KUINKA IG-KUVAT HÄMÄÄVÄT? SPORTTINEN VAI EI?

*Sisältää mainoslinkkejä

Ne täydellisyyttä hipovat vartalot Instagramissa. Pullistuvat lihakset ja silmille pamahtava pyykkilautavatsa. Tai vastaavasti ihanan kapea uuma ja taivaaliset pakarat kauniilla kaarilla. Ja sitten siihen kuumottelevaan kysymykseen: Miksei se oma vartalo näytä samalta tai edes lähellekään siltä?

Ensimmäisen kerran havahduin tähän dilemmaan vuosia sitten. Eräs tuttavani jakoi pettymyksellä kuorrutetun somepostauksen, johon iski vierekkäin kehityskuvaansa. Katkeruus purkautui syystä, ettei kuvissa näkynyt juuri mitään muutosta. Ei, vaikka hän oli kuukausitolkulla noudattanut tiukkaa ruokavaliota ja treenannut määrätietoisesti ”fitimpää” ja urheilullisemman näköistä kroppaa tavoitellessaan. Hämmennyin, sillä bongasin heti ongelman ytimen. Nuori nainen könönötti molemmissa kuvissa huonossa ryhdissä suoraan kameraan päin alusvaatteillaan. Niin epäedustava ja epäatleettinen asento kuin olla ja voi. Ihan kenelle tahansa.

Hypätäänpä siis suoraan asian ytimeen, ja otetaan esimerkki omasta takaa. Tässä vieri vieressä kaksi kuvaa viime perjantailla täsmälleen samasta tilanteesta:

ig-kuvat hämäävät

Ja mitä näemme. Kaksi melkoisen erinäköistä kroppaa. Ensimmäisessä pullistuvat lihakset ja reidetkin näyttävät melkosilta tehopakkauksilta. Jälkimäisessä taas kintut ovat aika tasapaksut ja pönäkät tunkit, joista ei voi suoraan sanoa onko niiden päällä enemmän röhnötetty sohvalla vai mussutettu makkaraperunoita nakkikiparin äärellä. Sisäreidetkin hankaavat komeasti yhteen ja käsistäkään ei välttämättä uskoisi, että olen viime syksynä kilpaillut vapaaohjelmafitnessissä ammattilaisliigan kovimman kerman kyljessä Olympiassa. Etenkin lihaksikkaan habituksen kannalta on siis todellakin väliä seisotko ryhdissä ja fleksaatko sitä pihviä.

Kun muokataan kroppaa etenkin lihasta hankkimalla, on melko turhaa touhua seurata kehitystä ja jakaa itselleen niitä ihmisarvopisteitä peilin tai kameran edessä nököttämällä rinta lysyssä. Ihmisyyspisteitä nyt en muutenkaan suosittele muodostamaan itselleen ulkoisen habitusten puolesta muutenkaan, mutta kenenkään sporttista ulkoasua ei ikinä mitata huonolla ryhdillä vatsa edessä nököttämällä.

Jos vielä puhutaan vähän kehityskuvista, niin on vissisti eri asia tavoitella suurien ja silminnähtävien rasvamäärien polttamista ja seurata sitä könöttelykehityskuvilla. Jos kuitenkin erityisen näkyviä rasvakertymiä et omista, niin tämä on aivan turhaa ja oman mielenrauhan haaskausta. Jos haluat seurata pihvin kasvua tai näyttää treenisi tuloksia kuvien kautta, niin ota pala esiin ja pullista niitä lihaksia. Ja mitä siihen keskivartalorasvaan tulee, niin vaikka ne olisi räävitty äärimmäisen pieneksi, niin vatsa voi silti pullottaa sisältä päin. Pömppis katoaa usein jo ihan sillä, että vedät sen ryhdin perksules pystyyn.

ig-kuvat hämäävät

Ei siis kannata ottaa hirveää stressiä siitä, ettei näytä samalta kuin IG:n fitnesstähdet kuvissaan. Ja vaikka keho olisikin äärimmilleen hiottu ja nainen kuin veistos, niin niitä on tosi elämässä ihan to-del-la harvassa. Näillä helteillä kun painelet uimarannalle itseäsi dippailemaan, niin vilkaisepa huvikseen ympärillesi. Kuinka monta IG:n tavoitevartaloasi siellä näet? Aivan.

Moni voi myös livenä näyttää jokseenkin eriltä kuin huolellisesti valituissa Insta-kuvissaan. Ja varmasti minäkin, jos mut bongataan bikineissä röhnöttämässä rantaviltin päällä jätskitötterö kourassa. Ja en nyt haluaisi tässä lähteä jeesustelemaan, sillä ei mun mielestä jengin tarvitse laittaa säännöllisesti erikseen aina itsestään kuvia, jossa näyttävät rehellisesti karmealta tai muuten vain epäedustavalta. Miksi tarttisi? Pointtina tässä itselläni oli juurikin se, että realistisuus olisi hyvä pitää somea tuijottavien silmien takana mukana. Ja tarkennettakoon vielä, että realistisuus myös erityisesti itseään kohtaan.

Jokainen meistä on vain ihminen, ja emme me kukaan voi näyttää aina parhaimmalta joka kulmasta, joka asennossa ja jokaisessa asussa. Kyllä mullakin liian tiukkojen shortsien lahkeista tursuavat reisifläsät ja pakaran alle pamahtaa komeat makkarat. Note to self (and others): Osta sopivan kokoiset shortsit. Mullakin matalavyötäröisistä napakoista trikoista ja farkuista pursuaa makkaraa ja jenkkistä, ja tässä sama vinkki. Osta sopivan kokoiset pökät tai valitse varma korkeavyötäröinen malli. Vaatteillakin on ihan totta isosti väliä, ja on todella pienestä kiinni, näytänkö minäkin arkikuteissa pönäkältä päärynältä vai tyylikkään atleettiselta naishenkilöltä.

Adidas-treenitoppi: TÄÄLTÄ*

Jos siis haluat kapean uuman, niin vedä ryhti pystyyn ja vatsa sisään. Jos haluat muodokkaamman hanurin, niin käännä alaselkää hetkeksi notkolle. Jos haluat näyttää vahvalta, niin fleksaa pumpissa olevia lihaksiasi hyvässä valaistuksessa treenin perään ja näytä vaikka palaa. That’s it. Kukaan ei näytä juuri miltään puolialasti huonossa ryhdissä peilin edessä könöttämällä, joten älä revi pelipöksyjäsi saati treenitrikoitasi, jos sinäkään et tällöin veistokselta vaikuta.

Realistista viikonalkua just sulle!

VILKAISE MYÖS:
Feikkivartalot ja ostetut IG-seuraajat
& Lihaskimppu vai rimpula? Kuinka kuvat hämäävät?

EDELLINEN JUTTUNI:
3 x Kevyet kastikkeet ja lisukkeet ruuille!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

KUN KIRJOITTAJA ON TÄYSI K*SIPÄÄ

*Sisältää mainoslinkkejä

kirjoittaja on kusipää

Tykkäisin hirveästi avata välillä sanaista arkkuani vähän kantaaottavammin yhteiskunnallisista asioista, mutta valitsen loppupeleissä mieluummin vaieta. Ai miksi? No koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta väitellä. Ei, vaikka kirjoitan julkista blogia, ja minunhan pitäisi olla kuulemma valmiina kaikkien muiden bloggaajien tavoin mm. ottamaan vastaan eri mielipiteitä (myös henkilökohtaisia hyökkäyksiä), kun olen asemani valinnut.

Keskustella voisin, mutta aika usein muiden blogeja selaillessani mielipiteet herättävät kommenttibokseissa suorastaan suuttumusta ja vihaa, vaikkei ketään kohtaan sanoilla oltaisikaan alun alkaen hyökätty, ja vaikka teksti olisikin monilta kannoilta pohdiskelevaa ja jopa melko neutraalia. Silti halutaan suorastaan polttaa kirjoittaja roviolla ja boikotoida jatkossa aivan kaikkea, mihin kirjoittaja jollain tavalla on yhteydessä. Eikä tämä liity aina edes bloggaajiin, vaan toimittajatkin saattavat saada jopa tappouhkauksia, jos ovat sohaisseet vahingossa kynänsä herkkään paikkaan. Mistä tämä viha kumpuaa?

Ja itseasiassa minähän rrrrakastan sitä, kun kommenttiboksissa alkaa käydä eri näkemysten ja mielipiteiden suhina, ja vielä niin, että oikeasti niistä huokuu samanaikaisesti se vastapuolen poikkeavan mielipiteen tai näkemyksen kunnioitus. Siitä voinkin olla äärimmäisen kiitollinen, että omassa blogissani juuri te siellä ruudun toisella puodella pidätte meiningin tällaisena. Ei siis tämä blogini tai minä bloggaajana, vaan te lukijat.

On jotenkin kapeakatseista ajatella, että kaikki bloggaajat olisivat samasta puusta. Eiväthän kaikki insinöörit, lääkärit, automekaanikot, lähihoitajat saati kassahenkilöt ole keskenään homogeenistä sakkia. Sieltä löytyy ihmissieluja laidasta laitaan, mutta kaikilla näillä on yksi yhdistävä tekijä. Kiinnostus (ainakin joskus elossa ollut, ja toivottavasti edelleen elossa oleva) omaa toimenkuvaansa kohtaan. Kaikkea kun voi toteuttaa niin monella tavalla sekä niin moni erilainen ihminen.

Kaikkia bloggaajia ei kiinnosta väitellä. Kaikkia bloggaajia ei kiinnosta provosointi. Osa tykkää visuaalisesta menosta panostaen kuviin, ja osa taas rämpyttää tekstiä tulille suurella rakkaudella. Osa tekee tätä harrastuksena, toiset sivutyönä ja joillekin tämä homma tuo jo täyden leivän pöytään tai toimii astinlautana laajempaan yrittäjyyteen. Jotkut haluavat jakaa blogeissa enemmän itsestään ja toiset ovat syystä tuotoksissaan sulkeutuneempia. Osa pohtii, osa viihdyttää ja osa on informatiivisempi. Usein kaikkia näitä eri suhteissa ja eri toteutustyyleillä.

kirjoittaja on kusipää

Itse rakastan lukea ajankohtaisista aiheista kirjoitettuja kolumneja, artikkeleita ja blogipostauksia. Eriävät näkökulmat ja mielipiteet ovat suorastaan ihan huikean kutkuttelevaa luettavaa. Melkein kaikesta löydän jotain samaistuttavaa sekä jotain, josta olen joko osittain tai täysin eri mieltä. En vain jaksa vaivata ketään ihan vain siksi, että ilmoittaisin olevani eri mieltä. En edes silloin, vaikka ajattelisin itse kirjoittajan ajatusmaailman olevan rajoittunut, typerä tai jopa julkisesti ilmaistuna mielestäni haitallinen. En varsinkaan silloin, jos ajattelen, että kirjoittaja on vajaaälyinen idiootti. Tällöin sillä hetkellä yleensä se vajaa idari meinaan usein olen minä.

En siis sano, että eriävän mielipiteen ilmaiseminen olisi minusta missään nimessä typerää, ajanhukkaa tai väärin. En vain itse koe sitä itse näissä yhteyksissä tärkeäksi, ja koen vain tuhlaavani omaani sekä vastapuolen aikaa. Kun sen asiallisen kritiikin tai eriävän mielipiteen iskeminen etenkin kirjaimelliseen muotoon vaatii mielestäni huomattavasti paljon enemmän taitoa, ymmärrystä ja aikaa, kuin positiivisen lurittelun sujauttaminen kommenttiboksiin. Ain’t nobody got time for that (tai harmikseni ainakaan minulla). Ja ei sillä, että niiden positiivisten palautteiden arvo olisi yhtään sen huonompi, vaan päinvastoin.

Mitä minä itselleni ihan muiden bloggaajien tuotoksia ja kommentointia seurailen, niin harvemmin itse bloggaaja olisi röyhkeä, ilkeä, suvaitsematon tai tuomitseva, ja suurinosa omista reaktioista heijastuu sieltä suivaantujan omalta vintiltä. Jos halutaan nähdä asia, mielipide tai ihminen ihan täytenä paskaläjänä, niin se on enemmänkin silloin lukijan maailmakatsomus. Harvemmin sen kirjoittajan. Joskus toki voi olla toisinkin.

kirjoittaja on kusipää
Farkkushortsit: TÄÄLTÄ* // Tennarit: TÄÄLTÄ*

Asiat ovat harvoin mustavalkoisia, ja jokaiseen kirjalliseen tuotokseen ei voi aina mahduttaa kaikkia mahdollisia asianhaaroja tai pyydellä valmiiksi kaikilta anteeksi. Jos tekstissä ei jotain lue, ei se tarkoita, etteikö laajempaa ajatusta kirjoittajalla voisi silti olla. Ja jos kirjoittajan mielipide on silminnähden rajoittunut, niin sitähän voi asiallisesti yrittää laajentaa. Harvoin se henkilökohtainen lynkkaaminen ja typeristä aivopieruista syyttäminen toimii, mutta sitä tunnutaan vaan usein anonyymiyden auvoisessa maailmassa hyödynnettävän vähän turhankin herkällä kaasujalalla. Harmi, sillä tällä tapetaan usein se kehittävä keskustelu.

Ja joo ainahan on räikeitä poikkeustapauksia, ja ihan kaikkia mielipiteitä ei tarvitse julkisesti kenenkään laukoa, mutta en vain ymmärrä sitä, että mielipiteet tai pohdiskelu tekisi ihmisesti automaattisesti läpipahan ja täydellisen kusipään. Harvoin kun näissä asioissa eivät enää riitele ne mielipiteet, vaan mennään oikopäätä henkilökohtaisuuksiin. Ihminen voi meinaan olla ihan jees, mukava, lämminsydäminen ja älykäs, vaikka ajattelisikin jostain todella eri tavalla kuin joku toinen.

Avarakatseista alkuviikkoa!

LUE MYÖS:
”Missä sun rinnat on” ja muita päteviä huomautuksia
& Kaikki nyt eivät vain ajattele kuten sinä

EDELLINEN JUTTUNI:
8 x Ravintoperiaatettani, joilla pysyn kunnossa

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram