ÄLÄ HERRANISÄ SANO ÄÄNEEN, MITÄ AJATTELET!

*Sisältää mainoslinkkejä

sano ääneen, mitä ajattelet

”Tajuatko, että kuulostat todella ristiriitaiselta ja tyhmältä?”

”Kuulostipa ajatuksesi typerältä, hah!”

”Nuo eri sanomasi ei nyt vain sovi samaan yhtälöön.”

”Eihän noin saisi ajatella!”

Tämä on ilmiö, joka ihmetyttää ihan älyttömästi omaa vinttiäni ja vääntää kasvoni väkisin hämmentyneeseen ilmeeseen. Miksi ihmeessä ihmisen kuuluisi olla täysin mustavalkoinen ja ehdoton? Miksei ihmisellä saisi olla laaja-alaista näkökulmaa asioihin ja sisältää niitä kuuluisia poikkeuksia ”säännöissään”? Miksi ihminen ei saisi tuntea?

Otetaanpa pohdintaan tämä kuuluisa ”ristiriitaisuus”. Mikä siitä tekee niin julmetun väärän? Ei ristiriitaisuus läheskään aina tarkoita sitä, että olisi hukassa tai sekaisin. Emmehän me voi vaikuttaa siihen, mitä ajatuksia päähämme tupsahtaa tai mihin oma mieltymyksemme aina osuu. Ketä myös ihan oikeasti koskettaa, jos toisen ihmisen päässä on ristiriitaisia mielipiteitä esimerkiksi omaa itseään tai elämäänsä koskien?

Mikäli haluat olla itsenäinen, ei se tarkoita, ettei apua ja tukea saisi sekä kannattaisi toisinaan pyytää. Jos suorastaan rakastat jotain bändiä, niin se on ihan sallittua, että yksi heidän biiseistään on niin ärsyttävä, että skippaat sen joka kerta. Mikäli rakastat työtäsi, se ei silti tarkoita, ettetkö saisi pohtia myös muita uravaihtoehtoja. Mikäli haluat omassa hiljaisuudessasi kokeilla noudattaa vegaanista ruokavaliota, se ei tarkota sitä, että sinun olisi pakko automaattisesti hylätä myös villapaidat tai nahkarukkaset.

Vain me itse voimme päättää, miten haluamme elää, ja meillä saa olla eri tapoja toteuttaa ulospäin samankaltaiselta vaikuttavia asioita, toimintoja, suuntauksia tai ideologioita. Kukaan ei voi elää elämäämme toisten puolesta. Ja kysyn vielä kerran. Miksi ristiriitaisuus on niin paheksuttava asia? Miten mustavalkoisuus on sitten niin paljon parempi?

Tämä ehkä oikeasti näkyy meidän ihmisten elämänmenossa monellakin tavalla. Mennään satanen lasissa ja pedaali pohjassa, ja hämmennytään omista ristiriitaisista ajatuksista niin lujaa, että ne sullotaan sinne aivokopan syvimpään onkaloon. Emme me pysty vaikuttamaan omiin ajatuksiimme, ja se tässä nyky-yhteiskunnassa edelleen suuresti ihmetyttää, miksi ääneen sanotuista omakohtaisista tuntemuksista tuomitaan heti alimpaan helvettiin. Eihän niille ajatuksille voi mitään, ja ei niiden ääneen sanominen tee niistä sen enempää totta käytännön toiminnassa. Se on tietty aivan eri, miten niiden ajatusten (julki lauottujen tai omaan kupoliin kätkettyjen) pohjalta toimitaan.

On musta julmaa ja epäinhimillistä tuomita väsynyt äiti, joka toteaa pienen vauvan kanssa pärjäämisen tuntuvan helvetilliseltä. Eihän se poista sitä rakkautta lastaan kohtaan tai tee siitä paskaa äitiä lapselleen. On musta julmaa ja epäinhimillistä tuomita ihminen, joka uskaltaa häpeissään ja varovasti ääneen tunnustaa olevansa salaa tyytyväinen ystävänsä epäonnistumisesta. Ei se poista sitä faktaa, että hän voi välittää ystävästään aivan suuresti, tai etteikö haluaisi ennemmin tuntea ylpeyttä ja onnea ystävän onnistumisen puolesta.

Ihminen voi olla elämänsä ja toimiensa herra, mutta ajatusten virralle ei kukaan mahda 100% mitään. Eikä tätä virtaa ja siihen suhtautumista ainakaan yhtään helpota, että ne tuomitaan saman tien, jos niistä uskaltaa ääneen puhua. Ajatusten ja tunteiden ääneen sanomisen sijaan huomattavasti pahempaa mielestäni on vain sulloa ne ajatukset visusti piiloon tai jopa pahempaa. Tuomita muut ihmiset heidän ajatustensa pohjalta. Olen monesti hämmentynyt tästä tuominnan tasosta sanoessani jotain ääneen tai kirjoittanut niitä julki, sekä nähnyt tämän monen muun kohdalla sivusta katsottuna. Ja nimenomaan vielä silloin, kun niillä ei ole ketään satutettu.

Neulepaita: TÄÄLTÄ*

Jos jollekin tulee vielä yllätyksenä, niin minä olen täynnä ristiriitaisuuksia. Ne täydentävät toisiaan ja tekevät minusta minut. Minussa on monia kerroksia ja monia eri ulottuvuuksia. En todellakaan koe olevani litteä tai lattea enkä mustavalkoinen, joten turha sitä on kenenkään muun minulta odottaa. Minä olen minä. Tällaisena kuin olen. Jos nämä eivät sovi sinun yhtälöösi, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on, että nämä sopivat omaani, ja vain minä voin ymmärtää itseäni parhaiten. Aivan kuten sinäkin itseäsi ja omia koukeroitasi.

Moniulotteista ja avarakatseista loppuviikkoa joka nuppiin! <3

LUE MYÖS:
Kun bloggaaja on täysi kusipää
& Ruokakorneri – Omat safkalempparit Lidlistä!

EDELLINEN JUTTUNI:
Miehen ja naisen erot meillä kotona

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

KUN SÄÄNNÖISTÄ JA RAJOITTEISTA TULI HYVINVOINTIA

*Sisältää mainoslinkkejä

Et saa syödä sitä. Sun pitää treenata vähintään viidesti viikossa ja enemmän on plussaa. Sun pitää syödä vain terveellistä ruokaa. Et saa ajatella herkkuja, ja vaalea leipä on kiellettyjen listalla. Vaakalukema ei saa ikinä ylittää tiettyä lukemaa. Sun pitää käydä vähintään kolme kertaa viikossa lenkillä. Et saa syödä lisättyä sokeria. Et saa syödä makeutusaineita. Levätä tai herkkuja voi syödä vain, jos on treenannut tarpeeksi paljon (ja mieluummin vähän ekstraa).

Sääntöjä, sääntöjä, sääntöjä. Kieltolistoja ja jämptejä suoritteita toisensa perään. Ei kuulosta minulta kovin hyvinvoivalta, vaikka periaatteessa terveellinen syöminen ja liikunnallinen aktiivisuushan näitä edustavat. Missä kuitenkin menee raja? Onko se oikeesti hyvinvointia, ettei voida syödä ihan tavallisia tarjolla olevia ruokia? Edes joskus. Tai se, että treenataan väkisin ylirasituksen rajoilla, vain siksi, että niin on kalenteriin merkitty, vaikka kroppa sekä mieli huutaa kurkku suorana hallelujaa, hoosiannaa ja mitä näitä nyt oli. Painetaan treeniä toisen perään, vaikkei edes tee mieli treenata.

”Hyvinvoinnin” varjolla tunnutaan perusteltavan tänä päivänä vaikka ja mitä ihmeellisiä kikkailuja, hurjia rasvanpolttokausia, ruokarajoituksia ja piippuun vetäviä himotreenikuureja. Näillä voi toki yrittää pissiä omaan ja monesti myös muidenkin silmään, mutta kyllä se monesti haiskahtaa läpi ja lujaa. Jossain vaiheessa se homma vielä yleensä kolahtaa omaan nilkkaan ja entistä lujempaa. Missä vaiheessa järkkymättömästä kurinalaisuudesta, sääntölistoista ja oman pään sivuuttamisesta tuli trendikästä ja vielä hyvinvointia?

säännöistä tuli hyvinvointia

Monesti tämä so-called hyvinvointi yhdistetään juuri ravintoon ja treeniin. Pyritään pitämään itsestään huolta treenaamalla ja hakemalla kehitystä tällä saralla. Ei kuitenkaan ole olemassa sellaista ”fyysistä kehittymistä” tai ”terveellistä ruokavaliota”, jossa voitaisiin poissulkea mieli. Jos olet väsynyt, voimaton, kiukkuinen sekä salaa ahdistunut ja stressaantunut, vaikka treenisi ja ravintosi olisi kuinka terveyttä edistävää, niin sori. Ei olla kovin hyvillä raiteilla kokonaiskuvaa ajatellen.

Eikä se jatkuva rasvanpoltto, riuduttaminen ja lihomisen pelko ole hyvinvointia, vaikka safka- ja treenirintamasi näyttäisi päällisin puolin oikein edustavalta. Toisaalta tästä kuuluisasta rasvanpoltosta en kirjoita enempää, sillä tästä jysäytin viime viikolla oman postauksen ”Miksi normaalipainoiset dieettaavat eniten?”.

Monesti näillä kaikenmaailman rajoituksilla ja säännöillä pyritään kontrolloimaan jotain tunnetta. Sääntöjen takaa voi löytyä pelko lihomisesta, kunnon huonontumisesta tai ahdistus pysähtymisestä ja itsensä sekä omien ajatustensa kohtaamisesta ilman aktiviteettiä. Kannattaa oikeasti pysähtyä välillä pohtimaan, että miksi näitä sääntöjä itselleen on luonut, ja mikä niitä sääntöjä ajaa noudattamaan. Pelko ja ahdistus voivat olla aika voimakkaita ajureita, ja välillä ihan huomaamatta. Jos pelkäät sitä, mitä tapahtuu, jos rikot sääntöä, niin homma ei ole lähtökohtaisesti kovin kantavalla eikä ainakaan ”hyvinvoivalla” pohjalla.

Kun mennään liikaa sääntöjen pohjalta, niin usein kielletään itseltään usein oppiminen ja hämätään omaa havainnointikykyä. Otetaan satunnainen esimerkki. Kun puntarin viisari osoittaa 60,1 entisen viitosella alkavan luvun sijaan, niin hetki sitten niin hyvältä ja sporttiselta näyttänyt vartalo näyttääkin yllättäen ihan vetelältä valkovalaalta. Sääntö tietyllä luvulla alkavasta sopivasta painolukemasta tekee sinusta tilanteessa epäonnistujan, ja samalla blokkaat itseltäsi mahdollisuuden oppia, että tässä voisi olla kyse jostain hyvästä, esimerkiksi kasvaneesta lihasmassasta. Sääntö sumentaa mielen, ja samalla reagoit tähän kuten aina ennenkin oppimatta mitään uutta. Ja hätäpäissään tehdään pikapaikkauksia, syödään vähemmän ja estetään se toivottu lihaspyöreyden kehittyminen ja sen oikean hyvinvoinnin saavuttaminen.

säännöistä tuli hyvinvointia
Puma crop-paita: TÄÄLTÄ* // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ* (alessa)

Jos syöt neljä ateriaa viidestä päivän aikana ravintorikkaista ainesosista muodostaen, niin yksi einesvälipala tai vaalea leipä ei sinua sairaaksi tai lihavaksi tee, jos kokonaiskuva on sinulla kunnossa. Mikäli treenaat säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa, niin se on jo oikeasti riittävästi. Ja jos tässä tilanteessa nuppi ja kroppa tuntuu täysin väsähtäneeltä, niin pliis lepää! Se on sitä oikeaa hyvinvointia ja itsensä arvostamista. Ei koko elämä tarvitse mennä 100% tiettyä protokollaa noudattaen, vaan sopiva rentous ja joustaminen ovat oikeasti ihan äärimmäisen kovia juttuja.

Voi kun siitä oikeasta hyvinvoinnista ja perusasioista saataisiin seuraava muoti-ilmiö 110% suorittamisen sijaan. Vielä kun hyvinvointi etenkin nuorten naisten keskuudessa osattaisiin yhdistää muuhunkin kuin kovaan treenaamiseen, vähärasvaiseen kroppaan ja rajoituksia uhkuvaan ruokavalioon. Se pään matkassa pitäminen ja hyvinvoinnin toteutustavan sopivuus oikeasti juuri meille jokaiselle yksilöinä on se homman A ja O. Anna itsellesi mahdollisuus kokeilla sitä oikeaa hyvinvointia edes pienin askelin. Joohan? <3

Oikeasti hyvinvoivaa viikkoa just sulle!

LUE AIHEESEEN LIITTYEN MYÖS:
Miten suunnitella toimiva & tehokas treeniviikko?
& Nainen! Syö jumankekka sitä hiilaria!

EDELLINEN JUTTUNI:
IG Q&A – Lasten nimet? Tosi-TV? Törkykommentit?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram