KOIRAN TAPATURMA & LEIKKAUS – PÖPÖN VOINTI NYT

*Sisältää mainoslinkkejä

Kun koiralle sattuu, niin on se myös ihmiselle kova paikka. Meidän pieni seitsemän kuukauden ikäinen päästäisemme otti ja läväytti itsensä touhuissaan kyljelteen katukiveen ja huuti kuin synti rikkoessaan jalkansa. Menihän siinä neljä päivää ihan hämmenyksissä ja huolesta sekaisin lääkäreissä ravaten ja ajellen pitkin Pirkanmaata kuskaillen potilasta paketoitavaksi, kuvattavaksi, lääkittäväksi ja lopulta puukolla operoitavaksi. Meni vähän omatkin aikataulut uusiksi, ja parin dediksen kanssa joutui kyllä säätämään, kun elämä heitti taas vaihteeksi muuttuvia tekijöitä kehiin. Ja vielä sellaisia, joihin ei tosiaan osannut varautua.

Viime viikon keskiviikkona suoritettu operaatio meni erittäin hyvin, ja mitä nyt opiaattipäissään tuijotteli tuntikausia seinään pienet mustat silmät totaalisen lautasina ja kieli pilkottaen pihalla, eikä reppana tajunnut muutenkaan maailman menosta ja meistä ihmisistä suuremmin mitään. Kuulemma olisi voinut pistää enemmänkin laulattamaan ja hourimaan, hah! Seuraavana aamuna sieltä alettiin jo hiljalleen varailemaan painoa takaisin takajalalle ja tongittiin lelukopan kätköjä taas maan pinnalle palautuneena ja innosta tohkeissaan. Jos jotain noilta eläimiltä voisi ottaa opiksi, niin hetkessä elämistä. Ei paljoa eiliset ja tulevat saati pienet kolotukset paljoa menoa hidasta saati mieltä lannista.

Jos missasit tube-videoni tapaturmapäivältä ja jälkimainingeista, niin tässä vähän taustaa ja ajatuksia suoraan tilanteen ääreltä.

koiran jalka murtunut
Terveisiä heräämöstä!

Nyt tuo vesseli vetää taas näppärästi nelivedolla jalkansa sisässä rautaimplantteja ja pinnassa komeasti karvoista kynitty nahkasukka tikeillä varusteltuna. Seistessä vielä monesti jalka roikkuu ilmassa, mutta liikkuessa kinttu on jo messissä mukana. Tötteröä ei onneksi kaulaan ole sen suuremmin tarvinnut virittää, sillä kuono on pysynyt hämmentävää kyllä irti leikkaushaavasta, vaikka pari muussa menossa purkautumaan päässyttä tikkiä tuli askarreltua pinsettien avulla olohuoneessa takaisin umppariin. Tulevana maanantaina poistetaan tikit, ja parin kolmen viikon päästä poistetaan rautatikut jalan sisästä, ja tässä vaiheessa voi myös todeta, että onneksi on vakuutukset kunnossa.

Siinä taas saa verrata ihmismielen ja eläimen suhtautumista asioihin. Kun tuo karvainen vatipää murtaa kahdesta kohtaa jalkansa ja luut ristissä paukuttaa siilien ja muiden koirien perässä jalkaansa neljä kertaa suurempi pötikkä kintussaan ilman huolen häivää nysähäntä väpättäen, niin tulee mietittyä, että miksi tässä itse murehtii. Koira kun ei ole edes moksiskaan, ja raahaa vinkulelua väkisin jalkojen juureen, että mikset nyt jumankauta voi heittää sitä mulle. Yritä siinä sitten koiralle ilmaista, että lääkärin määräyksestä eilen murtuneella ketaralla ei sitten saisi vielä riehua.

koiran jalka murtunut

koiran jalka murtunut

Levi’s T-paita: TÄÄLTÄ* // Sandaalit: TÄÄLTÄ*

Pöpö voi siis suorastaan hämmentävän hyvin, ja tuo yllä olevissa kuvissa komeileva riemunkeltainen paketti on muisto vain. Tapahtuneesta muistuttaa lähinnä karvoista kynitty jalka ja tikit, joita ei edes meinaa heti huomata pienellä olennolla. Toki vielä on muistuteltava itseäkin, ettei pidempiä lenkkejä kannata suditella toipilaan kanssa ja hurjimpia leikkejä olisi syytä vielä vältellä.

Kiitos eläinlääketiede. Kiitos myös Tampereen Pispalan Reviirin mahtava henkilökunta ja Toijalan Ortopet Pöpön parsimisesta kokoon ja myös omistajan mielen tasapainon hoitamisesta. <3

Ihanaa ja rapsun täyteistä viikonloppua!

Tsekkaa myös:
Milloin lapsia? Hauiksen mitta? Snäppi Q&A
& Iltasanomien kommenttiboksi kertoo totuuden!

Edellinen juttuni:
Miten suunnitella toimiva & tehokas treeniviikko?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

MITEN SUUNNITELLA TOIMIVA & TEHOKAS TREENIVIIKKO?

*Sisältää mainoslinkkejä

treeniviikon suunnittelu

Montako kovaa treeniä kannattaa vetää peräkkäin? Mihin väliin olisi hyvä sujauttaa lepopäivä? Onko parempi paukuttaa usean päivän rykäisy ja ottaa sitten pidempi lepo? Tänään siis pohdinnassa, miten rakentaa fiksu ja toimiva treeniviikko, jotta treeneistä saisi parhaimmat tehot irti, ja palautuminenkin rullaisi.

Hyvänä nyrkkisääntönä olen pitänyt jo useamman vuoden ajan tehdä maksimissaan kaksi kovatehoista treeniä peräkkäisinä päivinä. Toimii kuin rasvattu, enkä suinkaan tunnu olevan ainut, joka tätä ”filosofiaa” suosii. Kahden kovan treenin putkessa voi olla myös kevyt ja maltillinen kolmaskin treeni putkessa tai väliin sujautettuna, mutta yleensä tämänkin kombon perään suosin sijoitettavan sitä lepopäivää.

Toki treenien sisällön suunnittelu ja oma palautumiskapasiteetti vaikuttaa vahvasti kokonaisuuteen, ja ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa rakentaa treeniviikkoaan. Lajeissa ja treenityyleissä on valtavasti eroja, ja lisäksi etenkin vahvaa hermotusta vaativissa lajeissa nousee maltillisuus ja levon tasapainottaminen ihan eri asemaan.

Esimerkkinä viikko neljä kertaa salilla treenaavan voisi koostua seuraavanlaisesti:

MA: Salitreeni
TI: Salitreeni
KE: (Lepo)
TO: Salitreeni
PE: (Kevyt hölkkälenkki, jooga tai muu kevyt treeni) 
LA: Salitreeni
SU: (Lepo)

Treeniviikon suunnittelu tapahtuu itselläni juuri yllämainitun viikkosuunnitelman luomisella aina puhelimeni muistioon. Varsinkin kovimmilla kilpailukausilla etukäteen treeniviikon suunnittelu oli kultaakin kalliimpaa, jotta oikeasti pystyi rakentamaan palautumista ja treenitehoja tukevan kokonaisuuden ja samalla huomioiden muun elämän tuomat aikataululliset vaatimukset. Suosittelen myös ehdottomasti suunnittelemaan viikolle myös ne lepopäivät ihan kirjattuna ylös, jotta niistä tulee oikeasti pidettyä kiinni.

treeniviikon suunnittelu

Kehitys ja palautuminen tapahtuu levossa, ja jos lepoa ei tule riittävästi, jää kroppa alipalautuneeksi, eikä treeneistä saa parhainta mahdollista irti. Vaikka kehittyäkseen on joskus puskettava itseään sinne rajoille, niin liika on aina liikaa. Treenaamisessa sopivasti ja laadukkaasti on usein enemmän. Uskaltaisin myös väittää, että monella, jotka paukuttavat kovatehoisia treenejä ilman suunnitelmaa viidettä päivää putkeen jatkuvalla syötöllä ilman lepopäiviä, eivät oikeasti treenaa kovaa. Joko kropasta ei lähde irti, ja mieli on turtunut heikompaan suoritustasoon, tai treeneissä ei oikeasti kyetä tekemään laadullisesti tarpeeksi kovia suorituksia.

En minäkään ihan aina pidä kiinni tästä kahden kovan treenin taktiikassa, ja joskus elämän asettamien aikataulujen vuoksi on sovellettava ja vedettävä kolmekin kovaa päivää putkeen. Tällöin joudun kyllä yleensä soveltamaan treenien sisällön parissa, sillä pari tehoiskua saaneella kropalla ei ihan mitä tahansa tehdä kolmea päivää peräkanaa.

On myös syytä muistaa, että esimerkiksi HIIT-treenit, mäkivedot tai intervallit eivät koskaan ole kevyitä tai palauttavia treenejä. Tällä voi yrittää juksuttaa omaa päätään, mutta kroppaa ja sen palautumista ei voi pissiä silmään. Lepopäiviin itselläni nyrkkisääntö on se, että kevyttä liikuntaa voi harrastaa, jos se tuottaa oikeasti iloa ja hyvää fiilistä.

Jos kuitenkin lepopäivänä liikkeelle motiivina ajaa kulutuksen lisääminen tai levon sietämättömyys, niin suosittelen ainakin kokeilemaan sitä sen hetkistä epämukavuusaluetta eli lepoa. Lepääminen on oikeasti todella hyödyllinen taito, joka kannattaa opetella. Uskaltaisin väittää, että jos sitä ei suostu opettelemaan hyvällä, niin se opetellaan jossain vaiheessa sitten (ainakin hitusen) pahalla.

treeniviikon suunnittelu
Adidas crop-paita: TÄÄLTÄ* // Saumattomat treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

Treenaamisessa on syytä muistaa se, että kovimpia tuloksia eivät aina saa ne, jotka treenaavat eniten, ”lujimmin” ja uhraavat eniten elämästään tavoitteidensa saavuttamiseksi. Oikeasti kestäviä ja näkyvimpiä tuloksia saavat usein ne, jotka osaavat treenata fiksusti, keskittyneesti, itseään haastaen sekä nimenomaan sopivalla annostuksella. Tässä pidempien jaksojen ja treeniviikon suunnittelu nousee monesti olennaiseen asiaan. Itse pidän urheilussa ja treenaamisessa (kuten muussakin elämässä) hyvänä filosofiana sitä, että mitä vähemmällä duunilla saat parhaimmat tulokset, sitä parempi. Kenellekään ei myönnetä papukaijamerkkejä siitä, että treenaa enemmän tai lepää vähemmän kuin muut.

Varsinkin tavoitteellisessa treenaamisessa ja etenkin kilpaurheilussa kuitenkin tarkastellaan ensisijaisesti niitä tuloksia, eikä siinä tuloksia verrattaessa ratkaise, että kuka on tehnyt eniten. Siinä palkintopallilla huipputulos takataskussa seistessäsi on ihan sama paljonko olet uhrannut ja hikeä vuodattanut. Tulos on aina tulos.

Osuvia treenejä loppuviikkoon!

Tsekkaa myös:
Muotoja korostavat treenitrikoot – Parasta!
& Lepopäivien sietämätön vaikeus

Edellinen juttuni:
Eilen tuli päivä, jolloin en viihtynyt kehossani

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram