Miltä nainen saisi näyttää? Terkuin ”läskiperse”

Sis. mainoslinkkejä*

Tänä päivänä ei ole helppoa olla nainen. Ei ainakaan, jos mietitään ulkoista olomuotoa. Silmiini osui Hanna Sumarin kirjoitus, joka koski hänen kohdalleen osuneeseen arvosteluun, jossa ruodittiin tämän roikkuvia alleja sekä kainalon vieressä komeillutta pehmeää lölleröä. Sitten samaan aikaan pohditaan, miksi naiset ovat niin kriittisiä omasta ulkonäöstään, ja miten näitä ulkonäköpaineita saisi helpotettua.

Ihmisten ulkonäköönsä kohdistuvassa epävarmuudessa ei mielestäni ole aina todellakaan syy yksinomaan langanlaihojen mallien tai kireiden fitnessminkkien mukanaan tuomissa epärealistisissa ulkonäköodotuksissa, vaan niissä täyttä törkyä suoltavissa kommentoijissa ja mammapalstoilla läyhäävistä elämäänsä kyllästyneistä mussuttajista. Jos porukka oikeasti näkee, kun tuiki tavallista somessa tai muuten julkisuudessa esillä olevia ihmisiä lynkataan läskiperseiksi, löllyköiksi ja mitä näitä nyt oli, niin mitä ne samanlaisen vartalon omaavat ajattelevat itsestään. Menepä kurkkaamaan iltapäivälehtien nettiartikkeleiden kommenttiboksia, niin siellä ollaan kyllä huolehdittu, että kaikki lytätään vuorollaan. Facebookissa ja Instagramissa homma vasta lähteekin liikkeelle!

Mitä jos ihminen, joka työstää kovaa itsensä kanssa suhdetta omaan ulkomuotoonsa, näkee somessa jatkuvasti ympärillä vain läyhäntää siitä, kuinka jokainen vuorollaan on niin hemmetin ruma ja tollakin on nuo kamalat allit? Hyvähän siinä on lähteä muidenkaan (saati sitten henkilön itsensä) lähteä vakuuttamaan siitä, että näytät oikeasti hyvältä ja ei sinua kukaan tuomitse. Ja joo kyllä ihmisillä saa mielipiteitä olla, mutta niin saa olla myös käytöstapoja ja jotain järkeä päässä. Taitaa silti olla nykypäivänä liikaa vaadittu.

Onneksi itseltäni on lähes aina uupunut joku ulkoisen itseinhon tai ihonalaisen rasvakudoksen kammon aiheuttava geeni. Itselleni ei siis tuota minkäänlaisia ongelmia olla esillä sosiaalisessa mediassa tai kilpailla lajissa, jossa ulkomuoto (ja kehon rasvaprosentti) muuttuu rajustikin kausittain, ja olen altistuneena vaikka minkälaiselle arvostelulle. Kyllähän meikäläistäkin on lynkattu internetin roskapalstoilla tai nettiartikkeleiden kommenttibokseissa ties miksi karmeaksi läskiperseeksi, miehen näköiseksi hirvitykseksi ja sysirumaksi ilmestykseksi, ja aika todella tuttu kommentti on perinteisesti tiivistetyt ”hyi” ja ”yök”. Välillä taas kysellään suoraan missä mun rinnat on. Sori tyypit, ei osu eikä uppoa muhun.

Treenihaalari: JUNKYARD*

Ikävä kyllä tämän maan ja planeetan joutuu kyllä väkisin jakamaan kaikennäköisen jengin kanssa, joten eihän tässä muu auta, kuin luottaa omaan menoonsa. Vaikka tekisi mitä, niin aina sitä joku tulee oksentamaan päällesi täysin typerää skeidaa, joten kaikkia on lähtökohtaisesti edes turha lähteä miellyttämään. Noh, meitsi ainakin jatkaa porskuttamistaan! Kaboom!

Kurkkaa myös: ”Missä sun rinnat on?” ja muita päteviä huomautuksia!

Edellinen juttuni: Raikasta ilmettä kotiin sisustustauluilla

Seuraa minua:
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Miltä näyttää 156 cm ja 61 kg?

Sis. mainoslinkkejä*

Shieet! Aika tuhti hobitti! Näin voisi otsikon mukaisilla strategisilla mitoilla olettaa, ja näinhän tuo osittain onkin. Vatsapaloja ei juurikaan näy, vaikka hyvinä päivänä oikein osuvassa valaistuksessa ne saattavat sieltä hieman pilkotella. Pakarasta löytyy sitä laardia, ja voin kertoa, ettei huonossa ryhdissä sohvalla vatsa pitkällä röhnöttäessä ensimmäisenä tule mieleen ammattilaistason fitnesskisaajaa. Eli jos sinullakaan ei peilistä kurkkaa heti ensimmäisenä aamulla vatsapalat ja tuolille istuessasi housun nappi kiristää ja vatsaan tulee makkaroita, niin hei, sama homma täällä!

Hyvä ryhti ja vatsa sisään! Sillä pääsee pitkälle, hah! ;)

Niin kilpaurheilussa kuin elämässä yleensäkin on osattava keskittyä muuhun kuin omaan ulkonäköön. Elämää on elettävä myös pitkäjänteisesti, jos jotain pysyvää haluaa saavuttaa. Jos miettisin ensisijaisesti kivoja sadoittain ja jopa tuhansittain tykkäyksiä kerääviä Instagram-kuvia, joissa vatsapalat vilkkuvat terävinä ja peräsin olisi tiukaksi hiottu, niin voisin samantien heittää hyvästit kaikille tavoitteilleni ja unelmilleni urheilulajini parissa. Se mitä kylvän nyt, tuottaa satoa myöhemmin. Enkä todellakaan puhu nyt kivoista somekuvista vaan tavoitteistani kilpaurheilussa.

Kun tähdätään optimaaliseen lihaskasvuun ja ominaisuuksien kehittämiseen, riittävä ravinto sekä palautuminen näyttelevät olennaista roolia. Jos haluaisin pysyä kireänä ympäri vuoden, niin joutuisin tinkimään optimaalisesta lihaskasvusta ja kehityksestä kisalavoja ajatellen aikalailla. Kaikkea ei kannata haalia samanaikaisesti, kuten olen jo useampaankin otteeseen blogin puolella jauhanut. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti.

Ja mitä tulee myös ihan tavallisiin kehonmuokkausprojekteihin ilman kisatavoitteita, niin pitkäjänteisyyttä tarvitaan. Suurin osa normaaleissa kehonrasvoissa olevien henkilöiden kehonmuokkaustavoitteista keskittyvät nimenomaan sekä rasvanpolttoon että muodon hankkimiseen lihaskasvun avulla. Nopeat lottovoitot ovat osalla ihmisistä täysin mahdollisia, mutta ei kuitenkaan kaikilla. Hyvilläkin geeneillä varusteltu yksilö joutuu usein tekemään duunia, uhrauksia sekä valintoja näiden kahden tavoitteen väliltä, ja heidänkin on tuloksia haaliessaan ajateltava asioita pitkällä tähtäimellä. Mitä huolellisemmin hiot perustan kuntoon ja jaksat tehdä perusteellista pohjatyötä, sitä todennäköisemmin saat oikeasti kestäviä sekä vakuuttavia tuloksia.

Ihminen ei vain voi polttaa rasvaa koko aikaa ja vuodesta toiseen yhtä soittoa, sillä jossain vaiheessa kroppa pistää vastaan. Lihaskasvukaan ei kovin tehokasta tahdo enää olla jatkuvilla miinuskaloreilla, jollei puhuta aivan aloittelijasta. Se mitä haluan tällä kertaa korostaa on se, että uskalla luoda kärsivällisesti hyvä pohja. Se voi tarkoittaa sitä, että joudut joksikin aikaa työntämään syrjään haaveet sixpäkistä ja keskityttävä rakentamaan pohjaa sille kuuluisalle ”kiinteytymiselle”. Ja jos sormesi hapuilevat jatkuvasti vyötäisillesi makkaroita nipistelemään ja peilikuvassa ensimmäisenä silmäsi hakeutuvat heti kaikkiin epäkohtiin, niin lopeta tämä. Anna niiden nyt välillä olla rauhassa, ja keskity itsesi kehittämiseen ja pohjan luomiseen.

Syö riittävästi tavallista ruokaa, nollaa aerobiset edes hetkeksi ja keskity treenaamaan salilla nousujohteisesti. Kovaa ja viisaasti. Nyt en tarkoita mitään pumppipamppitreeniä, vaan lyö sarjoihin lisää rauta ja väännä tiukkoja sarjoja. Keskity nimenomaan pistämään salilla lihakset koville eikä niinkään henkityselimistöä tai hikirauhasia, vaikka nekin voivat ohessa runtua saada. Kun keho ja aineenvaihdunta on saatu pyörimään korkeilla kaloreilla ja ilman turhia aerobisia sekä luiden ympärille on rakennettu huolella komeaa muhkuraa, niin myöhemmin eteen tuleva kiristelyvaihe tulee olemaan todennäköisesti melko helppoa kauraa ja lopputulos rautaisen kova. Ah, miten polttelevan siisti pitkän ajan missio, ainakin omasta mielestäni!

Jos olisin itse viimeiset viisi vuotta keskittynyt ensisijaisesti vatsapalojen esillä pitämiseen, niin voisin todennäköisesti a) näyttää lähes samalta kuin viisi vuotta sitten ja b) olla tällä hetkellä ilman minkäänlaisia saavutuksia urheilun saralla. Kaikki on lopuksi kiinni siitä, mitä itsestäsi ajattelet ja miten itsesi kannat. Normaalipainoisen kehonmuokkaus ei ole mikään puolen vuoden superdieetti vaan vuosien työ, joka kantaa hedelmää pitkällä aikajänteellä, jos asioita maltetaan tehdä oikein ja huolella. Ja itseasiassa hyvin usein näissä käykin niin, kun lopetetaan se lottovoiton tavoittelu ja ruvetaan tekemään asioita pitkäjänteisesti, niin tuloksia tuleekin hyvin nopeasti, mutta et voi tietää, ellet koeta.

Toppi: Nike // Aim’n trikoot: TÄÄLTÄ* // Treenikengät: TÄÄLTÄ*

Itselläni matka tähän pisteeseen on ollut pitkä mutta antoisa. Pitkäjänteinen työ on itselleni aina ollut erittäin kiinnostavaa ja houkuttelevampaa kuin nopeat tulokset. Lyhyisiin projekteihin pystyy melkein kuka vaan, mutta pitkä tuloksekas duuni vaatii jo enemmän. Muutama vuosi takaperin näytin samoissa mitoissa aika erilaiselta, mutta huolellinen työ kantaa hedelmää. Muutenkaan tähän leikkiin lähteminen ei edes lähtenyt ulkonäköasioista, vaan raahasin päärynävartaloni salille alunperin kilpaurheilua varten, että olisin päässyt heittämään fitnesslavoille voltteja, hah. Samalla tiellä ollaan edelleen, ja vitsi miten upeita asioita olen tämän matkan varrella saanut kokea ja kuinka paljon olen oppinut.

Ja jos tuntuu, että ne täysin normaalit vatsarasvasi aiheuttavat vaivaa tämän pohjatyön luomisen ohessa, niin tässä pari omaa vinkki vitosta. Ryhti pystyyn, vatsa sisään ja valitse päällesi muotojasi imartelevat vaatteet. Kyllä minäkin voisin olla tämän hetkisessä olomuodossani plösö, mutta olen päättänyt, etten ole, hah! :D

Mahtavaa viikonloppua ja kovia treenejä!

Tsekkaa myös aiheeseen liittyen:
Jatkuva kiinteytymisen tavoittelu vie vain turmioon
Treenaatko paljon ja kovaa muttet kehity?

Edellinen juttuni: Onko ruokasi oikeasti terveellistä?

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen