LEPOPÄIVIEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS

*Sisältää mainoslinkkejä

Vatsa kurnii, pää pyörii treenin parissa, huono omatunto kalvaa kypärässä ja kintut eivät millään tahdo pysyä paikallaan. Treenikärpänen kun on päässyt puraisemaan oikein aimohaukulla, niin yllättävän vaikeaksi voikin yhtäkkiä huomata tulleen sen kuuluisan jarrupolkimen painaminen.

Itsehän rakastan lepopäiviä koko pumppuni voimalla, ja lepopäiviähän mulla rapsahtaa kisakauden ulkopuolella yleensä 2-3 kipaletta viikkoon. Ai että kuinka tekee eetvarttia ihan vain olla ilman ainuttakaan hikipisaraa iholla ja kölliä ameebana sohvan pinnassa kiinni. Lepopäivät myös tuppaavat usein hujahtamaan kaikkien muiden mielenkiintoisten projektien parissa, kun mikään fyysinen aktiviteetti ei ole keskeyttämässä mielenkiintoista puurtamista. Duuniprojekteja, palapeliä, askartelua, Netflix-maratonia, lautapelejä, neulomista, kirjan lukemista. Krrankin näille on kunnolla aikaa!

Kyselin jo aiemmin keväällä pienellä erittäin epävirallisella gallupilla erään postauksen päätteeksi, että mikä lepopäivien viettämisessä tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Esille nousi erilaisia tekijöitä, ja näin viikonvaihteen kunniaksi otin käsittelyyn näitä kiperiä probleemia ja lonkan vetämisen todellisia haasteita. Tässä sitä sitten mennään!

No kun se nälkä vaivaa aina lepopäivinä…

Tähän on simppeli ratkaisu. Tättärää! Syö enemmän. Jos kärsit lepopäivinä nälästä, niin sehän on aivan selvä merkki siitä, että kehosi tarvitsee lisää energiaa. Harmittavan yleinen tapa on, että treenittöminä päivinä lautaselle lapattavan sapuskan määrä pidetään alhaisemmissa lukemissa, koska eihän silloin kuluteta. Et kuitenkaan ainoastaan tarvitse energiaa niinä päivinä, kun hiki hatussa tykität treeniahjossa menemään, vaan yhtälailla myös silloin, kun kehosi kuuluisi korjata näiden aiempien päivien tuhoja ja ladata kroppaa seuraaviin koitoksiin. Jos jätät lepopäivien ravinnonsaannin hujan hajan ja riittävyydeltään vähän sinne päin, niin kyllä se näkyy kehityksessä, palautumisessa, jaksamisessa sekä myös siellä kurnivassa massussa ja mieliteoissa.

Jos kuitenkin syöt lepopäivinä samoja määriä kuin treenipäivinä, niin asiaa ratkeaa näppärästi sillä, että otat rohkeana rokan syöjänä isompia annoksia kehiin joka päivälle, eli hiilaria nassuun ja sassiin. Sillä se nälkä lähtee, ja kroppa sekä mieli kajauttavat yhteen ääneen kaikuvaa kiitosvirttä. Helpottaa myös kummasti niiden lepopäivien pitämistä, kun ei tarvitse nälässä kärvistellä.

No kun lepäämisestä tulee huono omatunto

Jaa miksi? Siksi, että annat kehollesi sitä mitä se tarvitsee? Siksi, että annat sinua loistavasti palvelleelle kropallesi aikaa hengähtää, korjata treenien tekemiä tuhoja, vahvistaa sitä entisestään ja ladata itseään seuraaviin koitoksiin? Siksi, että pidät treenikokonaisuutesi oikeasti fiksuna? Jep. Sitä vähän minäkin.

Lepo ei ole laiskoille, vaan lepo on fiksuille. Se, että osaat välillä oikaista jalkaa sohvan kanssa samaan tasoon, ja tasapainottaa elämääsi antaen aikaa myös muille tärkeille ja sinua kiinnostaville asioille ei ole huonon omatunnon arvoista. Ei kaiken elämässä kuulu olla kovaa työtä ja tuloksia kohti tykittämistä, vaan siihen saa ja pitääkin ihan oikeasti kuulua myös nautintoa, hauskanpitoa ja toisinaan ihan vain oleskelua tekemättä yhtään mitään järkevää. Ei ihmisolento ole mikään loputon kone, vaan välillä tekee hyvää laittaa sekä aivot että lenkkitossut narikkaan ja sluibailla menemään.

No kun se lepo ei kehitä.

Totta! Se ei kehitä, jos on unohtanut kokonaan treenata. Veikkaan kuitenkin, että lepopäivien ongelmista kärsivillä kyse ei ole tästä. On tavallaan hassua, että nykyään tavallisen tavoitteellisen treenajan treenimäärät tuntuvat joissain tapauksissa olevan hurjempia kuin kovimpien kilpaurheilijoiden. Se onko siinä sitten järkeä, on jokaisen pohdittavissa.

Treenaamisessa ja kehittymisessä enemmän ei ole enemmän vaan usein jopa päinvastoin. Skippaamalla lepopäivät saat kyllä samalla sanoa heipat oikeasti koville treenitehoille ja optimaaliselle kehittymiselle. Treenissä laatu on huomattavasti olennaisempi tekijä kuin se määrä, ja uskaltaisin väittää, että suurimmalla osalla kuudesti viikossa tuo määrä treeniä ei millään pysty olemaan oikeasti laadukasta. Jos treenikertojen vähentäminen överimääristä ahdistaa, niin suosittelen siirtämään ajatusmallin enemmänkin treenimäärän järkevöittämisen puolelle. Kannattaa ainakin koettaa, ja sillähän se selviää, kummalla tavalla oikeasti homma toimi paremmin. ;)

Treeni auttaa pitämään pään kuosissa

Treenaaminen tekee henkiselle hyvinvoinnille ihan tutkitusti gutaa, ja päästää endorfiinit valloilleen. Treenaaminen ei voi kuitenkaan olla se ainut tapa varjella omaa henkistä tasapainoa. Näissä tapauksissa tasapainotellaan aika ohuen siiman päällä, ja jos tuo naru katkeaa, etkä pääsekään hetkeen treenaamaan syystä tai toisesta, niin silloin ongelmista vasta tuleekin totta, ja vintti leviää kuin Jokisen eväät. On siis hyvä opetella olemaan myös itsensä ja ajatuksiensa kanssa myös ilman henkisiä laastareita, ja olemaan ilman fyysistä rehkimistä edes parina päivänä viikossa. Ei sitä lepopäivinä tarvitse kuitenkaan sormia pyöritellä keittiön pöydän ääressä. Lue, kävele luonnossa, sauno, siivoa tai puuhastele ystävien sekä perheen kanssa. Mielikuvitus ja omat kiinnostuksen kohteet ovat vain rajana!

Adidas-treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Aim’n-trikoot: TÄÄLTÄ*

Muistathan siis pitää niitä lepopäiviä matkassa mukana, vaikka se haastavalta välillä tuntuisikin. Lepääminen ja tasapainottaminen on arvokas taito elämässä muutenkin, ja tämän taidon voi todellakin oppia jopa vanhakin koira tai kovakin saliluuta. Jokaisen treenihirmun olisi myös syytä muistaa, että kovimpia tuloksia eivät todellakaan tee ne, ketkä treenaavat eniten, vaan ne, ketkä treenaavat fiksuiten. Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu. Ne syö välillä puolukoita. ;)

Virkeää ja levollista viikon vaihdetta!

Kurkkaa myös aiheeseen liittyen:
Ahdistavatko flunssa, lepopäivät tai pakkolepo? & Saako lepopäivistä nauttia?
Kuuluuko lepopäivinä tai flunssassa syödä vähemmän?

Edellinen juttuni: Tankkauspäivän vlog – Mitäs tuli popsittua?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

ETKÖ PALAUDU TREENISTÄ? MISSÄ VIKA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Eikö kroppa tahdo palautua? Onko koneisto aivan tiltissä edellisen treenin jäljiltä, ja uudelle pitäisi lähteä? Kysymyksiä palautumisen nopeuttamiseen ja tehostamiseen heitellään allekirjoittaneelle harva se päivä, ja erityisesti hyviä niksejä ja palautumista tukevia tuotteita kysellään tiuhaan tahtiin. Taitaa siten olla aika käsitellä asiaa ihan oman postauksen mitan verran!

Noh, heti alkuun täytyy tuottaa pettymys, että ihan kuten rasvanpolttoon ei ole olemassa taikapilleriä, niin mitään näppäriä pikaniksejä ei pääsääntöisesti ole palautumiseenkaan ole tarjolla. Ketäänhän nämä lähes itsestään selvät perusteet ja niihin panostaminen ei juurikaan kiinnosta, ja nopeat ratkaisut ja helpot pikalaastarit tuppaavat viehättämään ihmisten mieliä aina huomattavasti enemmän. Jos kuitenkin sinua oikeasti kiinnostaa palautumisen tehostaminen, niin nyt silmä tarkkana, sillä häränulosteen jauhaminen jätetään tässä jonnekin aivan toisaalle, heh.

Alustetaanpa lyhyesti aihetta vielä pikapohdinnalla, että miksi siihen palautumiseen kannattaisi oikeasti panostaa? Simppeli ja toivottavasti itsessään jo aimoannoksen motivaatiota syöksevä vastaus piilee kehittymisessä. Jos et palaudu, et kehity. Mitä paremmin puolestaan palaudut, sitä nopeammin ja tehokkaammin kehityt. Riittikö perusteluiksi? Mahtavaa! ;) Mennään sitten itse asiaan, eli mikä mättää, jos palautuminen takkuaa?

Syötkö ihan oikeasti riittävästi?

Täysillä treenattu, puoliksi syöty. Tässä jo jonkin aikaa havaintoja tehneenä tämä murkinasta nipistely on edelleen ikävän laaja ilmiö. Treenataan kuin viimeistä päivää, mutta ei uskalleta syödä tarpeeksi. Riittävä ravinto on ihan aikuisten oikeasti todella olennaisessa asemassa palautumisen kanssa. Sapuskan riittävyyden merkitystä en vaan voi tarpeeksi korostaa, ja allekirjoittaneelle onkin viimeisen puolen vuoden aikana vyörynyt viestejä, joissa ilmenee, että paasaukseni on ilmeisesti mennyt perille, ja kovaa treenaava jengi on alkanut syömään. JES!

Mitä heille on näiden viestien mukaan tapahtunut? Palautuminen on kuulemma aivan uusissa sfääreissä, treenitehot nousseet ja kehitys on kääntynyt huikeaan nousuun. Kukaan ei ainakaan vielä ole vielä valittanut muuttuneensa selluliittisäkiksi tai vararenkaita tursuavaksi virtahevoksi annoskokojen kasvattamisen jäljiltä, vaan aika autuaan onnellisen kuuloista palautetta silmilleni valunut. Kannattaisiko vihdoin sunkin siis testata? ;)

Keho ei myöskään toimi kello kaulassa. Lepopäivinä kroppa tarvitsee yhtälailla löpöä koneeseen, jotta palautumiselle jää oikeasti resursseja ja kroppa pystyy latautumaan seuraavaa höykkyyttystä varten. Ruhon tulee saada peruselintoimintojen ja arkitouhukkuuden lisäksi tarpeeksi rakennusainetta kovien treenien jälkien korjaamiseen ja kehon vahvistamiseen (lue: kehitykseen) aiempien meteoriittiparvien iskujen jäljiltä. Jos kehoa vain pommitetaan ilman mitään millä korjata, niin tulos on usein sen mukaista.

Onko treenisi liian kuormittavaa? Onko treeneissäsi ylipäätään mitään järkeä?

Vankasti on edelleen valloillaan käsitys, että kehitystä tulee vai silloin, kun kroppa tai lihas on hakattu loppuun asti ja aivan piippuun. Tietyn pisteen yli treenatessa kuitenkin ei enää edesauteta kehittymistä, vaan kuormitetaan vaan turhaan kropan palautumiskapasiteettiä (eli hidastetaan vain palautumista). Treenisi ei siis kehitä yhtään sen enempää, vaikka runnoisit pakarapotkuja silmät sikkurassa puolitoista tuntia putkeen pyöreä peräsin mielessä. Vähempikin ärsyke riittää, eikä salilla erikoistekniikoita tarvitse välttämättä viljellä ämpärikaupalla jokaisen treeniin jokaiseen liikkeeseen. Laatu korvaa määrän.

Jokaisen tulisi myös ymmärtää, että jokaisella on oma yksilöllinen palautumiskapasiteettinsä. Jokainen ihminen ei ihan totta voi treenata kuin huippu-urheilija, joka on painanut fyysisellä menolla usein natiaisesta asti totuttaen kroppansa hurjaan rasitukseen. Niinkuin itse treenin sisällössä, niin treenien viikottaisessa kokonaismäärässäkin korostaisin oikeasti siihen laatuun sen määrän sijaan. Enemmän ei todellakaan ole enemmän, ja ihmiskeho ei pysty suoriutumaan aivan kaikesta.

On siis ihan luonnollista, että kroppasi tuntuu jatkuvasti heikosti palautuneelta, jos kiskot viikkoon perinteisesti viisi kovaa salitreeniä sekä kolme juoksulenkkiä. Jotkut harvat tähän pystyvät, mutta heilläkin täytyy olla muu kokonaisuus aika hyvin hanskassa. Lepopäiviä siis kehiin ja treenikokonaisuus kuntoon myös sisällöllisesti. Lisäksi arjen ja elämän tuoma rasitus ja henkinen stressi vaikuttavat palautumiseen, eli jos koko elämäsi on sirpaleina ja viiletät burnoutin partaalla, niin se ihan totta voi vaikuttaa myös palautumiseesi treenirintamaa ajatellen.

Olisiko kevennyksen paikka?

Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, vaan syövät välillä puolukoita. Tämän johdattelemana heitän ilmoille kiperän kysymyksen, että milloin olet viimeksi ottanut treeneistä pientä aikalisää lepotauon merkeissä tai viettänyt edes kevennettyä viikkoa? Kun kroppa alkaa olemaan ajettu jo aikamoiseen tilttiin kovan kuormituksen seurauksena, on tätä rasituslastia välillä hyvä päästä purkamaan. Kovin ja kunniamerkin arvoinen treenaaja ei ole se, joka onnistuu runttaamaan raivopäänä jäätävän kovaa treeniä taukoamatta vuodesta toiseen, vaan se, joka osaa kunnioittaa ja antaa kropalleen lepoa silloin, kun on tarvis.

Viikko ilman kovaa (tai ainuttakaan) treeniä ei tee sinusta lihavaa ja saamatonta amebaa, vaan nimenomaan auttaa kroppaa palautumaan, purkamaan stressitilaa ja freesaantumaan. Vinkki vitosena vielä korostettakoon, että lepoviikolla ei välttämättä kannata nipistää myöskään siitä puurokulhon koosta, sillä kroppa tarvitsee yhtälailla energiaa palautumaan ja latautumaan uutta treenijaksoa varten.

Mites se kehonhuolto? Entä lämmittelyt ja jäähdyttelyt?

Huolellisella ja laadukkaalla lämmittelyllä kroppa saadaan vetreäksi ja annetaan sille kevyt laskeutuminen kovaan treeniin. Kylmän jähmeän kropan runttaaminen väkisin liikkeelle äkikseltään voi olla koneistolle aika iso shokki. Allekirjoittaneen palautuminen muuttui aika eri tasolle antaen kovaa potkua treenille, kun mukaan astuivat pari vuotta sitten kunnon lämmittelyt. Kropan avaamista, liikkuvuutta, joustavia venytyksiä, keppijumppaa, rullailua. 10 minuuttia joka treenin alkuun kerryttää neljällä treenillä viikossa jo 40 minuuttia huoltavaa meininkiä. Tavaksi kun ottaa, niin toimii kuin synti.

Kovaa treeniä ei aina kannattaisi lopettaa myöskään seinään, ja treenin perään voisi olla ihan pätevä idea ottaa kevyttä jäähdyttelyä, venyttelyä, putkirullausta ja muuta keveää menoa. Tähän kun isket yhden viisiminuuttisen alkulämmittelyn sijaan, muodostuu neljän treenin kanssa jo tunti kehonhuoltoa viikkoon. Kuulostaako vaikealta ja aikaa vievältä? Ei minustakaan, mutta tästä huolimatta eihän näitä kukaan tee, ja mieluummin tämäkin aika käytetään palautumista edistävien vinkkien kyselyyn kuin itse toteuttamiseen.

Kovaa treenaville en voi myöskään suositella muuta kuin lämmöllä säännöllisiä hierontakäyntejä. Edes pari kertaa vuodessa on parempi kuin ei ollenkaan. Hieronta on mielestäni tavoitteellisella treenajalla vähän kuin laittaisi seteleitä pankkiin tai oikeastaan jopa varmasti tuottavaan sijoituskohteeseen. Hyvinvoiva ja kivuton keho on kultaakin kalliimpaa, ja sen tajuaa vasta, kun tämän menettää. Kun kroppa leviää alle, niin kyllä siinä alkaa henkinenkin hyvinvointi järkkyä. Älä siis anna homman mennä niin pitkälle, ja itseensä sijoittaminen on oikeasti rahan käyttöä parhaimmillaan! :)

Treenisvetari: TÄÄLTÄ* // Treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

Älä siis hatkahda siihen harhaluuloon, että ratkaisut heikkoon palautumiseen löytyisivät mistään jauheista, pillereistä tai kalliista erikoishoidoista. Näistä palautumista tukevista tuotteista voi ihan totta olla myös apua, mutta ainoastaan vasta siinä vaiheessa, kun muu kokonaiskuva pohjalla alkaa olemaan kuosissa. Ei se huojuva torni pysy kasassa kattoa paikkaamalla, jos tukirakenne on pohjalta viittä vaille romahtamispisteessä. Nyt siis perusta kuntoon, niin uskaltaisin lyödä jäätelötötteröstä vetoa, että johan lähtee tapahtumaan! Ei oo toki pakko, jos ei taho. Saa myös palautua tai olla jatkossakin palautumatta. ;)

Palauttavaa torstai-iltaa jokaiselle tykittäjälle!

Vilkaise myös: Nälkä lepopäivinä? Paljon silloin kuuluisi syödä?

Edellinen juttuni: Huvittavia faktoja ruuasta – Tiesitkö näistä?