LEPOPÄIVIEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS

*Sisältää mainoslinkkejä

Vatsa kurnii, pää pyörii treenin parissa, huono omatunto kalvaa kypärässä ja kintut eivät millään tahdo pysyä paikallaan. Treenikärpänen kun on päässyt puraisemaan oikein aimohaukulla, niin yllättävän vaikeaksi voikin yhtäkkiä huomata tulleen sen kuuluisan jarrupolkimen painaminen.

Itsehän rakastan lepopäiviä koko pumppuni voimalla, ja lepopäiviähän mulla rapsahtaa kisakauden ulkopuolella yleensä 2-3 kipaletta viikkoon. Ai että kuinka tekee eetvarttia ihan vain olla ilman ainuttakaan hikipisaraa iholla ja kölliä ameebana sohvan pinnassa kiinni. Lepopäivät myös tuppaavat usein hujahtamaan kaikkien muiden mielenkiintoisten projektien parissa, kun mikään fyysinen aktiviteetti ei ole keskeyttämässä mielenkiintoista puurtamista. Duuniprojekteja, palapeliä, askartelua, Netflix-maratonia, lautapelejä, neulomista, kirjan lukemista. Krrankin näille on kunnolla aikaa!

Kyselin jo aiemmin keväällä pienellä erittäin epävirallisella gallupilla erään postauksen päätteeksi, että mikä lepopäivien viettämisessä tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Esille nousi erilaisia tekijöitä, ja näin viikonvaihteen kunniaksi otin käsittelyyn näitä kiperiä probleemia ja lonkan vetämisen todellisia haasteita. Tässä sitä sitten mennään!

No kun se nälkä vaivaa aina lepopäivinä…

Tähän on simppeli ratkaisu. Tättärää! Syö enemmän. Jos kärsit lepopäivinä nälästä, niin sehän on aivan selvä merkki siitä, että kehosi tarvitsee lisää energiaa. Harmittavan yleinen tapa on, että treenittöminä päivinä lautaselle lapattavan sapuskan määrä pidetään alhaisemmissa lukemissa, koska eihän silloin kuluteta. Et kuitenkaan ainoastaan tarvitse energiaa niinä päivinä, kun hiki hatussa tykität treeniahjossa menemään, vaan yhtälailla myös silloin, kun kehosi kuuluisi korjata näiden aiempien päivien tuhoja ja ladata kroppaa seuraaviin koitoksiin. Jos jätät lepopäivien ravinnonsaannin hujan hajan ja riittävyydeltään vähän sinne päin, niin kyllä se näkyy kehityksessä, palautumisessa, jaksamisessa sekä myös siellä kurnivassa massussa ja mieliteoissa.

Jos kuitenkin syöt lepopäivinä samoja määriä kuin treenipäivinä, niin asiaa ratkeaa näppärästi sillä, että otat rohkeana rokan syöjänä isompia annoksia kehiin joka päivälle, eli hiilaria nassuun ja sassiin. Sillä se nälkä lähtee, ja kroppa sekä mieli kajauttavat yhteen ääneen kaikuvaa kiitosvirttä. Helpottaa myös kummasti niiden lepopäivien pitämistä, kun ei tarvitse nälässä kärvistellä.

No kun lepäämisestä tulee huono omatunto

Jaa miksi? Siksi, että annat kehollesi sitä mitä se tarvitsee? Siksi, että annat sinua loistavasti palvelleelle kropallesi aikaa hengähtää, korjata treenien tekemiä tuhoja, vahvistaa sitä entisestään ja ladata itseään seuraaviin koitoksiin? Siksi, että pidät treenikokonaisuutesi oikeasti fiksuna? Jep. Sitä vähän minäkin.

Lepo ei ole laiskoille, vaan lepo on fiksuille. Se, että osaat välillä oikaista jalkaa sohvan kanssa samaan tasoon, ja tasapainottaa elämääsi antaen aikaa myös muille tärkeille ja sinua kiinnostaville asioille ei ole huonon omatunnon arvoista. Ei kaiken elämässä kuulu olla kovaa työtä ja tuloksia kohti tykittämistä, vaan siihen saa ja pitääkin ihan oikeasti kuulua myös nautintoa, hauskanpitoa ja toisinaan ihan vain oleskelua tekemättä yhtään mitään järkevää. Ei ihmisolento ole mikään loputon kone, vaan välillä tekee hyvää laittaa sekä aivot että lenkkitossut narikkaan ja sluibailla menemään.

No kun se lepo ei kehitä.

Totta! Se ei kehitä, jos on unohtanut kokonaan treenata. Veikkaan kuitenkin, että lepopäivien ongelmista kärsivillä kyse ei ole tästä. On tavallaan hassua, että nykyään tavallisen tavoitteellisen treenajan treenimäärät tuntuvat joissain tapauksissa olevan hurjempia kuin kovimpien kilpaurheilijoiden. Se onko siinä sitten järkeä, on jokaisen pohdittavissa.

Treenaamisessa ja kehittymisessä enemmän ei ole enemmän vaan usein jopa päinvastoin. Skippaamalla lepopäivät saat kyllä samalla sanoa heipat oikeasti koville treenitehoille ja optimaaliselle kehittymiselle. Treenissä laatu on huomattavasti olennaisempi tekijä kuin se määrä, ja uskaltaisin väittää, että suurimmalla osalla kuudesti viikossa tuo määrä treeniä ei millään pysty olemaan oikeasti laadukasta. Jos treenikertojen vähentäminen överimääristä ahdistaa, niin suosittelen siirtämään ajatusmallin enemmänkin treenimäärän järkevöittämisen puolelle. Kannattaa ainakin koettaa, ja sillähän se selviää, kummalla tavalla oikeasti homma toimi paremmin. ;)

Treeni auttaa pitämään pään kuosissa

Treenaaminen tekee henkiselle hyvinvoinnille ihan tutkitusti gutaa, ja päästää endorfiinit valloilleen. Treenaaminen ei voi kuitenkaan olla se ainut tapa varjella omaa henkistä tasapainoa. Näissä tapauksissa tasapainotellaan aika ohuen siiman päällä, ja jos tuo naru katkeaa, etkä pääsekään hetkeen treenaamaan syystä tai toisesta, niin silloin ongelmista vasta tuleekin totta, ja vintti leviää kuin Jokisen eväät. On siis hyvä opetella olemaan myös itsensä ja ajatuksiensa kanssa myös ilman henkisiä laastareita, ja olemaan ilman fyysistä rehkimistä edes parina päivänä viikossa. Ei sitä lepopäivinä tarvitse kuitenkaan sormia pyöritellä keittiön pöydän ääressä. Lue, kävele luonnossa, sauno, siivoa tai puuhastele ystävien sekä perheen kanssa. Mielikuvitus ja omat kiinnostuksen kohteet ovat vain rajana!

Adidas-treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Aim’n-trikoot: TÄÄLTÄ*

Muistathan siis pitää niitä lepopäiviä matkassa mukana, vaikka se haastavalta välillä tuntuisikin. Lepääminen ja tasapainottaminen on arvokas taito elämässä muutenkin, ja tämän taidon voi todellakin oppia jopa vanhakin koira tai kovakin saliluuta. Jokaisen treenihirmun olisi myös syytä muistaa, että kovimpia tuloksia eivät todellakaan tee ne, ketkä treenaavat eniten, vaan ne, ketkä treenaavat fiksuiten. Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu. Ne syö välillä puolukoita. ;)

Virkeää ja levollista viikon vaihdetta!

Kurkkaa myös aiheeseen liittyen:
Ahdistavatko flunssa, lepopäivät tai pakkolepo? & Saako lepopäivistä nauttia?
Kuuluuko lepopäivinä tai flunssassa syödä vähemmän?

Edellinen juttuni: Tankkauspäivän vlog – Mitäs tuli popsittua?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

NÄIN TEET ITSESTÄSI TÄYDEN PELLEN

*Sisältää mainoslinkkejä

Miten uskallat puhua ison ihmisjoukon edessä? Eikö sua pelota epäonnistuminen paineiden alla kilpailuissa? Noh, ainahan se vähän jännittää, mutta suoraan sanottuna mähän teen pellen itsestäni joka ikinen päivä ja moneen otteeseen. Feilaaminen ja nolot tilanteet ovat itselleni ihan arkipäivää, joten näitä en erityisemmin siksi pelkää.

Minäkin olen ihminen, joka tekee virheitä. Olen ihminen, joka erehtyy. Olen ihminen, joka sekoaa sanoissaan ison yleisön edessä. Olen ihminen, joka kompastuu kilpailutilanteessa ja vetää perslaskun täyden katsomon ja tuomariston edessä. Jep, haha, tervetuloa hei mun elämään! :D

Olen ihminen, joka osaa nauraa itselleen. Tietty hieman kovemmissa kirpaisuissa voi kestää aina hetki, ennen kuin tästä saa huumoria räävittyä irti, mutta ennen pitkää olen jo heittämässä kevyttä herjaa aiheesta. Jokaisesta (julkisestakin) feilauksesta on kuitenkin aina selvitty, ja tärkein asia, minkä olen oppinut on se, että joko sitä onnistuu tai sitten siitä oppii, ja ennen kaikkea parhaimmassa tapauksessa takataskuun jää huvittavia tarinoita, joille voi sitten nauraa vielä pitkänkin ajan päästä.

Kyky nauraa itselleen on mielestäni äärimmäisen arvokas ja kätevä taito. Sitä en todellakaan ole aina osannut. Olen saanut kuitenkin huomata, että tämän taidon voi todellakin oppia, ja seura tekee kaltaisekseen. Helpottaa myös kummasti haastavien ja pelottavien asioiden pariin hyppäämistä, kun on opetellut hyvässä hengessä sen, että osaa asettaa itsensä naurunalaiseksi. Kilpaurheilu ja sen sisällä vallitseva mentaliteetti on tehnyt tälle asialle omakohtaisesti eetvarttia, ja on tullut opittua, että on ihan okei feilata. Silloin muut saavat makeat naurut, ja niin saat myös samalla sinäkin. Win-win-tilannetta parhaimmillaan!

Ei siis heti kannata vetää viinirypälettä nenään, jos joku nauraa kustannuksellasi, heilauttaa herjaa typeristä luonteenpiirteistäsi tai heittää pientä läpän poikasta mokailuistasi. Tässä on tilaisuutesi. Kiitä ja kummarra, ja jos uskallat, niin heitä hieman vettä myllyyn lisää. Välillä tämä voi olla oikeasti todella terapeuttista ja kehittävää, vaikka alkuun se voi tuntua toki todella kiusalliselta ja jopa ketuttaa takaraivossa. Been there, done that! Tätä mukavuusalueelta poistumista kun muutaman kerran toteuttaa, niin johan se lähtee siitä sujumaan. Vähän sama juttu, kuten pyörällä pikkunatiaisena on tullut kaasuttelemaan. Alkuun niin julmetun vaikeaa ja tahtoo vain kiukuttaa, mutta kun asian oikein oivaltaa, niin sinne se selkärankaan jää, ja alkukankeus unohtuu.

Kietaisuhuppari: TÄÄLTÄ* // Valkoiset superstrech-farkut: TÄÄLTÄ*

Maailmassa on ihan riittävästi vakavia ja rankkoja asioita, eivätkä ne suu mutrulla siitä mihinkään parane. Itseironia ja naurukaan ei niitä paranna, mutta helpottaa kummasti asioihin suhtautumista. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, eikä siten edes omaa itseään ja vikojaan.

Fakta on se, että tulet mokaamaan asioita aina. Fakta on myös se, että tulet joutumaan noloihin tilanteisiin koko loppuelämäsi ajan. Sekin pitää paikkaansa, että noloja tilanteita pahentaa oikeasti se, että yrität peittää tai piilottaa häpeillyksesi. Toki jokaisella on omanlainen persoonansa, ja kaikille ei sovi kaikki. Tunteitaan voi kuitenkin oppia käsittelemään astumalla epämukavuusaluelle ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. ;)

Itseironista viikonloppua! Boom!

Kurkkaa myös: Kun ilo ja positiivisuus menevät sekaisin

Edellinen juttuni: Etkö palaudu treenistä? Missä vika?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen