MAAILMA PULLOLLAAN TÄYTTÄ RAVINTOSKEIDAA

*Sisältää mainoslinkkejä

Aijettä mitä on taas tullut luettua, nähtyä ja kuultua. Toisinaan vaan verkkokalvoille vastaan tulvii niin kovalla tykityksellä täyttä kuraa ravinnosta vielä vuonna 2017, että oma pata vetää totaalisen tilttiin. En todellakaan enää ihmettele, miksi nykypäivän terveellisiä elämäntapoja jahtaavilla ihmisillä menee vintti aivan sekaisin tästä informaation ristitulesta.

Vielä tänäkin päivänä lyötyy ihmisiä, jotka olettavat polttavansa kohdistetusti rasvaa keskivartalosta lisäämällä vatsalihasliikkeitä, uskovat laihdutuspillereiden tehoon ja välttävät tiettyjä täysin turvallisia ja laadukkaita ravintoaineita, koska joku kertoi niiden olevan suoraan Tuonelan porteilta. En todellakaan ihmettele tätä menoa, kun vähänkään laajemmin katsoo, mitä tavaraa netti, televisio, printtimedia ja ihmisten joukkohysteria puskee meidän eteemme.

Erityisen osuva esimerkki oli viikonlopun Iltasanomien artikkeli, jossa otsikossa jo huudetaan kovaan ääneen, että pelkän vatsan seudulta voi todellakin laihtua. Juttu sisälsi kuitenkin viiden eri keski-ikäisen naisen tiivistetyt laihdutustarinat liikunnan avulla, mutta artikkelissa ei mitenkään selvinnyt, miten nämä kertomukset liittyivät pelkän vatsan seudulta laihtumiseen. Lukijaa oli kuitenkin taas vedetty höplästä, ja uskoteltu tälle ihan mitä sattuu tuulesta temmatuilla mielikuvilla ja kaksi asiaan liittymätöntä aihetta yhdistämällä. Klikkejä varmasti syntyi.

Jutussa oli toki sivulauseessa linkki aiempaan postaukseen, jossa kerrottiin paikallisen rasvan polttamisen myytin olevan kumottu. Kurkkasin tämän, ja mitä löysin? Toimittajan omin sanoin esitellyn tutkimuskoosteen, jossa hehkutettiin, että rasva voi sittenkin palaa kohdistetusti vatsasta, vaikka meille on jo vuosia uskoteltu toisin. No mistäs nyt tulee?

Tästäkin jutusta pääsin taas yhden linkin kautta Time-lehden alkuperäiseen artikkeliin, josta informaatio tuohon ”mullistavaan ja shokeeraavaan” kirjoitukseen oli otettu. Ainut vaan, että jutussa todettiin tutkimusten perusteella rasvan palavan usein epätasaisesti (ei muutenkaan uutta tietoa), ja monesti helpoiten eroon pääsee massun alueen rasvoista. Lopussa vielä erikseen mainittiin, että kohdistetun rasvanpolton tavoittelu ei ole kovin tuottoisaa. Hahaha! Ei jumankekka!

Vähän rikkinäistä puhelinta, pari oiottua mutkaa, muutamia ”unohdettuja yksityiskohtia” ja omin sanoin asian esittelyä, jotta jutusta saadaan pikkaisen raflaavampi. Päälle lisätään hienot otsikot ja homma on sipuli. Saanko paiskata läppärin seinään? :D

Keissi numero kaksi niiden sadan muun joukosta. Aloitettiin kotisohvalla köllötellessämme katsomaan Netflixistä dokkaria nimeltä What the Health, jota loppupeleissä pystyttiin katsomaan ehkä 20 minuuttia. Kyseessähän on elävä esimerkki erinomaisesta propagandafilmistä. Erinomaisesta siinä mielessä, että se täytti kaikki sille asetetut kriteerit. Ensin esitellään ”asiantuntija”, jolla on tuikitärkeän kuuloinen nimike ja rooli jossain alaan liittyvässä organisaatiossa. Elämäntyönään tämä on usein tutkinut asiaa ja löytänyt erittäin fataaleita tuloksia haluamastaan aiheesta. Sitten minuutin välein näitä asiantuntijoita esitellään toinen toisensa perään, ja näiden lentävistä lauseista on koottu huikean vakavan kuuloinen ja äärimmäisen voimakkaalla viestillä kuorrutettu suorastaan välkkyvä tietoisku.

Mitään vaihtoehtoista ajatusmallia ei edes tarjota, eikä omaa sitä kantaa pohdita missään vaiheessa oikeasti kriittisesti. Tarkoituksena on sekoittaa vastaanottajan pää niin huolella, ja runtata sinne sitä omaa ajatusmaailmaa suorastaan välivalloin kaikkia tehokeinoja käyttäen. ”Faktaa faktan perään”, ”mullistavia tutkimuksia” ja ”asiantuntijaa” toisensa jälkeen. Jotain hyvää siellä voisi ollakin joukossa, mutta kaikki vähänkään järkiperäinen hukkuu tämän raivokkaan informatiivisen sillisalaatin sekaan, ja niitä on sieltä kriittisenkään tarkastelijan vaikea poimia. Kaikki ”faktat” sisältävät kasan saivartelua ja pilkun viilaamista, ja jokainen esimerkki on sieltä ääripäästä.

Huutonaurua meidän kotisohvan uumenista pamahti siinä vaiheessa, kun ensin vuoron perään 10 minuuttia on paukuteltu kuinka tuhoisaa se tavallinen ruoka on, ja perään heitetään 65-vuotias rollaattorin kanssa kävelevä nainen, joka toteaa, ettei hänen elämänsä kuuluisi olla tällaista. Jaahas. Miten koko nainen tai hänen tilansa edes liittyi aiheeseen? Sitä ei toki kerrottu, mutta hienosti tämä 15 sekunttinen elämäkerta oli tähän ”faktojen” väliin leikattu. Onnistuneelle tehokeinolle 10 pojoa ja paviaanimerkki!

Toinen esimerkki oli keski-ikäisestä sairaaloisesti lihavasta naisesta, jonka ennustettiin elävän noin 30 päivää tai jotain sinne päin. Tästä vähän pidemmästä esimerkistä ei toki taaskaan selvinnyt, miten juuri täysin demonisoidut ja suoraan ihmisravintona Manalan porteille vievät liha- ja maitotuotteet olisivat kiistatta ajaneet hänet tähän pisteeseen. Dokumentissahan painotettiin sitä, että broileri on s****nasta, mutta esimerkeissä näkyi vain friteerattuja hampurilaispihvejä ja rasvassa lilluvia nugetteja. Tässä vaiheessa vaihdettiin vähän laadukkaampaan viihteeseen, ja valittiin animaatio ”Möröt vastaan muukalaiset”.

College-paita: TÄÄLTÄ*

Ihmisestä ei tee fiksua se, että hän on lukenut tutkimuksia tai jopa itse toteuttanut sellaisia. Tutkimuksia voi tehdä kuka vaan, mistä aiheesta tahansa ja halutessaan saada millaisia tuloksia tahtoo. Ihmisestä fiksun tekee mielestäni kyky soveltaa tietoa ja tarkastelemaan informaatiota kriittisesti. Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia.

Seuraavan kerran, kun iltapäivälehtien otsikoissa huudellaan mullistavista tutkimustuloksista tai asiantuntijalausunnoista, suosittelen lämpimästi olemaan vaivaamatta päätään klikkaamalla tätä auki. Harvoissa näissä on sisällä oikeasti mitään merkittävää. Äänekkäimmin nimittäin huutelevat ne, kenellä on eniten asiaa. Ei välttämättä ne, kenellä on eniten oikeaa tietoa. Raflaavimmat otsikot syntyvät niiltä, ketkä haluavat eniten klikkejä. Ei välttämättä niiltä, kenellä sitä tietoa oikeasti olisi.

Sopivan kriittistä tiistaita! ;)

Kurkkaa myös: Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

Edellinen juttuni: Parhaat pitkähihaiset treenipaidat?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

NÄIN TEET ITSESTÄSI TÄYDEN PELLEN

*Sisältää mainoslinkkejä

Miten uskallat puhua ison ihmisjoukon edessä? Eikö sua pelota epäonnistuminen paineiden alla kilpailuissa? Noh, ainahan se vähän jännittää, mutta suoraan sanottuna mähän teen pellen itsestäni joka ikinen päivä ja moneen otteeseen. Feilaaminen ja nolot tilanteet ovat itselleni ihan arkipäivää, joten näitä en erityisemmin siksi pelkää.

Minäkin olen ihminen, joka tekee virheitä. Olen ihminen, joka erehtyy. Olen ihminen, joka sekoaa sanoissaan ison yleisön edessä. Olen ihminen, joka kompastuu kilpailutilanteessa ja vetää perslaskun täyden katsomon ja tuomariston edessä. Jep, haha, tervetuloa hei mun elämään! :D

Olen ihminen, joka osaa nauraa itselleen. Tietty hieman kovemmissa kirpaisuissa voi kestää aina hetki, ennen kuin tästä saa huumoria räävittyä irti, mutta ennen pitkää olen jo heittämässä kevyttä herjaa aiheesta. Jokaisesta (julkisestakin) feilauksesta on kuitenkin aina selvitty, ja tärkein asia, minkä olen oppinut on se, että joko sitä onnistuu tai sitten siitä oppii, ja ennen kaikkea parhaimmassa tapauksessa takataskuun jää huvittavia tarinoita, joille voi sitten nauraa vielä pitkänkin ajan päästä.

Kyky nauraa itselleen on mielestäni äärimmäisen arvokas ja kätevä taito. Sitä en todellakaan ole aina osannut. Olen saanut kuitenkin huomata, että tämän taidon voi todellakin oppia, ja seura tekee kaltaisekseen. Helpottaa myös kummasti haastavien ja pelottavien asioiden pariin hyppäämistä, kun on opetellut hyvässä hengessä sen, että osaa asettaa itsensä naurunalaiseksi. Kilpaurheilu ja sen sisällä vallitseva mentaliteetti on tehnyt tälle asialle omakohtaisesti eetvarttia, ja on tullut opittua, että on ihan okei feilata. Silloin muut saavat makeat naurut, ja niin saat myös samalla sinäkin. Win-win-tilannetta parhaimmillaan!

Ei siis heti kannata vetää viinirypälettä nenään, jos joku nauraa kustannuksellasi, heilauttaa herjaa typeristä luonteenpiirteistäsi tai heittää pientä läpän poikasta mokailuistasi. Tässä on tilaisuutesi. Kiitä ja kummarra, ja jos uskallat, niin heitä hieman vettä myllyyn lisää. Välillä tämä voi olla oikeasti todella terapeuttista ja kehittävää, vaikka alkuun se voi tuntua toki todella kiusalliselta ja jopa ketuttaa takaraivossa. Been there, done that! Tätä mukavuusalueelta poistumista kun muutaman kerran toteuttaa, niin johan se lähtee siitä sujumaan. Vähän sama juttu, kuten pyörällä pikkunatiaisena on tullut kaasuttelemaan. Alkuun niin julmetun vaikeaa ja tahtoo vain kiukuttaa, mutta kun asian oikein oivaltaa, niin sinne se selkärankaan jää, ja alkukankeus unohtuu.

Kietaisuhuppari: TÄÄLTÄ* // Valkoiset superstrech-farkut: TÄÄLTÄ*

Maailmassa on ihan riittävästi vakavia ja rankkoja asioita, eivätkä ne suu mutrulla siitä mihinkään parane. Itseironia ja naurukaan ei niitä paranna, mutta helpottaa kummasti asioihin suhtautumista. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, eikä siten edes omaa itseään ja vikojaan.

Fakta on se, että tulet mokaamaan asioita aina. Fakta on myös se, että tulet joutumaan noloihin tilanteisiin koko loppuelämäsi ajan. Sekin pitää paikkaansa, että noloja tilanteita pahentaa oikeasti se, että yrität peittää tai piilottaa häpeillyksesi. Toki jokaisella on omanlainen persoonansa, ja kaikille ei sovi kaikki. Tunteitaan voi kuitenkin oppia käsittelemään astumalla epämukavuusaluelle ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. ;)

Itseironista viikonloppua! Boom!

Kurkkaa myös: Kun ilo ja positiivisuus menevät sekaisin

Edellinen juttuni: Etkö palaudu treenistä? Missä vika?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen