RAJUIMMAT KUNTOKUVANI TÄLTÄ VUODELTA

*Sisältää mainoslinkkejä

Kun sitä vuotta 2017 on jäljellä enää alle kaksi viikkoa, niin voitaisiin vähän sohaista haarukkaa pieneen kurkistukseen tästä vuodesta. Lauantain postauksessani avasin tämän vuoden kisakaudesta palautumista ja miten sen olen toteuttanut, mutta tänään hypätään vielä askel taaksepäin siihen kireimpään aikaan. Tänä vuonna saavutin parhaimman kisakuntoni ikinä, ja tätä myöten myös tulokset puhuivat myös muutenkin puolestaan.

Korostettakoon tässä vaiheessa vielä, ettei kenenkään (paitsi fitness-lajiessa tosissaan kisaavien) kannata ottaa näistä fysiikoista tavoitetta itselleen. Kyseessä on ammattilaislavoille viritetty huippukunto, joka on vaatinut äärimmäistä menoa ja epäterveisiin kehonrasvoihin vetämistä. Tästä vielä lopuksi hieman lisää, mutta nyt sukelletaan niiden kuvakätköjen pariin!

3 WEEKS OUT

Aloitetaan kuvilla kolmisen viikkoa ennen Toronto Pro:ta, vuoden ekaa etappiani. Kiristelyä takana 13 viikkoa. Näitä kuvia näppäillessä ja etenkin niitä kameran ruudulta ensi kertaa vilkaistessani tajusin, että piru vie, tästä paketista tulee ihan hemmetin kova. Todellakin kannatti vetää kunnon kehityskausi alle, ennen kuorimisen aloittamista.

1 WEEK OUT

Ennen skabaa fysiikkaa tuli tallennettua kuviin yllättävän vähän. Tässä kuitenkin astetta rapsakampi versio juuri ennen Kanadaan lähtöä viimeisiltä treeneiltä Suomen kamaralta. Alkoi olla jo kuivakkaa likkaa, mutta paine silti passeli lihassa, vaikkei hiilareita ihan liikaa ollut likalla tarjolla enää tässä vaiheessa.

1-2 DAYS OUT

Alla olevissa kuvissa loikataankin sitten rapakon taakse Kanadan puolelle, ja kuvat otettu 1-2 päivää ennen Toronto Prota. Vitsit, että kisaviimeistelyt alkoivat purra lujaa, ja kunto vetäisi yhtäkkiä vieläkin kuivemmaksi. Etureidet olivat kireimmät, mitä mulla on koskaan ollut, eikä noiden kinttujen kisakireäksi saaminen ole aina ollut helpointa. Ja kunnossa eivät olleet pelkästään jalat, vaan koko ruho oli kyllä elämänsä kisaiskussa!

Marmoritoppi: TÄÄLTÄ* // Marmorishortsit: TÄÄLTÄ*

kuntokuva
Neonkeltainen treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Treenishortsit: TÄÄLTÄ*

TWO WEEKS AFTER

Näissä kuvissa päästiin jo sitten kisojen jälkeiseen aikaan Miami Beachin P.A.L-gymille, jossa hiilaria päästiin tykittämäään näivettyneeseen koneeseen. Jes! Kisaprepissä yksi paras vaihe mielestäni on sen päättyminen, kun pääsee taas isomman puurokulhon ääreen, ja treeni lähtee kulkemaan, ja paine lihassa on aina ihan hillitön. Lyhyt vaihe toki tuokin, ennen kuin kunto lähtee selkeämmin pehmenemään, mutta kaikista vaiheesta on hyvä ottaa tarjolla oleva ilo irti, hah! Ruokapäiväkirjaa näiltä ajoilta Miami Beachilta tarjolla täällä.

KÄNNYKÄN KÄTKÖISTÄ

Kännykän salaisista arkistoista löytyi vielä tällaiset, joista vasemman puolimmaisin on napattu kaksi päivää ennen Olympiaa nyt syyskuuussa, keskimmäinen Olympiaa edeltävänä aamuna ja viimeisin itseasiassa on viime keväältä pattiarallaa viitisen viikkoa ennen Toronto Pro:ta. Tämä vika on ehkä omalla tapaa yksi lemppareistani, sillä siinä kuntoa ei ole viety vielä aivan äärimmilleen, vaikka kireys alkaa jo paistaakin. Painetta löytyy lihasta ja yleisilme on niin sanostusti ”muhkea”, vaikka todella rasvatonta menoa tuossakin toki on. :D

Näitä kuvia tuli katsottua kyllä itse aika ilolla, sillä kauden kokonaisantiin ei voi olla kuin äärimmäisen tyytyväinen. En kuitenkaan oikeasti valehtele todetessani, että en kaipaa tuota kireintä ja rapeinta kuntoa, sillä tiedän tosissani mitä se vaatii, eikä se pidemmän päälle ole aina mitään herkkua. Oman aikansa se on todella jees nimenomaan kilpaurheilijan näkövinkkelistä, mutta vastapainoksi se vaatii myös sitä hölläämistä ja rasvavarastojen normalisoimista.

Kuvien kaltaista kuntoa en henkilökohtaisesti ikinä lähtisi tavoittelemaan ilman siihen kuuluvaa kisatavoitetta, koska omaan makuuni siitä ei olisi minkään tason järkeä (lue ehdottomasti TÄMÄ). Mieluummin kannan matkassani vähän tanakampaa konttia ja pehmeämpiä kehon rasvoja, jossa elämässä riittää energiaa, kehitystä tahkotaan, rauta liikkuu ja elämässä on enemmän sitä joustovaraa sekä rentoutta. Ei se silti sitä katso, etteikö kovaa mentäisi ja tuloksia tehtäisi, mutta äärimmilleen kiskominen harvoin kannattaa. Kilpaurheilu voi olla sen arvoista, mutta muuten välttämättä todellakaan ei.

Muikeaa jouluviikon starttia joka kolkkaan!

Vilkaise myös:
Miksi kenenkään ei pitäisi tavoitella kireää kuntoa?
& Kuvamuisteloita kisaprepiltä 2015

Edellinen juttuni:
Joululahjavinkkejä ilmaisesta ylöspäin!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

KISOISTA PALAUTUMINEN – RUOKAILUNI & TREENINI

*Sisältää mainoslinkkejä

dieetti palautuminen

Olympiasta on kulunut noin reilun kolmen kuukauden päivät, mutta totta puhuen tuntuu, kuin siitä olisi pyörähtänyt jo ikuisuus jos toinenkin. Nuo kyseiset ison maailman kinkerithän olivat omalta osaltani kaikista hurjimmat, mihin olen ikinä hypännyt skabailemaan, ja toisaalta eihän sinne noin vaan loikattukaan mukaan. Sinne on kuljettu aika pitkä tie siitä raakileesta, jonka valmentaja ennusti, ettei ehkä koskaan tule pääsemään edes amatööripuolella kansainvälisille lavoille, heh. Muutenkin kuulemma lähtötilanne oli aika heikoissa kantimissa, kun ylöspäin aukeava V-malli olikin aivan päinvastainen, ja hartiat olivat kuin pullon kaula. Tästä kuitenkin lisää joku toinen kerta.

Aloitin tämän vuoden kisaurakkaan valmistautumisen aivan helmikuun alussa, jolloin tavoitteena oli kiristää likka sopivan rapeaan kuosiin 16 viikon aikana kauden ekaan ammattilaiskisaan Toronto Pro Supershow-skabaan. Tämän jäljeen suunnitelmissa oli kuuden viikon aikana jatkaa turneeta myös Miami Prohon, Chicago Prohon ja takaisin Känädän puolelle Vancouver Prohon. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että nappasin voiton tuolta Torontosta heti kättelyssä, joka tiesi menolippua syyskuussa Vegasissa järjestettäviin ammattilaisliigan kovimpaan mahdolliseen, eli Olympiaan. Perskules. Kaksi unelmaa kerta heitolla toteutukseen. Ammattilaiskisan voitto ja tiketti Olympiaan.

dieetti palautuminen

Hetken aikaa kerkesin vähän rauhoitella koneistoa ja vinttiä välissä, mutta tämä palautuminen jäi aika tyngäksi. Pianhan sitä taas mentiin, ja kisakauden pituudeksi jysähtikin lopulta kaiken kaikkiaan huimat 32 viikkoa. Tämän vähissä rasvoissa paukuttelemisen päälle kun teet täyspäiväisesti yrittäjän hommia viisi(toista) rautaa tulessa ja rustaat näppis höyryten sekä diplomi-työsi että erikoistyösi kasaan valmistumista ajatellen, niin ei ole tylsää päässyt tänä vuonna tylsää syntymään. Stressilevelit sain onneksi pidettyä tilanteeseen suhteutettuna yllättävän inhimillisinä koko vuoden läpi, mutta totuuden nimissä sanottakoon, etten toista vastaavanlaista vuotta olisi putkeen pystynyt rykimään. Ainakaan ilman lähetettä Pitkäniemeen.

Kausi on ollut siis melkoisen pitkä ja loppupuolella aika rankkakin, mutta todellakin koko rutistuksen arvoinen, ja sisältänyt lukuisia huikeita hetkiä. Olen saanut purkitettua lähes unelmakauden kilpaurheilijana, joka ei aina ole urheilijalle ihan itsestään selvyys. Julmetun hyvistä tuloksista huolimatta aivan kaikesta ei aina ole suoraan luriteltuna ehtinyt oikeasti edes nauttimaankaan, ja kaikista onnistumisista huolimatta meno on pääosin ollut aika tasaista puurtamista. Sitähän se ”menestys” usein on. Näyttää ulospäin niin mahtavalle kimallukselle, mutta totuus taustalla on usein aika sitä peruskauraa ja sitä rehellistä duunia, josta ne ulkopuolisille näkyvät huippuhetket ovat vain pieni promillen palanen siitä kokonaisuudesta, joka siihen usein vaaditaan. Mutta ei se mitään, sillä rakastan sitä tasaista puurtamista ja arkea. Siitähän se elämä pääosin muodostuu, joten parempi osata ottaa siitä kaikki irti.

No miten se palautuminen on sitten kulkenut? Oikein passelisti, kiitos kysymästä! Treeni kulkee, energiatasot arjessa huikeat, kolotukset ovat rauhoittuneet, hormoonitoiminta pelittää ja rasvavarannotkin normalisoituneet. Hetken se kesti tuossa kaiken paukutuksen jälkeen päästä taas vauhtiin kiinni, mutta nyt on jo tovin tuntunut, että homma skulaa ja palautuminen on ollut oikein osuvaa!

dieetti palautuminen
1,3 litran treenisheikkeri: TÄÄLTÄ* (koodilla piia20 -20% ale koko verkkokaupasta)

Millä strategialla palautuminen kisoista toteutettiin? No ehkä rennoimmalla ikinä. Heti Vegasista kotikyökkiin päästessäni ilmoitin itsepintaisesti omalle nupilleni, että minähän en tänä vuonna enää nälkäisenä nukkumaan mene, ja syön, jos on nälkä. Ensimmäistä kertaa kisojen jälkeen pistin myös ruokavaa’an sivuun enkä suoraan sanottuna ole noudattanut mitään erityistä ruokavaliota tai träkkäillyt safkojani. No olenko levinnyt laittomasti? En. Olenko päätynyt ahmimaan hävyttömiä määriä shittiä? En. Homma siis skulaa, ja minä nautin maistuvasta sapuskasta pitäen nälän loitolla ja treenin nousujohteisena. Boom.

Syön 4-5 kertaa päivässä fiiliksen mukaan, ja pääosin toteutan safkani tässä postauksessa esittämälläni tyylillä. Salilla bodailen edelleen sinä tuttuna neljänä päivänä viikossa yhdistäen tässä melkein joka treeniin jonkinnäköistä lajivoimaa tai taitotreeniä, koska monipuolisuus on viehättävää. Salilla olen nyt painottanut kinttuja selkeimmin koko treenihistoriani aikana. Tai oikeastaan. Nyt annan niille ehkä vihdoin suhteessa saman verran huomiota kuin muille lihasryhmille, ja ai että onkin mehevä fiilis purkittaa kyykkykonetta liikkelle ja pistää töppöstä toisen eteen askelkyykkyjen merkeissä tanko niskassa. Meitsi tykkää. Kaikille lihasryhmille tulee siis annettua kasvuärsykettä kahdesti viikossa, ja tuntuu pelaavan paremmin kuin hyvin!

Tähän raskaan raudan rempomisen päälle olen painellut menemään kerran viikossa joko lenkkitossua pihalla sudittaen tai spinnitunnilla polkimia höyryttäen. Viikko sitten pitkästä aikaa kävin myös painamassa tämän soijasession sijaan aivan hävyttömän osuvan vähän vauhdikkaamman akrobatiasession, ja jumaleissön, että sydäntä lämmittää ja vintti kehtää vieläkin tuon volttituokion jäljiltä. Aijai. Joskus pieni tauko siis tekee erittäin hyvää, ja nyt taas tuntuu, että riittää ihan julmetusti paukkuja ja intoa painaa menemään akrobatiankin parissa. Jesss! Tänään taas uutta vastaavanlaista kehiin, ja jösses, että kuumottelee jo valmiiksi!

dieetti palautuminen
Printillinen treenisvetari: TÄÄLTÄ* // Saumattomat treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

Mitä tästä opimme? Ensinnäkin kova ja tavoitteellinenkin treenaaja voi välillä tarvita sitä joustoa ja väliaikasta breikkiä tutusta ja tavanomaisesta menosta. Tiukimman vedon jäljiltä pieni ylimenokausi voi tehdä kutaa omalle kupolille, eikä välttämättä tulokset tästä kyttyrää tykkää. Kun pää saa kaipaamaansa lepoa ja ruho pääsee poikkeamaan siitä perinteisestä jatkuvasta tykityksestä, niin homma voi alkaa maistua ihan todella kermaiselta ja lähteä liitelemään ihan uusissa sfääreissä. Muistetaan siis pitää homma tasapainossa kovista tavoitteista huolimatta, ja pitää siitä vintistäkin huolta. Joohan?

Toisekseen, sen ravintopuolen ei tarvitse aina olla niin vakavaa ja kiveenhakattua. Välillä kovissa tavoitteissa sitä tiukempaa menoa todellakin voidaan tarvita, mutta jos niitä yleisesti passeleita ravintoperiaatteita pitää ilman ruokavaakaa pääsääntöisesti yllä, niin hyvä siitä tulee vaikka kovaa mentäisiinkin. Kyse on kokonaisuudesta. Ei pienistä pilkun viilauksista. ;)

Järisyttävän osuvaa viikonloppua!

Vilkaise myös:
Kehitykseni kisakuvissa 2013-2016
& Mitä fitnesskisadieeteistä tulisi ottaa opiksi?
Edellinen juttuni:
Pyramidisarjat – Taattu polte pihviin!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen