OPISKELU, OPISKELIJAELÄMÄ JA TAVOITTEELLINEN TREENI?

*Sisältää mainoslinkkejä

opiskelu ja urheilu

Riittävätkö rahat ja aika? Kerkeääkö käymään töissä? Jääkö ulkopuoliseksi muiden rellestäessä, jos itsellä fokus on urheilussa? Opiskelun ja treenaamisen yhdistämisestä on toivottu postausta viime aikoina todella tiuhaan, ja vaikka siitä viime keväänä kirjoittelinkin, niin ajattelin pyöräyttää tulille uuden vastaavan vähän eri näkökulmasta.

Itselläni toki on kokemusta vain tekniikan alan yliopisto-opinnoista, jossa ominaisena piirteenä on passelisti juurikin urheilua ajatellen tuo akateeminen vapaus. Lähiopetusta on yleensä vain kohtuudella, ja isoin työ yleensä tehdään käytännössä omatoimisesti ja omien aikataulujen mukaan. Läsnäolopakkoa on harvemmin, mikä myös tuonut joustavuutta etenkin kilpaurheilua ja tavoitteellista treenaamista ajatellen. Suurimmassa osassa yliopistoissa meno käsittääkseni on samankaltaista, mutta ilmeisesti monissa ammattikorkeakouluissa sekä tietyissä yliopistokoulutuksissa läsnäolopakkoa on toki huomattavasti enemmän.

Itselläni on opiskelujen ohessa kokemusta yliopistoajalta tiukalla läsnäolopakolla maustetusta joukkuetreenaamisesta sekä myöhemmin myös lähes täysin itsemääritellysti yksilöurheilun parista. Molemmat kombot toimivat kuin nyrkki silmässä, ja itse voin omakohtaisesti sanoa, että opiskeluaika oli ehdottomasti urheilemisen ja tavoitteellisen treenaamisen kulta-aikaa. Tätä on kompattu myös lähipiiristäni moneltakin suunnalta.

opiskelu ja urheilu

Parasta opiskeluaikana onkin juuri mahdollisuus määrittää omat aikataulut lähes kokonaan itse. Päivä- ja viikkorytmin pystyy säätämään itse melko näppärästi omannäköiseksi, ja varsinkaan jos jälkikasvua ei vielä ole, niin vapaus mennä ja toteuttaa on myös aika rajaton. Myös opiskelutahtia pystyi kurssivalinnoilla säätämään todella tehokkaasti, ja kovimmilla kausilla on mahdollista usein antaa itselleen hieman liekaa ja vastapainotteisesti paukuttaa kursseja tiuhemmin kun resursseja on.

Tietynlainen tavoitteellisuus myös monesti tukee toisiaan. Kun on hyvä buugi treenin parissa, niin tavoitteellisuus leviää helposti myös muihin elämän osa-alueisiin, kuten opiskeluun ja tietty päinvastoin. Itse henkilökohtaisesti olen jopa saanut aina eniten opintosuorituksia sekä korkeimmat arvosanat plakkariin kisakauden ollessa kuumimmillaan, kun motivaatio ja tavoitteellisuus ovat kulkeneet käsi kädessä ruokkien toinen toistaan. Toki vastapainoksi kisakauden ulkopuolella saatoin ottaa rennompia jaksoja väliin niin urheilun kuin opiskeluidenkin kannalta, ja tällöin tuli todellakin huomattua, että treenaaminen todellakin auttoi keskittymään opiskeluun ja tuomaan tarvittavaa vastapainoa arkeen.

Opiskeluaikana kilpailumatkoille tai leirityksille lähtiessä ei ikinä ollut mitään ongelmaa, sillä jos lähiopetusta jäi väliin, niin yleensä kaikki materiaalit löytyivät netistä, omat tehtävät tehtiin muutenkin omien aikataulujen mukaan ja tenttiin sitten päntättiin homma kokonaisuudessaan muutenkin. Poissaoloja ei tarvinnut selitellä, ilmoitella tai lupia kysellä. Kunhan oli vain sen kerran pois, ja hoiti kurssilla vaaditut suoritukset kunnialla, niin homma oli kunnossa. Tässä kehittyi vahvasti oman tekemisen, aikataulun ja työtahdin hallinta, ja siitä on todellakin ollut apua näin myöhemmin elämässä.

opiskelu ja urheilu

Opintojen ohessa tuli myös tehtyä iltaisin töitä yliopiston liikuntahallin vastaanotossa, mutta tämän lisäksi kilpaurheilua tuli osittain rahoitettua myös opintolainalla. Tätä en kadu hetkeäkään, sillä urheilussa kun ei voi odottaa sitä hetkeä, kun olisi enemmän rahaa, vaan rauta on taottava silloin kun rauta on kuuma ja tietyt kulut ovat vain maksettava. Tämä päätös kyllä kannatti, ja pystyin urheilemaan sekä opiskelemaan samanaikaisesti tehokkaasti ja keskittyneesti ilman suurempia paineita ja rahahuolia, ja ottamaan tästä ajasta kaiken irti ilman kynttilän palamista molemmista päistä. Kesäisin tuli tietty kerättyä pesämunaa talven varalle kesäduuneissa, joten talouttakin tuli opittua oikeasti suunnittelemaan pitkäjänteisesti.

Mites tuo muu opiskelijaelämä urheilun ohessa? Toki joukkueurheiluaikoina väliin jäivät monet opiskelijakekkerit ja -reissut treenien vuoksi, mutta koin sen todellakin olevan sen arvoista, ja tämähän oli täysin oma valintani sekä tahtotilani. Tämä seikka ei kuitenkaan tehnyt minusta hylkiötä, yksinäistä tai eristäytynyttä opiskelijayhteisön jäsentä, sillä kyllähän sitä aina osaan pippaloista ja tapahtumista pääsi osallistumaan. Aivan jokaisessa nyt kun ei kukaan pysty eikä jaksa käymään. Monesti myös teekkarisaunalle ja muuhun juhlahumuun tuli pamahdettua suoraa päätä treeneistä näppärän pikafreesauksen jälkeen, ja meno oli taattu ihan yhtälailla tälläkin tavalla. Hauskaa siis oli, ja mukaan pääsi sopivasti aina siinä parhaassa vaiheessa, kun pirskeet olivat vasta päässeet kunnolla käyntiin. ;)

Pakko myös korostaa, etten opiskeluaikoina kertaakaan törmännyt opiskelijaporukassa kettuiluun siitä, että valitsin treenit pikkujouluristeilyn sijaan, tai että torstai-iltana (teekkareiden perjantai) kädessäni oli oluttölkin sijaan energiajuoma. Toki varsinkin fuksivuotena tuli juhlittua joskus enemmänkin, mutta silloinkin kilpaurheilun ehdoilla ja treenit meni aina pippaloiden edelle. Tämä kombinaatio onnistui kyllä todella hyvin, ja käteen noilta vuosilta jäi aivan mielettömiä muistoja sekä opiskelijameiningeistä että urheilun saralta.

opiskelu ja urheilu
Adidas-treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Trikoot: TÄÄLTÄ* (alessa)

Entä jos ei ole mitään tiettyä lajia tai urheiluseuraa? Monissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on myös aivan mielettömän edulliset sekä laadukkaat liikunta- ja treenitilat, joita kannattaa hyödyntää oikein olan takaa. Mukana voi olla myös erittäin laadukkaita ryhmäliikuntatunteja, todella vaihtelevia liikuntakursseja sekä lajijaostojen harrastustoimintaa. Itsellä rasti ruutuun pamahti mm. aikuisbaletista, Bollywood-tanssista, joogasta ja trikkauksesta sekä voimailuakin tuli testattua kerran Herwannan Hauiskäännön talvirankingissa, hah! Monilta olenkin kuullut, että treenikärpänen on puraissut ensimmäistä kertaa vasta opiskeluaikoina, kun olosuhteet ovat olleet fyysiseen puuhasteluun niin otolliset.

Ei siis kannata jännittää tai pelätä urheilun ja opiskelun yhdistämistä, sillä monesti asiat ovat järjestely- ja priorisointikysymyksiä. Elämässä on mahdollista keskittyä samanaikaisesti useampaankin asiaan, vaikka tietenkään kaikkeen ei aina joka hetki tarvitse pystyä, ja jokaisen elämässä vaikuttavat omat taustatekijänsä. Jos polte treenaamaan sekä oppimaan on kova, niin antaa palaa vaan!

Kivenkovaa keskiviikko-iltaa joka kypärään!

Vilkaise myös:
Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?
& Kun kaikki ovat superihmisiä paitsi sinä

Edellinen juttuni: Miksen kirjoita vegaani- ja eettisyysasioista?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

MIKSEN KIRJOITA VEGAANI- TAI EETTISYYSASIOISTA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Ravinnosta puhuminen ja sen käsitteleminen herättää ihmisissä monenlaisia tunteita. Ravintoaiheiset postaukseni ovat yleensä melkoisen suosittuja, ja luonnollisesti tietty ilmiö putkahtaa aina välillä esiin. Jotain häiritsee se, että esittelen pääsääntöisesti vain eläinkunnan proteiiniläheitä. Jollekin tulee suru puseroon, kun suosin ruokavaliossani maitotuotteita. Toinen taas harmittelee, kun en ole ottanut huomioon ruokieni eettisiä näkökulmia ja kolmas surkuttelee popsimiani makeutusaineita sisältäviä tuotteita. Neljäs järkyttyy kovaa rasvaa sisältävästä leivän täytteestäni ja viides ihmettelee osaltani valkoisen sokerin ja gluteenin kulutusta. Minä puolestaan ihmettelen, miten olen ylipäätään hengissä.

Olen kaikkiruokainen ihminen. En siis ole esimerkiksi kasvissyöjä, täysin lisäaineeton tai vegaani vaan ihan rehti ja rehellinen sekaani. Syön maitotuotteita ja maidottomia tuotteita. Syön gluteenia ja gluteenitonta. Syön sekä eläinperäisiä että kasvikunnan tuotteita sekä makeutusaineita, lisäaineita, suolaa, valkoista sokeria sekä täydellisiä luonnontuotteita. Mustikoita, avokadoja ja reilun kaupan tuotteita. Luomua, lähituotantoa ja yhtälailla myös tuontituotteita.

Kaikki täällä blogissani pohjautuu omiin kokemusperiini sekä perehtyneisyyteen asioihin tietystä näkökulmasta, enkä osaa siten ottaa asiantuntevasti kantaa esimerkiksi vegaanipohjaisen ruokavalion toteuttamiseen tai tiettyihin eettisiin kysymyksiin. Siksi niitä en täällä avaa, ja netistä kasapäin löytyy blogeja, tubekanavia ja sivustoja, joissa näitä asioita käsitellään huomattavasti asiantuntevammin silmin. Urheiluravitsemus on itselläni lähellä sydäntä, ja siksi kirjoitankin juuri siitä näkövinkkelistä. Blogini ei siis ole kaikkien osa-aluiden asiantuntemuksen ja absoluuttisen tietouden sekä totuuden keskittymä, vaan viihteellisyyttä ja informatiivista asiaa sekoitteleva, noh, ihan vain nuoren naisen kieli poskella kirjoitettu blogi, joka joskus tuntuu unohtuvan osalta.

Blogini ideana ei muutenkaan ole antaa kaikille sopivia valmiita ratkaisuita, vaan viihdyttämisen ja inspiroimisen lisäksi mahdollisesti kehittää ihmisten ajatusmaailmaa sekä kykyä soveltaa tietoutta omiin tarpeisiinsa etenkin urheiluravitsemuksen osilta. En siis millään pysty postauksissani huomioimaan jokaista näkökulmaa, erikoisruokavalioita, ihmisryhmää tai vaihtoehtoista ajattelutapaa. Se, että bloggaaja kirjoittaa postauksen, ei tarkoita, etteikö tämän taustalla voisi olla muitakin ajatusmalleja, tai etteikö hän olisi voinut ottaa elämässään huomioon myös näitä muita näkökulmia. Blogissa ja yleensäkkin kirjoittamisessa tietynlainen rajaus on äärimmäisen tärkeää, jotta kokonaisuus toimisi, ja se tulisi aina myös lukijan jossain määrin ymmärtää. Se, mitä ei kirjoiteta, ei tarkoita, etteikö sitä olisi. Se, mitä kirjoitetaan, ei tarkoita, että olisi ainoa totuus.

Oman blogini kommentointikulttuurista täytyy kyllä edelleenkin todeta, että vitsit mulla on ihan huikeita, asiallisia ja vastapuolta kunnioittavia kynäniekkoja, joilla on myös erittäin mielenkiintoisia näkökulmia asioihin. Rakastan meinaan kuulla myös eriäviä mielipiteitä, ja asiallisen keskustelun herääminen on toisinaan suorastaan mahtavaa! Joissakin blogeissa ja nettikeskusteluissa ikävä kyllä huomaa kommentoinnin karkaavan monesti suorastaan asiattomuuksien ja hyökkäämisen puolelle, vaikka kyseessä ei nyt joka kerta olisi edes ne elämää suuremmat asiat, hah. Eri mieltä saa aina olla, mutta kirjallisesti näiden esittäminen vain tuntuu olevan joskus todella vaikeaa. Pystyn myöntämään tämän itsekin. Toinen asia on myös, että tarvitseeko jokaisesta eriävästä mielipiteestä suutaan avata, ja viekö se keskustelu sinällään mihinkään.

Ja mitä eettisyyteen ja ympäristöasioihin tulee, niin monikaan ei sitä tiedä, että olen sivuaineenani lukenut ympäristöasioita sekä kestävää kehitystä ja tuo tuleva aviomiekkoseni on myös ympäristötekniikan diplomi-insinööri. Jotain käsitysperää asioista siis on, mutta en siltikään koe, että olisin riittävän asiantunteva ottamaan kohdistetusti kantaa näihin asioihin asiantuntijan roolissa. Ymmärrän siis oman vajaavaisuuteni etenkin tässä näkökulmassa, ja koen, että netistä löytyy jo niin paljon laadukkaampia informaationlähteitä näihin tuiki tärkeisiin asianhaaroihin, joten jätän tämän suosiolla paremmille. Tiedän myös itse, mistä luotettavaa tietoa voi löytää, joten kaikesta ei myöskään tarvitse aina minua valistaa, koska en millään kerkeä perehtymään elämässäni jokaiseen asiaan, vaikka ne olisivat kovin mielenkiintoisia ja yhteiskunnallisesti tärkeitäkin.

No mitä minä sitten täällä blogissani ravintoinformaation puolesta haluan suoltaa? Täällä haluan jakaa etenkin sitä henkistä näkökulmaa asioihin, ja monesti teen sitä ikäänkuin rivien välissä ja nimenomaan myös käytännön kautta. Erilaisia vaihtoehtoja ja safkavinkkejä tarjoamalla pyrin laajentamaan ihmisten käsitystä ravintovaihtoehdoista ja opettaa ajattelemaan laajemmin. Tiedolla ihminen ei tee mitään, jollei se sitä osaa hyödyntää, soveltaa saati tarkastella kriittisesti.

Aim’n-collegepaita: TÄÄLTÄ* // Taskulliset trikoot: TÄÄLTÄ*

Liian moni stressaa ja voi suorastaan jopa pahoin sen takia, että ravintoasioista on tullut liian kahlitsevia, mustavalkoisia ja hallitsevia omassa elämässä. Ei sen niin kuuluisi mennä. Oli kyse mistä tahansa elämän osa-alueesta, niin rentous ja nautinnollisuus saa sekä kuuluukin olla menossa osin mukana, ja sitä itse haluaisin tätä yhteiskuntaa tasapainottamaan lisää. Ensisijaisesti siis toivoisin ihmisten voivan hyvin. Hyvinvoiva ihminen pystyy puolestaan keskittymään tehokkaammin arjen eettisiin ja ympäristöä säästäviin valintoihin, kun perusasiat ja vintti ovat kunnossa.

Olit sitten A-luokan lihansyöjä, vegaani, einespitsamonsteri tai mitä tahansa näiden väliltä sekä ulkopuolelta, niin annetaan jokaisen popsia menemään kuten haluaa oli taustalla mitkä tahansa syyt. Kaikkia ei tarvitse eikä pystykään käännyttämään, vaikka ajatus olisi kuinka jalo ja kaunis. Ikävä kyllä. Ymmärretäänhän jookos myös se, ettei meidän kaikkien tarvitse edustaa tai olla kaikkea. :)

Mahtavaa alkuviikkoa joka kolkkaan!

Kurkkaa myös:
Kun syöt muka terveellisesti – Onko näin?
Keittiön lifehackit – Näillä lähtee!

Edellinen juttuni:
Miten selviän nousevan elopainon kanssa?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen