ASIOITA, JOISTA EN PIDÄ TREENAAMISESSA

Sis. mainoslinkkejä*

Likaiset sheikkerit. Niitä kertyy enemmän kuin laki sallisi, ja treenikasseista löytyy aina niitä unohtuneita mieltä ylentäviä hajupommeja. :D

Treenille lähteminen. Aina se sohva huutelisi mun nimeä tai voisi vielä vastata yhteen sähköpostiin. Noh, lämmittelyissä iskevän jytän pauhatessa täysiä korvilla fiilis pamahtaa uusiin lukemiin, ja hiki lähtee väistämättä irtoamaan. ;)

Jatkuva hikipyykki. Pesukone pyörii 24/7.

Kun kaupan päälle omistat treenaavan miehen, niin saat lähes autenttisen jääkiekkopukkarin tuoksun ilmaiseksi vaatehuoneeseen. Bingo! :D

Talvisin treenin jälkeen toppatakin pukeminen hikisten treenivaatteiden päälle. Yäk!

Siististi laitetut hiukset ovat totaalipommit jo ekan pesupäivän jälkeen. Tämän vuoksi kiharran hiukset aina pesun jälkeen, sillä huoleton kihara melkein vain paranee treeninutturan kanssa.

Oman urheilulajini mukanaan tuomat kropan koon vaihtelut. Pakko omistaa vino pino erikokoisia farkkuja, koska kisakauden alla ja sen ulkopuolella etenkin peräsimen koko vaihtelee aika järkyttävästi. Jotkut mahtuvat ehkä kuukauden ajan vuodesta, mutta pakko silloinkin on edes yhdet sopivat farkut olla. :D

Jatkuva suihkussa ravaaminen, ellei sitten halua tuoksahtaa rankkitynnyrin ja ydinjätteen sekoitukselta koko ajan. Tai siis itsehän en hikoile, vaan eritän keijupölyä tuoksuen ruusunkukkasilta. :)

Edellisestä johtuen myös hipiä kuivahtaa varsinkin talvisaikaan aika teholla. Öljyä, rasvaa ja kaikkea siltä väliltä 24/7. Lits läts.

Hyvin istuvien arkivaatteiden metsästäminen, kun kroppa on niin haastavan mallinen. Keskivartalo kokoa XS ja hartialinja M. Takit, farkut, bleiserit jne. Huoh. Rankkaa olla näin lihaksikas, hah! :D

Treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Treenitrikoot: TÄÄLTÄ* // Jumppapussi: TÄÄLTÄ*

Tänään itselläni on ohjelmassa illalla vielä tiukka jalkatreeni, joka menee melko perinteisellä kaavalla ilman ylimääräisiä kikkailuja. Suunnitelmissa vetää treeni hyvin pitkälti tämän aiemmin jakamani jalkatreeniohjelmani kaavalla pienesti modattuna, eli luvassa on tiukkaa vääntöä raskaiden painojen kera. Silkkaa parhautta! Snäpissä on vielä sunnuntai-aamuun asti näkyvillä myös tämän aamuisen soijasession viimeistellyt vatsatreenini, joten tuikkaahan snäpissä seurantaan nimimerkki piiapajunen! ;)

Aurinkoista viikonloppua sekä kovia treenejä jokaiselle silmäparille! 

Tsekkaa myös: Kun oot niin sairaan lihaksikas

Edellinen juttuni: Vuosipäivä

Seuraa minua:
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

KILPAURHEILIJAN LYHYT JA SYNKKÄ ELÄMÄNKAARI

Sis. mainoslinkkejä*

Milloin päätän kilpailu-urani? Mitä mulle tapahtuu, kun lopetan kilpaurheilun?

On hauska huomata, miten erilailla eri ihmiset näkevät oman urheilu-urani. En siis puhu mistään negatiivisuudesta, vaan erilaisista olettamuksista rivien väleissä, miten asiat tulevaisuudessa tulee osaltani menemään. Osa puhuu diplomi-insinöörin töistä työelämästä, jossa kohta pian olen. Osa puhuu lähitulevaisuudessa tulevasta perheestämme. Osa puhuu kuinka edelleen kymmenen vuoden päästä paukutan voltteja ammattilaislavoilla rapakon takana. Osasta taas huokuu, kuinka kohta kaikki tämä on ohi. En siis ota näistä nokkiini, vaan minusta on hauska tarkkailla ihmisten olettamuksia. Se on itseasiassa melko mielenkiintoista.

Urheilijan elinkaari on yleisesti ottaen suhteellisen lyhyt. Se voi myös loppua ennenaikaisesti kuin seinään, mikäli kroppa sanoo itsensä yllättäen irti. Tähän toki ei voi varautua, mutta ei myöskään siihen, mitä tapahtuu omaehtoisesti päätetyn urheilu-uran lopettamisen jälkeen. Osa urheilijoista masentuu, osa ratkeaa ryyppäämään ja osa löytää elämäänsä muuta palkitsevaa sisältöä. Osa haikailee edelleen urheilumaailman ja entisen elämänsä perään, ja osa jatkaa elämäänsä vaivatta eteenpäin.

Olen sen verran kova plikka pelaamaan varman päälle, että haluan koko ajan pitää urheilun ohessa jotain muuta pitkäkantoista yllä. Olen kuluttanut hanuriani yliopiston luentosalin penkillä sekä viettänyt pitkiä iltoja päntäten tentteihin ja näpytellen harjoitustöitä koneella. Toisaalta tämä on ollut vähän kuin sattuman kauppaa, että olen päätynyt tällaiseen elämäntilanteeseen, jossa urheilu määrittää hyvin pitkälle elämääni. Olen aina pitänyt kilpaurheilua itselleni hyvinkin merkittävänä ja rakkaana asiana, ja se on aina ollut minulla aivan kärjessä prioriteeteissäni. En kuitenkaan uskonut, että 26-vuotiaana olisin tällaisessa tilanteessa, jossa olen ryhtynyt yrittäjäksi mahdollistaakseni omien urheilu-unelmieni elämisen. Minulla ei vain näyttänyt olevan muita vaihtoehtoja. Näen tämän kuitenkin nyt ainoastaan positiivisessa valossa, joten tavallaan olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen päätynyt urheilijaksi.

Jos aivan totta puhutaan, niin jokin aika sitten eräässä elämän risteyskohdissa tuli oikeasti ajateltua niinkin päin, että koin oman niin perkuleen vahvan intohimoni kilpaurheilua kohtaan jopa kiroukseksi. Halusin sitä niin paljon, että tunsin olevani aivan solmussa oman elämäni ja tulevaisuuteni kanssa. Kaikkea kun ei vain voi yksinkertaisesti tehdä sata lasissa samaan aikaan. Elämän realiteetit iskivät päin näköä. Ja kovaa.

Mietin, miksen voisi vain olla ”normaali” ja tajuta lopettaa tuon urheilun sen ”oikean elämän” tieltä. Tällöin oli tehtävä ratkaisuita, joista aluiksi ruoskin itseäni henkisesti. Enää en ruoski, sillä aika nopeasti huomasin, että ratkaisuni oli enemmän kuin oikea. Elämäni ei mennytkään pilalle, vaan se avasi muita jopa aivan uskomattomia ovia, ja tässä nyt ollaan oman elämänsä herrana. Pari vuotta ammattilaisliigan urheilijana takana ja toivottavasti vielä monta edessä.

En rehellisesti osaa sanoa, milloin urheilu-urani loppuu. Täytyy myös todeta, että omassa lajissani tuolla ammattilaislavoilla vieressäni on seissyt hyvinkin monta yli 35-vuotiasta lajin huippua, joten periaatteessa ikä ei välttämättä tule ihan heti vastaan. On myös huvittava huomata, että takahuonekeskusteluissa olen törmännyt useamman kerran kommenttiin ”…but you are so young”. Ja olenhan minä ollut siellä ammattilavalla se nuorin.

Jonkun toisen mielestä 26-vuotias urheilija on kuitenkin jo eläköitymisen rajamailla. Ortopedillä urheiluvammani kanssa 21-vuotiaana vieraillessani tämä kertoi, ettei minun kannata uhrata ajatuksiani ja lompakkoani mahdolliselle leikkaushoidolle, sillä urheilu-urani on jo kuitenkin ehtoopuolella. Lälläslää. Eipäs ollutkaan.

”Aikuisen naisen” asema on myös urheilijana siinä hankala, että perheen perustaminen ei ihan onnistu samanaikaisesti kovimman kilpakauden kanssa. Onhan kuitenkin esimerkiksi Aino-Kaisa Saarinenkin onnistuneesti jatkanut huippu-uraansa perheenlisäyksen jälkeenkin ja itseasiassa vielä oikein menestyksekkäästi. Noh, itsehän ajattelen aina asioita melko pitkäkantoisesti, joten kaikennäköisiä ajatuksia pyörittelen tuolla vintillä. Välillä ehkä vähän liikaakin.

Saumaton treenitoppi: TÄÄLTÄ* (alessa) // Saumattomat treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

En myöskään usko, että urheilu jää missään vaiheessa kokonaan pois elämästäni. Se saattaa ehkä muuttaa muotoaan, mutta uskon kyllä, että kilpailuhenkisenä, kunnianhimoisena ja hieman sekopäisenä ihmisenä tulen löytämään itseni vielä vanhemmallakin iällä mitä ihmeellisimmistä tilanteista. Tai nyt tämän kirjoitettuani en tosiaan uskaltaisi lähteä veikkaamaan sittenkään mitään. En nimittäin tiedä, millaista elämä on ilman kilpaurheilua. Sen näkee sitten, kun sen aika on.

Lopuksi haluaisin muistuttaa, että älä ikinä väheksy muiden unelmia, äläkä missään nimessä etenkään niitä omiasi. Jokaisella meistä on ne omat asiat, jotka tekevät juuri meidät onnellisiksi. ♥

Kurkkaa myös: Kauhuskenaario tulevaisuudestani

Edellinen juttuni: Mistä fitnesskisadieeteistä tulisi ottaa opiksi?

Seuraa minua:
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen