TREENI EI KULJE – MITEN LISÄTÄ TREENITEHOJA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Treeni ei kulje, vaikka intoa piisaisi? Kropasta ei irtoa puhtia ja jalka painaa, mutta missä vika? Tänään ajattelin heitellä ilmoille näin hämärtyvien syysiltojen kunniaksi vähän käytännön ratkaisuita treenitehojen buustaamiseen, sillä niinhän se menee, että jos treeni ei kulje, niin niitä tuloksia saa etsiä suurennuslasin kanssa. Takkuava treeni ei myöskään ole varmaan kenestäkään kovin huisia ajanvietettä, ja alkaahan se motivaatiota nopeasti syömään, jos kroppa on tahmea, eikä jerkkua tahdo irrota.

Kovinkaan monessa asiassa en luota pikkukikkoihin tai vippaskonsteihin, vaan kokonaisuus on aina se, joka loppupeleissä ratkaisee. Osa näistäkin kohdista on varmasti monille itsestäänselvyyksiä, mutta silti ne unohtuvat yllättävän monelta, ja ratkaisuja haetaan mieluummin TV-shopin tasoisista pikanippeleistä. Jos perusta ei ole kunnossa, niin hifistelyllä ei kovin monesti kauas rannasta pääse. Lue siis nuo ”peruskauratkin” oikeasti ajatuksella, ja pysähdy siis hetkeksi miettimään, olisiko itsellä näissä fiksattavaa.

MITEN LISÄTÄ TREENITEHOJA?

1. Treenimäärän järkevöittäminen ja lepääminen

Treenissä laatu korvaa ihan aikuisten oikeasti sen määrän, ja enemmän ei ole enemmän. Kehitys sekä treenitehojen latautuminen tapahtuu oikeasti siellä levossa, ja tästä fiksuimmat voivatkin päätellä, mitä tapahtuu treenissä jyllääville energioille, jos lepo unohtuu ja treeniä on liikaa. Oma ohjenuorani himotreenajille onkin, että mieluummin kolme tai neljä oikeasti kovaa ja laadukasta treeniä viikossa kuin 5-8 vähän sinne päin. Älä siis roiski silmät sikkurassa ennalta asettamaasi määrää kasaan, vaan keskity sen sijaan siihen laatuun. Liika on aina liikaa.

Treenejä kannattaa myös jakaa mielellään mahdollisuuksien mukaan tasaisesti, ja esimerkiksi kolme kovatehoista treeniä peräkkäisinä päivinä on jo kropalle jo aika kova nakki. Äläkä huijaa itseäsi kevyillä ”kevyillä HIIT-treeneillä”. HIIT-treeni ei ole koskaan kevyt, vaan vaatii kropalta kovaa tehoa ja aikaa sekä resursseja palautumiseen monesti ihan yhtälailla kuin kova salitreenikin. Kun lepäät, niin lepää oikeasti. Lepääminen ei toki tarkoita aina vain sohvan pintaan kiinni sammaltumista, mutta siitäkään ei tarvitse huonoa omatuntoa potea, jos elämän hulinassa malttaa oikeasti välillä aivan potslojot vapaahetkinä vetäistä. Välillä myös useamman päivän tai vaikka viikon totaalilepo voi myös tehdä höpöä palautumiselle ja sitä kautta treenitehoille.

treeni ei kulje

2. Riittävän ja oikeanlaisen ravinnon takaaminen

Etenkin hiilihydraatin mussuttaminen on kovaa valttia treenitehojen ylläpidossa ja buustaamisessa, ja ei ole jäänyt saamani palautteet ihan muutamaan, joissa etenkin päivittäin popsittavien hiilihydraattien nostamisesta on seurannut huimaa tulosten ja tehojen nousua sekä palautumisen tehostumista. Kenestäkään ei kuulemma ole turvonnut karmeaa manaattia eikä housunnappi ole ratkennut liitoksistaan, vaan yllättävän monissa tilanteissa jopa kroppa on lähtenyt kiristymään ja pihvi alkanut ensimmäistä kertaa pilkottamaan hihan suusta. Hiilari on treenaajan paras ystävä, ja suosittelen epäileviä sieluja kurkkaamaan aiemman postaukseni: ”Luuletko syöväsi tarpeeksi hiilihydraatteja?

Monesti myös puhutaan vain treeniä edeltävän välipalan ominaisuuksista ja merkityksestä, mutta vaikka sattuisit syömään hyvin ennen treeniä, niin tämä ei välttämättä hirveästi auta, jos päivittäinen energiasaanti on muutoin alakantissa. Keho kun toimii taukoamatta kellon ympäri ja seitsemänä päivänä viikossa, niin keskittyminen ainoastaan yhteen pieneen siivuun ei usein riitä. Kiinnitä siis huomiota siihen, että sapuskaa tulee riittävästi myös treeniajankohdan ulkopuolella sekä myös lepopäivinä. Lepopäivinä kroppa tarvitsee ihan yhtälailla sitä rakennusainetta ja löpöä kovista treeneistä palautumiseen sekä lataamaan kroppaa seuraavaa tehotreeniä varten.

3. Älä skippaa sitä lämmittelyä

Aika peruskauraa, mutta silti tämä tuppaa jäämään yllättävän monella jantterilla hutiloiduksi tai jopa kokonaan välistä. Hyi olkoon. Lämmittelyn merkitys maksimaalisten treenitehojen irtisaamiseksi on tutkitusti melkoisen olennainen juttu, ja huolella toteutettu lämmittely herättää sekä mielen että kehon tulevaan kovaan koitokseen. Tietty kaupanpäällisiksi loukkaantumisriski pienenee ja plaa plaa mutta kaikkihan haluavat ensisijaisesti vaikutuksia nyt, heti sekä näkyvästi, ja lämmittelyllä sitä treeniin oikeasti saa! Been there, done that, eli minäkin olen testannut menoa aikoinaan ilman lämmittelyä ja nykyään sen kanssa. Kummassa lottoatte homman toimineen pikkuisen paremmin?

4. Treenijuomaan hiilarit kehiin

Tämä oli ihan pakko nostaa esille ihan oman kokemuksen ja lukuisien positiivisten palautteiden vuoksi. Jos siis pohdit vielä lisäravinteista olennaisia lisäravinteita niin treenihiilari aminohappojen kanssa on aika kova kombo. Aminohappojuomat (Intra-, BCAA– ja EAA-valmisteet*) ovat tulleet monille treenaajille jo todella tutuiksi, ja ovat tuttua kauraa. Tähän kylkeen heitetty hiilihydraattijauhe (esim. malto– tai Vitargo*) kuitenkin voi siivittää kovana kombinaationa treenejä todella tehokkaasti. Jos olet tottunut nauttimaan hiilihydraatteja palkkarissa, niin kokeilepa joskus vaihtaa tuon hiilarin paikka sinne treenin aikaiseen intra-juoman sekaan, ja testaa huomaatko eroa.

(Koodilla PIIA20 saat -20% alennuksen Fastin verkkokaupasta*)

treeni ei kulje

5. Kun pohja on kunnossa, niin apua muista täsmäjeeseistä

Kuppi kuumaa, mitallinen treenilaturia tai energiajuoma voi jeesiä treenissä, jos väsy meinaa yllättäen painaa eikä fokusta tahdo löytyä. Kofeiini piristää ja auttaa keskittymään, ja esimerkiksi latausjuomien* aminohapot voivat auttaa lisäämään kestävyyttä, blokata maitohappojen muodostumista ja antaa potkua treeniin. Tästä ei kuitenkaan ole usein kovinkaan merkittävää hyötyä, jos nuo ihan ensimmäiset kohdat eivät ole kuosissa. Pohja siis aina ensin kuntoon.

Toki osalle nämä latauskahvit salin aulassa tai treenibuusterin hörppiminen sheikkeristä ennen lähtöä voivat olla tärkeä osa omia rituaaleja, ja osalla vaikutus voi tulla vielä voimakkaimmin jopa placebon muodossa. Tätä ei kuitenkaan pidä vähätellä, sillä placebon vaikutus mieleen voi olla yllättävänkin kova, ja vaikutus on sekin! ;)

6. Henkiset tehokeinot

Kuulostaa rajulta ja sitähän se onkin, hah! Kuten jo edellisessä kohdassa asiaa alustettiin, niin henkistä osa-aluetta ei pitäisi missään asiassa koskaan heittää sivuun, koska vintillä on monessakin suhteessa jäätävän kova merkitys lopputulokseen. Treeneissä ei siis kannata vähätellä esimerkiksi musiikin, treenikaverin tai treeniympäristön vaikutusta, joten mahdollisuuksien mukaan ota ihmeessä hyöty ja buusti irti myös näistä! Treeniä edeltävät motivaatiovideot tai fiilistä nostattavat rituaalit voivat myös jeesiä virittäytymään treeniin henkisesti, ja tämähän heijastuu aivan suoraan sinne treenitehojen puolelle. Eräs fiksu kaveri kerran sanoi, että mieli on se ihmisen tärkein energianlähde.

treeni ei kulje
Aim’n-trikoot: TÄÄLTÄ*

Itsellä on tuo treeni kulkenut nyt pari viikkoa todella mallikkaasti, ja huomaan jo selkeästi, kuinka koneisto sekä mieli alkaa hiljalleen lähtemään palautumaan tämän vuoden pitkästä kisarupeamasta. Aika, lepo ja kunnon ruoka ovat kyllä tehneet tehtävänsä, ja voi jösses kuinka onkaan kiva ollut paukuttaa taas nousujohteista treeniä preppitouhujen jäljiltä. Treenimäärät olen pitänyt kohtuullisina, ja ottanut tarvittaessa ylimääräisiä lepopäiviä kehiin, jos masiina on tuntunut tahmealta tai ei ole oikeasti ollut fiilistä pistää pökköä pesään. Kohtuus meinaan kaikessa, ja ihan joka hetki tarvitse itseltään liikoja vaatia. Kohtuudella voi nimittäin päästä jopa yllättävän pitkälle, ja oikein annosteltuna toisinaan jopa sinne pisimmälle. ;)

Vahvaa viikkoa jokaiselle treenihirmulle lajiin katsomatta!

Tsekkaa myös:
Asioita, joista en pidä treenaamisessa
& Tarvitseeko naisen treenata tissejä?
Edellinen juttuni:
Mitä mulle kuuluu oikeasti?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

OPISKELU, OPISKELIJAELÄMÄ JA TAVOITTEELLINEN TREENI?

*Sisältää mainoslinkkejä

opiskelu ja urheilu

Riittävätkö rahat ja aika? Kerkeääkö käymään töissä? Jääkö ulkopuoliseksi muiden rellestäessä, jos itsellä fokus on urheilussa? Opiskelun ja treenaamisen yhdistämisestä on toivottu postausta viime aikoina todella tiuhaan, ja vaikka siitä viime keväänä kirjoittelinkin, niin ajattelin pyöräyttää tulille uuden vastaavan vähän eri näkökulmasta.

Itselläni toki on kokemusta vain tekniikan alan yliopisto-opinnoista, jossa ominaisena piirteenä on passelisti juurikin urheilua ajatellen tuo akateeminen vapaus. Lähiopetusta on yleensä vain kohtuudella, ja isoin työ yleensä tehdään käytännössä omatoimisesti ja omien aikataulujen mukaan. Läsnäolopakkoa on harvemmin, mikä myös tuonut joustavuutta etenkin kilpaurheilua ja tavoitteellista treenaamista ajatellen. Suurimmassa osassa yliopistoissa meno käsittääkseni on samankaltaista, mutta ilmeisesti monissa ammattikorkeakouluissa sekä tietyissä yliopistokoulutuksissa läsnäolopakkoa on toki huomattavasti enemmän.

Itselläni on opiskelujen ohessa kokemusta yliopistoajalta tiukalla läsnäolopakolla maustetusta joukkuetreenaamisesta sekä myöhemmin myös lähes täysin itsemääritellysti yksilöurheilun parista. Molemmat kombot toimivat kuin nyrkki silmässä, ja itse voin omakohtaisesti sanoa, että opiskeluaika oli ehdottomasti urheilemisen ja tavoitteellisen treenaamisen kulta-aikaa. Tätä on kompattu myös lähipiiristäni moneltakin suunnalta.

opiskelu ja urheilu

Parasta opiskeluaikana onkin juuri mahdollisuus määrittää omat aikataulut lähes kokonaan itse. Päivä- ja viikkorytmin pystyy säätämään itse melko näppärästi omannäköiseksi, ja varsinkaan jos jälkikasvua ei vielä ole, niin vapaus mennä ja toteuttaa on myös aika rajaton. Myös opiskelutahtia pystyi kurssivalinnoilla säätämään todella tehokkaasti, ja kovimmilla kausilla on mahdollista usein antaa itselleen hieman liekaa ja vastapainotteisesti paukuttaa kursseja tiuhemmin kun resursseja on.

Tietynlainen tavoitteellisuus myös monesti tukee toisiaan. Kun on hyvä buugi treenin parissa, niin tavoitteellisuus leviää helposti myös muihin elämän osa-alueisiin, kuten opiskeluun ja tietty päinvastoin. Itse henkilökohtaisesti olen jopa saanut aina eniten opintosuorituksia sekä korkeimmat arvosanat plakkariin kisakauden ollessa kuumimmillaan, kun motivaatio ja tavoitteellisuus ovat kulkeneet käsi kädessä ruokkien toinen toistaan. Toki vastapainoksi kisakauden ulkopuolella saatoin ottaa rennompia jaksoja väliin niin urheilun kuin opiskeluidenkin kannalta, ja tällöin tuli todellakin huomattua, että treenaaminen todellakin auttoi keskittymään opiskeluun ja tuomaan tarvittavaa vastapainoa arkeen.

Opiskeluaikana kilpailumatkoille tai leirityksille lähtiessä ei ikinä ollut mitään ongelmaa, sillä jos lähiopetusta jäi väliin, niin yleensä kaikki materiaalit löytyivät netistä, omat tehtävät tehtiin muutenkin omien aikataulujen mukaan ja tenttiin sitten päntättiin homma kokonaisuudessaan muutenkin. Poissaoloja ei tarvinnut selitellä, ilmoitella tai lupia kysellä. Kunhan oli vain sen kerran pois, ja hoiti kurssilla vaaditut suoritukset kunnialla, niin homma oli kunnossa. Tässä kehittyi vahvasti oman tekemisen, aikataulun ja työtahdin hallinta, ja siitä on todellakin ollut apua näin myöhemmin elämässä.

opiskelu ja urheilu

Opintojen ohessa tuli myös tehtyä iltaisin töitä yliopiston liikuntahallin vastaanotossa, mutta tämän lisäksi kilpaurheilua tuli osittain rahoitettua myös opintolainalla. Tätä en kadu hetkeäkään, sillä urheilussa kun ei voi odottaa sitä hetkeä, kun olisi enemmän rahaa, vaan rauta on taottava silloin kun rauta on kuuma ja tietyt kulut ovat vain maksettava. Tämä päätös kyllä kannatti, ja pystyin urheilemaan sekä opiskelemaan samanaikaisesti tehokkaasti ja keskittyneesti ilman suurempia paineita ja rahahuolia, ja ottamaan tästä ajasta kaiken irti ilman kynttilän palamista molemmista päistä. Kesäisin tuli tietty kerättyä pesämunaa talven varalle kesäduuneissa, joten talouttakin tuli opittua oikeasti suunnittelemaan pitkäjänteisesti.

Mites tuo muu opiskelijaelämä urheilun ohessa? Toki joukkueurheiluaikoina väliin jäivät monet opiskelijakekkerit ja -reissut treenien vuoksi, mutta koin sen todellakin olevan sen arvoista, ja tämähän oli täysin oma valintani sekä tahtotilani. Tämä seikka ei kuitenkaan tehnyt minusta hylkiötä, yksinäistä tai eristäytynyttä opiskelijayhteisön jäsentä, sillä kyllähän sitä aina osaan pippaloista ja tapahtumista pääsi osallistumaan. Aivan jokaisessa nyt kun ei kukaan pysty eikä jaksa käymään. Monesti myös teekkarisaunalle ja muuhun juhlahumuun tuli pamahdettua suoraa päätä treeneistä näppärän pikafreesauksen jälkeen, ja meno oli taattu ihan yhtälailla tälläkin tavalla. Hauskaa siis oli, ja mukaan pääsi sopivasti aina siinä parhaassa vaiheessa, kun pirskeet olivat vasta päässeet kunnolla käyntiin. ;)

Pakko myös korostaa, etten opiskeluaikoina kertaakaan törmännyt opiskelijaporukassa kettuiluun siitä, että valitsin treenit pikkujouluristeilyn sijaan, tai että torstai-iltana (teekkareiden perjantai) kädessäni oli oluttölkin sijaan energiajuoma. Toki varsinkin fuksivuotena tuli juhlittua joskus enemmänkin, mutta silloinkin kilpaurheilun ehdoilla ja treenit meni aina pippaloiden edelle. Tämä kombinaatio onnistui kyllä todella hyvin, ja käteen noilta vuosilta jäi aivan mielettömiä muistoja sekä opiskelijameiningeistä että urheilun saralta.

opiskelu ja urheilu
Adidas-treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Trikoot: TÄÄLTÄ* (alessa)

Entä jos ei ole mitään tiettyä lajia tai urheiluseuraa? Monissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on myös aivan mielettömän edulliset sekä laadukkaat liikunta- ja treenitilat, joita kannattaa hyödyntää oikein olan takaa. Mukana voi olla myös erittäin laadukkaita ryhmäliikuntatunteja, todella vaihtelevia liikuntakursseja sekä lajijaostojen harrastustoimintaa. Itsellä rasti ruutuun pamahti mm. aikuisbaletista, Bollywood-tanssista, joogasta ja trikkauksesta sekä voimailuakin tuli testattua kerran Herwannan Hauiskäännön talvirankingissa, hah! Monilta olenkin kuullut, että treenikärpänen on puraissut ensimmäistä kertaa vasta opiskeluaikoina, kun olosuhteet ovat olleet fyysiseen puuhasteluun niin otolliset.

Ei siis kannata jännittää tai pelätä urheilun ja opiskelun yhdistämistä, sillä monesti asiat ovat järjestely- ja priorisointikysymyksiä. Elämässä on mahdollista keskittyä samanaikaisesti useampaankin asiaan, vaikka tietenkään kaikkeen ei aina joka hetki tarvitse pystyä, ja jokaisen elämässä vaikuttavat omat taustatekijänsä. Jos polte treenaamaan sekä oppimaan on kova, niin antaa palaa vaan!

Kivenkovaa keskiviikko-iltaa joka kypärään!

Vilkaise myös:
Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?
& Kun kaikki ovat superihmisiä paitsi sinä

Edellinen juttuni: Miksen kirjoita vegaani- ja eettisyysasioista?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen