille ja leuka pystyyn. Se on kaunista naisessa se!

Itserakkauden täyteistä viikonloppua! Pus! <3

Ja vielä kerran, tsekkaa myös: Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!

Edellinen juttuni: Team Adidas vai Team Nike?

♥ SEURAA MINUA ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen