KUN KAIKKI YMPÄRILLÄSI OVAT SUPERIHMISIÄ PAITSI SINÄ

*Sisältää mainoslinkkejä

Paras ystäväsi käy päivätöissä, pyörittää sivutoimisena omaa yritystä, tekee yhtenä iltana viikossa vapaaehtoistyötä, lenkkeilee koiriensa kanssa useita pitkiä lenkkejä päivässä ja siivoaa koko kämpän kahdesti viikossa. Työkaverillasi on kolme alle kouluikäistä lasta, hän tekee enemmän ylitöitä kuin sinä, tuo perjantaisin toimistolle aina tuoreita itseleivottuja sämpylöitä ja treenaa kilpamielessä triatlonia kaiken sen arkiruljanssin keskellä. Serkkusi vielä perskules vie pänttää aamusta iltaan lääkiksen pääsykokeisiin, treenaa salilla viidesti viikossa sekä ohjaa jumppia kaiken muun vapaa-aikansa. Silti sillä on aina kauniit meikit naamassa ja hiukset semmoisessa edustuskunnossa, ettei omaa pipoa kehtaa tämän seurassa ottaa pois päästä sisälläkään.

Ja sinä röhnötät tällä hetkellä iho sohvan pinnassa kiinni. Et jaksanut mennä tänään body pumppiin, koska päivä otti sen verran koville. Keittiössäkin odottaa kasa tiskejä ja kämppä pitäisi siivota, kun villakoirat puskevat jo melko härskisti sängyn alta. Ei vaan nyt huvita. Avaat somen ja näet taas toinen toistaan hehkuttavampia päivityksiä siitä, kuinka joka toinen kaveri on vetäissyt juuri elämänsä kovimman treenin, tai juuri kolme viikkoa sitten synnyttänyt ystävättäresi esittelee blogissaan tip top-kunnossa olevaa kotiaan, jossa vauva nukkuu idylisesti sisustetussa lastenhuoneessaan, joka kuulemma tapetoitiin eilen. Prkl. Siinä sitten pohdit, miten hemmetissä muut jaksavat? Kaikki saavat aikaiseksi vaikka ja mitä elämässään, mutta sinä vain könötät virtahepona olohuoneessa, etkä jaksaisi edes hakea limsatölkkiä jääkaapista.

Sen minkä tässä lyhyen elämäni aikana olen oppinut on se, ettei totuus ole aina yhtä hehkeä ja ruusuinen, kuin sinä sivusta katsojana ajattelet. Se ihmemutsi, jolla on kymmenen rautaa samaan aikaan, voi olla todellisuudessa todella väsynyt ja totaalisen loppu. Se sukulainen, joka pänttää, treenaa, huolittelee aina itsensä ja painaa työpaikalla tunteja kasaan kärsii hirveästä stressistä ja jatkuvasta päänsärystä eikä saa öisin nukuttua. Se äärimmäisen touhukas paras ystäväsi makaa tällä hetkellä myös sohvalla, ja pohtii olevansa niin patalaiska löllykkä, kun ei yhtenä iltana jaksanut tykittää tukka putkella. Ihan kuten sinäkin.

Ja kyllähän se vaan niin menee, että toisina hetkinä elämässä tulee tehtyä vaikka ja mitä, ja tähän vastapainoksi on enemmän kun okei ottaa välillä vähän rauhallisempia jaksoja elämässä. Koko aikaa sinun ei tarvitse saavuttaa mullistavia asioita tai tykittää menemään peräsuoli pitkällä. Eihän sellaista ruljanssia kukaan jaksa. Tai varmasti jaksaa, mutta se vaatii kyllä ihan varmasti omat veronsa. Toisinaan elämä heittää eteen tilanteita, jossa on vain pakko pystyä pyörittämään rankempaakin ruljanssia, mutta jos sinulle tarjoutuu hetki hengähtää, niin siitä ei kenenkään tarvitsisi itseään raipalla rangaista.

Adidas-laukku: TÄÄLTÄ*

Some. Se on aika metka kaveri. Sinne jaetaan yleensä vain ne parhaat palat ja omat ylpeyden aiheet. Sinne jaetaan ne adrenaliinia tihkuvat onnistuneet treenit, täydellisesti kuorrutetut leivonnaiset, hehkutukset ylennyksestä ja pusujen täyteiset piknikit puolison kanssa. Sinne ei jaeta pohjaan palaneita marjakiisseleitä, lässähtäneitä kohokkaita, itkuisia silmiä ja unettomia öitä. Sinne ei jaeta omia ulkonäköpaineita, läheisen mielenterveysongelmia, väliin jätettyjä treenejä ja stressistä sekaisin olevaa vatsaa. Itseasiassa tämä ei ole ainoastaan some, vaan myös se, mitä jaamme törmätessämme vanhaan tuttuun kassajonossa, luentotauolla opiskelukavereillemme sekä sukulaisille kahvipöydän ääressä. Emmehän me koko nurjaa puoltamme missään jaa, ja jos satumme jakamaan, niin tässäkin usein on kevyt vähättelyn mauste mukana.

Ulospäin näkyvä menestys ja onnistuminen vaatii lähes aina jonkinnäköisiä uhrauksia. Sen jos jonkin olen oppinut, ettei ikinä kannata olla kateellinen toisen menestyksestä tai rypeä itsesäälissä muiden saavuttaessa vaikka ja mitä. Se on aina vaatinut jotain, mitä itse en ole ollut valmis sillä hetkellä tekemään, tai näennäisen menestyksen takana voi olla raskaita ja synkkiäkin taakkoja ihmisen harteilla. Kenenkään elämä ei ole yhtä ihanaa ja nousukiitoista, mitä se silmissäsi näyttää. Ihan totta.

Kevättakki: TÄÄLTÄ* // Paita: TÄÄLTÄ* // Trikoot: TÄÄLTÄ* // Laukku: TÄÄLTÄ*

Päädyinpähän pohtimaan tällä kertaa vähän pehmeämpiä. Tuossa meinaan yksi päivä totesin miehelle kotosalla, että olen tänään ottanut aika rennosti ja lusmuillut suosiolla koko päivän. Aika nopeasti tämä likka palauteltiin maan pinnalle, ja kehotettiin miettimään mitä sitä on silti tullut touhotettua. Ja minähän olen normaalisti aivan mestari vetämään potslojot sohvan pintaan, mutta nyt on nähtävästi tällainen kaasuvaihe päällä, mutta piru vie, menkööt kerran luistaa! Tulihan tässä vähän ladattua akkuja tuossa talven pimeimpinä aikoina, eli aikansa kutakin. ;)

Voimakasta loppuviikkoa! You can do it!

Tsekkaa myös: Olen huono treenaaja koska…

Edellinen juttuni: Treenaako tytöt kovaa käsiä ja olkapäitä? Ft. Ristiote

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

LIHASKIMPPU VAI RIMPULA? KUINKA KUVAT HÄMÄÄVÄT?

*Sisältää mainoslinkkejä

 

Keskustelin yksi päivä kaverini kanssa, joka tokaisi ajautuneensa keskusteluun oman lähipiirinsä kanssa, jossa minun todettiin yksimielisesti olevan aivan jäätävä körmy naiseksi. Ei ole myöskään yhteen kertaan jääneet ne ihmetykset, joissa somessa minua seurannut henkilö näkee minut ensimmäistä kertaa livenä (yleensä vielä lähellä kisakuntoa) , ja toteaa minun olevan huomattavasti pienikokoisempi mitä oli luullut.

Noh, tässä päivän porinaan liittyen pieni annos realismia eli tarjolla pari kuvaa, joissa ensimmäisessä meitsi fleksailee tyytyväisenä erittäin hyvin kulkeneen salitreenin päätteeksi, ja jälkimäisessä samainen ihmishahmo on lähdössä pirteänä aamutreenille. Alla olevien kuvien tilanteiden välillä noin 12 tuntia. Toki näillä ”transformation”-kuvilla olisin voinut markkinoida kevään kuuminta ja tehokkainta kesäkuntovalmennusta, mutta jätänpä lantit tällä kertaa keräämättä, heh.

Ei pullistu pala hihansuusta, ja XS-kokoiset vaatteet istuvat ihan nätisti päälle. Sixpäkki ei paista paidan läpi, hauissuonet eivät pamahda silmille, pyöreistä olkapäistä ei ole tietoakaan eivätkä reisien aivan jäätävä lihasmassa lävähdä verkkokalvoille. Jep jep. Jos jollekin tuli yllätyksenä, niin niitä lihaksia joutuu yleensä vähän spennaamaan, että ne saa kunnolla esiin, ja salitreenin jälkeinen mieltä ylentävä pumppi on aika metkan näköistä treenin päätteeksi.

Nykyään ”varo ettet kasva liian isoksi”-vikinät ovat omien empiiristen havaintojeni perusteella kuolemassa jo onneksi sukupuuttoon (tai mun kohdalla on jo luovutettu, hah!), sillä salitreeni ei tee kenestäkään naisesta yllättäen hirveää mörssäriä. Ja tottahan toki, jos lihasta kuvissa näet, niin sitä kyllä siellä on, eli ei ne nyt kovin feikattuja voi olla. Pointti olikin siinä, että ei ne pulleimmatkaan piiput kovinkaan monelta naiselta ihan tuosta vaan hihan suusta tursua, jollei niitä tuo esiin.

Salikuvissa usein ison eron tekee kuntosaleilla usein hohkaavat ”terävät” valot, ja oikean lampun alle asettuessasi näytät heti astetta lihaksikkaammalta ja kireämmältä. Tiukan salitreenin jälkeen lihakset ovat kaupan päälle myös komean pyöreässä pumpissa, kun treenattu pihvi on täynnä verta ja painetta. Otollinen aika näpsiä siis salikuvia, ja itsekin otan tästä monesti kaiken ilon irti, hah! Näin voidaan myös todeta, että yleisesti ottaen lihaksikkuuden ilmenemiseen siis vaikuttavat suuresti mm. henkilön rasvaprosentti, sen hetkinen ravinnon tila (ovatko lihasten glykokeenivarastot tyhjänä vai täynnä), valaistus, ryhti ja asento, lihasten jännittäminen, vieressä olevat vertailukohteet (muut ihmiset), vaatetus ja tilanne (treenipumppi vai arkinen tilanne).

Sanotaanko myös näin, että jokaiselle aivan ilmainen ”extreme makeover superwaisttrainer”-dieetti menee ihan tuosta vain niin, että vetää sen massun sisään ja rintakehän kohti kattoa. Tein samalla metodilla myös laittoman ihmiskokeen omalla äidilläni, ja kappas vain ryhtiin vetämisen jälkeen ei ollut enää mitään ongelmaa keskivartalossa. Problem solved!

Marmoritoppi: TÄÄLTÄ// Marmoritrikoot: TÄÄLTÄ*

Tämä samaan asiaan yhtyvä ongelma tuppaa medialukutaitoisiltakin kansalaisilla välillä vyörymään esiin. Kovasti peilien edessä huonossa ryhdissä könöttäessä mietitään, miksi ei näytetä yhtä hyväkuntoiselta kuin kaikki muut fitness-Pirjot jo heti ensimmäisen salikortin ostamisen jälkeisenä päivänä, vaikka salilla ollaan ravattu itse jo parisen vuotta. Ensi kerran siihen peilin eteen mennessäsi käännä itsesi kylki edellä peiliin, vedä vatsa niin sisään kuin saat, rinta rottingille ja alaselkä aavistuksen kaarelle. Siitä kun tilttaat pakaraa hieman peiliin päin ja itseäsi komeasti mutkalle, niin kappas vaan, sinullakin on yhtä hyvä belfie-kuvakulma komean pakaran ja kapea uuman kera! Boom! Ja älkää ottako vakavasti, koska en ota minäkään, hah!

Mahtavaa alkanutta viikkoa niin liharekoille kuin rimpuloillekin! ;)

Kurkkaa myös toiset kolmen minuutin muutoskuvat: Eihän sulla ole edes lihaksia!?

Edellinen juttuni: Miten päästä eroon säästöliekistä ja kitukaloreista?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen