MITEN SÖIN TEININÄ?

Voi niitä huikeita teinivuosia! Tähän aikaan protskubuumista, ruokavalioista ja ”Jutta ja superdieeteistä” ei ollut kenelläkään tietoa, ja syötiin sitä mitä tarjolla oli. Ennen paistettiin pannukakkuja, ja nyt lasketaan kaloreita. Lihomista en koskaan pelännyt eikä kiinteistä pakaroista ja sikspäkin esiintaikomisesta höpisty lähipiirissäni. En tiedä oliko se tällöin niin ilmoillakaan, ja somessa silloin oli in vielä IRC-galleria ja Facebookista oli juuri tullut iso juttu. Belfieitä ei tunnettu, fitness-termiin ei törmännyt missään, ja kukaan ei esitellyt vatsalihaksiaan somekuvissa. Vaikea sanoa, olisiko erilaisessa some-maailmassa eläminen vaikuttanut millä tavalla omaan tai ympäristöni toimintaan, mutta toisaalta en rehellisesti usko, että omaa lujaa päätäni olisi kovin helposti käännytetty. Olen meinaan ollut jo nuoresta asti aika tiukka likka periaatteissani, ja ”hömpötyksiin” en ole sortunut, heh.

Urheilun ravinto-oppina muistan yläasteikäisenä urheilijan alkuna aina treenien päättyneen valmentajan käskyyn, menkää kotiin katsomaan salkkareita ja syömään samalla oikein kunnolla. Minähän tottelin molempia käskyjä, ja salkkareita siivitti aina hyvä annos sapuskaa. Tämä oli oikeasti näin jälkikäteen katseltuna mielestäni ehkä parasta ravintokasvatusta (positiivista aivopesua) teinitytöille. Ihan totta. Muutenkin meillä urheilun parissa ruoka oli nimenomaan kova juttu, ja varmasti tälläkin on ollut oma vaikutuksensa positiiviseen ja huolettomaan suhteeseen ruuasta. Joukkueen sisällä oli nimenomaan ”siistiä” syödä, ja kisamatkojen buffet-pöydistä lapattiin lautaset aina kilpaa täyteen safkaa, hah! En tiedä lähtikö se valmennuksesta vai osuiko joukkueeseen vain sopiva kombo erittäin nälkäisiä likkoja, mutta ainakin aika positiivinen itseään kirjaimellisesti ruokkiva oravanpyörä siinä oli vuodesta toiseen kasassa.

Noh, miltä näytti teini-ikäisen Piian ateriarytmi? Tässä sitä nyt tulee:

AAMUPALA

Tätä en skipannut koskaan. Silkkaa parhautta oli, jos jääkaapista löytyi eilisen ruuan jämiä, joita sai imaista aamupalaksi huiviin. Spagettia ja jauhelihakastiketta, makaroonilaatikkoa tai kotikutoista pitsaa. Aijettä. Niillä lähti päivä käyntiin, tai näiden puutteessa usein meni sämpylää mehevillä täytteillä tai jugurttia myslin kera. Kahvinjuonnin jaloa taitoa en tällöin vielä omannut, ja ehkä ihan hyvä niin.

LOUNAS KOULUSSA

Vaikka kaikki kitisivät, että kouluruoka oli pahaa, niin minä mussuttelin menemään. Ruokalan rajoituksia yritin aina rikkoa, ja ylimääräisiä kalapuikkoja piiloteltiin perunamuusikasan alle. Ruoka kuin ruoka, niin minä kyllä söin. Kylkeen vähän leipää tai näkkäriä, niin nälkä lähti. Liikuntalukiossa ruokatunti osui usein omaharjoittelutunnin päälle, joten sinne oli hyvä painella volttituokion jälkeen tankkaamaan kumpu täyteen. Lähipiiri muodostui pääosin urheilijoista, niin eipä samoissa pöydissä kenelläkään vajaita lautasia tahtonut näkyä.

KOULUN JÄLKEEN

Kotiin päästyäni meni ihan mitä vaan, mitä keittiön kaapeista löytyi, ja nimenomaan aika paljon. Parasta oli sulattaa pakastimen kätköistä kokonainen pussillinen äiskän leipomia korvapuusteja mikrossa, ja syödä ne kaikessa rauhassa keittiön pöydän äärellä Aku Ankkaa lueskellen. Monesti tuli kyllä haettua koulun jälkeen läheisestä K-marketista Pirkan suklaapatukoita tai mansikkatäytesuklaalevy ja naposteltua menemään. Ehkä ei parasta välipalavaihtoehdoksi, mutta hälläkö väliä. Pääasia että tuli syötyä. :D

Hanuriin mulla on mennyt kaikki jo yläasteikäisenä. Sukuvikoja, hah!

PÄIVÄLLINEN

Päivällinen oli kotona aina tarjolla, ja nimenomaan mentiin ihan perinteisellä kotiruualla. Meillä syötiin todella paljon perunaa (lue: aina), ja höyrytettyjen pottujen kyljessä oli todella usein parsakaalta ja porkkanaa, ja niitä vedeltiin äiskän kanssa kilpaa ja taisteltiin kattilan viimeisistä paloista. Näiden kyljessä oli usein lihaa tai lihakastiketta, ja salaattikulho iskettiin aina myös pöytään. Usein tuli syötyä myös keittoja. Oli kalakeittoa, kesäkeittoa, hernekeittoa, jauhelihakeittoa ja nakkikeittoa. Äiskä hallitsi näiden salat!

ILTAPALA

Lukioon mennessäni treenit osuivat aina todella myöhälle, ja arki-iltoina treenit olivat aina kello 19.30-22.00. Iltakympin jälkeen pikasuihkun perään kokosin ison tarjottimellisen täyteen ruokaa. Herkkuvoileipiä kunnon täytteillä, jugurttia, mysliä, hedelmiä ja kaakaota. Tämän popsin lähes aina omassa huoneessani katsellen telkkua (koska muut talosssa nukkuivat jo) ja tästä vatsa pyöreänä unille. Silkkaa parhautta. Olenkin aina ollut erittäin tehokas iltasyöjä. Nam!

Piude 16 vee. Makkara on ystävä.

Sapuska-aiheisina muistoina heitettäköön ilmoille, että lukion viereisestä K-marketista sai Maraboun suklaalevyjä usein nipputarjouksena kolme kappaletta kolmella eurolla (say whaat!?). Pakkohan tähän oli aina tarttua, ja ajatus oli joka kerta jalo, kun tuosta satsistahan riittäisi pidemmäksi aikaa. Noh, aika monesti se meni niin, että saman iltana oli jo kaksi minttukrokanttilevyä tuhottu, ja viimeinen imaistiin seuraavana päivänä hyppytunnilla pitkää matikkaa ratkoessa. Heh. Mikä morkkis? Sellaisestakaan ei kukaan tähän aikaan puhunut, ja seuraavana päivänä saatettiin hakea uusi satsi samaisia levyjä. Hups.

Loppusanoiksi iskettäköön, että luojan kiitos olen syönyt jo nuoresta pitäen monipuolisesti ja paljon. Olen myös onnellinen, että olen saanut kasvaa niin ruokamyönteisessä ilmapiirissä niin kotona, koulussa, kaveripiirissä kuin urheiluympyröissä. Tällöin ei todellakaan ole tullut edes ajateltua, että ruuassa olisi jotain ihmeellistä eikä fiksaatioita ainakaan omiin silmiini kenelläkään osunut. Ruokavalioista ei tiedetty, eikä kukaan oikeasti tavoitellut ”kiinteämpää” kroppaa tai vältellyt hiilareita. Luojan kiitos!

Olipa itsellä helppo nuoruus sapuskan puolesta, ja näistä hyvin ravituista teinivuosista on ollut todellakin ihan lyömätöntä hyötyä aikuisiän ammattiurheilupuolelle asti. Score. Jos täällä on nuorempia ihmisiä ruudun takana, niin nyt haarukkaa liikkeelle ja murua ääntä kohti. Syökää sitä ruokaa, ja nauttikaa siitä huoletta. Älkää höynähtäkö kaikennäköisiin ruokahömpötyksiin, ja näin pitkälle minäkin olen päässyt täyttä kotiruokaa mutustelemalla. Syöminen on todellakin jees, ja jos ette muuta selitystä keksi, niin vaikka siksi, että minä sanon niin, hah! :D

Makoisaa ja vatsan täyteistä tiistaita!

Kurkkaa myös: Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

Edellinen juttuni: Optimoitu treenaaminen vai fiilispohjainen tykittäminen?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

NAM! PARHAAT ELINTARVIKKEET JENKEISSÄ!

*Sisältää mainoslinkkejä

Tänään syvennytään mun lemppariasiaan eli RUOKAAN! Elintarviketurismi on yksi parhaimmista asioista matkustamisessa, ja kunnon paikalliseen supermarkettiin pystyn aivan helposti uppoutumaan pariksikin tunniksi tutkailemaan valikoimia ja paikallisia tuote-erikoisuuksia. Ruoka on itselleni rakkauden asia, ja kyllähän tietty perus kempparihyllyt pitää suuhun uppoavien tuotteiden lisäksi tutkia, mutta niistä ei sen enempää tällä kertaa. Pari viikkoa sitten postasinkin jo ruokapäiväkirjaa (KLIK) täältä rapakon takaa viikko kisojen jälkeen, mutta tänään tsekkaillaan tämän reissun ylivoimaisia suosikkeja tarkemmin.

Suurimmalle osalle tässä postauksessa esille pahtaville tuotteille toki löytyy Suomesta omat vastikkeet, mutta twistiä yleensä löytyy joko makumaailmoissa, ravintosisällöissä, levikin laajuudessa tai viimeistään hintalappusessa. Osa näistä sapuskoista on myös vienyt sydämmeni ja täyttänyt sekä reissuyksiömme jääkaapin ja allekirjoittaneen vatsan vasta täällä rapakon takana, vaikka lähempääkin olisi voinut tuttavuutta tehdä. Noh, isketään heitetään se lusikka nyt vihdoin sinne soppaan, ja uppoudutaan asian ytimeen. Tässä siis kovimmalla kulutuksella olleet vatsantäyttäjät tältä reissulta!

BBQ PULLED PORK

Parasta valmis-pulled porkia, jota olen koskaan syönyt. Ravintosisältökin yllättävän osuva, ja tätä kun on tällännyt leivän päälle protskun lähteeksi, niin makunautinto on ollut aika 5/5. Aijai. Kuola valuu jo ajatuksesta. Näitä kun sai vielä kampanjatarjouksessa kaksi yhden hinnalla, niin tuli ostettua ehkä muutama purkki. Suomessa kyllä lähtee pulled porkit kylmähyllystä testiin, jos vaan ravintosisällöltään löytyy vähänkään yhtä suopeaa tavaraa kuin tämä. Tätä hyödyntäen taion pitkälle paluulennolle kyllä kunnon eväsleivät tulille. Nam!

VALMISVALKUAISET

Kanadan puolella nämä valmisvalkuaiset olivat itseasiassa huomattavasti edullisempia, ja sieltä löytyi huokeaan hintaan myös valmiiksi maustettuja todella maistuvia vaihtoehtoja, joita tuli siellä pistettyä poskeen. Tämä maustamaton versio on myös oikein passeli, ja lopputulos pannulla on kyllä huikea. Ainesosaluettelosta löytyvä ksantaani (luonnosta saatava sakeuttaja) ilmeisesti tekee aika ihmeitä koostumukselle tehden siitä selkeästi kuohkeamman kuin perinteisessä valkuaisessa tai suomalaisissa vastaavissa.

Muuten kyllä olisin erotellut täälläkin manuaalisesti omin pikku kätösini valkuaiset pannulle erikseen, mutta pienellä laskutoimituksella todettiin, että hinnassa ei olisi juurikaan ollut eroa, kun munista sai pulittaa vähän enemmän kuin Suomessa, vaikka shoppailtiinkin paikallisten megamarketissa. Ja onhan tuo nyt kätevä.

MAUSTETUT RIISIKAKUT

Jenkeissä ja Kanadassa maustettuja riisikakkuja on aika moneen lähtöön, ja vielä sellaisina, joiden ravintoarvoja ei ole pilattu hirveällä kuormalla rasvaa ja sokeria (toki niitäkin löytyy). Näitä on siis popsittu menemään maireassa hymyssä, ja Quacerin voinmakuiset vastaavat olivat myös silkkaa parhautta!

”TÄYS”GUACAMOLET

Aidot guacamolet menee kyllä täällä jenkkien elintarvikkeiden kärkeen niin että hujahtaa. Ainesosaluettelosta löytyy 95% avokadoa, ja loput ovat mausteita, kuten limeä, suolaa, sipulia ja chiliä. Ehtaa tavaraa ja vielä kaiken kukkuraksi niin järkyttävän hyvää. Jos jonkun tuotteen saisin tuoda Suomessakin (kohtuuhintaisena) markettien hyllyille mukanani, niin tämän.

BANANA PEPPERIT

Seitsemän vuotta sitten Floridassa ensimmäistä kertaa käydessäni rakastuin banana peppereihin (myös ylläolevassa kuvassa) korviani myöten, ja nyt vuosien jälkeen olemme taas löytäneet yhteen. Ah. Tietämättömille kerrottakoon, että banana pepperit ovat siis kuin jalopenoja, mutta ei niin tulisia vaan enemmänkin raikkaan kirpsakoita. Tekee ruuasta kuin ruuasta niin paljon parempaa, ja ovat täydellisiä esimerkiksi herkkuleipien päällä välipalalla tai aamupalamunakkaan ohessa. Nam!

Näitäkin löytyy toki mielestäni Suomestakin, mutta en muista mihin hintaan, koska olen totaalisesti unohtanut näiden olemassaolon. Täällä näitä saa kuitenkin kauppojen halpisbrändeiltä ihan pilkkahintaan ja mm. Subwaysta vakiotäytteenä.

0% GREEK YOGHURT

Greek Yoghurt eli toisin sanoen paikallinen rahka. Jenkkiresepteissä ja ruokavaliossa puhuttavalla kreikkalaisella jugurtilla ei siis tarkoiteta mitään proteiiniköyhää sokerijugurttia, vaan täällä se meinaa lähinnä juuri tuota pehmeää rahkaa, joka on oikein passeli protskun lähde. Pieni vivahde ehkä makumaailmassa (valmistajasta riippuen), ja täällä greek yoghurt tuntuu oleva vakiona hieman pehmeämpää ja ei niin hapanta kuin Suomen vastaavat rahkat.

CRYSTAL LIGHTIT

Tein kuluneen kevään aikana varmaan ennätyksen makeutusaineiden (tai oikeastaan light-juomien) kulutuksen minimoinnissa ihan huomaamattani, mutta täällä rapakon takana homma kääntyi vähän toisin päin. Hanasta tuleva vesi on aika kuran makuista, joten sekaan sujahtaa aika usein näitä sokerittomia light-juomajauheita. On muuten oikeasti aika hyvän makuisia kuten olettaa saattaa, mutta Suomessa jatkan taas arkisin ihan perinteisen veden juomista, kun hanasta saa taas hieman omaan makumaailmaani sopivampaa vettä.

LIGHT LIMUT

Limppareitahan täältä saa ihan ilmaiseksi, ja on mistä valita. Ylivoimaista lemppariani eli Ginger Alea on täällä uponnut ja paljon, ja sitä kun täällä saa lightina ja vielä puoli-ilmaiseksi. Diet Dr. Pepper ja Diet Cherry 7up on myös ollut kovaa valuuttaa, ja on hauska ollut maistella uusia makuja. Vähennän taas light-limujen kulutusta Suomessa (koska siihen saa myös upotettua hävyttömästi rahaa), ja täällä olen antanut mennä. Paheensa kullakin. ;)

0% CHEDDAR-SULATEJUUSTOSIIVUT

Cheddarin maku on yksi ikuisista kestosuosikeistani, ja näitä on siis yllättäen tullut popsittua täällä ollessa. Suomessakin vakiotuotteena itselläni ovat nuo keveämmät sulatejuustosiivut, mutta tuo cheddarin maku sulattaa täällä sydämmeni suorastaan niskalenkkiotteella. Uskaltauduin myös vihdoin kokeilemaan täällä ennakkoluulottomasti aiemman puuropostaukseni kommenttiboksiin (joka on täynnä aikamoista puuropornoa, kiitos teidän! Hah! <3) sujahtaneita suolaisen puuron vinkkejä, ja heitin itse soveltaen puuron päälle fiestamausteen kaverina näitä siivuja. Oli. Muuten. Todella. Hyvää.

Leipääkin on tullut syötyä aika tehokkaasti kunnon kerrosleipiä väsäillen, kun vihdoin löytyi hieman parempia leipävaihtoehtoja valkoisen pullan sijaan ja edes vähän kohtuullisempaan hintaan. Pullaleipää oli koko marketin edusta tarjolla, ja vasta reilu viikon jälkeen löydettiin vihdoin hieman kattavampi leipähylly. Se vain loogisesti oli sijoitettu kaupan perimmäiseen ja hämärimpään nurkkaan täysin erilleen muista tavanomaiseista elintarvikkeista karkki-, sipsi-, viini-, kosmetiikka-, vessapaperi- ja siivoushyllyjen taakse.

KEVYTMANTELIMAITO JA SOKEROIMATTOMAT KAURAMUROT

Näitä molempia toki löytyy Suomestakin, mutta vasta täällä niihin olen jotenkin syttynyt. Muroistakin löytyy oikeasti ihan fiksujakin vaihtoehtoja murohyllystä, ja veikkaan, että Suomessa suuntaan myös murohyllyjä nuuhkimaan, kun kauppaan siellä taas pääsen. Lemppari-iltapalakomboni on täällä on ollut maustamaton greek yoghurt, kauramurot ja tuoreet mansikat, ja tätä perinnettä haluan kyllä kotosallakin jatkaa ainakin silloin tällöin.

JÄÄTELÖT <3

Koska kyse on meikäläisestä, ja kaikki meitsiä vähänkään pidempään seuranneet tietävät, että tälle likalle jäätelö maistuu. Jätski ei ole leikin asia, ja kokonaisvaltaisesti onnellinen elämä ilman jäätelöä on vähintäänkin teeskentelyä. Hyllyistähän täältä löytyisi vaikka mitä Halo Topeja ja Artic Zeroja, joissa ravintosisältöä on huomattavasti kevennetty, mutta näiden sijaan olen upottanut lusikkani lähinnä Breyersin Gelatojen eri makuvariaatioihin.

Muitakin brändejä on tullut toki maisteltua ja oikein kivoja uusia tuttavuuksia on löytynyt, mutta nämä paikalliset Ingman Creamy- ja Aino-versiot ovat olleet vertaansa vailla ja sulattaneet sydämeni kylmän kermaisella koostumuksellaan ja makunautinnollaan. Itselläni jäätelöissä ykköskriteereiksi nousevat pehmeän lusikoitava koostumus sekä sopivasti nannaa ja töfföä, ja näistä ovat löytyneet nuo molemmat. Ehdoton ykkönen näistä on ollut Tiramisu ja hyvänä kakkosmakuvarianttina saman puljun Cookie Dough. Voi kyllä! <3

Nike Pro-urkkatoppi: TÄÄLTÄ* // Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ*

Plussaa täytyy myös kylmähyllyjen 100% cold brew-kahvipulloille (isot tonkat ja ilman lisättyä sokeria). Kiitos kajahtaa myös Light Ginger Ale-limulle, mutta yhtälailla myös koko limuhyllyn light-varianssien laajalle ja edulliselle skaalalle. Jos hei kärsit keliakiasta tai panostat muuten vain gluteenittomuuten, niin kannattaa matkustaa tänne päin maailmaa. Täällä jopa kasvonaamioissakin ja limsoissa muistutetaan näkyvästi, että tuote on ”gluten free”, hah.

Noh, huomenna lähdetään kohti Suomea, ja kotiin päästyäni isken hampaani ainakin ruisleipään, ruissipseihin, Ingman Creamyn jätskeihin, karjalanpiirakoihin, Pudixiin ja Nix-Nax-patukoihin. Kaupasta kannan kotiin myös hirveän kasan kasviksia, koska Miami Beachilta niitä ei ole raaskinut liioin todellakaan ostaa edes paikallisten edullisimmasta megamarketista. Oijoi, onpas ruoka sitten huikea juttu!

Maistuvaa viikon alkua! Omnom!

Lisää safkahommia: Protskukorneri – Vaihtelua kanalle ja rahkalle!

Edellinen juttuni: Pää hajoaa reissussa – nyt negataan!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen