TÄMÄ ON MUN ELÄMÄNI

*Sisältää mainoslinkkejä

Elämä on aika jännä juttu. Se osaa yllättää niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka mielumminhan tuon ensimmäisen vaihtoehdon valitsisi.

Mulla on kaikki nyt jotenkin todella hyvin. Pari kertaa on ihan vatsan pohjalta kouraissut, kun on vain tuntunut hommien olevan todella kohdallaan. Aijai. Sateenkaaria, yksisarvisia, keijupölyä ja sen sellaisia. No ei nyt sentään, mutta tällä likalla on ollut jollain tavalla todella vapautunut olo. Feng shuit ja tähtikuviot tuntuvat olevan kohdallaan ihan huolella, ja elämä on tykittänyt sellaisia ylläreitä tulille viime aikoina, ettei meinaa pysyä enää menosta kärryillä. Pitäisi ehkä useammin pysähtyä ihan vain hengittelemään ja miettimään, mitä mulla juuri nyt on elämässäni, mitä viime aikoina on tapahtunut ja mitä olen saanut aikaiseksi. Moni huikeakin juttu menee ihan ohi, jos ei kaiken touhottamisen keskellä ehdi niistä nauttia, ja aina ne parhaat jutut eivät välttämättä ole kovinkaan valtavia.

Tavallaan mitään älyttömän mullistavaa ei ole kuitenkaan tapahtunut ja toisaalta on. Elämäni ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään, ja niinhän sen kuuluukin mennä. Meitä ja onneamme tällä planeetalla ei määritä mikään titteli, todistus, kilpailusijoitus, koulutus, onnistuminen, lompakon paksuus tai vähimpänä Instagramin seuraajamäärä. Osa näistä toki voi johdattaa meitä sattumalta oikeisiin paikkoihin, ja tuoda ohessa sivutuotteina pienen pieniä palasia onnen muodostumiseen, mutta niiden pohjalle omaa onnellisuuttaan ei voi rakentaa. Ja hei. Vähimpänä sen somen, joka viilaa meistä jokaista melkoisen rajusti linssiin.

Puma T-paita: TÄÄLTÄ* // Puma-legginsit: TÄÄLTÄ* // Reebok-tennarit: TÄÄLTÄ*

Paljon on tullut parin viimeisen viikon ajan rötväiltyä ihan perusteiden ääressä, eli omalle lähipiirille on tullut annettua aikaa oikein olan takaa. Olen myös suosiolla heittänyt kännykän pitkiksikin ajoiksi syrjään ja päättänyt, ettei minua tarvitse tavoittaa joka hetki. On kyllä ollut jotenkin helppo hengittää.

On myös ihanaa, kun tänä vuonna olen oppinut hyväksymään tietynlaisen keskeneräisyyden tässä elämässä, ja ymmärtänyt, ettei elämästä koskaan tule valmista. Maailma muuttuu, ympäristö muuttuu, ihmiset muuttuvat ja niin sitä muuttuu itsekin. Kai se on sitä kuuluisaa aikuistumista ja kasvamista, vaikka toki perusarvot ovat ja pysyvät. Ainakin niiden pitäisi pysyä.

Olen kyllä saanut paljon taas aikaiseksi, mutta siinä ohessa on kyllä nautiskeltu ihan elämästä yleensä. Saunan kiuas on sihissyt, vilpoisessa järvivedessä on polskuteltu, kotia on ehostettu ja suorastaan järisyttävien lautapelisessioiden ääressä on tullut naurettua huutonaurua silmät vuotaen norona, ja on tullut todettua, että hitto mä olen aivan järkyttävän sairas ihminen. En itsekään pysty käsittämään, mistä mielen syövereistä riipaisen kaikki juttuni, eikä ihan heti uskoisi, että ikävuosia on takataskussa jo kohta 27. Sen olen kyllä tässä myös todennut, että tämä nainen ainakin vain paranee kypsyessään. Mieskin eräs päivä totesi, että olen kuin juusto. Haju on kuulemma voimakkaampi, mitä kauemmin on saanut muhia. :)

Adidas-toppi: TÄÄLTÄ* // Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ*

Elämä on aika jees. Eihän se sitä toki voi olla ihan joka hetki, ja välillä vastaan voi tulla aika raskaitakin ajanjaksoja, mutta kaikesta selviää. Se mikä ei tapa, niin siitä selviää hengissä. Ja onneksi selviää, sillä aina se kuitenkin jossain vaiheessa tarjoaa sitä hunaajaakin. Aijjettä. Kyllä ihmisen kelpaa.

Tsekkaa myös: Juosten kustu

Edellinen juttuni: Hyi hikoiletko treenatessa?!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

KISAPREPPIHOMMIIN! OLYMPIA 2017 ON KÄSILLÄ!

*Sisältää mainoslinkkejä

Nassut ja tossut kohti syyskuuta, ja maanantaina lähdetään hiljalleen hiipimään kohti Las Vegasia ja vuoden 2017 Olympiaa! Se olisi sitten 9 weeks out ja boom! Tässä strategisia mittoja ja kevään statistiikkaa perjantai-iltana ohimennen tutkailtuani totesin, että nyt näyttää tilastokäyrät siltä, että parempi olisi prepille lähteä jo nyt yhdeksän viikkoa ennen Las Vegasin kinkereitä, ettei kisakuntoon tulisi hoppua. Mieluummin laskettelen tuttuun tapaan elämän ohessa vaadittavaan lavakuosiin, kuin pinkoisin hanuri ruvella väsypäissäni, mutta sekin tietty onnistuisi, jos sitä vaaditaan, hah. :D

Lisäksi jos ollaan hyvässä vauhdissa, niin aina voi tankata, eikä tuossa keväälläkään haitannut yhtään huitoa joka viikko jäätelöä huiviin lusikan vain viuhuessa ja hanurin kavetessa samalla rusinaksi. Pajulahden luuri siis piippasi eilen, ja suit sait sukkelaan todettiin, että maanantaina lähtee, vaikka viikko piti vielä alunperin venailla. Mutta sitähän tämä touhu on, että mennään päivä tai viikko kerrallaan, ja katsotaan mitä tapahtuu. Kukaan ei voi etukäteen tietää, miten kroppasi tulee reagoimaan. Jatkuvaa ihmiskoettahan tämä on.

Käytännössä elämään nyt ei sen suurempia muutoksia tule, muuta kuin vähän tarkemmin tulee valikoitua ruokatorvesta alas uppoavat appeet ja porraskone lähtee sauhuamaan pitkästä aikaa. Niinhän se meni keväälläkin, että pari viikkoa ennen Torontoa vähän säikähdin, että ai samperi nythän sitä ollaan oikeasti kohta reissun päällä, kun homma meni sellaisessa hujauksessa vähän kuin huomaamatta elämän touhujen ohessa. Muutenkin yhdeksän viikkoa on yksi kikkelin luikautus, eli palataan isommalle puurokulholle aika pian sitten syyskuussa, heh. :)

Aika innolla lähdetään tästä siis Olympia-lavoja kohti suuntailemaan, ja itseasiassa tällä viikollä pääsin vihdoin ja viimein Toronton jälkeen paukuttamaan vapaaohjelmaani ja antaumuksella. Vähän äimänä oli tämä likka, kun fyysinen kunto riitti kuin riittikin kokonaisen (ja vielä onnistuneen) kaksiminuuttisen akrobaattisen spektaakkelin riipaisemiseen ja vähän isommalla elopainolla. No toki siinä basson loppupamauksen jälkeen vähän sai kontata, keräillä keuhkoja lattialta ja miettiä miksi elämälläni tällaista teen, mutta piru vie, sehän kulki! Vapaaohjelman puolesta hommahan on valmiiksi kuosissa, ja se onkin se oma ässäni omassa kisapaketissani syksylle.

Ja ei. Tietämättömille tiedoksi, niin voittoa sieltä ei lähdetä hakemaan. Vaikka Torontostakaan en uskonut sitä nappaavani, mutta tuo on sitten jo aivan eri tason kinkerit. Sinne selvinneet ovat jokainen jonkun pro-skaban voittajia, ja osalla saattaa olla jo 10 Olympiaa takataskussa, joten siellä sen vuoksi harvemmin kovinkaan keskinkertaista naista lavalla näkyy. Jos omat rahkeeni eivät Torontossakaan riittäneet fysiikkakierroksella kuin kolmannelle sijalle (vaparista tulevat 2/3 pisteistä sitten siivittivät voittoon), niin tuolla ei ihan ensikertalainen kertaheitolla ykköspodiumille kiipeä. Ehkä realistiset tavoitteet voisivat olla siellä top 10 puolella, koska top 5 sakkiin mulla on tuskin mitään asiaa.

Mikään ei toki ole mahdotonta, ja matkassa on monta muuttujaa, mutta käydään nyt nuo kisat ensin, ennen kuin ensikertalaisena lähdetään mitään povaamaan. Onhan mulla plakkarissa viime vuodelta Columbuksesta Arnold Internationalin huikea 11.sija, eli siitä lähdetään kiipeämään ylöspäin, hah! :D Toki silloin vapari oli selkeästi ”amatöörimäisempi” (video täällä), sain viisi viikkoa ennen skabaa kipsin pois jalasta, vaparissa vedin lavalla komean perslaskun, kunto oli selvästi raakileempi ja likka muutenkin vasta tokenemassa aika tiukasta burnoutista muun elämän haasteiden suhteen. Noh, selittelyjä on turha keksiä, ja paketti oli yksinkertaisesti kokonaisuudessaan aika paljon heikompi tällöin ihan ilman muuttuvia tekijöitäkin.

Aim’n-toppi: TÄÄLTÄ* // Aim’n-trikoot: TÄÄLTÄ*

Realistinen tietoisuus omista mahdollisuuksista Las Vegasin lavoilla ei kuitenkaan hetkauta itseäni millään lailla, sillä oma arvostus osuu kyllä lavojen kovemmille konkareille ja tiukimmalle kärjelle. Kyllä sitä draivia ja kunnianhimoa löytyy silti ihan riittävästi omasta takaa, että sitä tarvitsisi sijoitustavoitteilla ja kylillä huutelemalla tekemällä tehdä. Muutenkin typerä lähteä huutelemaan, jos ei koko kinkereistä ole vielä minkään tason näyttöä, niin käydään nyt ensin, ja katsotaan montako naista onnistun taakseni jättämään. Kaikki on kotiinpäin, ja enhän minä nyt herranisä sinne nöyristelemään lähde. Sen pystyn jo ääneen sanomaan, että tiedän olevani ihan kohtuu hurja likka, ja se riittää tuolla mihin riittää tällä kertaa. ;)

Veikeää viikonloppua!

Kurkkaa myös: Miltä näyttää vaparifitness treeninä?

Edellinen juttuni: Protskukorneri – Superkevyt ja kuohkea marjasmoothie

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen