MIKSI NORMAALIPAINOISET DIEETTAAVAT ENITEN?

*Sisältää mainoslinkkejä

normaalipainoiset dieettaavat

Pari kiloa kun saisi kropasta pois. Jos nyt söisin vähän kevyemmin, että kilot pysyisivät kurissa. Nämä höllyvät jos saisi kiristeltyä veks, niin olisin tyytyväinen. Miten monesti tuntuu, että normaalipainoiset ovat niitä rasvanpoltosta eniten kiinnostuneita ja aina valmiina etsimään niitä tehokkaita tapoja polttaa sitä silavaa? Miten tähän on päädytty?

En todellakaan sano, että kehon muokkaaminen ja sen ehostamiseen pyrkiminen ravinnon ja treenin avulla olisi väärin tai typerää. Eihän se sitä ole. Parhaimmillaan itseensä ja ulkoiseen habitukseensa panostaminen voi olla merkki siitä, että haluaa kehittää itseään kokonaisuutena ja pitää itseään arvossa. Toki tähän on monta muutakin tapaa, mutta joillakin se väylä ilmaista asiaa on tämä oman fyysisen ulkonäkönsä ehostaminen treenaamalla oikein ja syöden itseään huolta pitäen. Pienenä aasin siltana heitettäköön vielä tähän väliin, että ”itsestään huolta pitäminen” ja itsestään oikeasti huolta pitäminen on kaksi vissisti eri asiaa, ja tässä on helppo yrittää kusettaa jopa omaa itseään. Mutta takaisin aiheeseen.

Puhun nyt ihan suoraan. Suurimmassa osassa tapauksista, jossa törmään ihmisen valittavan siitä, että pitäisi saada tätäkin löllykkää, ylimääräistä ja höllyvää pois, ei todellakaan ole ensisijaisesti ratkaistavissa sillä, että lähdettäisiin dieettaamaan ja kiristelemään kehoa. Tämä dieettaaminen on yleensä normaalipainoisille lähinnä vain pikalaastari, jolla ei saada aikaiseksi lasta eikä paskaa, ja vuoden päästä ollaan samoilla metodeilla edelleen samassa tai jopa heikommassa tilanteessa.

Kun lähdetään vain fokusoitumaan siihen, että rasva pitäisi saada tietyistä paikoista pois, niin tehdään usein suorastaan typeriä itselleen haitallisia ratkaisuita. Ja onhan se tutkimuksissa laajalti todettukin, että normaalipainoisilla laihduttaminen johtaa pitkällä aikajänteellä enemmänkin lihomiseen ja aiheuttaa muita ikäviä lieveilmiöitä terveydelle. Ja plaa plaa. Mutku haluisin silti tätä rasvaa pois NYT, ja huominen on huomenna, eikä mulle niin käy. Niinpä niin. Huoh.

Mitä oma kehonmuokkaukseen ja pitkäjänteiseen treenaamiseen sattuneista syistä harjaantunut silmäni bongaa on usein se, että ensinnäkin ollaan fokusoitu aivan liian pieniin yksityiskohtiin ja unohdetaan kropaan ja ulkonäön kokonaiskuva. Enemmänkin siihen kokonaiskuvaan pitkäjänteisesti keskittymällä voitaisiin saada huomattavasti merkittävämpää muutosta aikaiseksi, kuin elämän (ja usein hyvinvoinnin ja terveyden) pistämiseksi risaiseksi parin yksittäisen muhkuran ja makkaran takia.

Kehonmuokkausta tavoiteltaessa en suosittelisi lähes kenellekään normaalipainoiselle ensisijaisesti dieettaamista, vaan keskittyisin lähinnä kropan muokkaamiseen lihasmassan avulla. Kun pyöreyttä ja ulottuvuutta tulee oikeisiin paikkoihin, niin ne pienet epäkohdat usein uppoavat näiden väliin ja lopulta unohtuvat. Kun ihon alle tulee pinkeyttä ja ryhtiä sisältä päin lihaksiston puolesta, niin se todellakin näkyy huomattavasti paremmin kuin se ainainen itsensä ”tyhjentäminen” dieettaamisella ja ravinnosta ronskisti nipistämällä. Usein vielä ihaillaan niitä sporttisia vartaloita, ja oletetaan, että samankaltaiseen tilanteeseen päästään rasvaa vähentämällä. Väärin. Se sporttisuus niihin vartaloihin tulee usein sieltä lihaksiston ja ryhdikkyyden puolelta. Usein myös niissä tapauksissa, joilla se lihasmassa ei hyppää edes ensimmäisenä silmille.

Ja ei. Kaikkien ei tarvitse eikä kuulukaan näyttää bodarilta tai omistaa jalkapallon muotoista pystyhanuria. Lihaksen kasvattaminen ei todellakaan tarkoita sitä, että haettaisiin kehonrakentaja-lookkia hauis hihansuusta pilkottaen tai pyrittäisiin takomaan vain mojova pallohanuri tyhjänkaikuisia IG-tykkäyksiä varten. Ei todellakaan. Lihasmassan kasvattaminen kohtuullisissa määrin tuo usein lähinnä sitä jäntevyyttä ja ryhtiä sekä positiivisina lieveilmiöinä saa aika hyvän läjäyksen muita terveyshyötyjä. Parempaa kuntoa, energiatasojen kasvua, vähentyneitä kehonkolotuksia ja kohentuneempaa elämänlaatua näin muutamia mainitakseni. Kehonmuokkausta ei aina kannata ajatella niin suppeasti ja pinnallisesti, ja lihasmassan ja voiman kehittämisestä ja ylläpitämisestä on huikean paljon ja laajalti positiivista tutkimusdataa.

Kun saadaan edes vähän sporttista ryhtiä ylävartaloon ja jerkkua kinttuihin, niin kappas vain kun vyötärö tuntuu kaventuneen peilin edessä joka suunnasta katsottuna. Sitä kapeampaa ja sirompaa keskivartaloa voi siis hankkia itseään näännyttämällä tai ihan vain sillä, että syö hyvin ja nauttii tavoitteellisesta treenaamisesta. Samalla ryhti paranee tukilihasten ja kropan hallinnan kehittyessä, mikä kaventaa sitä aiemmin tasapaksua ja ryhditöntä keskivartaloa entisestään. Lisäksi treenaaminen raskailla kuormilla on usein todella tehokas väline siihen rasvanpolttoon ja sen tuoma kulutus voi jopa ohessa pistää vähän silavaakin tirisemään pitkällä aikajänteellä. Boom. Ja kun sitä lihasta on siellä alla, niin rasvapolttokin on usein huomattavasti helpompaa ja tuo tyydyttävämmän lopputuloksen, kuin itsensä näivettäminen kokonaan kasaan. Kumpi vaihtoehto sinusta vaikuttaisi fiksummalta, kestävämmältä ja terveemmältä?

normaalipainoiset dieettaavat
Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ* (alessa) // Reebok-tennarit: TÄÄLTÄ*

Mitä itseeni tulee, niin en ole vieläkään onnistunut poistamaan hanuritatinaani, loppujakaan vatsamakkaroita tai topin suusta toisinaan tursuavaa ”kainalovaginaa”. Hell no. En itseasiassa ole koskaan tätä edes yrittänyt, enkä tule koskaan yrittämäänkään. Ne nyt vain ovat siellä. Tiettyjä yksityiskohtia ei vaan voi poistaa, mutta niiden merkittävyyttä kokonaiskuvassa voi onnistua vähentämään. Mun keskivartalo ei ainakaan ole kaventunut vuosien varrella eikä rasvaprosenttini ole erityisesti pienentynyt, ja silti omaan makuuni näytän paremmalta kuin koskaan. Se on toki vain minun mielipiteeni itsestäni, mutta toisaalta kenenkään muun mielipiteellä ei pitäisi edes olla väliä.

Toki ulkonäkö ei ole ollut itselläni kovinkaan kantava motivaattori, vaikka onhan sillä oma selkeä siivunsa ollut ainakin näin myöhemmällä iällä. Turha siis lähteä tästä minun(kaan) jeesustelemaan. Se ei vaan ole itselläni ole ollut koskaan riittävä syy treenata tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti, vaan polte on tullut ihan sieltä itsensä jatkuvan kehittämisen ja arvostamisen kautta kanavoituna. Samalla olen parhaimmassa ja monipuolisimmassa fyysisessä iskussa koskaan, ja se vasta voimaannuttaakin. Huomattavasti enemmän kuin mikään ulkonäkötekijä.

Älä siis erehdy hakemaan helppoja ratkaisuja sen ”nopeimman” kautta, vaan pyri ajattelemaan aina kokonaiskuvaa. Se meinaan usein kannattaa oli kyse sitten kehonmuokkauksesta, työstä, ihmissuhteista tai elämästä yleensä. Pelisilmää, pitkäjänteisyyttä ja itsensä arvostusta kehiin. Ne ovat jokainen aika kovaa valuuttaa ja yhdistettynä tuovat vieläkin järeämpiä ässiä hihaan.

Vahvaa viikonloppua just sulle!

VILKAISE MYÖS:
Tuhoatko itsesi ”hyvinvoinnilla”?
Puoli vuotta ilman ruokavaakaa – Miten kävi?

EDELLINEN JUTTUNI:
Kuinka ison osan työ muodostaa sinusta?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

KUINKA ISON OSAN TYÖ MUODOSTAA SINUSTA?

*Sisältää mainoslinkkejä

työ ja identiteetti

Esittelepä lyhyesti itsesi. Kuka sä oikein olet? Olen Piia Pajunen, 28-vuotias yrittäjä Tampereelta. Kuka muu esittelisi itsensä lyhykäisyydessään juuri tai edes lähes tuolla kaavalla? Nimi, ikä, ammatti ja asuinpaikkakunta. Miten se työ ja ammatti kulkee niin tiukasti meidän identiteetissämme, että se nousee heti ensimmäisenä meissä esiin. Miksi se työ onkaan niin iso osa meidän elämäämme, minäkuvaamme ja jopa ihmisarvoamme?

Kun yleensä alkaa vähän small talkia syvemmin keskustella ihmisten kanssa esimerkiksi tulevaisuudesta, niin ensimmäisenä nousee usein esille työ. Mitähän työtä sitä tulisi tulevaisuudessa tekemään, kuinka kauan tulisi viihtyä vielä nykyisessä työpaikassa ja pitäisikö lähteä opiskelemaan jotain toista alaa. Kun ei nyt tiedetä, että onko tämä työpaikka nyt hyvä, ja mitähän sitä keksisi tämän tilalle. Kuulostaako tutulta? Sen sijaan, että pohdittaisiin vaikka itselle tärkeistä harrastuksia, omien (salaisten) haaveiden toteuttamista tai siitä, mitä elämästä ihan oikeasti syvimmillään haluaa, niin keskustellaan jumankekka työstä.

työ ja identiteetti

Onhan työ todella iso osa meidän elämäämme. Siitä ei käy kiistäminen. Siellä kuitenkin vietetään iso siivu valveillaoloajastamme ja oma toimeentulomme sekä elintasomme riippuu vahvasti työstä. Mutta. Se on kuitenkin vain työtä. Miten sen työn verukkeella sivuutetaan niin iso osa itsestämme, että se alkaa jo määrittää meitä itseämme?

Työ tuntuu ihan totta määrittävän isolle jopa osalle onnistumisen ja menestymisen ihmisenä, ja piru vie kun itsekin meinaa mennä välillä tähän ansaan. Ei ole meinaan ihan vain yhtä kertaa tullut pyöriteltyä vintillä, että mitähän tässä yhteiskunnassa ”olisi hyväksyttävää” tehdä työkseen, ja olenko epäonnistunut ihminen, jos valitsenkin kulkea polkua työelämässä perinteisen muotin ulkopuolelta. Hitto mikä dille. Siis minä(kin).

Ja kyse ei ole aina siitä, että itse arvottaisi itsensä työnsä perusteella. Idiotismin puolelle vasta lähdetään valumaan siinä vaiheessa, kun lähdetään ränkkäämään muita ihmisiä työn perusteella. Katsos kun kaikki eivät kuulemma tee niitä ”oikeita töitä”, eivätkä tiedä työnteosta ja elämänmenosta mitään. Lisäksi alempaan palkkaluokkaan kuuluvia vähätellään ja katsotaan alaspäin uransa huipulla liihottavien massikeisareiden toimesta tai vastaavasti korkeassa asemassa painavat työmyyrät saavat automaattisesti leuhkan porvarin leiman otsaansa. Siis miksi? Työn takia. Ihan oikeasti.

Kuka tekee tärkeintä ja korvaamattominta työtä? Kuka tekee pisintä päivää? Kenen työ pelastaa ihmishenkiä ja kenen on vain turhaa haihattelua? Onko näillä oikeasti mitään väliä? Kaikilla ei ole täällä Suomen lintukodossakaan samoja kortteja kädessään syntyessään, mutta jokaisella on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen oman elämänsä suuntaan edes jossain määrin. Ja jos se menee ketuiksi, niin muille on turha aukoa päätä. Vastaavasti, vaikka pitäisit omaa työtä arvokkaana ja ylpeyden kohteenasi, niin se ei tarkoita, että muiden työ olisi yhtään sen vähäpätöisempää. Jokaisella on oikeus haluta elämältä eri asioita tekemättä ihmisestä yhtään sen huonompaa.

työ määrittää
Pusero: TÄÄLTÄ* // Stretch-farkut: TÄÄLTÄ* // Valkoiset tennarit: TÄÄLTÄ*

Loppupeleissä olennaisinta on kuitenkin se, että kuinka paljon itse määrität itseäsi työn kautta. Toki työ on monille vahva osa identiteettiä, ja se on ihan luonnollista. Välillä on kuitenkin hyvä pohtia, että jos työ otettaisiin sinusta hetkeksi pois, niin kuka oikeasti olisit silloin?

Työn iloa näin viikonlopun alla!

VILKAISE MYÖS:
Kun sun työ ei ole millään tavalla arvokasta
& Kauhuskenaario tulevaisuudestani

EDELLINEN JUTTUNI:
Miten valita palkkari? – Nyt tiedät!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram