NFE 2017 JA SEN SUURET VÄÄRYYDET

NFE oli ja meni, mutta vieläkin viikonloppu on tuoreena monien ihmissielujen mielissä. Osalla unelmat toteutuivat, ja toisilla taas haaveet sirpaloituvat täyteen tupatun katsomon edessä. Vääryyksiä tapahtui jälleen, eivätkä nallekarkit menneet tänäkään viikonloppuna tasan ja niille ketkä olisivat sen ansainneet. Minähän siis olin tänäkin viikonloppuna yksi niistä sokeista aaseista, jotka saleen kännipäissään raapustivat puolueellisia, epäoikeudenmukaisia sekä täysin ammattitaidottomasti luotuja tuomioita papereihin. ;)

Voin varmaan puhua jokaisen tuomaristossa viikonlopun aikana istuneen puolesta, että tuskin kukaan tuomari pystyy väittämään, että olisi ollut 100% lopullisten sijoitusten kanssa samaa mieltä. Suurimmalle osalle tuomareista (ellei jopa jokaiselle) osuu jokaisessa kilpailussa ihan oikeasti kohdalle moniakin tilanteita, jossa loppusijoitus oli joidenkin kilpailijoiden kohdalla edes hieman eri, mitä omaan viralliseen paperiin oli omalla kuulakärkikynällään rustannut. Meillähän on siksikin juuri tuomaristossa yleensä aina seitsemän henkilöä antamassa äänensä, ja näiden äänistä lasketaan se lopullinen sijoitus poislukien kilpailijan saama korkein ja huonoin sijoitus. Se siis siitä tuomaripelistä. Lisäksi kaksi toisistaan aivan eri tyyppistä kilpailijaa voivat olla molemmat erittäin kovia ja omata molemmat omalta osaltaan kovankin kansainvälisen potentiaalin, mutta vain yksi voi voittaa. Se on pelin henki.

Se, että joku on pärjännyt yhdessä tai useammassa kansainvälisessä kilpailussa vaikka kuinka hyvin, ei tarkoita, että sen pitäisi esimerkiksi Suomen kilpailussa automaattisesti voittaa. Kansainvälisissä kilpailuissa tulokset voivat myös heitellä todella suuresti, ja vaikka olisi kyseessä kuinka hyvä ja menestynyt kisaaja, niin ei sekään tiedä automaattista tulosta seuraavassakaan koetoksessa maailmalla. Ilmiö on nähty moneen otteeseen, eikä se tee kenestäkään yhtään sen parempaa tai huonompaa kilpailijaa. Tuomarit arvostelevat sen, mitä he sillä hetkellä näkevät. Ei sitä, mitä he muistavat aiemmista kisoista edelliseltä vuodelta tai vaikka edelliseltä päivältä. Ei sitä, kuka on tarjonnut sulle pitsan edellisenä iltana, haukkunut sinua aivottomaksi apinaksi kolme vuotta sitten tai on käynyt tuomarin osaelinkeinona suorittamassa poseerausvalmennuksessa.

Kokemasi vääryyden kohdalla ei kannata siis tehdä suoria johtopäätöksiä, ja se vain vie fokuksen pois siitä olennaisesta. Missä kilpailijalla on ollut puutetta ja heikkouksia? Miten näitä voisi parantaa? Mitä muilla ohikiilanneilla kilpailijoilla oli parempaa, ja millä aseilla voitaisiin ensi kerralla pyrkiä itse kuromaan tätä eroa kiinni? Tukipilarin roolissa toimiessa on myös hyvä miettiä, mikä auttaa pettymyksen kohdannutta kilpailijaa ihan oikeasti. Suuresta vääryydestä vouhkaaminen joka tuutissa, vai aito läsnäolo ja eteenpäin tsemppaaminen? Ainakin omasta näkökulmasta kilpaurheilijana toivoisin mieluummin tukipilareideni ja lähimmän kannustusjoukkoni antavan minulle tukea ja kannustusta jatkoa ajatellen, kuin aiheuttavan tarpeetonta älämölöä, joka harvoin kantaa mihinkään. Kantaa saa ja toisinaan jopa kannattaakin ottaa, mutta kaikelle on paikkansa, ja tämäkin kannattaa toteuttaa oikeita väyliä pitkin ja asiallisella tavalla.

Jos näissä fitness-lajeissa odottaa täysin selkeää, varmaa tai yksiselitteistä lopputulosta sijoitusten osalta, niin on valinnut väärän lajin. Tässä ei mitata paremmuutta absoluuttisilla mittareilla, kuten juostuilla sekunnin sadasosilla, hypätyillä senteillä tai pallon saattamisesta tiettyjen metallipylväiden väliin, ja lopputulokseen vaikuttavat aina lukuiset eri tiedostetut sekä tiedostamattomat tekijät. Osaan voi vaikuttaa ja osaan ei.

Välillä myös vaan käy suomeksi sanottuna ”paska tsägä”, ja olen kokenut sen itsekin pariin otteeseen. Se on vain kylmästi sanottuna lajin luonne, ja on kyettävä elämään sen kanssa, mikäli leikkiin on lähtenyt. Fokus jatkoon, ja uuden pelisuunnitelmat kehiin, jotta sen hetkisillä resursseilla saataisiin seuraavalla kerralla todennäköisempi tilanne pärjätä tai saavuttaa tavoiteltua menestystä urheilussa sitten vaikka parin mutkan kautta. Eilinen on tänään jo historiaa, joten nokka pystyyn, strategia kuntoon ja sitä toteuttamaan! On myös täysin luonnollista, että laji ja sen tapahtumat herättävät meissä monissa tunteita suuntaan ja toiseen. Sehän vain tarkoittaa sitä, että laji on meille äärimmäisen tärkeä ja rakas.

Vahvaa keskiviikkoa joka kolkkaan!

Tsekkaa myös: Olitko huono kisoissa?
Fitness Classic ja oikeusmurhat

Edellinen juttuni: Kodin piristystä sisustustauluilla

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

HUH MIKÄ NORDIC FITNESS EXPO!

Voi morjens, mikä viikonloppu takana! Aika finaalissa on tämä likka, sillä meno oli sen verran hurjaa. Rumba alkoi jo puolilta päivin perjantaina kun painettiin madamen kanssa vähän raskaamman luokan pakulla Mansesta Lahteen. Ei ihan meinannut kärry kiihtyä, mutta silti lopputuloksena oli välähtävä peltipoliisi sillä ainoalla kohdalla, kun kottero antoi meille edes jonkin tason kyytiä. Oli siinä muutenkin komiikkaa ja jänniä ohitustilanteita, kun Pajulahti huutaa paniikissa ratin takana meitsin kailottaessa apukuskin paikalla, että nyt se pedaali pohjaan ja vilkku vasuriin, että päästään edes tuon traktorin ohi. Selvittiin silti hengissä kohteeseen. Just ja just.

Allekirjoittanut oli ehkä eniten seis ja loppu jo heti kättelyssä perjantai-iltana kilpailijarekisteröinnin jälkeen, sillä kuumottavassa tuomariasussa Cumuluksen kokoustilassa silmät vilisten ja kupolissa humisten ottaen vastaan kisarekisteröintejä, yrittäen saada käsinkirjoitetuista kansainvälisistä nimistä selvää ja kirjaten liukuhihnalta oikeita ilmoittautumisnumeroita, pituuksia sekä painoja oikeisiin paikkoihin. Olin jo vetäissyt jakkupukuun siinä vuosisadan soijat ennen kuin varsinainen tapahtuma oli edes kerennyt käynnistyä, heh.

Varsinaisena messuviikonloppuna suhasin vähän ja joka puolella. Paljon tuli tuomaroitua eri kisoja ja eri lavoilla, sähkötin FASTin pisteellä, esiinnyin vapaaohjelmani kanssa päälavalla ja ehdin jopa sunnuntaina ihan loppupäivästä ihan hetkeksi jopa katsomoonkin. Ei siis jäänyt ihan yhteen kertaan, kun kirjaimellisesti juoksin messualueen läpi joko koroissa tai tennareissa kassi kourassa kelloa vilkuillen, mutta mikäpäs siinä, kun menoa riitti! Vaikka sunnuntai-iltana olinkin aika seis, niin olihan tuo aika huikea fiilis päästä vetäisemään myös oma vapaaohjelmani NFE:n lavalla ja pitkästä aikaa suomalaiselle yleisölle. Tuo NFE:n päälava on kyllä itsellekin omalla tavallaan tärkeä ja merkityksellinen, ja siellä on aikoinaan tullut koettua aika huikeita hetkiä. Kahta Suomenmestaruutta siellä on juhlittu, ja onhan kyseisellä lavalla vedetty myös viimeinen amatöörikisa sekä oma ammattilaisdebyytti.

Viikonlopun ehdotonta parhaimmistoa oli myös riittävä ruoka, ja tuomareiden takahuoneessa pidettiin kyllä kahvin, herkkujen ja suklaan riittävyydestä huolta. Lounastellakin onneksi kerkesin kiireen keskellä molempina päivinä kukkuralleen kasatun lautasen merkeissä, välipalapatukat ja -smoothiet naukkailin tyytyväisenä FASTin pisteeltä poskeen ja lauantai-iltana vatsakumpuni ilmenti syntyvän jälkikasvun sijaan ”Amarillo food babyä”. Oman majoituksen yhteydessä pääsin ryöstämään myös kisakautensa juuri päättäneen Mellun jämäsuklaita ja -jäätelöitä, eli nappiin meni! Ilmainen ruoka, paras ruoka! :D

Itse messuista täytyy todeta, että puitteet ja tarjonta tuntuu pistävän joka vuosi uutta pökköä pesään. Näytteilleasettajaa on jos johonkin lähtöön, ja messuosastoilla todellakin on järjestetty monenmoista häppeninkiä. Kisojakin pyörii useammalla lavalla, ja ainakin itselläni tuttuja tulee vastaan lähes joka nurkan takana. Jos et vielä kertaakaan ole mestoille päässyt, niin voin lämpimästi suositella tapahtumaa tulevina vuosina. Pelkällä messulipulla voi nähdä ja kokea aika paljon, ja tuolla ei maistiaisissa ainakaan säästellä. ;)

 

Lopuksi ihan pakko sanoa aivan valtavat kiitokset kaikille, ketkä tulitte morjestamaan viikonlopun aikana FASTin pisteelle! Välillä sai aivan happea haukkoa, kun teitä oli niin pilvin pimein, ja toisinaan tuli naurettua niin, että kitarisat vain kimmeltivät ja pississä oli pidättelemistä. Aivan muikea kiitos siis viikonloppuni huipentamisesta ja rikastamisesta, ja oli ihan mieletöntä nähdä teitä silmäpareja sieltä ruudun takaa kerrankin livenä oikein kunnolla!

Moni totesikin minun olevan livenä huomattavasti lyhyempi (jep, olen kääpiö) kuin olettivat ja yhtälailla myös muutenkin pienempi likka. No olenhan minä suhteellisen tiivis paketti tällä hetkellä, mutta eiköhän tämä omasta kisakaudesta palautuminen tuo mukanaan ihan toivottua lämmikettä ja vararavintoa kylmän talven varalle, ja btw nythän on kuulemma ennustettu kylmintä talvea aikoihin. Parempi siis syödä hyvin, että tarkenee, hah!

Ja psst! Jos missasit perjantain kehonhuoltohaasteen, niin vielä kerkeää mukaan vaikka keskellä tätäkin viikkoa, sillä livestreamit tallentuvat myös jälkikäteen toteutettavaksi! Tsekkaa haaste TÄÄLTÄ!

Häikäisevää viikon alkua joka kolkkaan ja sateista viis!

Tsekkaa myös: Olitko huono kisoissa?
& Oikeusmurhia, salaliittoteorioita ja tuomaripeliä

Edellinen juttuni: Myyttejä ruuasta ja ravinnosta – Totta vai tarua?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen