KUINKA ALASTI SALILLA SAA (JA KEHTAA) TREENATA?

*Sisältää mainoslinkkejä

alasti salilla

Hävytöntä soijaa puskee pintaan, eikä salin ilmastoinnitkaan näillä helteillä liikaa pelasta. Hiki painaa päälle, vaikka nostaisi vain vesipulloa huulille verryttelyalueen lattialla röhnöttäen. Millaisilla kuteilla siellä treenimestoilla sitten olisi soveliasta treenata? Etenkin nyt, kun kuumuus turruttaa mielen ja hikeä valuttaa niin, että heikompia huimaa.

Jos minulta kysytään (ei kysytä, mutta kerron silti), niin salilla ja treeniahjoissa saa treenata tasan sellaisissa kuteissa kuin itse haluaa. Ehkä bikinialaosat jättäisin silti himaan, ja farkkujen soveltuvuus jumppakuteiksi on vähän niin ja näin, mutta jokainen menköön makunsa mukaisesti ja niin kuin hyvältä tuntuu. Minähän mieluiten treenaisin 365 päivänä vuodessa pikkushortseissa ja kikkanassa topissa, mutta talvella kun ei tahdo tarjeta. On jotenkin vapauttavaa, kun ei ole liikoja vaatteita tiellä häiritsemässä.

Se, mistä kenenkään ei kuuluisi välittää on muiden katseet tai mielipiteet. Ja näitähän ei usein edes oikeasti ole, vaan ne omat kauhukuvat muiden aivoituksista luodaan omissa silmissä. Ei minulla ainakaan ole aikaa saati minkään sortin intressiä tuijotella ja arvostella kanssatreenajien pukeutumista mieleni sopukoissa oman fyysisen menoni ohessa. Ja totuuden nimissä mainittakoon, että jos minut bongataan salilla muita salaa kyyläilemästä ja vilkuilemasta on usein kyse a) sairaan upeasta fysiikasta b) päälläsi olevista päheistä treenikuteista tai c) mielenkiintoisista treenivariaatioista.

On myös todella surullista, että osa ihmisistä häpeää omaa pintaansa niin paljon, etteivät uskalla helteilläkään pukeutua hieman köykäisemmin, vaikka mieli niin kovasti tekisi. True story. Hävetään omia ”muhkuraisia reisiä”, mahdollisia selluliittejä tai edes orastavasti röllöttävää vatsaa, että mieluummin verhoudutaan tuskaisen kuumiin säkkeihin. Olen päätynyt viime aikoina moniin keskusteluihin ja lukenut useita tekstejä siitä, että henkilö ei vain kehtaa pukea shortseja kinttuihinsa. Voi jehna. Miksi näin?

Ja joo toki minä näytän tämän postauksen kuvissa kohtuu edustavalta niukoissa salikuteissani. Mutta. Paljastanpa pienen totuuden. Kyllä mullakin sieltä kylkimakkarat tursuavat ja vatsa römpsöttää shortsin etumuksen pielestä kun pistää kyykkyräkissä hösseliksi. Sumomavea riipoessani pakarani ei shortseissa saati treenitrikoissakaan näytä kovin herkulta puristuessaan ryttyiseksi rusinaksi. Vatsoja rutistellessani saan katsella, kuinka vatsarasvani vetäisee mutruun ja makkaroille. Ää, apua! Ei kukaan voi olla täydellinen vahanukke, eikä varsinkaan salilla pääidea ole näyttää täydelliseltä ja vihreettömältä. Siellä ideana on keskittyä treenaamiseen ja omaan hyvään oloon kokonaisvaltaisesti.

Tässä vaiheessa paljastan toisen totuuden. Tässä kesäkuuman yllättäessä tämän suomalaisen treenisielun itsellekin iski pieni hämmennys kämmeneen. Hengailin hikipäissäni kotona valmiiksi kikkanoissa treenikuteissa, ja salille tästä siirtyessäni huomasin oikeasti olevani hieman häpeissäni niistä pienistä vaatekappaleistani. Kun suurinosa suomalaisista naisista treenaa pitkälahkeisissa trikoissa ja vatsan peittävissä vaatteissä ympäri vuoden (toki ihan siksi, että se on Suomen sääolosuhteissa käytännöllistä), niin tunsin itseni hieman kummajaiseksi. Alkoi jostain syystä epäilyttää.

En minä sinne itseäni halunnut mennä esittelemään, mutta piru vie, kun rrrrrakastan kesäkuumalla treenaamista, kun päällä on vain kikkana urkkatoppi ja lyhyet shortsit. Niin minä olen oppinut treenaamaan nuoresta urheilijanalusta alkaen kesäkuumalla ja keskellä talveakin, ja se on ollut vain niin äärimmäisen käytännöllistä ja luonnollista. Miten ne muiden ihmisten ajatukset (jotka luultavasti olivat täysin itse keksimiäni) onnistuivatkin porautumaan omaan kallooni ja lähes hairahduttamaan minut vankalta polultani? Perskules sentään heikko mieleni.

Jos jollakin silmäparilla siellä ruudun toisella puolella on fiksaationa häpeillä omaa pintaansa, mutta haluaisi uskaltautua silti treenailemaan ainakin näin kesäkuumalla vähän köykäisemmissä kuteissa, niin tässä pamahtaa ilmoille viekas haaste. Nyt seuraavan viikon aikana pue jokaiseen treeniisi jotain sellaista, josta et ole ihan täysin varma, mutta mielesi kuitenkin hieman halajaisi. Epämukavuusalueelle astuminen usein oikeasti kehittää, ja pian saatatkin huomata, että oletkin puskenut näitä rajoja yhä kauemmaksi. Tämä pätee niin treenipukeutumiseen kuin mihin tahansa muuallekin elämässä. Omia rajojaan kannattaa testata (ainakin hyvän maun rajoissa).

alasti salilla
Aim’n toppi: TÄÄLTÄ*

Toki en minä tuomitse, eikä asia ole aina niin yksiselkoinen. Moni silti tykkää kesäkuumallakin treenata pitkissä lahkeissa ja hihoissa ihan sekin takia, että he kokevat sen miellyttävämmäksi. Kerran ihmettelin frendini ympärivuotista pitkähihaisissa treenaamista, ja tämä totesi, että näin verhoutuneena kovana hikihattuna tämän vuolaana virtaava soija ei lähde valumaan pitkin penkkejä ja masiinoita. Ymmärsin yskän.

Tässä vaiheessa onkin huomautettava, että paljaan ihon (tai takaraivosoijan) jättämät vauluvat hikiläntit olisi melkoisen kohteliasta kanssatreenajia kohtaan pyyhkäistä pois. Jos hikipyyhe unohtuu kotiin, niin aina voi käydä nappaamassa pari paperipalaa saniteettitilojen kätköistä ja putsata jälkensä.

Ja jos ei oikeasti vain niissä shortseissa saati napatopissa viihdy, niin ei niihin kannata itseään väkisin tunkea, ja tuntea surkeaa fiilistä peilikuvaa salilla katsellessaan. Pääasia on, että itse viihtyy kuteissaan ja nahoissaan, mutta kärpäsestä ei kannata tehdä härkästä. Meistä kukaan ei ole täydellisen hiottu timantti, ja kaikista meistä löytyy muhkua, rasvaa ja ruttua.

Soijalla kuormitettuja treenisessioita just sulle!

VILKAISE MYÖS:
Hävettääkö salilla…?
& Milloin ja miksi skippaan treenin?

EDELLINEN JUTTUNI:
Oma suhteeni alkoholiin

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Piia Pajunen

37 vastausta artikkeliin “KUINKA ALASTI SALILLA SAA (JA KEHTAA) TREENATA?”

  1. Julkaisin juuri instassa uuden kuvan (@henriikkajohanna) jossa pohdin tota shortseissa treenaamista koska omat koivet eivät ole ”täydelliset”. Oli kyllä aika vapauttavaa treenata hieman keveämmissä vaatteissa näillä helteillä. Ja tuskin ketään edes huomasi, että olin shortseissa 😀

    • Kävin hei kurkkaamassa sun kuvan ja kuvatekstin, ja niin täyttä asiaa! Itse sitä tekee monesti alitajuisesti tiettyjä ”sääntöjä” itselleen, ja ilman vielä mitään järkiperustetta. :D

  2. Mun mielestä on ahdistavaa olla kuumalla vähillä vaatteilla salilla :D Nahka on nihkeä ja se jää kiinni penkkiin, kaikista pahinta on tehdä mavea kun levytanko ei kulje yhtään mihinkään. Kuitenkin tuo kevyt vaatetus on näillä keleillä kaikista toimivin!

    • Siis ymmärrän tämänkin (ja varsinkin kun kaverini avasi tätä asiaa minulle), ja esimerkiksi oma suosikkini yates-kulmasoutu on ihan hanurista tehdä shortseilla, kun tanko ei liu’u nahkealla reidellä mihinkään. :D Muuten kyllä tykkään viilettää pienissä kuteissa, ja on jotenkin vapauttavaa, kun ilma kulkee iholla. :D

    • Tätä komppaan! Mave ja lyhyet lahkeet, ehdoton no go!

    • Joo liian lyhyillä lahkeilla voi olla härskiä menoa. Haha!! :D

  3. Tosi hyvä postaus ja se on mielestäni juuri noin! Jokainen treenatkoon siinä missä hyvältä tuntuu! :) Jos jota kuta häiritsee oma salipukeutuminen niin se on hänen ongelma ei minun. :D

    • Kiitos ja juuri näin! Jos jotain muuta häiritsee, että napa näkyy tai reidet ovat paljaat, niin olkoot se sitten hänen haasteensa. Itse tulen ainakin salille treenaamaan, enkä arvostelemaan muiden pukeutumista. :)

  4. Mahtava kirjoitus!
    Minä vieroksun (vain siis itselläni) vähissä vaatteissa treenaamista kesällä, koska silloin hiki tosiaan valuu jalkoja pitkin, joten on jotenkin kätevämpää ja miellyttämpää olla silloin leggareissa. Mutta voisin muutoin vapaa-ajan/arjen pukeutumisessa ottaa haasteen vastaan. Liian usein miettii, että onko shortsit liian lyhyet tms. Tosin tällä hetkellä ainakin Turun suunnalla on niin kuuma, että en kahta kertaa mieti pukeutumista. Mitä kevyempi sen parempi :)

    • Tuo hien valumisen problematiikan hiffasin kanssa tuon ystäväni ajatusmaailman avaamisesta, ja vaikka itsekin hikoilen kuumalla paljon, niin joillakin se soija irtoaa vielä rajummin kuin itsellä. Mutta ota ihmeessä tuo haaste vastaan siellä arkipukeutumisessa! Itse olen luovuttanut sen osalta varsinkin pukeutumisrajoissa, ja kunhan ei nyt ihan hävyttömiä kuteita pue, niin ei nykypäivänä ja varsinkaan näillä keleillä tarvitsisi miettiä, että mitä kehtaa tavallisella järjellä varustettu ihminen pukea päälleen. ;)

  5. Oon täysin samaa mieltä noista kaikista. Just noin. Ongelma omalla salilla on vaan että ilmeisesti vanhemmalta väeltä tullut valituksia vähäisestä pukeutumisesta (häiritsee heitä…) niin salille on tullut vaaterajoitukset, että ei juurikin saa olla esimerkiksi minishortseja ja maha ei saa näkyä yms… Jopa vaimarit ovat kiellettyjä. Näillä helteillä aika huono homma tuo…

    • Äh! Onpa hanurista! En vain pysty ymmärtämään, ja vielä tuota, että miehiltä kielletään vaimarit! Kyllähän naisetkin saavat olla hihattomissa, niin miksei miehille voida sallia samaa?!

  6. Loistava kirjoitus! Itsekin olen uskaltautunut vähentämään vaatetusta salilla ja on kyllä helpottanut! En voi edes kuvitella treenaavani pitkissä trikoissa kun caprienkin kanssa on tiukkaa! Tuollaisia pikkutoppeja haluaisin kanssa käyttää, mutta totta puhuen tarvitsen ”for dummies” -tyyppisen ohjeistuksen niiden käytöstä alusvaatteita myöten :D Anteeksi sensuroimattomuus, mutta nännien vilkkuminen kyllä häiritsee, samoin jos minishortsit rullautuvat miniboksereiksi.. silloin pelottaa että nyt näkyy kyllä turhankin paljon.. selitys: teen myös spagaatteja ja korkeita jalannostoja, jolloin vaatteiden on kyettävä peittämään kriittiset alueet. Toivottavasti kommenttini ei traumatisoinut ketään :D

    • Ihanaa että avasit keskustelun ja höpönlöpön, mitä sitä turhaa sensuroimaan! Pukeutuisin kans salila mieluusti mahdollisimman peittävästi koska nännit ja nännikoru, karvaset kainalot ja epätasanen iho jaloissa. Nyt olen antanu piupaut koko touhulle, pukeudun miten tuntuu hyvältä. Jos haluan selkätreeniin sen painijanselkäsen reenitopin mutta kainalot on ajamatta, niin laitan sen topin silti. Jos vaaleasta topista näkyy vähän nänniä läpi, niin ne jotka ei tiedä että naisellakin on nännit: tässä teille oppitunti. Feministinen teko.
      Enemmän ärsyttää sitte se, että joku jodel kuohuu läähätystä tai vastaavasti kritiikkiä siitä miten punttiksella taas jollain oli liian pienet housut, liian pienet tissit, liian pieni toppi tai liian karvaset sääret. WTF. Poistin jodelin ja jätin sääret sheivaamatta.

    • Jes! Rehellistä puhetta, ilman kiertelyitä, ja meitsiltä kanssa käsiä ilmaan! Mullakin on usein toppaamattomia urkkatoppeja, joista paistaa kyllä ajovalot läpi (tää on ollut myös frendien kanssa yleinen vitsi meillä) vaikka siihen pukisi treenitoppia päälle. Ja lisäksi mullakin on sääret usein ajamatta ja kainaloissakin saattaa löytyä kohtuu näyttävä sänki, hah!

      Munkin salitreeniin kuuluu paljon myös epätavanomaista menoa, ja seison käsillä jalat haarallaan, heittelen jalkoja ja hypin haarataittohyppyjä ja voltteja (sirkus välillä käynnissä keskellä salia), joten treenivaatteille tässä on sinänsä haastetta kerrakseen. Ihan kaikkein kikkanoimpia shortseja en muutenkaan pue päälle, jottei lähtisi liikaa rullaantumaan tässä meitsin menossa ja urkkatopilta vaadinkin sen, ettei nännit valahda esiin yläkautta. Toisaalta kasvattilajini (kilpacheerleadingin) parissa tuli opeteltua pukeutumaan tarvittaessa niukasti myös niin, että se on toimivaa ja säädyllistä, vaikka itseään vääntäisi solmuun ja heittelisi ylösalaisin.

      Eli jos kuteet on valittu toiminnallisesti sopiviksi, niin mun mielestä sen jälkeen on kohtuu sama mitä käyttää, jos nyt ne persposket eivät vilku kaiken aikaa. Nännien paistamista topin läpi taas ei voi väkisin aina estää, joten sille en taas antaisi liikaa ajatusarvoa (IMO). :D

      Ja Jodel. Aivan turha mesta, jossa itse en ole edes koskaan käynyt, enkä ole mistään jäänyt paitsi. :D

  7. Ei nyt ihan suoraan liity aiheeseen, mutta melkein! Eli, olen jo kauan miettinyt, että kun useilla saleilla on ”sääntö” että pitää olla oma ns. hikipyyhe mukana. Niin onko sillä pyyhkeellä ”virallisesti” tarkoitus a) suojata/pyyhkiä laitteita vai b) pyyhkiä hikeä omasta kropasta? :D

    Itse käyn salilla, jossa on sellaisia masiinoja, joista saa repiä desinfioivia puhdistuspyyhkeitä (mikähän niiden nimi nyt on), joten jos huomaan hikoilleeni johonkin laitteeseen, repäisen sellaisen ja pyyhin soijat pois. Pyyhettä taas olen kantanut mukana, jotta voin tarvittaessa pyyhkiä enimpiä hikiä omasta niskastani.

    Mutta siis, onko tähän jotain ihan ”virallista” sääntöä, että miten ja mihin sitä pyyhettä tulisi käyttää?

    • Oma käsitykseni on, että hikipyyhkeillä sekä pyyhitään itseään hiestä (ettei valu pitkin ja poikin) että nimenomaan taataan muulle treenikansalle miellyttävämpi treeniympäristö (ettei muiden tarvitse treenata edellisten hikilammikossa). Olen itsekin treenannut yhden kesän salilla, jossa piti olla aina hikipyyhe mukana sääntöjen mukaan, ja silloin asettelin sen aina penkkiä suojaamaan, ja tarvittaessa pyyhkäisin aina itsestäni roiskuvia hikiä veks.

      Eli pähkinänkuoressa: Hikipyyhkeellä pidetään sali siistinä ja treenimasiinat miellyttävinä muille. :)

  8. Oon samaa mieltä, että jokainen treenaaja pukeutukoon miten parhaaksi näkee. Ehkä sellaset liian pienet housut, josta persposket näkyy on ehkä liikaa 😂 oot kyllä huippukunnossa ja sun vatsapalikat wau!

    • Juuri näin, ja tuo persposkien piilotus oli muuten hyvä kiteytys mielestäni treenishortsien säädyllisyydelle. Ja minä kiitän! Itse omistan kyllä muutenkin melkoisen suotuisat geneettiset taustat noille vatsapaloille, ja ne tuntuvat pilkottavan, vaikkei rasvaprosentti olisikaan älyttömän alhainen. :D

  9. Miehillä tää tuntuu olevan kans hankala juttu. Esimerkiksi vaimarin käyttöä kyseenalaistetaan hirveästi ja monella aloittelijalla tuntuu olevan käsitys (itsellekin sanottu useamman kertaa/ heitetty joku herja vitsillä) että muilla kuin kisalavoille valmiilla kavereilla tai 200kg penkkaajilla ei olis asiaa kuntosalille se päällä.

    • Siis tätä olen oikeasti pohtinut paljon, ja varsinkin, kun olen seurannut treenaavan mieheni pukeutumista. Miehillä tuo ”sanomaton” tai ”herjallakin heitetty” pukeutumiskoodi on kyllä musta aivan hanurista ja todella nihkeää. Kyllä musta jokaisella miehellä ulkoisesta kunnosta ja koosta riippumatta saisi olla oikeus pukeutua vaimariin salilla (tai muuallakin) ilman, että tarttisi kuunnella kuittailua.

      PS. Toinen, josta tunnen suurta harmitusta miesten puolesta on näillä keleillä juhlapukeutuminen. Pitkähihaista kauluspaitaa 30-asteen kesähelteillä. Huhheijaa, eikä koodi salli oikeastaan mitään vaihtoehtoa.

  10. Täh :D Missä ihmeessä on tommonen sali? En käsitä miten joidenkin persettä jaksaa kutittaa toisten pukeutuminen noin paljon, kummallista porukkaa. :D

    • ….tämä siis Metten kommenttiin, jostain syystä sivu heitti sen tänne alas.

    • Jep. Onneks en itse treenaa tällaisessa mestassa. :D

  11. Tosi hyvä kirjoistus, josta tulikin ideana postaustoive:
    `Onko lihavuus kamalinta mitä ihmiselle voi tapahtua´
    Nykypäivänä vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat valmiita tekemään kaikkensa etteivät olisi lihavia ja oman kiinteän kropan tavoittelu tuntuu olevan elämänarvoista se suurin. Lihavuus on suurin häpeä ja se tekee sinusta heti epäviehättävän kumppanin, huonon vanhemman tai surkean treenikaverin.
    Olisi mielenkiintoista kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta.

    • Dämn! Miten hyvä postausaihe! Pitääpä alkaa muhittamaan tuosta tekstiä kehiin, sillä tästähän mulla olisi sananen sanottavana. :D Kiitos hyvästä tärpistä!

  12. Hyvä aihe, josta itsekin muutama päivä sitten kirjoittelin! Mä kuulun juuri niihin, jotka ei mielellään menisi salille kovin pienissä vaatteissa. Miksikö? No just niiden selluliittien ja vatsamuhkuroiden takia! Nyt on kuitenkin ollut niin jumalattoman kuumaa, että piti valita joko tuskainen olotila tai pienet vaatteet ja rennompi fiilis. Valitsin jälkimmäisen! Alkuun mietin, että mitähän muut ajattelevat kun nyt tällaisissa vaatteissa ilmaannun treenaamaan, mutta ketään ei oikeasti kiinnosta. Oman pään sisällä vain mokomat möröt.

    Ja toi on muuten hyvä haaste – pukea salille jotain mitä oikeasti haluaisi, mutta ei uskalla. Tän aion toteuttaa, koska kaapissa on paljon treenivaatteita, joita en kehtaa laittaa salille, koska…noh edelliset syyt :D

    • Siis tähän muiden (luultavasti) mielipiteisiin meinasin itsekin sortua, mutta vähän eri näkövinkkelistä. :D On kyllä perseestä, kuinka paljon sitä luokaan itselleen paineita ja odotuksia siitä, millaisessa ulkoasussa sitä kehtaisi lähteä ihmisten ilmoille, vaikka haluaisi!

      Ja ehdoton kannatus haasteen toteuttamiselle. Ei ole parin ekan crop-topissa salille painumisen jälkeen enää mietityttänyt yhtään, että kehtaako mennä. Menen vaan, ja ai että mä nautin, kun saan treenata sellaisissa kuteissa, joissa oikeasti (varsinkin näillä keleillä) viihdyn! :D

  13. Voiettä….juuri eilen treenille lähtiessä mietin että kunpa tohtisinkin heittää vielä sen nihkeän päällystopin pois ja treenata pelkällä urkkatopilla, mutta kun se vatsa. :) Sen paljastamiseen vaatii vielä vähän rohkeutta, reidet ja pienet shortsit ei oo ongelma, vaikka muhkuraa, löllöä ja raskausarpea löytyy. Vatsan kanssa on haasteita treenimestoilla vaikka uimarannalla bikinit sujahtaa kuitenkin helposti päälle. Oon jo kuitenkin 40+ ja kropassa näkyy kaksi raskautta ja imetystä. Uskaltaisinkohan kuitenkin tämän rohkaisun jälkeen lähteä salille pelkällä urkkatopilla? (Niitäkin kun on niiiiin makeen näkösiä tullut hankittua ja aina ne jää piiloon toisen topin alle!)

    • Uskalla ihmeessä! Turha niitä upeita treenikuteita on piilottaa, vaan antaa näkyä, ja varsinkin nyt näillä keleillä on oikeasti monille miellyttävämpää, kun ilma kiertää iholla! :D Ja jokaisella meillä on niitä epäkohtia, usko tai älä! Kyllä mullakin paljas vatsa tursuaa ja pullistuu, kun kyykkäämään lähden (ja monessa muussakin) hah! Ja takareisissä paistaa yhteensä 40 senttiä leikkausarpea, ja siinäpähän paistaa! :D

  14. Pakko osallistua keskusteluun, koska mielenkiintoinen aihe! Meillä Lappeenrannassa mun ”kotisalilla”, joka on alueen paras monestakin näkökulmasta pieniinvaatteisiin pukeutuminen tai siis tarkemmin niissä treenaaminen on kielletty!!! Mitä mieltä ootte siitä? Siis seinällä on ohjeistus varsinkin yläosaan liittyen, että pitää navan peittyä. Ja just kun ostin crop top -tyylisiä treenivaatteita… Kaappiin jäävät!

    Ja sit toinen aihe mikä itseä kiinnostaa todella paljon! Mistä saa sellaisia alushousuja, jotka eivät näy läpi treenitrikoista/shortseista! Ja varsinkin valkoisista puhuttaessa. Mulla on laserleikattuja, saumattomia ja valkoisia housuja, jotka siltikin näkyvät läpi tietyistä housuista. Rasittavaa. Auttakaa! :D

    http://starbox.fi/tuijastateofmind

    • Mitä väliä sillä on vaikka alushousujen rajat näkyisi läpi? Ei se oo mikään salaisuus, että ihmisellä on alushousut treenihousujen alla. Toinen vaihtoehto on siirtyä löysiin treenihousuihin, niistä ei näy :)

  15. Toimii muuten ahdistus vähistä vaatteista toiseenkin suuntaan – ei kehtaa mennä kovin vähissä/lyhyissä koska omissa ajatuksissa ”liikaa lihasta”, ”turhan tikissä”, ”mitä tuoki esittää”. Lyhyet housut on ok, mutta sen verta pitää tosiaan olla pituutta, ettei sisäreisimuhkura rullaa lahjetta liian mikroksi.

    Ja hikipyyhe on liki pakollinen reenikaveri, koska hiki kirvelee ikävästi silmissä ja muuten nolot hikilammikot penkeillä (toki pahimmat pois uhtaalla paperilla, vaikka en turhan tarkka olekaan – sehän on silti hyvänen aika vain hikeä)

  16. Moi Piia! Luin sun tekstin ja olin ihan et hei jes! Nyt mä sen TEEN! Menen salille pikku shortsit jalassa. Tätä ajatusta olen pyöritellyt kauan päässä ja pohtinut voinko, pystynkö, uskallanko, mitä muut ajattelee… No tänään oli se päivä, eka tietty pitää ostaa ne pöksyt. Se oli oma seikkailunsa, eihän tällä kylällä ollut yhdessäkään kaupassa shortseja. Mutta loisto idea! Miesten bokseri mallin uikkarit, munakuppi saksilla veke ja tadaaa! Mulla oli hienot mustat korkea vyötäröiset joustavat mutta timmit pöksyt…ja halvalla sain! Sitten tuumasta toimeen ja treenille. Pöksyt jalkaan ja kengät meno suuntaan, kuulokkeet päähän ja……EI! pidin ovenkahvasta kiinni ja ei, näin itseni peilistä ja ei, en pystynyt mennä. Seisoin ja pyörin peilin edessä noin vartin, uusi yritys ja ei. Menin ihan lukkoon, eipä siinä sitten kun pitkät treeni verkkarit jalkaan. Olen normaali painoinen, reisissä muhkuraa, suonet näkyy ja takareisissä on vähän extraa ja tietysti valkoiset kun kanankoivet. Mikä siinä on että en pystynyt, hirveä epävarmuus ja itse inhokki iski päälle. Miksi sitä ei hyväksy itseään. Kerään nyt rohkeutta ja sunnuntaina uudelleen. Miten te muut pystytte siihen, kulkea ylpeänä omasta kehosta. Kertokaa ihmeessä kuinka pääsen tästä asiasta yli.

  17. Yhtään ei häiritse miten muut pukeutuu. Itse en vain tykkää siitä tunteesta kun on shortsit jalassa treenaamassa. Reidet liimautuu yhteen ja on hikiset… Kunnon laadukkaat treenitrikoot toimii mulla paremmin, eikä me hiosta. Hyväksyn shortsit jalkaan vain kävelylle, edes juosta niissä en tykkää. Mutta mun jaloissa ei ole mitään vikaa! Lyhyt hame ja shortsit on kyllä jalassa arkisin fiiliksen mukaan – näin kesäkuumalla päivittäin. Ei vain treenatessa.

  18. Nyt seuraa avautuminen, älkööt kukaan loukkaantuko, koska ketään ei todella ole tarkoitus loukata. Minua hävettää tänä päivänä mennä salille ex-poikaystävän lököshortseissa ja t-paidassa. Tuntuu, että kaikilla kanssatreenaajilla on vaatteet viimeisen päälle, ja itse laitan päälle noh. Mukavaa. En omista kovin lyhyitä shortseja tai pieniä toppeja, koska itse viihdyn liehuvissa vaatteissa, vaikka pidän todella vartalostani! Hieman harmittaakin, että pieniin vaatteisiin liitetään itsevarman ihmisen mielikuva, ja väljiin taas päinvastoin, koska ihan kuten sanoit, ne ovat loppujen lopuksi vain vaatteet. Tämän voi siis kokea toisinkin päin! Vältän turhaa kuluttamista ja yritän tehdä valinnoillani mahdollisimman ympäristötietoisia valintoja, enkä millään haluaisi ostaa esimerkiksi uusia vaatteita aina vaihtuvien trendien mukaan, jos ei ole pakko (tai myönnettäköön, täydellinen vaate juuri minua odottamassa henkarissaan kirpparilla). Tiedostan, että materiaalit kehittyvät ja treenatessa on mukava, kun materiaali on miellyttävä. Satun vain olemaan tyytyväinen vuosien takaisiin valintoihini vielä tänäkin päivänä.

    Oon kyllä aivan samaa mieltä sun kanssa siitä, että ihan sama mitä laitat päälle, kun olo on hyvä ja jos joku siitä mielensä pahoittaa, niin se on sitten hänen positiivisista fiboista pois :)

    Terkuin häpi lököshortsi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 108
Tykkää jutusta