MYYTTEJÄ LIHAKSISTA – PITÄÄKÖ PAIKKANSA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Pihvi, jerkku, papu ja muskeli. Pala, muhkura, kinkku ja kankku. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta sitäkin enemmän tuosta lihasmassasta on liikkeellä kaikenlaisia erilaisia harhaluuloja ja vahvasti ihmisten mielissä eläviä myyttejä. Tässä niitä löytyy muutamia, ja otetaanpa tarkasteluun niiden paikkaansa pitävyys. Höpöä vai ei?

Vahva voi olla vain, jos on isot lihakset

Lihasmassa usein korreloi voiman kanssa, mutta voima on silti pääosin hermostollinen ominaisuus. Näistä hyvänä todistusaineistona ovat esimerkiksi eri voimailulajien kevyempien painoluokkien hirmuisen vahvat painonnostajat ja voimanostajat, joissa alle 50 kiloiset likat riipaisevat liikkeelle järisyttäviä painoja. Voimaa hankkimalla kuitenkin lihaskasvua voidaan edistää, sillä isompia kuormia liikuttelemalla saadaan lihakselle aikaiseksi nousujohteinen ja entistä rajumpi ärskyke.

Lihaksikkaalla henkilöllä muhkua pullistuu joka paikasta

Lihakset eivät pullistu itsestään hihanpielestä, vaan niitä pitää oikeasti jännittää, että ne kunnolla esille saa. Vaihtoehtoisesti henkilön tulee olla melko matalissa rasvaprosenteissa. Lihaksilla toki saa toki tuotua raamikkaampaa ja muodokkaampaa figuuria, ja esimerkiksi pakaraan ja kinttuihin lihasmassaa takomalla voi saada erittäin komeaa muotoa, joka kyllä näkyy ilman erillistä flexailua.

Varsinaisen lihaksen pullistumisen ja silmille hyökkäävän lihaksikkaan habituksen saa esiin vain oikeasti spennaammalla. Vertaapa vaikka alla olevaa kahta kuvaa, jossa toisessa seison normaalisti ja toisessa jännitän reisiäni. Arkivaatteissa usein lihaksikaskin ihminen näyttää vain komean sporttiselta tai tylsästi sanottuna aika tavalliselta. Elävä konkreettinen esimerkkini omasta takaa postauksessani: Lihaskimppu vai rimpula – Kuinka kuvat hämäävät?

Vasemmalla jalat ilman jännittämistä ja oikealla sitten jännitettyinä.

Lihaksikas on todella iso

Ei välttämättä. Lihas on kooltaan oikeasti aika tiivistä tavaraa, ja enemmän kokoa kehoon tuo rasva. Itsekin tähän sairaan lihaksikkaaseen habitukseeni (muahahhaa) menee kisakauden ulkopuolella edelleen housukoot XS-S, ja kisakuntoon rasvasta kuoritussa kropassani suurin osa XS-kokoisista pöksyistä roikkua römpsöttää päällä. Nimimerkillä ”farkkusortsit lasten kokoa 146cm”

Enemmän treeniä on enemmän lihasta

Lihas tarvitsee kasvaakseen toki jonkinnäköisen treeniärsykkeen, mutta varsinainen kehitys lihasmassaan tapahtuu tämän jälkeisen levon ja palautumisen kautta. Jos kroppa ei pääse palautumaan, niin lihas ei myöskään kasva. Lihasmassan kasvuun tähdätessä liika on usein liikaa, ja vähemmän on enemmän.

Liian nopeaa lihaskasvua kannattaa varoa

Lihas ei kasva silminnähtävästi ja yllättäen ihan yhdessä yössä. En ole vielä kenellekään kuullut käyvän niin, että aamulla herätessään huomaa näyttävänsä hirveältä körmyltä. Toki aloittelijalla oikein toteutetulla treenikokonaisuudella kehitystä voi tulla todella nopeaan, mutta ei kuitenkaan salamaniskusta. Kyllä siinä ihminen ehtii tajuta ja lopettaa ”hyvän sään aikana”, ennen kuin karmeaksi liharekaksi jytkähtää.

1,3 litran juomapullo: TÄÄLTÄ* (koodilla piia20 -20% alennus koko verkkokaupasta)

Lihaksikkuus tekee miehiseksi

Noh, tämä on toki katsojan silmissä. Lihasmassan hankkiminen ei kuitenkaan muuta ulkonäköäsi muuten kuin lihasten koon ja pyöreyden osalta. Parta ei ala kasvamaan, leukaperät eivät levene eikä ääni madallu lihasmassaa tavoitellen treenaamalla. Päinvastoin voit korostaa naisellisia piirteitäsi, kuten pyöreää peräsintä lihasmassaa sinne takomalla ja kokispullon ”wa-wa-woom”-muodot tulevat selkeämmin esiin, jos yläkroppaan tulee ryhdikkäämpää muotoa.

Läskiä luullaan lihakseksi ja tai päinvastoin

Tämä homma jakaa vahvasti ihmiset kahtia. Osa tulkitsee kasvaneen kropan koon joko itsellään tai läheisillään suoraan lihakseksi, ja osa taas panikoi kaiken painon ja fyysisen koon tulleen rasvasta. Itse olessani 2014 vuonna kaikkein tuhdeimmissa kehon rasvoissa sain kaikkein eniten kommenttia, kuinka nyt on tullut sitä pihviä ja oletpa lihaksikas. Eniten kuittailua puolestaan olen saanut vähärasvaisessa kunnossa ollessani kisojen ympärillä, että pitäisikös tytön yrittää käydä salilla, ennen kuin alkaa lihaksikkuudesta puhumaan, haha!

Neonkeltainen treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Treenishortsit: TÄÄLTÄ* (alessa)

Tämmöistä tällä kertaa. Täällä ollaan vietetty ensimmäinen yö aurinkoisella ja niin huikealla Miami Beachilla. Ei voi muut sanoa, kuin kyllä kelpaa! Nyt lähdetään etsimään kunnon ruokakauppoja, että päästäisiin elintarviketurismin makuun ja saataisiin vähän lisää murua rinnan alle. Salikin pitäisi vielä täältä bongata, jonka kuukausikortti olisi edes vähän pienempi kuin 250 dollaria, heh. Ei ole halpaa touhua täällä, mutta ei auta valittaa. ;)

Voimakasta viikon puolta väliä, ja terkut palmupuun alta South Beachilta!

Tsekkaa myös: Kun oot niin sairaan lihaksikas

Edellinen juttuni: Toronto check ja seuraavaksi Miamiin!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Avainsanat:  
  • 5
  •  51

KIITOS TORONTO JA SEURAAVAKSI MIAMIIN!

*Sisältää mainoslinkkejä

Tässä istuskellaan Toronton lentokentällä odottamassa korkeaa ja lennokasta kyytiä Miamiin. Nämä yhdeksän päivää Torontossa olivat kyllä mielettömiä niin turisteilun, meidät majoittaneiden kiinalaisten (haha) ja tottakai itse kisaamisen puolesta. Melko hämmentäviä tilanteita ja jokerisettejä täälläkin tuli eteen, jotka maustoivat koko viikon touhuja oikein mehevästi. Lisäksi itse kilpailujärjestelyt olivat täällä oikein toimivat, ammattimaiset sekä urheilijaystävälliset, ja koko hommasta jäi kaiken kaikkiaan todella hyvä fiilis takataskuun. En siis näkisi mahdottomana, että täällä vielä joku kerta uusiksi tulisi kisattuakin hamassa tulevaisuudessa, mutta kausi ja kisa kerrallaan.

Tänään kyllä heräsin sellaisessa koomassa, että ei mitään rajaa. Tuntui, että väsymys pamahti kertaheitolla luihin ja ytimiin, ja tämä likka, joka ei ikinä aamutuimaan torkuta, näppäsi torkkutoimintoa silmät ristissä oikein olan takaa. Tekee siis ilmeisesti todella hyvää päästä lataamaan Miamiin vähän akkuja, vaikka tällaisena kotihiirenä myös salaa kaipailen vähän omalle kotisohvalle rakkaaseen residenssiimme Tampesteriin. En kyllä silti vaihtaisi tätä tulevaa reissua pois, sillä on aika uniikki tilanne elämässä, että päästään näin pitkäksi aikaa ihan vain kahdestaan tuon miehekkeen kanssa karkaamaan palmupuiden alle. On tässä meillä molemmilla aina rautoja tulessa sen verran, että yhdessä lomailu on aika kovaa valuuttaa.

Toisaalta tavallaan on haikea fiilis, että suunniteltu kisaputki jäi vetämättä, koska olin latautunut siihen niin vahvasti vuoden alusta asti. Kuitenkin olen tähän ratkaisuun 100% tyytyväinen, sillä painopiste vain siirtyi nyt syksylle ja toki astetta hurjempiin kinkereihin. Vaikka preppi ja kisaviikonloppu tuntuivat tällä kertaa suhteellisen kevyiltä vedoilta, niin eiväthän ne niitä koskaan ole. Hullujen hommaahan tämä on, mutta toisaalta siinä se ehkä suola itselläni onkin, ja ai että kuinka antoisaa tämä touhu voi ollakaan niin ylä- kuin alamäissä.

Edelleen ensimmäisenä mielen päällä on silti kiitollisuus siitä, että olen saanut toteuttaa itseäni sekä unelmiani kilpaurheilun parissa. Monta on unelmaa on toki vielä saavuttamatta ja moni niistä varmasti voi jäädäkin sinne ulottumattomiin. Takataskussa on kuitenkin jo paljon ja sitäkin enemmän, mutta aika näyttää mitä sinne vielä tarttuu, ja minullahan ei ole mihinkään kiire. Matka on myös minulle tärkeämpää kuin se määränpää, ja kyllä se tie on vienyt tähänkin mennessä tällä menolla ja vaikka minne. Ensi syksynä se näyttää vievän puolestaan Vegasiin, joten tämä tyttö on tällä hetkellä intoa ja motivaatiota täynnä!

Nyt kyllä oikeasti tuntuu, että väsymys ja rasitus pääsee hiljalleen purkautumaan ja olo on toisinaan sen mukainen, että voisin nukkua kolme päivää putkeen. Ihan mahtavaa siis päästä freesaamaan itseään suuremmilla annoksilla sapuskaa, keskittymään palautumiseen ja vähentämään turhaa treenikulutusta. Piuden mieli ja keho kyllä kiittää, ja nyt prioriteetti onkin kyllä tuossa palautumisessa ja pätevissä treeneissä, jotta syksyllä ollaan sitten varmasti freesissä iskussa Olympia-lavalla. :)

Tämän kisasuunnitelmien totaalimuutoksessa näen siis vain positiivisena asiana, ja lukuisien tekijöiden joukosta tässä listattuna niistä muutama:

  • Ei tarvitse metsästää vaparitreenille kelpaavaa treenimestaa Miamista
  • Ei tarvitse vetää tätä karmeaa kisavärirumbaa (terkuin kutiseva Umppa Lumppa) muutenkin hiostavassa Miamissa
  • Pystyy oikeasti treenaamaan siellä salilla hieman kovempaa (rakastan lomalla saliturismia)
  • Voi päristellä huoletta ES-kädessä rannalla, koska kisojen viimeistelyviikkoja ei ole ja light-juomia ei tarvitse vältellä
  • Wholefoodissa pääsee shoppailemaan vähän laajemmalla sapuskarepertuaarilla (elintarviketurismi <3)
  • Pääsen vetämään välillä palkkarijätskejä, jes!
  • Voi oikeasti vähän relata enemmän <3
Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ* // Reebok-tennarit: TÄÄLTÄ* // Adidas-laukku TÄÄLTÄ* (tummansinisenä)

Ja näin lopuksi aivan pakko vielä kertaalleen kiittää kaikkia ihanista viesteistä! Olen yrittänyt vastailla niihin parhaani mukaan, mutta aika wifin äärellä on täällä melko rajallinen, ja voin paljastaa, että viestejä on tullut aikamoisella vyöryllä, joten KIITOS ihan jokaiselle!! Ne on kyllä nostattaneet fiilistä entisestään! <3

 Terkkuja Suomeen! Olette ihania, pus!

PS. Koodilla piia20 tarjolla -20% alennus FASTin nettikaupasta, ja sinne pääset TÄÄLTÄ*!

Edellinen juttuni: Toronto Pro check ja iso muutos suunnitelmiin

Kurkkaa myös: Toronto Pro – Taisin voittaa! Hups! (sisältää vaparivideon)

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Avainsanat:       
  • 4
  •  52