MIKSEN KIRJOITA VEGAANI- TAI EETTISYYSASIOISTA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Ravinnosta puhuminen ja sen käsitteleminen herättää ihmisissä monenlaisia tunteita. Ravintoaiheiset postaukseni ovat yleensä melkoisen suosittuja, ja luonnollisesti tietty ilmiö putkahtaa aina välillä esiin. Jotain häiritsee se, että esittelen pääsääntöisesti vain eläinkunnan proteiiniläheitä. Jollekin tulee suru puseroon, kun suosin ruokavaliossani maitotuotteita. Toinen taas harmittelee, kun en ole ottanut huomioon ruokieni eettisiä näkökulmia ja kolmas surkuttelee popsimiani makeutusaineita sisältäviä tuotteita. Neljäs järkyttyy kovaa rasvaa sisältävästä leivän täytteestäni ja viides ihmettelee osaltani valkoisen sokerin ja gluteenin kulutusta. Minä puolestaan ihmettelen, miten olen ylipäätään hengissä.

Olen kaikkiruokainen ihminen. En siis ole esimerkiksi kasvissyöjä, täysin lisäaineeton tai vegaani vaan ihan rehti ja rehellinen sekaani. Syön maitotuotteita ja maidottomia tuotteita. Syön gluteenia ja gluteenitonta. Syön sekä eläinperäisiä että kasvikunnan tuotteita sekä makeutusaineita, lisäaineita, suolaa, valkoista sokeria sekä täydellisiä luonnontuotteita. Mustikoita, avokadoja ja reilun kaupan tuotteita. Luomua, lähituotantoa ja yhtälailla myös tuontituotteita.

Kaikki täällä blogissani pohjautuu omiin kokemusperiini sekä perehtyneisyyteen asioihin tietystä näkökulmasta, enkä osaa siten ottaa asiantuntevasti kantaa esimerkiksi vegaanipohjaisen ruokavalion toteuttamiseen tai tiettyihin eettisiin kysymyksiin. Siksi niitä en täällä avaa, ja netistä kasapäin löytyy blogeja, tubekanavia ja sivustoja, joissa näitä asioita käsitellään huomattavasti asiantuntevammin silmin. Urheiluravitsemus on itselläni lähellä sydäntä, ja siksi kirjoitankin juuri siitä näkövinkkelistä. Blogini ei siis ole kaikkien osa-aluiden asiantuntemuksen ja absoluuttisen tietouden sekä totuuden keskittymä, vaan viihteellisyyttä ja informatiivista asiaa sekoitteleva, noh, ihan vain nuoren naisen kieli poskella kirjoitettu blogi, joka joskus tuntuu unohtuvan osalta.

Blogini ideana ei muutenkaan ole antaa kaikille sopivia valmiita ratkaisuita, vaan viihdyttämisen ja inspiroimisen lisäksi mahdollisesti kehittää ihmisten ajatusmaailmaa sekä kykyä soveltaa tietoutta omiin tarpeisiinsa etenkin urheiluravitsemuksen osilta. En siis millään pysty postauksissani huomioimaan jokaista näkökulmaa, erikoisruokavalioita, ihmisryhmää tai vaihtoehtoista ajattelutapaa. Se, että bloggaaja kirjoittaa postauksen, ei tarkoita, etteikö tämän taustalla voisi olla muitakin ajatusmalleja, tai etteikö hän olisi voinut ottaa elämässään huomioon myös näitä muita näkökulmia. Blogissa ja yleensäkkin kirjoittamisessa tietynlainen rajaus on äärimmäisen tärkeää, jotta kokonaisuus toimisi, ja se tulisi aina myös lukijan jossain määrin ymmärtää. Se, mitä ei kirjoiteta, ei tarkoita, etteikö sitä olisi. Se, mitä kirjoitetaan, ei tarkoita, että olisi ainoa totuus.

Oman blogini kommentointikulttuurista täytyy kyllä edelleenkin todeta, että vitsit mulla on ihan huikeita, asiallisia ja vastapuolta kunnioittavia kynäniekkoja, joilla on myös erittäin mielenkiintoisia näkökulmia asioihin. Rakastan meinaan kuulla myös eriäviä mielipiteitä, ja asiallisen keskustelun herääminen on toisinaan suorastaan mahtavaa! Joissakin blogeissa ja nettikeskusteluissa ikävä kyllä huomaa kommentoinnin karkaavan monesti suorastaan asiattomuuksien ja hyökkäämisen puolelle, vaikka kyseessä ei nyt joka kerta olisi edes ne elämää suuremmat asiat, hah. Eri mieltä saa aina olla, mutta kirjallisesti näiden esittäminen vain tuntuu olevan joskus todella vaikeaa. Pystyn myöntämään tämän itsekin. Toinen asia on myös, että tarvitseeko jokaisesta eriävästä mielipiteestä suutaan avata, ja viekö se keskustelu sinällään mihinkään.

Ja mitä eettisyyteen ja ympäristöasioihin tulee, niin monikaan ei sitä tiedä, että olen sivuaineenani lukenut ympäristöasioita sekä kestävää kehitystä ja tuo tuleva aviomiekkoseni on myös ympäristötekniikan diplomi-insinööri. Jotain käsitysperää asioista siis on, mutta en siltikään koe, että olisin riittävän asiantunteva ottamaan kohdistetusti kantaa näihin asioihin asiantuntijan roolissa. Ymmärrän siis oman vajaavaisuuteni etenkin tässä näkökulmassa, ja koen, että netistä löytyy jo niin paljon laadukkaampia informaationlähteitä näihin tuiki tärkeisiin asianhaaroihin, joten jätän tämän suosiolla paremmille. Tiedän myös itse, mistä luotettavaa tietoa voi löytää, joten kaikesta ei myöskään tarvitse aina minua valistaa, koska en millään kerkeä perehtymään elämässäni jokaiseen asiaan, vaikka ne olisivat kovin mielenkiintoisia ja yhteiskunnallisesti tärkeitäkin.

No mitä minä sitten täällä blogissani ravintoinformaation puolesta haluan suoltaa? Täällä haluan jakaa etenkin sitä henkistä näkökulmaa asioihin, ja monesti teen sitä ikäänkuin rivien välissä ja nimenomaan myös käytännön kautta. Erilaisia vaihtoehtoja ja safkavinkkejä tarjoamalla pyrin laajentamaan ihmisten käsitystä ravintovaihtoehdoista ja opettaa ajattelemaan laajemmin. Tiedolla ihminen ei tee mitään, jollei se sitä osaa hyödyntää, soveltaa saati tarkastella kriittisesti.

Aim’n-collegepaita: TÄÄLTÄ* // Taskulliset trikoot: TÄÄLTÄ*

Liian moni stressaa ja voi suorastaan jopa pahoin sen takia, että ravintoasioista on tullut liian kahlitsevia, mustavalkoisia ja hallitsevia omassa elämässä. Ei sen niin kuuluisi mennä. Oli kyse mistä tahansa elämän osa-alueesta, niin rentous ja nautinnollisuus saa sekä kuuluukin olla menossa osin mukana, ja sitä itse haluaisin tätä yhteiskuntaa tasapainottamaan lisää. Ensisijaisesti siis toivoisin ihmisten voivan hyvin. Hyvinvoiva ihminen pystyy puolestaan keskittymään tehokkaammin arjen eettisiin ja ympäristöä säästäviin valintoihin, kun perusasiat ja vintti ovat kunnossa.

Olit sitten A-luokan lihansyöjä, vegaani, einespitsamonsteri tai mitä tahansa näiden väliltä sekä ulkopuolelta, niin annetaan jokaisen popsia menemään kuten haluaa oli taustalla mitkä tahansa syyt. Kaikkia ei tarvitse eikä pystykään käännyttämään, vaikka ajatus olisi kuinka jalo ja kaunis. Ikävä kyllä. Ymmärretäänhän jookos myös se, ettei meidän kaikkien tarvitse edustaa tai olla kaikkea. :)

Mahtavaa alkuviikkoa joka kolkkaan!

Kurkkaa myös:
Kun syöt muka terveellisesti – Onko näin?
Keittiön lifehackit – Näillä lähtee!

Edellinen juttuni:
Miten selviän nousevan elopainon kanssa?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

MITEN SELVIÄN NOUSEVAN ELOPAINON KANSSA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Tättärää! Lisää painoa kehiin! Melko pitkäksi venähtänyt kisakausi paukuteltiin muutama viikko sitten vihdoin plakkariin, ja sehän tarkoittaa sitä, että on aika palautua vähän enemmän sinne normaalien rasvavarantojen pariin. Pientä pehmenemisen trendiä on omassa varressani jo mahdollista havaita, ja nykytilanteeseen olisikin tarkoituksena rohmuta heittämällä useampi kilo sitä rehellistä silavaa. Eilen edesautetoin asiaa vetäisemällä huiviin aimosatsit lukuisien santsiannosten kera vaivalla väännettyjä juhlatarjoiluja (snäppiseuraajat tietävät panostukseni, hah!) kihlajais-valmistujais-tuparikekkereissämme, ja aijjettä muuten maistui!

No miten minä sitten selviän tämän asian kanssa? Miten pää pysyy kasassa, kun alkusyksyn lempparifarkut jäävätkin pieniksi ja housunnappi puristaa? Mitä nuppi siihen tuumaa, kun hihan suusta esiin singahtelevat lihakset vaipuvat piiloon rasvakudoksen alle ja sixpäkki pehmenee silmissä? Ai siis miten? No kiitos kysymästä, mä pärjään oikein hyvin! Suoraan sanottuna, aijjettä! Kuinka helmeä! Mitäpä sillä sikspäkillä muutenkaan täällä hyisessä Suomessa tekisi. ”Winter is coming” sanottiin Game of Thronesissa, ja tuohan pitää paikkansa. Eipähän palele talvella.

Painolukema tuntuu olevan lukemattomille naisille ihan järisyttävän tärkeä. Peilikuva miellyttää edes jossain määrin niin kauan, kunnes käydään vaa’an päällä ja huomataan, että hittolainen. Yksi kilo liikaa! Siis yksi kilo! Sen jälkeen pelihousut repeävät liitoksistaan, vaikka vielä kaksi minuuttia sitten ne tuntuivat päältä ihanan istuvilta ja imartelivat kinttuja täydellisesti.

Oma normaalipainoni pyörii nykytilassaan helposti siellä yli 60 kilossa, ja sanotaanko näin, että 61 taitaa olla se alin, mihin se on tavoitteellisen salitreenin jälkeen normaalitilassaan iskostunut. 65 kiloon ihan tieten tahtoen yritin vuonna 2014 päästä, mutta piru vie, kun jäi puolesta kilosta kiinni ennen kuin oli aika lähteä kiristelemään uutta kisakautta kohde n. Olisi ollut meinaan hauska tuokin rajapyykki tällaisena 156 senttisenä viipottajana rikkoa, ja ihan toden totta tämä oli oikeasti tavoitteenani pelkästään huvin vuoksi ja urheilun kannalta, hah!

Mun olisi aivan turha lähteä havittelemaan mitään muuta painolukemaa tai rasvamäärää, koska siinä ei yksinkertaisesti olisi minkään tason järkeä. Jos haluan pysyä terveenä, saada kehitystä, jaksaa treenata sekä jaksaa ylipäätään elää ja sähköttää hyvällä fiiliksellä eteenpäin, niin parempi mun on ottaa se luonnollinen laardi avosylin vastaan. Vatsalihakset mitä luultavammin taas putkahtavat tuttuun tapaan piiloon, ja nuo XS-koon farkut vaihdetaan taas tässä jossain vaiheessa suurempiin. Itsehän meinaan omistan kilpaurheiluni puolesta peruskuteista kaksi vaatemallistoa, kun samoja farkkuja ei voi ympäri vuoden käyttää.

Jokaisella meistä on myös jonkin asteinen geeniperimässä isketty ”set point”, johon keho pyrkii hakeutumaan. Tässä rasvaprosentissa keholla on usein luontaisesti parhain olla, ja tätä vastaan voi olla jatkuvalla syötöllä hieman haastava taistella. Tässä tapauksessa korostaisin erityisesti tuon set pointin rasvaprosenttia, sillä jos esimerkiksi naispuolinen henkilö sattuu vähänkään menestyksekkäästi salin puolelle eksymään, niin varteen tarttunut lihasmassa yleensä tuppaa näkymään myös siellä rasvattomassa kehonpainossa. Vaikka rasvaprosentti olisi sama, niin vaakalukema voi olla melkoisen eri sfääreissä ilman, että henkilö olisi muuttunut täydelliseksi virtahevoksi. Itsehän en siis voisi millään tasolla hyvin vähänkään pidempään pörrätessä samoissa painolukemissa, mitä esimerkiksi kuusi vuotta sitten pyörin.

Aim’n-collegepaita: TÄÄLTÄ* // Superstretch-farkut: TÄÄLTÄ*

Asettuu se vaakalukema sitten mihin tahansa, niin eiköhän se tässä elämässä ole tärkeintä, että itse voi oikeasti hyvin ja puhtia sekä intoa riittää. Elämä ei ole niin vakavaa, eikä painolukemankaan pitäisi tehdä siitä elosta sen kummoisempaa varsinkaan silloin, mikäli on kyse täysin terveestä ja normaalipainoisesta (tai ennemminkin normaalirasvaisesta) ihmisestä. Jos kyljessä on vähän pehmoista ja olkalihas ei pingota kireänä hihan suusta, niin nainen voi silti olla aika upea tapaus.  ;)

Sopivan painavaa viikonvaihdetta! ;)

Vilkaise myös:
Miltä näyttää 156cm ja 61kg?
Miksi normaalipainoiset pelkäävät painonnousua?
Miksi paino nousee, kun syö hiilareita?
Edellinen juttuni:
Mitä päälle? 10 x päivän asut!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen