KEHITYKSENI FITNESSIN VAPAAOHJELMISSA VUODESTA 2013

Koska valmistautuminen kohti syksyn kinkereitä on tällä likalla taas tämän viikon myötä käynnistynyt, niin sen kunniaksi päätin fiilistellä vähän vanhoilla kisameiningeillä! Pamauttelin tuossa viime syksynä tulille kehityskuviani kisakunnoissa, ja nyt ajattelin sopivana jatkumona (näin reilu 10 kuukauden jälkeen) availla vähän edistysaskeleitani toisessa lajini erittäin olennaisessa osa-alueessa eli vapaaohjelmassa. Vapaaohjelmasta on muutenkin kyselty paljon, että millainen se on ja mitä se sisältää, joten tässä vähän vihiä tiedonjanoisille ja asiasta kiinnostuneille käytännön esimerkein.

Saan edelleen paljon kyselyitä, että mikä tämä oma lajini oikein on. Bikini fitness ja body fitness tunnutaan tietävän jo aika hyvin, mutta oma lajini on viralliselta nimeltään ihan vain ”fitness”, joka tunnetaan puhekielellä täällä Suomenmaalla ehkä hieman paremmin kuvaavammalla nimellä vapaaohjelmafitness. Fitnessissä amatööripuolella pisteistä puolet rakentuu vapaaohjelman pohjalta ja toinen puolikas tulee atleettisen x-mallisen fysiikan perusteella, joka muistuttaa hyvin pitkälle body fitnessissä haettavaa kuntoa. Ammattilaispuolella vaparin arvo nouseekin sitten kahteen kolmasosaan, ja sehän muuten passaa minulle!

Tässä niitä vanhoja vapaaohjelmiani nyt sitten tulee loogisesti aikajärjestyksessä, ja samalla pientä kertausta matkastani lajin parissa. Pieni kunnia koreografioista myös Madame Pajulahdelle, joka järkkymättömällä luovuudella ja rautaisella kokemuksella on pistänyt jokaisen spektaakkelini iskuun. Boom!

NORDIC FITNESS EXPO 2013

Centipede-teema: SM 1.sija

Vuonna 2013 kilpailin ensimmäistä kertaa Nordic Fitness Expossa, ja voitin samalla ensimmäistä kertaa myös Suomenmestaruuden lajissani. Olin tällöin vielä juniori-ikäinen, mutta minut tuikattiin suoraan kisaamaan yleiseen sarjaan kansainvälisissä kilpailuissa. Tämä osoittautui kuitenkin ihan passeliksi ratkaisuksi, ja debyyttivuotenani voitin naisten EM-pronssia sekä nappasin naisten MM-kilpailuissa finaalipaikan sijoittuen siellä kuudenneksi. Nälkä alkoi kasvaa, ja seuraavalle vuodelle janosin vielä lisää.

Nyt jälkikäteen tätä pätkää katsoessani olen toki tyytyväinen, mutta hurja kasa siistittävää ja hiottavaa näyttää löytyneen. Intoa ja menoa oli kyllä tällöin vaikka muille jakaa, ja tosiaan sitä sähköä ajoittain vähän turhankin paljon, joka ilmeni jonkinasteisena höntyilynä vähän siellä täällä. Mutta niinhän se menee, että lavalla on välillä käytävä vetämässä show, että näkee oikeasti missä mennään, vaikka tälläkin pärjättiin oikein hyvin jokaisessa viidessä kisassa, missä tuon samaisen setin paukutin. Valmis ei kuitenkaan ole kukaan ikinä, enkä minäkään ole sitä vielä tänäkään vuonna, heh.

ARNOLD EUROPE AMATEUR 2014

Viidakkoteema: 1.sija + overall voitto + pro kortti

Vuoden 2014 vapaaohjelmassa lähdettiin aika eri näkövinkkelistä liikkeelle, ja vapaaohjelmasta pyrittiin tekemään hieman kansainvälisille kilpailulavoille sopivampi. Cheer-taustastani paistavaa jäätävää tykittämistä ja sähköttämistä valjastettiin vähän eri muotoon, ja yritettiin saada mukaan hieman sulavuutta sekä huolitellumpaa ja viimeistellympää kokonaisuutta. Olin vuoden aikana panostanut selän liikkuuvuuteen ja uusien käsilläseisontakombinaatioiden kehittämiseen, sillä ne tuntuivat minulle luonnollisimmilta ja potentiaalisimmilta kehityskohteilta. Vanhojen urheiluvaivojen rajoitettamista kintuillani kun ei lajissa arvosteltavaa liikkuvuutta tahtonut saada ilmennettyä, niin se piti taikoa selästä. Sehän fitnessissä onkin parasta, kun koreografian voi rakentaa täysin omanlaiseksi ja omien vahvuuksien pohjalle. Tämän vuoksi lajista alunperin innostuinkin, kun ei enää tarvinnut väkisin paukuttaa liikkeitä, joissa vammat vaivaavat.

Arnold Europe Amateuriin lähdin kilpailemaan ihan vain nähdäkseni oman tasoni verrattuna maailman kärkeen, ja päätavoite oli ehdottomasti tulevissa MM-kilpailuissa (jonne paikka oli toki vielä saavuttamatta tulevien SM-kisojen kautta). Tuossa skabassa kävikin aika vekkulisti, sillä voitin yllättäen oman sarjani ja nappasin vielä pituusluokkien välisen vertailun voiton (overall-mestaruus), mikä tarkoitti sitä, että sain lunastettua lajin ammattilaiskortin ja MM-kisoihin sitten ei enää mentykään. :D Tuo oli yksi elämäni hienoimmista päivistä hands down, ja tuli koko homma pienelle tytölle vähän puskista, hah!

NORDIC PRO 2015

Viidakkoteema vol 2:  3.sija (ammattilaisdebyytti)

Seuraava haaste olikin muokata koreografia ammattilaislavoille sopivaksi. Ohjelmaan piti saada puolisen minuuttia lisää pituutta ja muutama hassu pro-puolella vaadittua pakollinen osa tuli mukaan kuvioihin. Teema pidettiin samana, mutta sisältö meni hyvin pitkälle uusiksi. Eniten innoissani olin tuosta rekvisiitan hyödyntämisen mahdollisuudesta, ja raahasin mukaani lavalle Iskä-Pajusen mittatilaustyönä rakentamat käsilläseisontapuut. Tämä kässäriosa jännitti jonkin verran, sillä se oli itselleni täysin uusi valtausalue. Hieman vajautta liikerajoissa, mutta selvisin kunnialla ja pysyin päällä. ;)

Ylitin kyllä itseni kokonaisuudessaan tässä skabassa napatessani kolmannen sijan, joka ylitti kaikki odotukseni, kun kyseessä oli ensimmäinen kisani ammattilaisten joukossa. Kisapreppi kun vielä lähti kahden kuukauden täyslevosta mykoplasman tähden, niin oli kyllä huikea fiilis tuon kisan jälkeen. Saman koreografian vedin vielä seuraavana keväänä Arnold Internationalissa (2016), vaikka kroppa ei ollut ehkä ihan yhteistyössä tuona keväänä, kun vasta reilut viisi viikkoa ennen kisapäivää pääsin kävelemään omin jaloin ilman kipsiä ja keppejä. Perussettiä… :D

TORONTO PRO SUPERSHOW 2017

Moulin Rouge-teema: 1.sija + paikka 2017 Olympiaan

Aijjettä mä sitten tykkäsin tästä viimeisimmästä vaparistani! Moulin Rouge oli homman ydin, ja tätä teemaa en ikinä ollut edes voinut kuvitellakaan itselleni, sillä aivan tarpeeksi näitä loppuun kulutettuja ”can can”- tai ”burleski”-renkutuksia oli amatööripuolella näkynyt. Noh, sattuman kautta kuitenkin löytämäni musiikit nappasivat allekirjoittaneen vipattaviin kinttuihin niin lujaa, että oma (hieman sähäkämpi) versio tästä oli ehkä pakko pyöräyttää, sillä hakusessa oli muutenkin pro-puolen menoon sopeutuvampi selkeämpi kantava teema. Lisäksi mukaan saatiin ripaus naisellisuutta (vaikka alussa leikinkin itse sutenööriä, hah) sekä hyvänä kombona sopivasti sähköä ja vekkulia pilkettä silmäkulmaan tyylilleni uskolliseen tapaan. Tuo vapariasuni oli myös täysi kymppi, ja siitä jälleen kerran kiitos Biancanevelle!

Kuva: Tommi Mankki

Syyskuussa pääsen sitten pamauttamaan punaista helmaa uudestaan tulille vielä vähän isomman yleisön edessä Las Vegasissa, ja viskelemään flikflak-sarjaa astetta kovemmissa kinkereissä. En malta odottaa, ja silinteri odottelee jo hyllyn päällä uutta esiintymistään.

Ja vink vink! Saattaapi myös olla, että tämä likka vetäisee syksyllä myös Lahden Messukeskuksessa Nordic Fitness Expoilla guest posingia kehiin, eli pääsen ottamaan taas pitkästä aikaa lempparilavani haltuun ja tarjoamaan vaihtelun vuoksi myös suomalaiselle body-kansalle viihdettä ja sirkushuveja volttien ja sähinän merkeissä. Lippua siis kehiin sunnuntain SM-kisaan, niin pääset todistamaan meitsin menoa ja tykitystä ihan livenä! Jau!

Sähäkkää viikonloppua!

Vilkaise myös: Kuva- ja videomuisteloita kisaprepeiltä vuosien takaa

Edellinen juttuni: Kitise hei vielä vähän lisää!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

KITISE HEI VIELÄ VÄHÄN LISÄÄ

*Sisältää mainoslinkkejä

Kiti kiti. Aijjettä kun sapettaa, joten taidanpa antaa aimolaidallisen tulla naamakirjan jaettuun artikkeliin, sillä näin minäkin saan ääneni kuuluviin, ja näytän, että älliä löytyy. Minäpä myös löysin tästä hyvän porsaanreiän, joten pistänpä tämän ajatukseni kiertoon, että tuokin tyyppi varmasti tajuaa, kuinka tyhmiä hänen ajatuksensa ovat. Ärsyttää lisäksi, kun työpaikalla minä en saanut itselleni uutta nitojaa, kun johto on niin itsekkäällä päällä, ja ruikutin tästä työkavereille koko päivän. Aina ajattelevat vain itseään, ja eilenkin kävivät ”muka kiinnostuneina” täällä juttelemassa kuulumisia pikkutakit päällä. Kyllä muualla vaan on asiat paremmin, mutta ei vaan täällä meillä.

Tuokin bimbo tuossa lehden kannessa keikkuu. Keksisi jotain parempaa tekemistä ja menisi oikeisiin töihin, kun minäkin raadan tuolla toimistolla päivät pitkät. Minä kyllä illan päätteksi teen valituksen elektroniikkaliikkeeseen, kun se typerä kesäesa ei osannut ulkomuistista kertoa mitä eroa oli niillä kahdella sähköhammasharjalla. Luulisi nyt, että pitäisi työpaikan saadessaan opetella koko elektroniikkajätin kaikki vimpaimet ulkoa!

Mikäli haluat tutustua vähän lisää ihmiskuntamme syvimpään sielunmaailmaan, niin kokeilepa lukea muutamien Iltalehtien artikkeleiden kommenttibokseja. Sieltä löytyy laadukasta analyysiä kaikesta ja vähän enemmästäkin. Aina ei kuitenkaan tarvitse kommunikoida edes netin välityksellä tuntemattomien kesken. Varsinkin joukossa nihkeys tiivistyy, ja mielipiteet lähtevät sauhuamaan, vaikkei niille välttämättä olisi kaikilla (tai kellään) edes aihetta. On alitajuisesti jopa yllättävän helppoa yhtyä yleiseen ilmapiiriin ja mielipiteeseen ensimmäisen avattua suunsa, sillä epäkohtiahan löytyy vaikka muille jakaa oli tilanne sitten mikä tahansa. Oli kyseessä sitten työyhteisö, joukkue tai opiskeluryhmä, niin negaaminen lähtee sikiämään ihan ennätysmäistä tahtia ja heikoista puolista muodostuu nopeasti se ainut totuus.

Elämä ei todellakaan ole täydellistä, eikä sen kuulukaan olla. Joka ikisestä asiasta tulet löytämään epäkohtia, jos niin tahdot. Tiedät sen valmiiksi jo itsekin. Toki överipositiivisuus voi toisinaan olla semisti rasittavaa, ja välillä näitä sateenkaarilla ja vaahtokarkeilla kuorrutettuja ihkutussettejä voi olla kerta toisensa jälkeen todella raskasta kuunnella tai lukea. Meillä on onneksi myös vapaus valita, mitä luemme sekä kenen kanssa vietämme aikamme, mutta ennen kaikkea myös mitä suollamme ympärillemme. Ripaus sitä ah niin ihanaa positiviisuusmoskaa ei välttämättä olisi pahitteeksi toisinaan itse kullekin omaa ja varsinkaan omaa ympäristöään raikastamaan. Niitä työyhteisön kikkeliotsia löytyy jo ihan riittäviin tältä planeetalta.

Positiivisuus ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tarkoittaa juhlimisen aiheen etsimistä joka ikisestä tilanteesta. Jos kaadut nokka edellä koiranjätöksiin, niin ei silloin tarvitse ottaa naamakirjaa väkisin väännettyä hangon keksinä hohtavaa ihkuselfietä, että kylläpä on täydellinen päivä ja aurinkokin paistaa, vaikka naamasta löytyy naapurin mopsin ripulit ja sain tästä todennäköisesti salmonellan ja ebolan.

Positiivisuus on parhaimmillaan nimenomaan sitä, että et mene huutelemaan mammapalstoille kuinka naapurin Kirsi on muuten paska mutsi. Se voi olla myös sitä, että niin hyvänä kuin huonona päivänä osaat pitää mölyt mahassa, jos sinulla ei ole mitään hyvää tai oikeasti kehittävää sanottavaa. Realistinen saa ja on hyväkin usein olla, mutta liika oman todellisuuden tykittäminen (lue: jatkuva kitinä) muille voi olla moninkertaisesti raskaampaa kuin sen positiivisuuden ilosanoman kuunteleminen. Sinun todellisuutesi voi nimittäin poiketa hyvin paljon jonkun toisen jantterin todellisuudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö molemmat näistä voisi olla ihan yhtä hyviä todellisuuksia elää elämää. Sinä elät omassasi ja toinen toisessa. Simppeliä, eikö?

Yksi vaihtoehto positiivisuudelle on myös se, ettet myrkytä ympäristöäsi, vaan pyrit itse saamaan sinua häiritsevään asianhaaraan muutosta etkä tyydy mutisemaan selän takana. Positiivisuus voi myös olla sitä, että et tartu jokaiseen sinua vähänkin tökkäävään yksityiskohtaan vaan edes yrität katsoa asiaa laajemmin ja ymmärtää kokonaisuuden. Kaikessa hyvässä on aina jotain kuraa ja myös päinvastoin. Rapaa ja roskaa on siis ihan totta kaikkialla, mutta auttaako se ihan oikeasti ketään, jos nostat sen tässä(kin) kohdassa esille, ja kaivat jokaisesta asiasta ne ainoatkin epäkohdat?

Korkeavyötäröiset housut: TÄÄLTÄ* // Takki: TÄÄLTÄ*

Kaikissa negatiivisissa asioissa maailma ei ole ehdoin tahdoin sinua vastaan. Kaikissa negatiivisissa asioissa sinua ei välttämättä pyritä sortamaan, vaan joka asiassa ihan jokaista epäkohtaa ei pystytä sulkemaan pois. Kaikkia ei vain yksinkertaisesti voi tehdä millään ilveellä 100% tyytyväisiksi, mutta sen sijaan itse voit vaikuttaa sekä omaasi että ennen kaikkea ympäristösi tyytyväisyyteen enemmän kuin uskotkaan. Älä vihaa peliä, vaan opettele pelaamaan sen säännöillä. Jos et tykkää säännöistä, niin aina niihin voi yrittää itse hakea muutosta tai vaihtaa jopa kokonaan pelilautaa.

Kitinä tarttuu, mutta niin tarttuu myös hemmetin hyvä meininki. Älä siis ole kikkeli, vaan löysää mieluummin pantaa ja iske pientä pilkettä silmäkulmaasi. Kannattaa kokeilla. Se on huomattavasti mukavampaa sekä sinulle että poppoolle ympärilläsi! ;)

Leppoisaa ja löysäpantaista viikonloppua!

Kurkkaa myös: Iltasanomien kommenttiboksi kertoo totuuden!

Edellinen juttuni: Tämä on mun elämäni

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen