OLYMPIA TOP 10!

Jauu! Kauden viimeinen kisasetti on nyt vihdoin paketissa, ja plakkarissa yhdeksäs sija tämän likan ihka ensimmäisessä Olympiassa. Voin näin alkajaisiksi todeta, että olen aivan todella tyytyväinen, onnellinen, kiitollinen (heitä tähän väliin kasa muitakin tunnesanoja, hah) ja myös päällimmäisenä äärimmäisen helpottunut. Aikamoinen kausi on nyt purkissa, ja onhan tässä painettukin menemään!

Kilpaurheilussa ei toki kuitenkaan ole mitään väliä paljonko duunia olet painanut, mitä tuloksia olet treenissä tehnyt tai mitä elämässäsi muuta on tapahtunut. Siellä ratkaisee se, mitä kisapäivänä pystyt näyttämään. Ison O:n lavalle vein ensikertalaisena tänä viikonloppuna niin hyvän kokonaispaketin, kuin tällä hetkellä sain kasaan, ja perskules top kymppi oli meinaan juurikin se, jota lähdin tuolta alunperin Toronton skaban jälkeisissä kisahuumissa hamuamaan. Top kutoseen tiesin jo valmiiksi, ettei sinne asiaa ole tällä fysiikalla ja kisakokemuksella, mutta ei se menoa hillinnyt, ja paukut ladattiin tiukemmin vahvuuteni eli vapaaohjelman puolelle, ja se taktiikka kyllä tosiaan kannatti.

Yhdeksäs sija. Voiko siihen muka olla oikeasti tyytyväinen? Luulen, että ne ketkä näitä lajeja vähänkään paremmin tuntevat, niin ymmärtävät, että todellakin voi. Toki tässäkin varmasti voi tulla vastaan eri mielipiteitä, mutta oman mieleni itsevaltiaana suoraan sanottuna itseäni ei kinostele kenenkään muun mielipiteet kuin omani, hah! Minähän tätä elämääni elän, ja lajia toteutan, eikä kukaan muu. Olympiassa kuitenkin kaikki ovat jonkun ammattilaiskilpailun voittajia, ja suurinosa vanhoja konkareita. Viime vuonna Arnold Internationalissa heitin hei kehiin jumbosijan, joten tämä oli itselleni oikein mieluisa heijaus ylöspäin! ;)

Omiin olosuhteisiin nähden tämä oli kyllä tältä erää itseltäni ihan huippusijoitus, sillä Olympian kärkeen ei kivuta fitnessissä kertaheitolla. Vaikka kuntoni olisi ollut yhtä virkeä ja freesi kuin keväällä, niin ei se paljoa ylemmäs olisi tuloksia tsekkaillessa minua vienyt. Ja hei, viisinkertainen hallitseva Ms. Fitness Olympia Oksana Grishina aloitti aikoinaan kyntämällä Olympiassa viimeisiä sijoja, ja sieltä on sitten painettu duunia ja noustu, mutta onhan ikää hänelläkin lähemmäs 40 vuotta. Ei ole lasten lajeja nämä, ja itsehän olen ihan vauveli täällä tätien joukossa. Se on asia erikseen, meinaanko itse kyntää lavoja vielä 13 vuoden päästä, mutta se jääköön nähtäväksi, hah!

Tästä viikonlopusta ja päässä surraavista ajatuksista olisi rekkalastillinen tavaraa kerrottavana, mutta taidan jättää tämän tällä kertaa nyt tähän. Kameran muistikortille tallentui kuitenkin päivästä muikea kasa matskua paristakin eri tunnetilasta (hah), ja Vlogia pukkaa pihalle viimeistään ensi viikon aikana! Tätä odotellessa tsekkaa ihmeessä alkuviikosta julkaisemani Vegasin Vlogi TÄÄLTÄ sekä myös loppukevään Toronton kisasetin Vlogi TÄÄLTÄ. Nyt me lähdetään Jumpan aka massiivisen huoltajan kanssa ottamaan täällä päässä vikasta kokonaisesta Vegasin vuorokaudesta kaikki irti! Onnellinen Piude kiittää ja kuittaa! Jauuu!

Mahtavaa viikonloppua sinne koto-Suomeen, ja kiitos kaikista ihanista viesteistä sinne ruudun toiselle puolelle. Pus!

Tsekkaa myös: Q&A – Toronto Pro, Olympia ja kisaaminen yleensä

Edellinen juttuni: Olympia 2017 – Nyt skabataan!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

OLYMPIA 2017 – NYT SKABATAAN!

Sehän olisi katsokaas sellainen juttu, että allekirjoittaneella paukahtaisi ihan juuri kauden viimeinen ja ehkä elämäni huikein kisasetti. Hemmetti vie kun tuosta Olympiasta on haaveiltu taannoin ihan parikin kertaa, ja nyt tämä likka on sinne lavalle astumassa. Totta puhuen, tämän asian todellisuuden tajusin ehkä vasta vähän viime tipassa, ja tässä sopiikin miettiä, että mitä tässä loppukesästä oikein on tapahtunut? Ei meinaan mitään käryä, vaikka kuulemma paljon olen saanut aikaiseksi, hah!

No se Mr. Olympia. Big O. Se kaikista isoin ja kovin. Itselleni tämän kilpailun merkitys ei iskostu sijoituksiin, koska ihan realistisesti katsottuna niitä tuskin täältä rempaistaan. Tämä kilpailu on ennemminkin itselleni ikään kuin palkinto siitä duunista ja päättäväisestä sekä pitkäjänteisestä painamisesta, mitä on vuosien varrella paukuteltu menemään jo nuoresta ja periksi antamattomasta urheilijan alusta lähtien. Vaikka en pienempänä likkana vielä tänne tiennytkään vielä tähtääväni, niin koen, että tätä kisaa kohti on kuljettu tuo koko tämän urheilijan pitkä tie. Nyt minä sitten olen täällä. Huh.

Tällä hetkellä ei edes jännitä (hoidin sen osuuden jo alta pois kuluneen viikon sisään, hah!), ja olo on jokseenkin chilli huolimatta siitä, että vapaaohjelmien esittäminen tehtiin alustavasti melkoisen haastavaksi sarjassamme, mutta tämä ehkä järjestynee parempaan uskoon. Toivottavasti.

Vaikka kyseessä on kehonrakennuksen ja fitnessin ammattilaismaailman arvostetuin ja kovin kilpailu tällä planeetalla, niin erittäin epämediaseksikkäästi ilmaistuna on pakko sanoa, etten odota kisalta juuri mitään, hah! Hassua, että kisa, josta olen eniten haaveillut, ei rehellisesti sanottuna varsinaisesti tunnu säväyttävän tällä hetkellä kovinkaan suuresti. Kuulostaa penseältä, mutta sitä se ei totisesti ole! Tämä on itselleni ehkä paras tila, mitä voin kisapäivän alla toivoa, koska näin pystyn ihan oikeasti nyhtämään siitä kaiken irti ja keskittymään olennaiseen. Tuntuu kuin olisin menossa tavallaan esiintymään, ja tämähän toimii itselläni erittäin hyvin.

Ajatukseen Olympiassa kisaamisesta ehti jo tottua ja turtua Toronto Pron voiton jälkeen aika nopeasti, ja nyt tämä ikäänkuin tuntuu yhdeltä kisalta muiden joukossa. Tässä kisassa ei ole itselleni mitään hävittävää, eikä tästä kilpailusta enää karsita kisaajia kovempiin kilpailuihin, sillä tämä on juuri se kova kilpailu. Tänne minä sekä lisäkseni 12 muuta sarjassani kilpailevaa järjettömän kovaa naista ovat jo tiensä runnoneet kuluneen vuoden karkeloista. Tämän vuoksi olo on aika rento, sillä tämä ei määritä urheilu-urani tulevaisuutta tai tulevia kilpailuita millään tavalla meni sitten hyvin tai jotain sinne päin. Keimailen siis täällä keltanokkana, ja sehän passaa mulle! Paukut itselläni on selkeästi tähdätty vaparin puolelle, ja odotan kyllä huomisen illan finaaleja ja ison O:n finaalilavoja. Mahtista!

Nyt minä painun täällä rapakon takana paikallisella aikavyöhykkeellä unille torstai-illan merkeissä, ja näen unia huomisesta huikeasta ison maailman kisaelämyksestä sekä tämän jälkeisestä myöhäisen illan megamätöistä, jossa ajattelin kikatella sokerihumalassa pronssinen vatsakumpu pullollaan hampparia, irttareita ja jäätelöä Jumpan syöttäen mulle lusikalla lisää niin kauan kuin mahalaukku vain pingottaa tippaakaan periksi. Hei. Ei voi siis olla huono päivä tulossa. Hah!

Ja psst! Kuten edellisessä postauksessa jo vinkkasinkin, niin perjantai-illan finaali pyörii suorana livestreamina lauantai-aamuna 5:00 alkaen Suomen aikaa. Aamuvirkuimmat veijarit voivat bongata kurkkia siis menoa suorana TÄÄLTÄ.

Huikeaa loppuviikkoa täältä jännän ääreltä!

Tsekkaa myös: Huvittavia faktoja Toronton kisasta

Edellinen juttuni: Oon kuulemma Vegasissa – Vlog!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen