MIKÄ TÄSSÄ KIINTEYTYMISKULTTUURISSA IHMETYTTÄÄ?

*Sisältää mainoslinkkejä

kiinteytymiskulttuurissa

Hyhhyh. Haluaisin saada tätä vyötärörasvaa pois. Nämä kylkimakkaratkin ovat ihan kamalia. Voi pyhä jysäys, kun vaakalukema nousi viikonlopun syöminkien jälkeen. Haluisin polttaa rasvaa, mutta en haluisi, että rasva lähtisi tisseistä. Moni asia ihmetyttää tätä likkaa tässä kiinteytymiskulttuurissa, sillä liikkeellä on mitä ihmeellisempiä toimintamalleja ja ajatusmaailmoja. Eihän se väärin ole tuntea tai tavoitella, mutta realistisuus ja järki on melkoisen hyvä pitää matkassa mukana.

Ensimmäinen asia, mikä jatkuvasti hämmentää allekirjoittaneen sielunmaailmaa on se, että miksi sinne vaa’alle on pakko hypätä heti mättöjen jälkeen tarkistamaan tuhoja, vaikka tietää jo varmuudella, että siitä tulee vain paska fiilis. Tässä ei auta, vaikka kuinka selittäisi, että yhdessä vuorokaudessa yläkanttiin heilahtanut vaakalukema kertoo lähinnä siitä, että kroppa on sitonut itseensä valtavan määrän nestepöhöä ja eilisiltainen mättöbuffet odottaa rehellisenä kakkamassana suolistossasi sukeltamista saniteettitilojen posliinimööpelin syövereihin. Lömps.

Miksi myös niistä juhlapyhistä tehdään niin suuri haloo ruokajuttujen kannalta. Ei siitä leviämisestä tarvitse niitä pyhiä syyttää. Eri asia, jos se pikkujoulu ja jatkuva piparin mussuttaminen jatkuu sieltä lokakuun alusta välipäiviin asti tai vappumunkkeja maistellaan ja santsataan sinne juhannukseen saakka. Ei yhden tai parin päivän takia tarvitse googletella vinkkejä terveysblogeista, että ”miten selvitä vapusta ilman ruokamorkkista”, eikä heti tarvitse alkaa höyryttää kanaa pelkässä vedessä pannulla yhden herkkuviikonlopun jälkeen. Viikko taas kärvistellään ja riudutetaan morkkiksessa ja viikonloppuisin pääsee piru irti. Näppärä oravanpyörä on valmis.

Vakiohämmennykseni sekä muilla että itselläni on myös se, kun syön koko ajan ja usein niin isoja annoksia. Muita hämmentää se, että miten jaksan syödä niin isoja annoksia enkä liho, ja minua ihmetyttää se, että vastapuoli silti vetää itse vaikka ja mitä roskaa, jossa energiamäärä on todellisuudessa huomattavasti suurempi kuin omassa kukkurallisessa annoksessani perunaa, lihaa ja kasviksia. Niinpä.

kiinteytymiskulttuurissa

Sitten ne jatkuvat kiinteytymiskuurit ja dieetit. Muutos vaatii muutosta aina itsestä. Jos halutaan pysyvää muutosta, niin se loogisesti vaatii myös pysyvää muutosta omassa itsessä. Toisaalta on aika ihailtavan optimististä, että kerta toisensa jälkeen uskotaan uuden dieetin tai kuntokuurin toimivan nyt tällä kertaa, vaikkei ne edelliset 49 uutta starttia omin kikkakolmosin tepsinytkään. Jos omat rahkeet muutoksen toteuttamiseen eivät riitä, niin ehdottomasti suosittelen valmentajan pestaamista tähän hommaan, jos palava halu siihen muutokseen on kova. Siinä voisi säästää vuosien pään seinään hakkaamista, jos kerrankin malttaisi kuunnella jotain osaavaa henkilöä ja juuri sinun tarpeisiisi suunniteltua kokonaisuutta. Parhaimmillaan vaikkapa kolmen kuukauden valmennusjaksolla saisit jo ihan uudet eväät ominpäin pärjäämiseen.

Ja hypätäänpä tähän ikuisuusasiaan. Haluttaisiin kiinteämpää kroppaa, mutta vaakalukema ei vaan saisi nousta?! Pistetäänpä pientä reality checkiä kehiin. Mitä te luulette sen kiinteämmän massan kropassa olevan? Jep. Se kiinteä massa on sitä lihasta, ja se lihas painaa ja näkyy ihan luonnollisesti vaa’alla. Yleensä jos normaalipainoinen ihminen lähtee tavoittelemaan kiinteämpää kroppaa, niin se vaakalukema voi ihan aikuisten oikeasti nousta, koska tiivis pihvi ei ole mitään köykäistä tavaraa. Ei kiinteä kroppa ole välttämättä todellakaan kevyt, mutta painava ei ole yhtä kuin läski. Nainen saa myös painaa, eikä kenelläkään ole mitää maagista yleispätevää painorajaa, jonka alla olisi syytä pysyä teini-iästä kiikkustuoliin asti, että voisi olla ”hyväskyttävä” ja ”ok”.

Eniten silti ihmetyttää, että miksi täysin normaalipainoiset, terveet ja upeat naiset haluavat väen vängäten polttaa rasvaa jatkuvalla syötöllä. Mikä siinä normaalissa rasvakerroksessa vyötäisillä tai hanurissa on niin kamalaa? Miksi alli ei saisi vavahtaa, ja kuka tänkin vitsin on joskus keskinyt, ettei heiluttaessa mikään paikka saisi höllyä tai puristaessa sormien väliin ei saisi jäädä edes nahkaa?

Suuresti tässä itseäni huolestuttaa minulta kiinteytysvinkkejä kyselevien nuorten naisten määrä. Jo yläasteikäiset pohtivat, miten saisi vatsarasvaa pois tai kiinteämmät reidet. Päässä pyörivät jo ruokien kalorit ja niiden kiristäminen sekä sopivat kotitreenit rasvan polttamiseksi. Treenimuodoista ei valita sitä, mikä tuntuisi mukavimmalta vaan se, mikä kuluttaa eniten kaloreita. Voi miksi?

kiinteytymiskulttuurissa

adidas-huppari
Adidas-huppari: TÄÄLTÄ* // Adidas-treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ* // Tennarit: TÄÄLTÄ*

Katsokaa nyt jumaliste noita munkin kinttuja. Joo mä tykkään niistä, mutta kyllä niissä on sitä höllyvää ja tatinaa, niinkun juuri mun vartalossa kuuluukin. Onhan siellä nyt pihviä ja jerkkua alla, ja kyllä niistä lähtee pomppua ja voimaa. Päällä niissä on silti sitä rehellistä silavaa ja sitä faktaa ei muuta mikään. Ei ne ole kovinkaan sirot ja näytä joka kulmasta kovinkaan edustavalta, mutta ne ovat silti juuri täydelliset mulle. Mun genetiikka imaisee tuonne hanuriin sen isoimman lastin rasvaa, ihan kuten monella muullakin naisella, joten miksi taistelisin sitä vastaan, koska olen terve, voin hyvin ja treeni kulkee.

Pliis naiset. Hyväksykää itsenne pehmokohtineen päivineen. Rasva kehossa on ihan normaalia. Lisätkää vaikka Instagramiin casualisti joku kerta niistä 38 selfiestä se kuva, jossa et näytäkään hoikimmalta, vaan missä hymysi on kaunein. Tämä voi oikeasti olla aika terapeuttista. Älä hyppää väkisin siellä vaa’alla, ja heitä se vaikka roskalavalle, jos se aiheuttaa joka kerta vain paskan fiiliksen. Valitse treenityyli, joka sua houkuttaa eniten ja tuntuu hauskalta sen sijaan, että mikä polttaisi kuuleman mukaan tehokkaimmin rasvaa. Lopeta se itsesi vertaaminen Instagram-feedisi muihin naisiin. Syö välillä herkkua ja välillä salaattia. Nauti elämästä ja olemisesta omissa nahoissasi. <3

Ihanaa keskiviikkoa joka rasvasoluun!

Vilkaise myös:
Jos te kiinteytymistä tavoittelevat naiset vain söisitte
& Lähtikö syöminen taas lapasesta?

Edellinen juttuni:
Kun naama alkaa rupstahtamaan jo parikymppisenä

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

MIKSI VAAKA TAI RASVAPROSENTTI MÄÄRITTÄÄ SINUT?

*Sisältää mainoslinkkejä

Vaakalukema. Asia, jolla moni meistä tuntuu määrittävän itsensä ja oman kelpoisuutensa itselleen ja muille. Heräät hyvällä fiiliksellä, ja peiliin kurkatessasi takaisin katsoo oikein kelpo muikkeli. Nouset vaa’an päälle. Yksi kilo enemmän. Yksi kilo. Shieet. Ai kamala! Siis mähän olen lihonut! Vilkaiset uudestaan peiliin. Johan alkaa sormet valumaan vyötäisille vatsamakkaroita nipistelemään. Apua mikä löysä kasa minä olen. Hyi hemmetti. Olen ihan hirveän löysä ja lihava manaatti.

Tämä ei ollut keksitty tarina. Muistan elävästi kerran todistaneeni tällaisen tarinan ihan livenä. Kysyinkin tässä asianomaiselta naishenkilöltä, että mitä olisi tapahtunut, jos vaaka olisikin näyttänyt sen nousseen kilon verran sitä samaa kuin viikko sitten tai jopa hieman vähemmän. Olisiko sieltä peilistä katsonut takaisin ihan kelpo vartalo? Vastaus hämmenti ja jopa huvitti vastaajaa itseäänkin. Olisi.

Miten voikaan olla niin, että yksi numero pystyy muuttamaan sekunnissa käsityksen omasta itsestämme niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Miksi se vaakalukema on meille niin äärimmäisen merkittävä tekijä? Varsinkin, kun usein puhutaan vielä oikeasti terveistä ja normaalipainoisista ihmisistä. Keksitään itsellemme väkisin sopivia ja maagisia hyvän painolukeman rajoja, joissa me kelpaamme. Rasvaprosentti määrittää kelpoisuutemme olla hyväksyttyjä.

rasvaprosentti määrittää

Olen tuossa parinkympin rajapyykin jälkeen painanut vaikka ja mitä. Välillä ollaan oltu lähempänä 50 kiloa, ja joskus hivottu jopa 65 kiloa. Noh, tälle 156 senttinen likalle puhutaan aika isoista heittelyistä, mutta sitä se kilpaurheuilu on teettänyt. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuo korkeampi ääripää on ollut huomattavasti minulle sopivampi ainakin sen jälkeen, kun pihviä alkoi varteen tarttumaan. Minäkin olen ottanut tässä viime vuoden alhaisimpaan painoon pattiarallaa 7-8 kiloa lisää. Toki nyt puhutaan aika räävistystä fitnesslajeissa ammattilaiskisalavoille (jopa voittoon asti) kelvanneesta kehonkoostumuksesta, mutta silti. Painonnousua on sekin ollut, ja ulospäin heijastuva kehonkoostumus on muuttunut siinä samassa aika hurjasti.

Painolukeman suhteen olen kuullut kaikenlaisia argumentteja. Yksi kestosuosikki on, että ei haluta painon tai rasvaprosentin nousevan liikaa, sillä halutaan näyttää urheilulliselta. Arvaatteko milloin tämä 156 senttinen likka on kuullut eniten positiivista palautetta urheilullisesta ulkoasusta? Kun paino alkoi olla lähemäpänä 65 kiloa. Tuntemattomat ihmiset kyselivät bussipysäkillä, että mitä urheilulajia harrastan, ja jengi yliopistolla ihmetteli kilpaa, kuinka paljon mä oikein treenaan, kun näyttää homma purevan (ei edes ollut mitään kettuilua).

Eniten ehkä hämmennyin, kun ainejärjestön teemasitseillä vedin tuossa pehmeimmässä kunnossa ikinä päälleni vatsan paljastavan cowgirl-asun (ei tietoakaan sixpäkistä), ja eräs naispuolinen opiskelija pysähtyi pitkäksi toviksi rohkeutta kerättyään ääneen minulle ihailemaan, kuinka upea vatsa minulla on. Eipä silloin hirveästi kyselty kylillä urheilukuvioista, kun rasvat oli räävitty kireimpään kisakuntoon, ja likka oli kasassa kuin mikä, hah!

rasvaprosentti määrittää

Olen toitottanut tästä asiasta täällä blogin puolella aiemminkin niin monta kertaa, mutta koska kertaus on opintojen äiskä, mummo ja pikkuserkku, niin pistetäänpä taas torvi tuuttaamaan. Ihan oikeasti. Rasvaprosentilla tai vaakalukemalla on vain minimaalinen vaikutus ulkonäköösi ja ulosantiisi. Huomattavasti enemmän pystyt tekemään sillä, miten itsesi kannat. Hemmetti ihan oikeasti. Tämä kieltämättä kuulostaa taas liirumlaarum-shaibalta, mutta kyllä se itsevarmuus ja oman itsensä arvostus vain huokuu ihmisestä. Kuka tahansa vähärasvainen tai upealla fysiikalla varustettu henkilö ei todellakaan ole kaunista katsottavaa, jos ryhti roikkuu ja jo kilometrin päästä näkyy, että henkilöllä ei ole hyvä olla itsensä kanssa.

Ryhti suoraksi ja leuka ylös. Valitse sinua pukevat vaatteet, lakkaa vaikka kynnet ja iske muikea huulipuna huuliin, niin sillä päästään jo pitkälle. Korosta niitä omia parhaita puoliasi, ja turha sitä fokusta on pistää niihin asioihin, jotka eivät niitä suosikkeja ole. Hemmetin halpa ja nopea muodonmuutos on valmis, eikä siihen tarvittu yhtään kitudieettiä. Jos et osaa kantaa itseäsi tai pidä kehostasi nykytilassa, niin ei se kaksi tai kolme kiloa kireämpi kunto sinua tule todellakaan miellyttämään. Muhkea booty sitä paitsi on oikeasti musta ihan sairaan cool, ja nimenomaan silloin, kun siinä on mukana sitä rehellistä rasvaa.

Tähänkin väliin pakko heittää yksi ”true story”. Eräs minua selkeästi vanhempi normaalipainoinen ja hyväkuntoinen naishenkilö puristeli vatsa-aluettaan, ja valitteli, että jotain pitäisi tehdä. Tuijottelin ja kuuntelin tätä hetken, ja kehotin ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta testaamaan vaikkapa sitä, että miltäs se massu näyttäisi, jos vetäisi oikeasti hyvän perusryhdin (ilman siis mitään ”vatsa sisään äläkä hengitä tuntiin”-shittiä). Tätä testattiin peilin edessä, ja kappas! Kommenttina olikin, että no jos vaan jaksaisi tällein pitää sitä ryhtiä koko ajan. Facepalm. Eikö se perusryhti olisi muutenkin aika jees ihan tuki- ja liikuntaelimiä sekä hyvinvointia ajatellen, ja kuulostaisi pikkaisen fiksummalta vaihtoehdolta kuin turhat kitudieetit ihan normaalipainoisella ja terveellä naisihmisellä?

rasvaprosentti määrittää
Pitkä huppari: TÄÄLTÄ* // Tennarit: TÄÄLTÄ*

Ihan oikeasti terveelle ja normaalipainoiselle ihmiselle ei ole minkään kannalta mitään merkitystä, painaako sitä kilon tai pari enemmän saati vähemmän. Elämä muuttaa meitä kaikkia, ja tällä hetkellä voisin aivan äärimmäisen huonosti, jos nykytilassani porskuttelisin samoissa vaakalukemissa kuin kuutisen vuotta sitten tai painelisin menemään samassa rasvaprosentissa, mitä viime keväänä. Kroppani on erilainen, elämäni on erilaista ja niin on myös painolukemani. Minä kuitenkin olen aina minä, vaikka painaisin mitä.

Sopivan painokasta alkuviikkoa joka hanuriin! ;)

Vilkaise myös:
Miten selviän nousevan elopainon kanssa?
Puoli vuotta ilman ruokavaakaa – Miten kävi?

Edellinen juttuni:
7 x Tän viikon ykkösjutut!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram