TORONTOSTA MORO – 3 YÖTÄ KISAAN!

*Sisältää mainoslinkkejä

Kanadaan asti selvitty ja elossa potkitaan! Itse matka sujui oikein rattoisasti ilman suurempia kommervenkkejä eikä hanuri edes pahasti puutunut lentokoneen penkissä. Kämpillekin päädyttiin suoraa tietä ilman mutkia, mutta kyllähän siinä pieni hämmennys iski paikan päälle saapuessamme, ja vähän sai naurua siinä pidätellä, heh.

AirBnB’n kautta vuokratut kämpät ovat meille jo melkoisen tuttua kauraa, ja ollaankin useampaan otteeseen vuokrailtu sieltä kämppiä kokonaan omaksi valtakunnaksemme ja tukikohdaksemme useillakin reissuilla. Noh, jossain vaiheessa oli ilmeisesti unohtunut ruksia se kuuluisa ”vuokraa koko asunto”, ja majaillaan nyt nämä yhdeksän päivää sitten kolmen kanadalaiskiinalaisen ja Kroisantti-nimisen kissan luona Torontossa. :D Ei vaan, ihan huippua porukkaa (vaikkeivät kaksi vanhusta puhukaan kovinkaan vahvaa enklantia) ja vielä niin vieraanvaraisia, että ei kyllä haittaa yhtään, vaikka vieläkin repeilen koko setille. Perussettiä. Jääpähän huippumuistot tästäkin. :D

Jetlägi nujerrettiin niskaotteella nuin vaan näppärästi, ja paikalliseen aikavyöhykkeeseen oli yllättävän helppo tällä kertaa koneistonsa sopeuttaa. Ensimmäinen kokonainen päivä pyhitettiin paikalliseen meininkiin tutustumalla, ja paineltiin heti alkajaisiksi lempparipuuhiimme Walmartiin elintarviketurismia silmät kiiluen harrastamaan. En ihan oikeasti tiedä, onko se ollenkaan normaalia, että me molemmat riipaisemme aivan jäätävät kiksit siitä, että päästään koluamaan mehuissamme paikallisen Prisman loputtomia hyllyjä tutkiskellen ja nuuhkien läpi kaikki mahdolliset elintarvikkeet ja hyllyjen tarjonnat.

Harrastuksensa kullakin, ja nyt tuon yllä olevan virkkeen tähän kirjoitettuani tähän en voi muuta todeta, kuin että ehkä meillä on muutamat aivosolut hieman vinossa tai langat ristiin kytkettyinä. Toki ihan perinteistä turistien ajanvietettä ollaan myös päästy puuhastelemaan, ja Toronton varsinainen Downtown silmiä hivelevien pilvenpiirtäjien keskellä on käyty katsastamassa. Victoria’s Secret ja NYX Cosmetics Store on myös valloitettu Jumpan ihmetellessä vieressä sitä täpinää meikäläisen hyppysissä. Kohtuu tiiviit ja hillityt ostokset tuli tehtyä, koska reissuahan on vielä vajaa seitsemän viikkoa jäljellä. Laukkuja ei parane tursottaa heti kättelyssä aivan täyteen, että menisivät vielä tulevilla lennoilla ilman lisämaksuja maaliin asti, ja lukot eivät ratkeilisi liitoksistaan.

Bongaa kuvasta Piude ;)

Ja mitä itse kisahommiin tulee, niin kunto näyttää päivä päivältä yhä rapsakammalta, ja tänään päästiin aloittamaan kisatankkaustouhut heti aamusta banaanikaurapannaria ruokatorvesta alas upottamalla. Silkkaa parhautta. Ylihuomenna perjantaina on häämöttää kisakokous ja lauantaina sitten skabaillaan niin että rysähtää. Fysiikkakierroksen pitäisi pärähtää käyntiin täällä heti aamusta ja vaparikierrosta odotellaan varpaat syyhyten sitten ainakin iltakuuteen asti, joten päivä on pitkä, mutta varmasti sitäkin antoisampi. Kisalistatkin koutsi oli bongannut heti maanantaina, ja 16 kilpailijan listalta olen eksoottisesti ainut likka Pohjois-Amerikan ulkopuolelta, hah! Tämä taistelurotta kuitenkin tuntuu olevan iskussa, ja tsekkaillaan sitten mitä lauantaina näillä spekseillä irtoaa!

Fiilis vintillä on aika rennon rauhallinen, ja Suomesta käsin kyllä jännitti likkaa selkeästi enemmän. Tähän jännäriin oli kyllä varmasti sekoittunut koko reissuunlähtörumban aiheuttamat hämmennykset, sillä en ole koskaan reissannut putkeen näin pitkään ja näin monessa eri kohteessa, ja kun Jumpan kanssa ollaan vielä kahdestaan omia matkanjohtajiamme. Asiat kotipuolessakin piti hoitaa siihen malliin pulkkaan, että seitsemän ja puoli viikkoa saa edes jossain määrin touhuta ”rauhassa” urheiluhommat ykkösenä (nimimerkillä väsäsin juuri kirjanpitoa aamutuimaan Torontosta, hah).

Marmoritoppi: TÄÄLTÄ* // Marmorishortsit: TÄÄLTÄ* (Molemmat ALESSA! Tsekkaa koko sporttiale TÄÄLTÄ*)

Täällä on keskiviikkoa vielä paljon jäljellä, ja seuraavaksi kutsuu sali, jossa missiona saada pihvi pumppiin! Tämän jälkeen lähdetään pyörähtämään vielä Uberilla downtownin puolella, ja juhlistamassa tänään sopivasti virallisesti valmistunutta Jumppaa aka diplomi-insinööri Leivoa! Jeij! Syksyllä minä sitten tulen perästä. ;)

Huikean aurinkoista Helatorstain aattoiltaa sinne koto-Suomeen! Pus!

Tsekkaa myös: Kuvamuisteloita 2015 kisaprepiltä

Edellinen juttuni: Treenitekniikat, joilla lisäbuustia kehitykselle

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

ONNENSA ETEEN TULEE TEHDÄ TÖITÄ

*Sisältää mainoslinkkejä

13 päivää eli alle kaksi viikkoa, että sanon seitsemäksi viikoksi Suomelle soronoo, ja karkaan maailmalle kisahommiin. Nyt viime päivinä lähtö on alkanut realisoitumaan tälle likalle ihan todenteolla. Viimeiset järjestelyt alkavat olemaan loppusuoralla, Trumppikin ilmeisesti päästää meidät sisään ja kaupasta on jo alettu rääpimään olennaisia hankintoja reissuun. Kisaposeerauksia iskiessä peilistä katsoo jo melkein valmiin oloinen likka, ja vaparissakin lähinnä siistitään enää viimeisiä yksityiskohtia. Toronto, Miami, Chicago ja Vancouver kuiskailee jo meitsin nimeä. ;)

Kiperää haastetta on kyllä vielä edessä. Laukkujen pakkaamisessa on melkein heitettävä teekkarilakki päähän, ja pohdittava todellisia insinööriratkaisuita. 20 kiloa tavaraa pamahtaa aika nopeasti täyteen, kun mukaan lähtee kamppeet ja romppeet neljään eri pro-kisaan, neljän viikon ”rantalomaan” ja kolmeen kaupunkikohteeseen sekä hyvä läjä treenikamineita. Kapsäkkiin kun pamahtaa vielä kokoontaitettavat, metalliset ja painavat käsilläseisontapuut, niin saa kyllä lentokentän check-inissä jännäröidä sormet ja varpaat ristissä että meneekö läpi. Hups. Jos siis palkintosijoilta jään ulos, niin näen siinä jotain erittäin positiivista. Eipähän tarvitse miettiä, mihin laukkuun ne kipot, kilvet tai miekat (näitä oikeasti jaetaan joissain kisoissa, hah) saisi mahdutettua. :D

Olen kuitenkin ihan superonnellinen siitä, että alle kahden viikon päästä pääsen länttämään riutuneen hanurini lentokoneen penkkiin maailman huikeimman matkaseuralaisen kanssa (Herra Leivo(s)), ja ollaan päästy jo täällä Tampereen residenssissä jo pieneen reissukuumeen makuun. Meille kyllä tulee ihan jäätävän mahtava reissu, ja päästään näkemään Pohjois-Amerikkaa vähän eri puolilta ja eri kanteilta. Eniten ollaan fiilistelty tässä meidän neljän viikon stoppia Miamissa, jossa meidän vuokrakämpän takapihana toimii itse Miami Beach. Voisi sanoa, että höllii. Kyllähän sielläkin yhden skabat käydään riipaisemassa, mutta aion kyllä ottaa kaiken irti ihan perinteisestä hiekkarannasta, vaikka läppäri tuskin pysyy kiinni kovinkaan monena päivänä ja treenillä ravataan. Ei siis ihan lomailuksi mene, mutta kaikkea sopivassa suhteessa.

Olen kyllä painanut tarakka ruvella hommia ja pistänyt elämäni positiivisella tavalla mullin mallin ja ympäri ihan vain siksi, että pääsisin toteuttamaan itseäni ja omia unelmiani. Vielä vuosi sitten vietin pitkiä hetkiä pohtien, että onkohan tässä nyt oikeasti järkeä. Nyt tänä päivänä toteutukseni hedelmistä nauttiessani täytyy todeta, että se oli ainut ratkaisu, jossa tällöin olisi ollutkaan järkeä. Onneksi uskalsin, vaikka muutos jännitti niin pirusti. Jos en olisi tätä ”riskiä” ottanut, niin tämä tuleva kisaturnee olisi ollut aika mahdoton nakki suorittaa, ja niin olisi ollut monet muutkin tulevaisuuden haaveet. Joskus pitää vain uskaltaa, ja järjettömän tuntuisessa voi ollakin joskus aika paljon järkeä.

Ja eipä tämä elämäni mitään pelkkää treeniä ja sohvalla palautumista ole, mutta en oikeastaan haluaisikaan sen olevan. Rakastan kehittää itseäni monilla eri osa-alueilla ja pitää ovia avoinna ja ässiä hihassa tässä alati muuttuvassa maailmassa. Tällä hetkellä tuo kilpaurheilu määrittää hyvin paljon elämääni, mutta en halua, että se on ainut asia elämässäni. Urheilun osalta on kuitenkin parhain aika takoa juuri nyt, ja otan siitä kyllä kaiken irti.

Paljon olen saavuttanut jo urheilu-urani aikana tässä ja aiemmassa lajissani, ja paljon on jäänyt saavuttamatta. Uskon, että vielä tulen jotain saavuttamaan, mutta varmasti osa jää myös ulottumattomiin, ja olen aivan sinut asian kanssa. Nautin kuitenkin tästä kokonaisuutena, eikä homman itseisarvo perustu pelkkiin pysteihin ja mitaleihin. Kilpaurheilu on kehittänyt itseäni niin monella eri elämän osa-alueella, joten tähän panostettuja resursseja en koe missään määrin hukkaan heitetyksi. Joskus urheilu-uran jälkeen tiedän, että käteen on jäänyt valtavan paljon muutakin kuin hyllyllinen pokaaleita, ja siitä olen aivan hemmetin ylpeä.

Adidas-treenitrikoot: TÄÄLTÄ* // Adidas-urkkatoppi: TÄÄLTÄ*

Olen viime aikoina painellut menemään kaduilla välillä sellaisena Hangon keksinä eteenpäin. Ihan vain siksi, koska olo on ollut niin hemmetin onnellinen. Asiat luistavat, mulla mahtavia ihmisiä mun ympärilläni, koen pystyväni toteuttamaan itseäni elämässäni juuri kuten haluan ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Perusteet elämässä tuntuvat olevan riittävän vakaalla ja turvallisella pohjalla, ja se on aina itselleni se tärkein juttu. Mulla on muutenkin erinomaiset vibat koko tulevasta kesästä ja oikeastaan koko loppuvuodesta. Huikeaa pöhinää riittää, mutta kuten mottoni kuuluu, niin onnensa eteen tulee tehdä töitä. <3

Huikeaa tiistaita!

Tsekkaa myös: Kukaan ei varoittanut minua aikuisuudesta

Edellinen juttuni: Mikä olisi paras tapa treenata?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen