HÄÄPÄIVÄ LÄHESTYY – TJ 3!

*Sisältää mainoslinkkejä

hääpäivä

Shieeet, hääpäivä lähestyy! Kolme päivää, ja sitten ollaan ”pienissä häissä”! Olen kyllä aika pähkinöinä sekä pärinöissäni, ja sormet syyhyten ja kutina persuuksen alla odottelen ihan ekana tuota perjantaiaamua, jolloin päästään pistämään juhlatilaa uuteen uskoon näitä kekkereitä ajatellen. #leivokset2018 alkaa siis hiljalleen olemaan valmiina pistämään pian jalalla koreasti!

Kosintahan pamahti ilmoille viime heinäkuussa, ja monet ihmettelivätkin, että kylläpä nopeasti hääkemut kyhäätte kasaan, kun tammikuun juhlapäivä huudeltiin lähipiirin tietoon. Siinä kun jo kymmenisen vuotta oli yhteistä taivalta takana, niin mitäpä siinä enää turhaan vitkastelemaan. Todettava on, että kyllähän tämä puolisen vuotta oli juurikin sopiva järjestelyitä ajatellen, ja lopputinkaan olisi jäänyt muutenkin samat asiat, mitä nytkin ollaan hikihatussa säädetty pakettiin. Ehkä molemmat (ja etenkin minä) ollaan sellaista sorttia, kun päätetään jotain, niin se laitetaan tapahtumaan sen suurempia tuumailematta.

Aikahan on juossut kuin Usain Bolt tuon kosinnan jäljiltä, ja kappas kepposta, kun nyt ollaan jo aivan hoohetken äärellä. Nyt tässä vaiheessa ymmärrän hyvin, miksi monet stressaavat häistä ja muuttuvat monsterimorsiammiksi. Kyllähän siihen päivään satsataan usein pakosti aika paljon taloudellisia sekä ajallisia resursseja. Itsehän olen aina pitänyt itseäni aika lupsakkana ja en-kovin-nöpönuukana ihmisenä, mutta nyt on ollut pakko myöntää, että häästressin määrä yllätti allekirjoittaneen kuin ensilumi suomalaiset autoilijat. Siis häissähän on järjestettävänään sitä pikkunippeliä jos toistakin, ja vaikka ei tavoittelisikaan mitään vuosisadan kuninkaallisia juhlallisuuksia, niin kyllä sitä organisoitavaa ja hankittavaa riittää. Ja ei. Miehet ei vaan tajuu. Enkä kyllä minäkään ennen tätä.

hääpäivä

Nyt ollaan jo järjestelyissä oikeasti napakasti voitossa kiinni, ja loppu sujukoon sitten omalla painollaan. Hääjuhla tulee olemaan aika meidän näköinen kokonaisuus eikä haluta tehdä hommasta liian vakavaa. Noh, missä meillä mennään perinteisellä menolla, ja missä taas ollaan otettu pientä omaa vivahdetta peliin:

  • Vihkiminen meillä tapahtuu kirkossa, eli sanotaan vanhan liiton malliin ”tahdon” alttarilla papin edessä.
  • Vietetään häitä edeltävä yö erillään, ja sulhanen saa nähdä tämän morsiammen vasta kirkossa. Hääpukua ei todellakaan ole tälle myöskään etukäteen vilautettu!
  • Minulta löytyy jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua sekä jotain sinistä.
  • Perinteinen häävalssi jää juhlahumustamme veks.
  • Meiltä löytyy kaksi erilaista hääkakkua, koska laajemmat makunautinnot. <3
  • Juhlissa tarjoillaan perinteisen kahvin ja alkoholin lisäksi myös energiajuomia. Celsiuksilla pärisee!
  • Hääpäivä päättyy hotellin sijaan ihan omaan residenssiimme, ja vierashuoneeseen pamahtavat vielä meitsin omat vanhemmat.
  • Tehtiin yhdessä sopimus, että huomenlahjat jäävät meiltä toisillemme hankkimatta, niin yksi pähkinä oli sillä selätetty ja roposia säästyi.
  • Meidänkin häistä löytyy totta hemmetissä kunnon karkkibuffa, koska miksi ei? Ei sitä hyvää kannata skipata vain siksi, että kaikilla muillakin tuntuu olevan. Omnom ja mässyä poskeen!

Lisäksi hääpäivä sisältää meillä vielä muutamia omia pikkujippoja, jotka jääköön vielä piilottelun puoleen, kjäh kjäh. Yksi mun lemppareista on kuitenkin vihkitilaisuuden hujakoilla kirkossa sekä hääjuhlan ajan paardipaikalla pelittävä oma näihin kemuihin kustomoitu Snäppi-filtteri. It’s all about the details. ;)

hääpäivä
Selästä avoin neule: TÄÄLTÄ* // Superstretch-farkut: TÄÄLTÄ*

Noh, lauantaita ja juhlahumua jo odotellaan, ja vähän jo kutkuttaa myös ensi viikko! Tällöin painellaankin sitten viiden päivän ”harjoitushäämatkalle” Islantiin, ja vahvana tavoitteena onkin ottaa sitten vähän myöhemmin se ihan täysmittainen häämatka vähän kaukaisammassa kohteessa. Oijoi, tämä likka on innoissaan, ja muutamista merkeistä päätellen niin on tuo mieskin, joka on ehdottomasti paras palkinto koko tuon tulevan päivän osalta. <3

Kutkuttavaa keskiviikkoa!

Vilkaise myös:
Kun onnistumisen vuosi ei tuntunut miltään
& Miksi ulkonäössä pitäisi olla kaikki 5/5?

Edellinen juttuni:
Miksi en kehity, vaikka treenaan paljon ja kovaa?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

MIKSI EN KEHITY, VAIKKA TREENAAN PALJON JA KOVAA?

*Sisältää mainoslinkkejä

miksi en kehity

Treenissä soija lentää ja tossu sudittaa. Tulosta vaan ei silti tunnu tulevan, vaikka treeniahjossa tulee vietettyä tovi jos toinenkin sekä panostus tavoitteeseen on kova kuin Arskan hauis aikoinaan. No mikä tässä oikein mättää? Miksi en kehity? Miksi tuntuu, että kaikki muut kehittyvät lajitreeneissä tai muovautuvat veistoksiksi kuin silmissä, mutta itse junnaa kuin puolukka pöntössä? Oli sitten laji tai tavoite mikä tahansa, niin tässä muutama kohta pohdittavaksi.

1. Fokus ja suunnitelma puuttuu

Haluat samanaikaisesti kaiken ja yleensä vielä nyt sekä heti. Rasvanpoltto, lihaskasvu, taidot ja voiman kehittyminen. Nämä toki voivat olla mahdollisia samanaikaisesti ainakin lyheyllä aikajaksolla, mutta loputtomiin näitä ei voi samanaikaisesti haalia. Myös hetkellisesti toteutettuna tämä vaatii usein hallittun taidokasta ja maltillista totetutusta, mitä moni usein ei ole kyvykäs yksinään itselleen toteuttamaan. Sen sijaan lähdetään kolmipyöräisellä moottoritielle ja painetaan joka alueella satanen lasissa saamatta tuloksia oikeastaan millään näillä osa-alueilla.

Ratkaisu: Päätä yksi päätavoite, ja luo tähän oikeasti suunnitelma, joka kulkee tämä kärkenä. Kirjaa tämä oikeasti ylös suunnitelmineen, ja noudata sitä. Jos et itse tähän pysty, niin suosittelen lämpimästi tukeutumaan ammattilaisen hankkimiseen omaan perään kurkistelemaan.

2. Treenaat liikaa ja liian kovaa

Treenimaailmassa edelleen valloilla on vahva harhaluulo, että treenissä enemmän on enemmän. Voijei ei ei (ja vielä kerran ei), kun se ei vaan ole näin. Todellinen kehitys tapahtuu aina levossa, kun sopiva ärsyke on saatu treenissä. Jos lepoa ja palautumista ei pääse tapahtumaan, voi myöskin kehitykselle sanoa soronoo. Liika on liikaa, ja tästä toimintamallista jää treeniosastolla usein lapaseen vain läjä ylirasitusoireita ja vaivoja, motivaation laskusuhdanne sekä väsähtänyt kroppa ja vintti.

Myös kerta-annoksien ei tarvitse välttämättä olla kovinkaan rajuja, vaan mieluummin fiksusti ja sopivasti kuin antaumuksella viimeiseen hengenvetoon asti. Hyvä treeni ei katso tehtyä määrää ja kulutettua aikaa saati valutettua hikeä, vaikka suomalaisen työmoraalin sekä sisun siivittämänä sitä hakataan mieluummin kaikki evät ja koko koneisto aivan tilttiin ennen kuin treeni katsotaan riittävän hyväksi. Sarjataukojakin pidetään huuhaana, sillä eihän se kehitä, kun ei mitään tee.

Ratkaisu: Järkevöitä treenimäärääsi ihan oikeasti, ja fokusoi ensisijaisesti niihin tavoitteisiisi. Laatu ennen määrää, eli jätä sivuun turhat pilipalitreenit ja hönkiminen, sekä lopeta treeni mieluummin hyvän sään aikana, kun omilla jaloillasi sieltä vielä pois pääset. Muista pitää treeneissä myös sopivat sarjatauot, jotta saat seuraavasta suorituksesta oikeasti vähän enemmän irti.

3. Treenisi ei oikeasti ole tehokasta

Osalla treeni menee överiksi, ja osalla se taas jää täysin vajaaksi. Prässissä liikkuisi vielä oikeasti viisi toistoa, vaikka sinusta tuntuu, että puhti loppui. Pystypunnerruksissa painot ovat vain puolet siitä (ja yhä puolen vuoden päästäkin samat), millä oikeasti jaksaisit tehdä, ja jolla lihas saisi oikeasti kehittävän ärsykkeen. Pakarapotkuissa liikkuu jatkuvasti vain oma paino tai painopakan pienin levy, vaikka treenin kohteena on kehon isoin ja vahvin lihas. Osalla myös sarjatauot menevät kaverin kanssa höpöttelyyn tai selfieihin, ja jos sarjatkaan eivät ole riittävän tiukkoja, niin aika hiljaiseksi jää kehitysrintamalla.

Ratkaisu: Kokeile ottaa edes yksi treeni osaavan treenauttajan opeissa. Jos tämä tuntuu aivan mahdottomalta haasteelta, niin nappaa matkaan vähän ”eye of the tigeria” ja haasta itsesi oikeasti siinä treenissä! Kirjaa painoja ja toistomääriä ylös, ja koeta ensi treenissä paukuttaa pari sarjaa hieman suuremmilla painoilla tai puskea pari toistoa enemmän.

miksi en kehity

4. Syöt liian vähän tai ”terveellisesti” ja hifistellen

Ravinnon riittävyys on oikeasti pitkäjänteisessä kehityksessä ja hyvinvoinnissa äärimmäisen iso pointti, jonka moni väittää tietävänsä, mutta toteutus onkin silti aivan toinen. Jos haluat kehittyä pitkällä aikajänteellä, niin tarvitset siihen ruokaa. Liian ”terveellisesti” syömisessä riskinä on puolestaan se, ettei energiatarvetta saada välttämättä täytettyä ”puhtaasti syömällä”. Kaiken sapuskan ei siis todellakaan tarvitse olla optimoitua tai luomulaatuista. Haitallisempaa kehitykselle ja terveydelle on liian nihkeä energiansaanti kuin toisinaan ravintoköyhempi ruoka.

Ratkaisu: Syö. Huolehdi ensin riittävyydestä ja vasta hyvänä kakkosena laadusta. Hifistely sen sijaan ei yleensä auta kovinkaan pitkälle eteenpäin, eikä varsinkaan silloin, jos määrä ei ole sapuskapolitiikassa kunnossa.

5. Perusteet ja peruspohja eivät ole kunnossa

Tekniikat ovat vähän sinne päin. Paino hallitsee treenaajaa, eikä toisinpäin. Treenattavaa lihasta ei osata aktivoida ja supistaa, ja paino liikkuu kaiken muun paitsi kohdelihasten työllä. Treenipainoja ei uskalleta lisätä, eikä niitä käytännössä voikaan, kun tekniikka pissii. Näihin ydinasioihin ei edes osata keskittyä, koska oma fokus on siellä latausjuoman optimaalisen sisällön ja ajoituksen puolessa, omien treenitrikoiden läpinäkuultavuuden kyttäämisessä sekä uusimpien pakarapotkuvariaatioiden bongaamisessa Instagramin motivaatio-Minkeiltä.

Ratkaisu: Yksikin treeni ammattilaisen tai vähän enemmän asioista tietävän opeissa voi tehdä jo ihmeitä. Keskity myös omassa touhuamisessa siihen ihan ydintekemiseen, sillä kehityksen ydin on yllättävän simppeli eikä yleensä vaadi sen suurempia hifistelyitä. Mitä vankemman pohjan saat rakennettua, niin sitä kovempia tuloksia voi pitkällä aika jänteellä rakentaa. Trust me! ;)

miksi en kehity
Treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Trikoot: TÄÄLTÄ*

Lopuksi on toki mainittava, että monelta kovinkin kehityksennälkäiseltä ja kunnianhimoiselta kaverilta, joka tekee jo hyvin paljon asioita fiksusti, menee oma kehitys ja edistysaskeleet takaraivosta usein vintiltä hutiin. Voi siis olla, että olet kehittynyt ja kehityt parhaimmillasi hyvää tahtia, mutta se jää vain pistämättä merkille.

Heitäpä siis itsesi mielesi mutkissa puolen vuoden tai vuoden takaiseen tilanteeseen. Onko muutosta tapahtunut ulkoisesti tai sisäisesti? Ovatko tekniikka ja tuntuma parantuneet? Onko treenipainoissasi tapahtunut kehitystä? Onko suorituskyky muuten kehittynyt? Veikkaan, että aika monelta näitä selviäkin merkkejä löytyy, mutta jostain syystä ne tahtovat hujahtaa omasta nupista ohitse. Näin ainakin myös minulla, hah! ;)

Kehityksennälkäistä ja keskittynyttä alkuviikkoa!

Vilkaise myös:
Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?
& Miten kehittyä sairastelusta tai loukkaantumisesta huolimatta?

Edellinen juttuni:
7 x Huvittavia muistoja lapsuudesta

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen