KUKAAN EI VAROITTANUT MINUA AIKUISUUDESTA

*Sisältää mainoslinkkejä

Tiesin sen, että aikuisena joutuu pesemään omat pyykkinsä. Tiesin sen, että ruuat pitää laittaa itse, ja ne raaka-aineet tulee käydä ensin itse ostamassa kaupasta omaan jääkaappiin. Tiesin sen, että verot ja laskut pitää maksaa ja hoitaa ihan itse.  Tiesin sen, että aikuisena pitää tehdä töitä, että saa rahaa, että voi ostaa sitä ruokaa ja maksaa ne laskut.

Kukaan ei kuitenkaan varoittanut minua aikuisuudesta. Siitä ihan oikeasta aikuisuudesta. Kukaan ei varoittanut minua siitä, ettei se elämä todellakaan kulje aina suoraviivaisesti. Kukaan ei varoittanut, että edessä on pitkä ja kivinen tie täynnä epäilystä, suunnan hakemista ja hukassa olevaa oloa. Kukaan ei varoittanut, että aikuisuus tuo mukanaan toisinaan huolta, epävarmuutta ja stressiä. Aikuisuuteen siirtyminen ei ollutkaan sellainen kevyt, helppo ja luonnollinen jatkumo, vaan jotain aivan muuta.

Sokeasti se nuori ja sinisilmäinen Piia luuli, että lukion jälkeen hän pamauttaisi yliopistotutkinnon tunnollisena ja esimerkillisenä opiskelijana määräajassa purkkiin. Viisi vuotta tuntui tällöin ikuisuudelta, ja yhtään sen pidempi koulutus olisi tarkoittanut lähinnä loppuelämää koulun penkillä. Viiden vuoden (lue: ikuisuus) vaivattomasti ja takkuamatta kulkeneiden yliopistovuosien jälkeen olisi tupsulakki päässä, ja työelämässä odottaisi joku aivan huikea #bosslife-duuni. Komea palkkasekki, musta nahkapenkkinen mersu ja jakkupuku. Uusi hävyttömän hieno omakotitalo, takapihalla poreallas ja rahaa tehdä mitä vaan. Viikonloppuisin shampanjaa ja mansikoita, ja tietenkin nauttien näitä siinä takapihan porealtaassa. Easy livin’.

Facepalm.

Arvaatteko mitä? Aika perseelleen meni noiden tavoitteiden suhteen.

Arvaatteko vielä mitä? En kaipaa noista suurintakaan osaa juuri lainkaan. Okei okei, toki voisin sen höyryävän jacuzzin tohon parvekkeelle ottaa, mutta siinä voisi tulla jo jotkut säädökset kaupunkiasumisessa vastaan. Tutkinnonkin kyllä pamautan kunnialla loppuun asti plakkariin, ja aion olla siitä ylpeä. Muuten kyllä elämä on opettanut niistä prioriteeteistä ja juuri minulle oikeasti merkittävistä asioista aika paljonkin. Näin jälkikäteen tarkasteltuna tuo oma aiempi kuvitelma tulevaisuudesta lähinnä naurattaa allekirjoittanutta. :D

Jos voisin kirjoittaa 16-vuotiaalle tai edes 19-vuotiaalle Piialle, niin ehkä vinkkaisin, ettei se elämä niin vakavaa ole. Siinä elämässä on paljon muutakin, kuin mitä osaan sillä hetkellä kuvitella. Menestymistä voi olla todella erilaista, ja maallinen mammona ei itsessään tuo onnea.

Kaikista elämän labyrinteistä ja montuista sekä alkutekstin penseilevästä luonteesta huolimatta olen onneksi saanut kokea sitäkin enemmän aivan mielettömiä hetkiä, rakkautta, onnistumisia ja erilaisia saavutuksia. Olen saanut kokea näitä aivan erilaisissa ja mielettömissä tilanteissa, joita en osannut edes nuorempana kuvitellakaan. Elämä on aika mahtavaa kaikkien yllättävien tienhaarojensa kera, ja nimenomaan ne parhaat asiat ovat loppupeleissä tulleet melko sattuman kautta, vaikka töitä niiden eteen on tehtykin.

Voin myös sanoa, etten todellakaan tiedä millaista elämäni on vuoden päästä. Vielä hetki sitten tällainen tiedottomuus olisi salpaannuttanut hengitykseni ja saanut minut sohvannurkkaan ahdistumaan. Enää se ei saa. Tällä hetkellä ajatus tästä tiedottomuudesta saa lähinnä huuleni viekkaaseen virneeseen, ja uskon vahvasti, että vuoden päästä voin taas olla astetta ylpeämpi (ja yllättyneempi) omista aikaansaannoksistani. En tiedä yhtään, mitä ne ovat, mutta jos elämä jatkuu edes vähän samankaltaista rataa, mitä se on viimeisen vuoden ajan ollut, niin voihan jehna.

Adidas crop top: TÄÄLTÄ*

Hakuna matata, ja sitä rataa. Kyllä se tie tekijää vie, vaikkei olisi ihan varma minne. Määränpää on sekin.

Mahtavaa tiistai-iltaa niin tiensä jo löytäneille tai sitä vielä etsiville!

Kurkkaa myös: Kauhuskenaario tulevaisuudestani

Edellinen juttuni: Miten säästää selvää rahaa ruokamenoissa?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

VUOSIPÄIVÄ

Mitä enemmän vuosia pamahtaa omaan ikämittariin, niin sitä nopeammin aika tuntuu juoksevan. Tänään siitä on kulunut päivän päälle tasan vuosi, kun sauhutin näppäimistölläni ihkaensimmäisen postauksen tänne FitFashionin blogiportaaliin omaa nimeäni kantavan blogin alle. Eli tättärää! Hyvää ensimmäistä virallista vuosipäivää mulle ja mun blogille!

Alkuperäinen tarkoitukseni oli kirjoittaa pari kolme kertaa viikkoon tänne jotain mukavaa elämästä, treenistä ja kaikesta siltä väliltä. Noh, annoin pikkusormen ja sinne humahti koko raaja. Tykästyin tähän hommaan kuin hullu puuroon, näppis lähti savuttamaan, ja niitä silmäpareja tarttui ruudun toiselle puolelle hieman enemmän kuin osasin odottaakaan. Ilmeisesti kieroutunut läpänheittoni saati asiapainotteiset raapustukseni eivät olleetkaan sitten hassumpia. Uskaltaisin paljastaa, että tässä ei siis todellakaan olla hiljenemässä vaan päinvastoin!

Tässä vaiheessa olisi enemmän kuin paikallaan antaa iso kiitos teille kaikille siellä ruudun toisella puolella. Blogini ei todellakaan olisi tässä ja nyt ilman teitä, ja te olette kyllä olleet mitä mainioin poppoo, kenelle sanallista arkkuani olisin voinutkaan avata! Valtava kiitos jokaisesta luetusta postauksesta. Vadillinen kiitoksia jokaisesta kommentista. Äärimmäisen syvä kumarrus myös joka ikisestä ”tykkää”-klikkauksesta tuon pienen sydämen kohdalla blogitekstien otsikon alla. Nämä voivat olla pieniä juttuja tekstejä lukeville silmäpareille, mutta puolestaan bloggaajalle aivan äärimmäisen arvokasta palautetta, ja tuo ihan mieletöntä lisäpotkua sekä motivaatiota puskea uutta matskua pihalle!

Tiivistän tämän kaiken vielä yhteen sanaan – KIITOS! Ja huijaan tiivistämislupaustani jatkamalla: OLETTE HUIKEITA! Ja vielä yksi: PUS!

Tämän merkkipäivän kunniaksi päräytin tänään Instagramini puolella mahtavan arvonnan pystyyn viikonlopun ajaksi, joten hopi hopi osallistumaan IG-tilini kautta!

Ja hei seuraathan meikäläisen menoa ja meininkiä myös muistakin tuuteista? Tuikkaahan seurantaan Snapchatista käyttäjänimi ”piiapajunen”, ja blogini uusimmista vähintäänkin tajunnan räjäyttävistä päivityksistä pysyt parhaiten kärryllä Bloglovinin, Blogit.fin tai Facebook-sivuni kautta!

Järisyttävän huikeaa viikonloppua teille jokaiselle, ja vielä kerran kiitos! Boom!

Edellinen juttuni: Kilpaurheilijan lyhyt ja  synkkä elämänkaari

Seuraa minua:
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen