MIKSEN KIRJOITA VEGAANI- TAI EETTISYYSASIOISTA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Ravinnosta puhuminen ja sen käsitteleminen herättää ihmisissä monenlaisia tunteita. Ravintoaiheiset postaukseni ovat yleensä melkoisen suosittuja, ja luonnollisesti tietty ilmiö putkahtaa aina välillä esiin. Jotain häiritsee se, että esittelen pääsääntöisesti vain eläinkunnan proteiiniläheitä. Jollekin tulee suru puseroon, kun suosin ruokavaliossani maitotuotteita. Toinen taas harmittelee, kun en ole ottanut huomioon ruokieni eettisiä näkökulmia ja kolmas surkuttelee popsimiani makeutusaineita sisältäviä tuotteita. Neljäs järkyttyy kovaa rasvaa sisältävästä leivän täytteestäni ja viides ihmettelee osaltani valkoisen sokerin ja gluteenin kulutusta. Minä puolestaan ihmettelen, miten olen ylipäätään hengissä.

Olen kaikkiruokainen ihminen. En siis ole esimerkiksi kasvissyöjä, täysin lisäaineeton tai vegaani vaan ihan rehti ja rehellinen sekaani. Syön maitotuotteita ja maidottomia tuotteita. Syön gluteenia ja gluteenitonta. Syön sekä eläinperäisiä että kasvikunnan tuotteita sekä makeutusaineita, lisäaineita, suolaa, valkoista sokeria sekä täydellisiä luonnontuotteita. Mustikoita, avokadoja ja reilun kaupan tuotteita. Luomua, lähituotantoa ja yhtälailla myös tuontituotteita.

Kaikki täällä blogissani pohjautuu omiin kokemusperiini sekä perehtyneisyyteen asioihin tietystä näkökulmasta, enkä osaa siten ottaa asiantuntevasti kantaa esimerkiksi vegaanipohjaisen ruokavalion toteuttamiseen tai tiettyihin eettisiin kysymyksiin. Siksi niitä en täällä avaa, ja netistä kasapäin löytyy blogeja, tubekanavia ja sivustoja, joissa näitä asioita käsitellään huomattavasti asiantuntevammin silmin. Urheiluravitsemus on itselläni lähellä sydäntä, ja siksi kirjoitankin juuri siitä näkövinkkelistä. Blogini ei siis ole kaikkien osa-aluiden asiantuntemuksen ja absoluuttisen tietouden sekä totuuden keskittymä, vaan viihteellisyyttä ja informatiivista asiaa sekoitteleva, noh, ihan vain nuoren naisen kieli poskella kirjoitettu blogi, joka joskus tuntuu unohtuvan osalta.

Blogini ideana ei muutenkaan ole antaa kaikille sopivia valmiita ratkaisuita, vaan viihdyttämisen ja inspiroimisen lisäksi mahdollisesti kehittää ihmisten ajatusmaailmaa sekä kykyä soveltaa tietoutta omiin tarpeisiinsa etenkin urheiluravitsemuksen osilta. En siis millään pysty postauksissani huomioimaan jokaista näkökulmaa, erikoisruokavalioita, ihmisryhmää tai vaihtoehtoista ajattelutapaa. Se, että bloggaaja kirjoittaa postauksen, ei tarkoita, etteikö tämän taustalla voisi olla muitakin ajatusmalleja, tai etteikö hän olisi voinut ottaa elämässään huomioon myös näitä muita näkökulmia. Blogissa ja yleensäkkin kirjoittamisessa tietynlainen rajaus on äärimmäisen tärkeää, jotta kokonaisuus toimisi, ja se tulisi aina myös lukijan jossain määrin ymmärtää. Se, mitä ei kirjoiteta, ei tarkoita, etteikö sitä olisi. Se, mitä kirjoitetaan, ei tarkoita, että olisi ainoa totuus.

Oman blogini kommentointikulttuurista täytyy kyllä edelleenkin todeta, että vitsit mulla on ihan huikeita, asiallisia ja vastapuolta kunnioittavia kynäniekkoja, joilla on myös erittäin mielenkiintoisia näkökulmia asioihin. Rakastan meinaan kuulla myös eriäviä mielipiteitä, ja asiallisen keskustelun herääminen on toisinaan suorastaan mahtavaa! Joissakin blogeissa ja nettikeskusteluissa ikävä kyllä huomaa kommentoinnin karkaavan monesti suorastaan asiattomuuksien ja hyökkäämisen puolelle, vaikka kyseessä ei nyt joka kerta olisi edes ne elämää suuremmat asiat, hah. Eri mieltä saa aina olla, mutta kirjallisesti näiden esittäminen vain tuntuu olevan joskus todella vaikeaa. Pystyn myöntämään tämän itsekin. Toinen asia on myös, että tarvitseeko jokaisesta eriävästä mielipiteestä suutaan avata, ja viekö se keskustelu sinällään mihinkään.

Ja mitä eettisyyteen ja ympäristöasioihin tulee, niin monikaan ei sitä tiedä, että olen sivuaineenani lukenut ympäristöasioita sekä kestävää kehitystä ja tuo tuleva aviomiekkoseni on myös ympäristötekniikan diplomi-insinööri. Jotain käsitysperää asioista siis on, mutta en siltikään koe, että olisin riittävän asiantunteva ottamaan kohdistetusti kantaa näihin asioihin asiantuntijan roolissa. Ymmärrän siis oman vajaavaisuuteni etenkin tässä näkökulmassa, ja koen, että netistä löytyy jo niin paljon laadukkaampia informaationlähteitä näihin tuiki tärkeisiin asianhaaroihin, joten jätän tämän suosiolla paremmille. Tiedän myös itse, mistä luotettavaa tietoa voi löytää, joten kaikesta ei myöskään tarvitse aina minua valistaa, koska en millään kerkeä perehtymään elämässäni jokaiseen asiaan, vaikka ne olisivat kovin mielenkiintoisia ja yhteiskunnallisesti tärkeitäkin.

No mitä minä sitten täällä blogissani ravintoinformaation puolesta haluan suoltaa? Täällä haluan jakaa etenkin sitä henkistä näkökulmaa asioihin, ja monesti teen sitä ikäänkuin rivien välissä ja nimenomaan myös käytännön kautta. Erilaisia vaihtoehtoja ja safkavinkkejä tarjoamalla pyrin laajentamaan ihmisten käsitystä ravintovaihtoehdoista ja opettaa ajattelemaan laajemmin. Tiedolla ihminen ei tee mitään, jollei se sitä osaa hyödyntää, soveltaa saati tarkastella kriittisesti.

Aim’n-collegepaita: TÄÄLTÄ* // Taskulliset trikoot: TÄÄLTÄ*

Liian moni stressaa ja voi suorastaan jopa pahoin sen takia, että ravintoasioista on tullut liian kahlitsevia, mustavalkoisia ja hallitsevia omassa elämässä. Ei sen niin kuuluisi mennä. Oli kyse mistä tahansa elämän osa-alueesta, niin rentous ja nautinnollisuus saa sekä kuuluukin olla menossa osin mukana, ja sitä itse haluaisin tätä yhteiskuntaa tasapainottamaan lisää. Ensisijaisesti siis toivoisin ihmisten voivan hyvin. Hyvinvoiva ihminen pystyy puolestaan keskittymään tehokkaammin arjen eettisiin ja ympäristöä säästäviin valintoihin, kun perusasiat ja vintti ovat kunnossa.

Olit sitten A-luokan lihansyöjä, vegaani, einespitsamonsteri tai mitä tahansa näiden väliltä sekä ulkopuolelta, niin annetaan jokaisen popsia menemään kuten haluaa oli taustalla mitkä tahansa syyt. Kaikkia ei tarvitse eikä pystykään käännyttämään, vaikka ajatus olisi kuinka jalo ja kaunis. Ikävä kyllä. Ymmärretäänhän jookos myös se, ettei meidän kaikkien tarvitse edustaa tai olla kaikkea. :)

Mahtavaa alkuviikkoa joka kolkkaan!

Kurkkaa myös:
Kun syöt muka terveellisesti – Onko näin?
Keittiön lifehackit – Näillä lähtee!

Edellinen juttuni:
Miten selviän nousevan elopainon kanssa?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

PIENET RINNAT JA MIEHEKKÄÄT LIHAKSET

*Sisältää mainoslinkkejä

Jep. Nämä mulla on. Olen lisäksi todella lyhyt, ja olen omistanut seiskaluokalta asti melko paksut reidet. Omistan myös todella ohuet hiukset, jotka ovat kauttaaltaan itsepäiset ja käkkärät. Takareisistä löytyy noin 40 senttiä leikkausarpea, jotka ovat vielä pakaran alta venyneet komeasti. Eräs lapsi kerran totesi myös minulle, että miksi nenäni on niin iso, kun kaikilla muilla on normaalikokoiset ja sievät nenät. Noh, totuus tulee lasten suusta, ja painetaan se toki villaisella, mutta somessa saan kyllä säännöllisesti kuulla, kuinka miehinen tai karmea olen. Tisseistä sentään kommenttia tulee todella harvoin, mutta siitäkin aina silloin tällöin tulee muistutusta. Tai siis niiden puutteesta.

Omille verkkokalvoille on viime aikoina syöksähtänyt ihan järjettömän monta blogitekstiä ja tube-videota, jossa keskustellaan tästä henkilön kohtaamasta julkisesta ulkonäön arvostelua ja somen shaibavirrasta. Ihan sama minkä näköinen, kokoinen tai muotoinen ihminen on, niin jokainen ihan varmasti saa osansa. Mikä ihmisiä ihan oikeasti vaivaa? Arvostavatko ihmiset itseään niin vähän ja omaa napaansa esimerkiksi rasvaprosenttinsa perusteella, että sitä on pakko yrittää syökseä muidenkin niskaan ja heitellä julkisesti muille kuittia näistä omista aroista kohdistaan, jotta hekin saisivat omansa siitä? Sylkykuppia kehiin hei. Ja sitten toisaalla harmitellaan ja ihmetellään, kun ihmiset pelkäävät painonnousua, häpeävät epätäydellisyyksiään ja pelkäävät muiden tuomitsemista. Niin miksiköhän?

Itse näen itseni naisellisena. En ole tieten tahtoen lähtenyt muuttaamaan ulkonäköäni mihinkään suuntaan. Olen vain treenannut ja tehnyt kovasti töitä, jotta voisin olla jonain päivänä hemmetin kova kilpaurheilija. Pidän kyllä lihaksia kauniina myös naisilla, mutta ulkonäön takia en ole lajiani valinnut. Valitsin vapaaohjelmafitnessin sen takia, että koin sen olevan minulle sopiva laji jatkumoksi silloiselle kilpaurheilutaustalle. Laji, jossa tekemäni aiempi työ kilpaurheilun parissa ei menisi hukkaan, vaan taitopohjani pääsisi oikeasti tehokkaasti hyötykäyttöön, ja voisin viedä urheilu-uraani entistä syvemmälle. Valitsin siis lajin, jonka ajattelin sopivan minulle, ja jossa uskoin minulla olevan mahdollisesti potentiaalia. Valitsin lajin, joka oli monipuolisuudessaan ja erilaisuudessaan niin kiehtova paketti, että olin valmis sanomaan hyvästit rakkaalle kasvattilajilleni, jolle olin antanut ihan järjettömän paljon jo vuosien ajan.

On myös mielestäni ihan totta melko huvittavaa, että mielestäni ihan söötti, ”heruttamaton” ja harmiton kuva bikineissä lomakohteen rannalta, jossa lihaksikkuus ei omasta mielestäni edes paista (olen ehkä turtunut omaan peilikuvaani, mutta vaikea sanoa objektiivisesti), tullaan ilmoittamaan useampaan otteeseen, että homma on mennyt mulla vähän yli, olen ällö tai näytän miehiseltä. Niin ja tottakai se yksi pakollinen ”hyi v****”, mutta se tuli joltain keskenkasvuiselta jonnelta. Kaikki muut olivat sentään aikuisia ihmisiä. Tai noh, ”aikuisia”, vaikka käytöstavoissa kaikki menivät tuon yläasteikäisen rajojaan testailevan ja itseään hakevan pojannulikan tasolle. Sori. Ei osunut eikä uponnut.

Noh, saivathan Yhdysvaltain hurja olympialaisissakin jäätävää menestystä niittänyt voimistelijakolmikko jokin aika sitten ihan kunnon ulostemyrskyn somessaan aikaiseksi, kun kuulemma näyttivät bikineissä rannalla kivassa lomakuvassa aivan miehiltä. Ja suomalaiset komppasivat asiaa kilvan jenkkien perässä (hei jee, hyvä Suomi!) iltalehtien artikkeleiden kommenttibokseissa. Ei kannata urheilla. Sinusta tulee ruma ja karmiva, ja ennen kaikkea itse olet valinnut kuvan jaettavaksi ja arvosteltavaksi.

Hämmentävintä tästä koko hommasta kuitenkin tekee sen, että olen itse jo niin turtunut tähän nettikommentointiin, etten edes  välitä koko asiasta, ja nämä kommentit vaan saavat itseni lähinnä ihmettelemään kommentin jättäjän ajatusmaailmaa, ja jopa ehkä vähän säälimään. He eivät onnistuneet agendassaan satuttaa minua tai aiheuttaa minulle pahaa oloa, ja lähinnä jään pohtimaan, mikä heillä on itsellään hätänä, ja kohtelevatko nämä ihmiset läheisiäänkin yhtä törkeästi. Jos ei nyt ihan kaiken aikaa, mutta edes suutuspäissään, kerran tuollaista kuraa omaksi viihdykkeekseen tykkäävät suoltaa. Ei varmaan paljoa kiukkua vaadi, että lähipiirille lipsahtaa vähän ”arvostusta”, mutta kuka tietää.

Itse tapaan omien somekanavieni julmana itsevaltiaana (muahahaha) poistaa nämä kommentit ihan suoraan sen kummemmin ajattelematta tai vastakommentointiin lähtemättä. Pyrin itse käyttäytymään somessa ja kohtelemaan siellä ihmisiä kunnioituksella, joten odotan muilta samaa. Jos tähän ei pysty, niin kanavissani ei tarvitse omia ajatuksiaan purkaa. Mammapalstoilla on edelleen tilaa lähes loputtomiin asti, ja siellä saa sielunkumppaneita räksyttämään ja populaa omia erinomaisia mielipiteitä komppaamaan. Eriäviä mielipiteitä esimerkiksi julkilaukomista ajatuksistani saa toki esittää asiallisesti, ja jokaisella saa olla mielipide toisista ihmisistä, mutta harmillisen usein kritiikki ja piilokettuilu sekoitetaan keskenään.

Aim’n-trikoot: TÄÄLTÄ*

Ja ehkä väsynein argumentti törkyisten somekomenttien puoltamiseksi on ”itsepähän ovat kuvansa ja itsensä esille laittaneet”. Kannattaa hei siis pysyä kotona neljän seinän sisällä. Ulos kotiovesta astuessasi asetat itsesi tietoisesti siihen vaaraan, että joku voi tulla haukkumaan sinua kadulla päin naamaa karmivaksi, rumaksi, lihavaksi, oksettavaksi tai hirvitykseksi. Mitäs hei lähdit ulos? Itsepähän sitä kerjäsit. Kyllä. :D

Ja hoihoihoi! Jos olet tulossa viikonloppuna NFE:ssa pyörähtämään, niin tule kuule ihmeessä moikkaamaan meitsiä ja heittään läpyt FASTin ständille lauantaina 14-17 ja sunnuntaina 14-15! Haluan nähdä siellä just sut! ;)

Mieletöntä loppuviikkoa jokaiselle omasta ulkokuorestaan huolimatta!

Kurkkaa myös: Elämää pienten rintojen kanssa
Iltasanomien kommenttiboksi kertoo totuuden!

Edellinen juttuni: Mitä tapahtuu, kun mies on poissa kotoa?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen