Miltä näyttää 156 cm ja 61 kg?

Sis. mainoslinkkejä*

Shieet! Aika tuhti hobitti! Näin voisi otsikon mukaisilla strategisilla mitoilla olettaa, ja näinhän tuo osittain onkin. Vatsapaloja ei juurikaan näy, vaikka hyvinä päivänä oikein osuvassa valaistuksessa ne saattavat sieltä hieman pilkotella. Pakarasta löytyy sitä laardia, ja voin kertoa, ettei huonossa ryhdissä sohvalla vatsa pitkällä röhnöttäessä ensimmäisenä tule mieleen ammattilaistason fitnesskisaajaa. Eli jos sinullakaan ei peilistä kurkkaa heti ensimmäisenä aamulla vatsapalat ja tuolille istuessasi housun nappi kiristää ja vatsaan tulee makkaroita, niin hei, sama homma täällä!

Hyvä ryhti ja vatsa sisään! Sillä pääsee pitkälle, hah! ;)

Niin kilpaurheilussa kuin elämässä yleensäkin on osattava keskittyä muuhun kuin omaan ulkonäköön. Elämää on elettävä myös pitkäjänteisesti, jos jotain pysyvää haluaa saavuttaa. Jos miettisin ensisijaisesti kivoja sadoittain ja jopa tuhansittain tykkäyksiä kerääviä Instagram-kuvia, joissa vatsapalat vilkkuvat terävinä ja peräsin olisi tiukaksi hiottu, niin voisin samantien heittää hyvästit kaikille tavoitteilleni ja unelmilleni urheilulajini parissa. Se mitä kylvän nyt, tuottaa satoa myöhemmin. Enkä todellakaan puhu nyt kivoista somekuvista vaan tavoitteistani kilpaurheilussa.

Kun tähdätään optimaaliseen lihaskasvuun ja ominaisuuksien kehittämiseen, riittävä ravinto sekä palautuminen näyttelevät olennaista roolia. Jos haluaisin pysyä kireänä ympäri vuoden, niin joutuisin tinkimään optimaalisesta lihaskasvusta ja kehityksestä kisalavoja ajatellen aikalailla. Kaikkea ei kannata haalia samanaikaisesti, kuten olen jo useampaankin otteeseen blogin puolella jauhanut. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti.

Ja mitä tulee myös ihan tavallisiin kehonmuokkausprojekteihin ilman kisatavoitteita, niin pitkäjänteisyyttä tarvitaan. Suurin osa normaaleissa kehonrasvoissa olevien henkilöiden kehonmuokkaustavoitteista keskittyvät nimenomaan sekä rasvanpolttoon että muodon hankkimiseen lihaskasvun avulla. Nopeat lottovoitot ovat osalla ihmisistä täysin mahdollisia, mutta ei kuitenkaan kaikilla. Hyvilläkin geeneillä varusteltu yksilö joutuu usein tekemään duunia, uhrauksia sekä valintoja näiden kahden tavoitteen väliltä, ja heidänkin on tuloksia haaliessaan ajateltava asioita pitkällä tähtäimellä. Mitä huolellisemmin hiot perustan kuntoon ja jaksat tehdä perusteellista pohjatyötä, sitä todennäköisemmin saat oikeasti kestäviä sekä vakuuttavia tuloksia.

Ihminen ei vain voi polttaa rasvaa koko aikaa ja vuodesta toiseen yhtä soittoa, sillä jossain vaiheessa kroppa pistää vastaan. Lihaskasvukaan ei kovin tehokasta tahdo enää olla jatkuvilla miinuskaloreilla, jollei puhuta aivan aloittelijasta. Se mitä haluan tällä kertaa korostaa on se, että uskalla luoda kärsivällisesti hyvä pohja. Se voi tarkoittaa sitä, että joudut joksikin aikaa työntämään syrjään haaveet sixpäkistä ja keskityttävä rakentamaan pohjaa sille kuuluisalle ”kiinteytymiselle”. Ja jos sormesi hapuilevat jatkuvasti vyötäisillesi makkaroita nipistelemään ja peilikuvassa ensimmäisenä silmäsi hakeutuvat heti kaikkiin epäkohtiin, niin lopeta tämä. Anna niiden nyt välillä olla rauhassa, ja keskity itsesi kehittämiseen ja pohjan luomiseen.

Syö riittävästi tavallista ruokaa, nollaa aerobiset edes hetkeksi ja keskity treenaamaan salilla nousujohteisesti. Kovaa ja viisaasti. Nyt en tarkoita mitään pumppipamppitreeniä, vaan lyö sarjoihin lisää rauta ja väännä tiukkoja sarjoja. Keskity nimenomaan pistämään salilla lihakset koville eikä niinkään henkityselimistöä tai hikirauhasia, vaikka nekin voivat ohessa runtua saada. Kun keho ja aineenvaihdunta on saatu pyörimään korkeilla kaloreilla ja ilman turhia aerobisia sekä luiden ympärille on rakennettu huolella komeaa muhkuraa, niin myöhemmin eteen tuleva kiristelyvaihe tulee olemaan todennäköisesti melko helppoa kauraa ja lopputulos rautaisen kova. Ah, miten polttelevan siisti pitkän ajan missio, ainakin omasta mielestäni!

Jos olisin itse viimeiset viisi vuotta keskittynyt ensisijaisesti vatsapalojen esillä pitämiseen, niin voisin todennäköisesti a) näyttää lähes samalta kuin viisi vuotta sitten ja b) olla tällä hetkellä ilman minkäänlaisia saavutuksia urheilun saralla. Kaikki on lopuksi kiinni siitä, mitä itsestäsi ajattelet ja miten itsesi kannat. Normaalipainoisen kehonmuokkaus ei ole mikään puolen vuoden superdieetti vaan vuosien työ, joka kantaa hedelmää pitkällä aikajänteellä, jos asioita maltetaan tehdä oikein ja huolella. Ja itseasiassa hyvin usein näissä käykin niin, kun lopetetaan se lottovoiton tavoittelu ja ruvetaan tekemään asioita pitkäjänteisesti, niin tuloksia tuleekin hyvin nopeasti, mutta et voi tietää, ellet koeta.

Toppi: Nike // Aim’n trikoot: TÄÄLTÄ* // Treenikengät: TÄÄLTÄ*

Itselläni matka tähän pisteeseen on ollut pitkä mutta antoisa. Pitkäjänteinen työ on itselleni aina ollut erittäin kiinnostavaa ja houkuttelevampaa kuin nopeat tulokset. Lyhyisiin projekteihin pystyy melkein kuka vaan, mutta pitkä tuloksekas duuni vaatii jo enemmän. Muutama vuosi takaperin näytin samoissa mitoissa aika erilaiselta, mutta huolellinen työ kantaa hedelmää. Muutenkaan tähän leikkiin lähteminen ei edes lähtenyt ulkonäköasioista, vaan raahasin päärynävartaloni salille alunperin kilpaurheilua varten, että olisin päässyt heittämään fitnesslavoille voltteja, hah. Samalla tiellä ollaan edelleen, ja vitsi miten upeita asioita olen tämän matkan varrella saanut kokea ja kuinka paljon olen oppinut.

Ja jos tuntuu, että ne täysin normaalit vatsarasvasi aiheuttavat vaivaa tämän pohjatyön luomisen ohessa, niin tässä pari omaa vinkki vitosta. Ryhti pystyyn, vatsa sisään ja valitse päällesi muotojasi imartelevat vaatteet. Kyllä minäkin voisin olla tämän hetkisessä olomuodossani plösö, mutta olen päättänyt, etten ole, hah! :D

Mahtavaa viikonloppua ja kovia treenejä!

Tsekkaa myös aiheeseen liittyen:
Jatkuva kiinteytymisen tavoittelu vie vain turmioon
Treenaatko paljon ja kovaa muttet kehity?

Edellinen juttuni: Onko ruokasi oikeasti terveellistä?

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

16 weeks out – kisapreppi käynnissä!

Sis. mainoslinkkejä*

Eilen se käynnistyi, meinaan tämän likan kisapreppi kohti kesän skaboja. Ensimmäiseen etappiin Toronto Pro-kisaan on 16 viikkoa aikaa, ja luotto ja into on kova. Sen verran näitä rundeja on kuitenkin käyty jo tässä läpi, että en odota sinänsä homman olevan mitenkään erityisen ihmeellistä tai vaihtoehtoisesti superrankkaa, ja annan homman mennä omalla painollaan kuten aina tähänkin mennessä. Tietty polte takaraivossa on kova, ja uskon, että kun tuloksia alkaa jossain vaiheessa taas selkeästi näkymään, niin se itselleni tuttu preppi-flow pamahtaa taas päälle, ja jalan alkaessa vipattamaan oikein olan takaa tätä likkaa ei voi enää estää, hah! ;)

Vähän tietty vielä takaraivossa kaivertaa edellisen prepin loukkaantuminen, joten omanlaisella varautumisella olen kyllä liikkeellä. Toisaalta tästäkin viimeksi selvittiin loppujen lopuksi ihan kunnialla, joten en tiedä miten ottaisin vastaavanlaisen tilanteen uudestaan. Itselläni kun ei riitä, että kisapäivänä pystyn kävelemään, sillä jos joku osa kropasta pettää, niin sillä ei vapaaohjelmaa lavalla väännetä. Viime kerralla ei olisi ollut huolen päivää ilman vapaaohjelmaa, sillä kyllä rikkinäisellä jalalla olisi korkkareilla pystynyt lavalla korkkareilla vääntämään, mutta vajaakuntoisella jalalla ei hirveästi voltteja pompita.

Ainut toive mulla tälle prepille siten on, että säilyn (edes pääsääntöisesti) ehjänä. Melkein joka prepillä on tullut kaikennäköistä kremppaa ja sairasteluita, joten en nyt mitään pelkkää ruusuista tietä tälläkään kertaa odota, mutta kunhan mitään liian fataalia ei osu tielle, niin tiedän siitä selviäväni. Lähes kaikkeen on olemassa aina plan B, C tai Ö, ja aika monen monta kertaa näitä vaihtoehtoisia reittejä mutkittelemalla on menty sinne maaliin asti, heh!

Kevyttoppatakki: TÄÄLTÄ* (-50% alessa) // Nike-trikoot: TÄÄLTÄ* // Reebok-tennarit: TÄÄLTÄ*

Multa on myös kyselty viime aikoina paljon, että kisaanko Fitness Classicissa tai syksyllä Lahden Expoilla, niin vastaus on, että en kisaa, mutta tuomarihommissa toimin kyllä. Fitness Classic sekä SM-, EM- ja MM-kisat ovat nk. amatöörikilpailuja, ja saavuttaessani ammattilaiskortin vuonna 2014 Arnold Europe Amateurin overall-voiton myötä, olen saanut kilpailla vain IFBB Pro Leaguen kilpailuissa. Tuttua kauraa lajissa mukana oleville, mutta lajeja vain sivusilmällä seuraaville tämä herättää luonnollisesti jonkin verran kyselyitä.

Pääsääntöisesti mulle onkin tarjolla noita oman lajin ammattilaisskaboja vain tuolla rapakon takana, ja näin alustavan suunnitelman mukaan tulenkin viettämään nonstoppina vajaa pari kuukautta tuolla Jenkkilän ja Kanadan huudeilla kisarumbaa paukuttaen. Tästä olen ihan sairaan innoissani, ja onhan tuo nyt aikamoista unelmaa päästä toteuttamaan itseään ja omia unelmiaan, enkä muutenkaan pistä pahitteeksi asustella Miami Beachin kupeessa vajaan kuukauden ajan kesäkuussa. Not bad!

Mahtavaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle! 

Edellinen juttuni: Särmää huuliin! Uutuudet testissä!

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen