HERKUISTA KIELTÄYTYMINEN – OK VAI ONGELMA?

*Sisältää mainoslinkkejä

herkuista kieltäytyminen

Herkuista kieltäytyminen. Toisille se on helppo pala kakkua ja toisille taas äärimmäisen hankalaa. Osa kokee kuumottavat katseet niskassaan viitatessaan kintaalla pullapitkolle sukulaisten kanssa sumppia hörppiessään, ja joitakin asiasta kehkeytyvä kysely ja tyrkyttäminen alkaa tosissaan puristaa pantaa, sillä ahdistus suupaloista painaa jo muutenkin takaraivoa. Toisia tenttaaminen taas ketuttaa puhtaaksi siksi, koska yksinkertaisesti ei vain tee mieli tai tietää pärjäävänsä jopa paremmin ilman. Ja silti pidetään takakireänä ruokanipona, vaikkei minkään tason ongelmaa olisikaan. Edes kehkeytymässä, sillä ei vain pulla maistu ja that’s it.

Missä vaiheessa on ihan ok kieltäytyä kakkusiivusta työpaikan kahvipöydässä tai skipata pikaruokamäjäys kaveriporukan kanssa? Milloin kuppi on kallistumassa häiriintyneen menon puolelle, ja milloin on kyse ihan vain itsensä ja oman tahtotilansa rehdistä sekä reilusta kuuntelemisesta? Pala voileipäkakkua sukujuhlilla voi jollekin olla aivan ylitsepääsemätön asia, ja yksi suklaakonvehtikin voi aiheuttaa suurta ahdistusta. Toinen taas viettää kekkereitä oikein mielellään pelkkä kahvikupponen kädessä.

herkuista kieltäytyminen

Pienet herkut ja sopivalla annostuksella myös mussuttelu ihan olan takaa ei ketään ihmistä tuhoa. Se mikä meidät voi nujertaa, on se, mitä oman pääkoppamme sisässä tapahtuu. Mikä ruokatorvesta alas sujahtaa, ei määritä meitä ihmisenä millään tavalla. Kuolevaiselle (ihan tavoitteellisellekin) ihmiselle on ihan okei maistella Runebergin torttua kerran vuodessa ja perjantaina iskeä lusikkansa lempparijätskiin kiinni. Näistä on myös ihan okei kieltäytyä ilman, että tarvitsisi kenellekään lähteä perustelemaan valintojaan, olivat ne valinnat sitten kestävällä pohjalla tai eivät.

Se, mikä monille myös aiheuttaa harmaita hiuksia, on juurikin tuo yleistäminen. Jokainen, joka kahvipullasta tai lounaan megaburgerimäjäyksestä kohteliaasti kieltäytyy, ei suoraan omaa pirun tiukalle kiristettyä otsapantaa tai edes orastavaa ortoreksiaa saati pitkälle kehittynyttä häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Joillakin pakki ei välttämättä tykkää pikaruokien rasvatällistä ja haluavat vain välttää varpusparvilla vauhditetun vessarallin. Jotkut pitävät käden pois karkkipussilta ihan vain siksi, että tietävät pärjäävänsä paremmin ilman. Joku skippaa kahvipöydän laskiaispullan, koska haluaa yksinkertaisesti katsella linjojensa perään. Ei siinä kenenkään tarvitsisi joutua selittelemään toimiaan tai katselemaan pyöriviä silmiä.

herkuista kieltäytyminen

Itse kyllä tykkään herkutella ja nauttia hyvästä ruuasta. Omat ruokailutottumukset ja safkafilosofiani ovat kokeneet jonkin asteista transformaatiota tässä vuosien varrella ja tälläkin hetkellä huomaan olevan luonnollista muutosta ilmassa. Se on ihan okei, koska kun elämä porskuttaa eteenpäin, pysyy harva meistä täysin muuttumattomana ilman minkään maailman vaikutteita ja sopeutumista eri tilanteisiin tai ympäristöihin. Joskus muutos tulee jämptisti omasta tahdosta ja joskus huomaamatta. Se mikä tässä tärkeäksi pointiksi nousee, että mikä lähtee oikeasti itsestä ja kyvystä ottaa vastaan. Jos muutos tai toteutus ei oikeasti palvele sinua, niin haasteita on usein odotettavissa.

Olen itsekin kieltäytynyt herkuista. Paljon ja usein. Se ei ole ollut itselleni mikään ongelma, sillä oma kilpaurheiluun sidottu lajivalintani on toisinaan vaatinut sitä. Se on todellakin ollut sen arvoista eikä ole aiheuttanut juurikaan harmaita hiuksia. Tällä hetkellä en kuitenkaan kovin helposti sano ei Pyynikin Näkötornin höyryävän tuoreelle munkkirinkilälle (vain Manse-jutut) tai lounastreffeistä sushin äärellä. Tällä hetkellä minun ei tarvitse enkä halua, ja saan makumaailmojen tuomista nautinnoista suurta iloa. Toisinaan saatan silti edelleen tarjoilupöydän äädellä tyytyä pelkkään kahviin ja nappaista vähän suolaista pikkulautaselle skipaten kakut ja puustit. Kun siitä ei tee itse numeroa tai lähde sen enempää selittelemään, niin kukaan ei tähän edes kiinnitä huomiota. Aika helppoa.

Mitä tahansa uutta asiaa omaksuessa mennään yleensä aika tarkasti ohjenuoran mukaan. Se on luonnollista. Kun käteen pamahtaa treeniohjelma ja toisinaan myös ruokavalio, niin siinä halutaan pysyä kiinni ja lujaa. Sekin on ihan fine. Kun suomalainen tekee, niin se tekee kunnolla. Eri asia kuitenkin on, että osataanko tästä elämää merkittävästi määrittävästä menosta tarpeen tullen otettaan höllentää, ja että onko motiivit pohjimmiltaan ihan oikeat. Jos ajurina toimivat pelko, ahdistus ja itsensä määrittäminen, niin ei yleensä olla oikeilla urilla. Myös ympäristön alitajuinen vaikutus voi olla suuri, ja jos se aiheuttaa paineita eikä oikeasti tunnu omalta, niin allikkoon siinä pieni ihminen sujahtaa.

herkuista kieltäytyminen
Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ* // Treenitoppi: TÄÄLTÄ*

On vaikea määrittää yleistä ohjenuoraa sille, milloin herkuista kieltäytyminen ja simppeli piirakkapalan skippaaminen muuttuu mieltä syövyttäväksi ongelmaksi ja milloin kuunnellaan omaa itseään kunnioittavasti tahtotilaa tai tavotteittaan. Jokaiselle ruoka merkitsee eri asiaa, ja se nitoutuu arkeen ja juhlaan eri tavoin. Emme voi nähdä toisen ihmisen pään sisään tai kurkistaa tämän sielunmaailmaansa juuri siten, kuin tämä sen kokee, joten turha sanella toiselle, mitä tämä edustaa ja mitä ei.

Jokaiselle sallitakoon mahdollisuus mässätä oikein olan takaa tai vastaavasti se herkuista kieltäytyminen, jos oma viisari sinne päin vinkkaa. Pääsiäismunia siis posket pullollaan popsimaan, jos siltä tuntuu, ja Dallas-pullat jääköön tarjoiluvadille, mikäli ei vain yksinkertaisesti itselle natsaa. Herkuista kieltäytyminen on joka-naisen-oikeus ihan yhtälailla kuin niillä mussutteluilla mehusteleminenkin. Omnom.

Tasapainoista ja sopivasti maistuvaa keskiviikkoa!

Kurkkaa myös:
Lähtikö syöminen taas lapasesta?
& Mitä minusta haetaan Googlesta?

Edellinen juttuni: Teekkarimuistoja ja opiskelijaelämää – Mitä kaipaan?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

TEEKKARIMUISTOJA & OPISKELIJAELÄMÄ – MITÄ KAIPAAN?

*Sisältää mainoslinkkejä

Tikulla silmään joka vanhoja muistelee. NOT! Elämässä on ehkä ihan parasta välillä pysähtyä kaivelemaan menneitä, ja opiskelijaelämä on ehdottomasti yksi niistä! Oma opiskelijamuistelo keskittyy lähinnä teekkarielämään Tampereen teknillisellä yliopistolla, josta siis vihdoin riipaisin paperit ulos viime syksynä tuotantotalouden puolelta. Toki vikat vuodet sujahtivat diplomi-insinöörin papereita jahdatessa plakkariin lähinnä luovien opintotaukojen ottamisessa (lue: työelämä ja urheilu), joten varsinainen opiskelijaelämä on jäänyt allekirjoittaneelta taakse jo hieman pidempi tovi sitten. Noh, heitetään se viisari sitten nyt sinne akateemisen elämän kovimpien plussien puolelle!

OPISKELIJAELÄMÄ – MITÄ SIITÄ KAIPAAN?

Akateeminen vartti

Vitsit, miten se pelastikaan niin monet aikaiset aamut tai vähän venähtäneet iltapäivälähdöt! Kyllä se on vaan kummasti helpompaa olla ajallaan paikalla, kun meininki käynnistyy vartin yli kuin tasalta. Jännä juttu!

Opiskelijakekkerit

Vitsit näistä on aivan mahtavia muistoja! Olen aina vihannut baareja, joten tuo teekkarielämän moninainen touhumaailma oli todellakin makuuni. Me kun vielä asuttiin aivan teekkarisaunan (ja TTY:n) vieressä, niin sielläkin tuli pörrättyä aktiivisimpina aikoina tiuhaan tahtiin. Akateeminen MM-kyykkä on myös ehkä yksi lemppareistani I-KI-NÄ, ja kyllä siellä karttua viskottiin pakkaskeleillä ja lujaa sekä huudeltiin vastapuolelle hävyttömiä solvauksia.

Kahden viikon teekkarivappuakin on testattu, ja takataskussa on niin järkyttävän hauskoja legendoja. Junttisitseillä tuli katseltua maantien varressa auringonlaskua perunaverkkareissa ja hernerokkaan lantrattua Leijonaa (miksei kukaan ikinä usko, että tämä kombo oli huikea). Paljon tuli myös hilluttua mukana vesilinjalla pelkissä ES-pärinöissä kofeiinin voimalla, joten osuvaa menoa oli kyllä tarjolla. Aijettä, onneksi tuli tätäkin elämää testattua!

Ei tarvinnut tietää elämästä mitään

Tämä oli aika kovaa valuuttaa. Sai elellä omissa haavemaailmoissa ja naiivilla mausteella ripotellussa sitten-kun-minä-valmistun-unelmissaan elellen huoletonta opiskelijaelämää. No eihän se elämä kello kaulassa kulje, ja nyt noille haaveiluille ja keskenkasvuiselle minä-ihmiselle voikin päästellä pissit housuissa huutonaurua. Toisaalta loppupeleissä meno valmistumisen jälkeen on luistanut paremmin kuin hyvin, ja ainakin voi todeta, että onhan tuo ajatusmaailma ja käsitys elämästä hieeeman kypsynyt tässä viime vuosina, hah! PS. Se ulkojacuzzi, minkä 19-vuotiaana haaveilin valmistumisen jälkeen hankkivani, olisi kyllä edelleen törkeän kova!

TTY:n Tamppi Areena

Shieeet! Tämä oli killeri! Siellä on runtattu rautaa ja valmistauduttu moniin kisoihin. Ei tarvinnut kauaksi lähteä, kun niin osuva sali löytyi aivan vierestä. Julmetun suuressa pelisalissa seka Bommarin joustotatameilla tuli myös vedettyä arkobatiaa ja vapaaohjelmaa kehiin, joten kaikki tarvittava ja enemmänkin pinkiponkipöytiä ja kiipeilyseinää myöten oli huudeilla. Opiskeluaika oli ehdottomasti ihmisen parasta aikaa urheilla, ja TTY:llä ollessa ei ainakaan voinut valittaa!

Akateeminen vapaus

Jos tajusit luennolla istuessasi, että et yksinkertaisesti saanut edessä jaarittelevasta vierailijaluennoitsijasta juuri mitään irti tai päänsärky iski kesken luennon, niin aina pystyi simppelisti nousemaan penkistä ja poistumaan kesken kaiken (vähintään hakemaan lisää kahvia tai purtavaa). Kenellekään ei tarvinnut selitellä, sillä luennolle sai tulla ja mennä miten huvittaa, vaikka kyllähän se monesti lähti opiskelumenestyksessä näkymään, jos tästä liikaa alkoi ”nauttia”.

Tietty pakolliset luennot ja laskuharjoitukset (ja fysiikan työt, labrat tms.) erikseen, mutta kyllä se opetti kummasti itselle sitä ajanhallintaa ja oman henkilökohtaisen motivaation merkitystä, kun oli itse vastuussa itsestään. Niin, ja ei myöskään tarvinnut väkisin tuhlata aikaansa, jos tuntui, että kyseisenä päivänä menee luentojen tiukka asia tyhjille korville. Pystyi jäämään kotiin keräilemään itseään tai hakkaamaan harkkatyötä kasaan dedisten paukkuessa.

Opiskelijakortti

Kyllä siitä vaan sai iloa irti! VR oli varsinkin aika kiva kombo opiskelijastatuksen kanssa, kun pääsi veturin kiskomana mukavasti ja edullisesti pitkin poikin ympäri Suomea. Myös leffoihin, teattereihin, kahvittelemaan ja moneen muuhunkin elämykseen pääsi tarttumaan vähän pienemmällä setelillä. Kelpasi!

Opiskelijalounas

Halpa, monipuolinen ja hyvä kun mikä! Oli hauska aina bongailla, mihin TTY:n rafloista sitä suuntaisi omien lemppariensa perään. Lämmöllä myös muistelen Juveneksen TexMex-makkaraa, jossa kunnon jööti lojui mehevässä nachomuruilla, jalapenoilla ja juustolla höystetyssä tomaattisoossissa. Ja halvat kahvit luennolle ryystettäväksi sai aina matkaan kampuksen kahviloista.

Vaaleansininen neule: TÄÄLTÄ* // Farkut: TÄÄLTÄ*

Se mitä kyllä en kaipaa sitten pätkääkään, oli kaikennäköisten harkkatöiden väsääminen ja ainainen tentteihin pänttääminen. Monet pienemmät sähköiset palautukset tehtiin aina näppärästi 23:51, kun palautusaikaa järjestelmässä oli huimat neljä minuuttia jäljellä, score! Noh, puolensa aina kullakin elämän vaiheella, mutta olen mä niin pirun tyytyväinen, että paperit on jo kourassa, ja elämä luikkii eteenpäin nyt muilla fokuksilla, jau!

Mitä muistoja teiltä tulee mieleen matkan varrelta? Tai onko teillä kysymyksiä heittää opinnoista tai opiskelijaelämästä? Antakaahan kommenttiboksin laulaa, niin voisin näihin vastailla ihan omassa postauksessa, kun hakuajat eri opinahjoihin pauhaavat avonaisina parasta aikaa! Nonni, mitä vielä venaat? Kysy jo, kun mieles tekee kuitenkin!

Motivoivaa maanantaita!

Tsekkaa myös:
Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?
& Elämäni ei todellakaan ole, mitä halusin

Edellinen juttuni:
Mitä kuuluu? Autokaupoilla & kodin ehostusta

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen