LEPOPÄIVIEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS

*Sisältää mainoslinkkejä

Vatsa kurnii, pää pyörii treenin parissa, huono omatunto kalvaa kypärässä ja kintut eivät millään tahdo pysyä paikallaan. Treenikärpänen kun on päässyt puraisemaan oikein aimohaukulla, niin yllättävän vaikeaksi voikin yhtäkkiä huomata tulleen sen kuuluisan jarrupolkimen painaminen.

Itsehän rakastan lepopäiviä koko pumppuni voimalla, ja lepopäiviähän mulla rapsahtaa kisakauden ulkopuolella yleensä 2-3 kipaletta viikkoon. Ai että kuinka tekee eetvarttia ihan vain olla ilman ainuttakaan hikipisaraa iholla ja kölliä ameebana sohvan pinnassa kiinni. Lepopäivät myös tuppaavat usein hujahtamaan kaikkien muiden mielenkiintoisten projektien parissa, kun mikään fyysinen aktiviteetti ei ole keskeyttämässä mielenkiintoista puurtamista. Duuniprojekteja, palapeliä, askartelua, Netflix-maratonia, lautapelejä, neulomista, kirjan lukemista. Krrankin näille on kunnolla aikaa!

Kyselin jo aiemmin keväällä pienellä erittäin epävirallisella gallupilla erään postauksen päätteeksi, että mikä lepopäivien viettämisessä tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Esille nousi erilaisia tekijöitä, ja näin viikonvaihteen kunniaksi otin käsittelyyn näitä kiperiä probleemia ja lonkan vetämisen todellisia haasteita. Tässä sitä sitten mennään!

No kun se nälkä vaivaa aina lepopäivinä…

Tähän on simppeli ratkaisu. Tättärää! Syö enemmän. Jos kärsit lepopäivinä nälästä, niin sehän on aivan selvä merkki siitä, että kehosi tarvitsee lisää energiaa. Harmittavan yleinen tapa on, että treenittöminä päivinä lautaselle lapattavan sapuskan määrä pidetään alhaisemmissa lukemissa, koska eihän silloin kuluteta. Et kuitenkaan ainoastaan tarvitse energiaa niinä päivinä, kun hiki hatussa tykität treeniahjossa menemään, vaan yhtälailla myös silloin, kun kehosi kuuluisi korjata näiden aiempien päivien tuhoja ja ladata kroppaa seuraaviin koitoksiin. Jos jätät lepopäivien ravinnonsaannin hujan hajan ja riittävyydeltään vähän sinne päin, niin kyllä se näkyy kehityksessä, palautumisessa, jaksamisessa sekä myös siellä kurnivassa massussa ja mieliteoissa.

Jos kuitenkin syöt lepopäivinä samoja määriä kuin treenipäivinä, niin asiaa ratkeaa näppärästi sillä, että otat rohkeana rokan syöjänä isompia annoksia kehiin joka päivälle, eli hiilaria nassuun ja sassiin. Sillä se nälkä lähtee, ja kroppa sekä mieli kajauttavat yhteen ääneen kaikuvaa kiitosvirttä. Helpottaa myös kummasti niiden lepopäivien pitämistä, kun ei tarvitse nälässä kärvistellä.

No kun lepäämisestä tulee huono omatunto

Jaa miksi? Siksi, että annat kehollesi sitä mitä se tarvitsee? Siksi, että annat sinua loistavasti palvelleelle kropallesi aikaa hengähtää, korjata treenien tekemiä tuhoja, vahvistaa sitä entisestään ja ladata itseään seuraaviin koitoksiin? Siksi, että pidät treenikokonaisuutesi oikeasti fiksuna? Jep. Sitä vähän minäkin.

Lepo ei ole laiskoille, vaan lepo on fiksuille. Se, että osaat välillä oikaista jalkaa sohvan kanssa samaan tasoon, ja tasapainottaa elämääsi antaen aikaa myös muille tärkeille ja sinua kiinnostaville asioille ei ole huonon omatunnon arvoista. Ei kaiken elämässä kuulu olla kovaa työtä ja tuloksia kohti tykittämistä, vaan siihen saa ja pitääkin ihan oikeasti kuulua myös nautintoa, hauskanpitoa ja toisinaan ihan vain oleskelua tekemättä yhtään mitään järkevää. Ei ihmisolento ole mikään loputon kone, vaan välillä tekee hyvää laittaa sekä aivot että lenkkitossut narikkaan ja sluibailla menemään.

No kun se lepo ei kehitä.

Totta! Se ei kehitä, jos on unohtanut kokonaan treenata. Veikkaan kuitenkin, että lepopäivien ongelmista kärsivillä kyse ei ole tästä. On tavallaan hassua, että nykyään tavallisen tavoitteellisen treenajan treenimäärät tuntuvat joissain tapauksissa olevan hurjempia kuin kovimpien kilpaurheilijoiden. Se onko siinä sitten järkeä, on jokaisen pohdittavissa.

Treenaamisessa ja kehittymisessä enemmän ei ole enemmän vaan usein jopa päinvastoin. Skippaamalla lepopäivät saat kyllä samalla sanoa heipat oikeasti koville treenitehoille ja optimaaliselle kehittymiselle. Treenissä laatu on huomattavasti olennaisempi tekijä kuin se määrä, ja uskaltaisin väittää, että suurimmalla osalla kuudesti viikossa tuo määrä treeniä ei millään pysty olemaan oikeasti laadukasta. Jos treenikertojen vähentäminen överimääristä ahdistaa, niin suosittelen siirtämään ajatusmallin enemmänkin treenimäärän järkevöittämisen puolelle. Kannattaa ainakin koettaa, ja sillähän se selviää, kummalla tavalla oikeasti homma toimi paremmin. ;)

Treeni auttaa pitämään pään kuosissa

Treenaaminen tekee henkiselle hyvinvoinnille ihan tutkitusti gutaa, ja päästää endorfiinit valloilleen. Treenaaminen ei voi kuitenkaan olla se ainut tapa varjella omaa henkistä tasapainoa. Näissä tapauksissa tasapainotellaan aika ohuen siiman päällä, ja jos tuo naru katkeaa, etkä pääsekään hetkeen treenaamaan syystä tai toisesta, niin silloin ongelmista vasta tuleekin totta, ja vintti leviää kuin Jokisen eväät. On siis hyvä opetella olemaan myös itsensä ja ajatuksiensa kanssa myös ilman henkisiä laastareita, ja olemaan ilman fyysistä rehkimistä edes parina päivänä viikossa. Ei sitä lepopäivinä tarvitse kuitenkaan sormia pyöritellä keittiön pöydän ääressä. Lue, kävele luonnossa, sauno, siivoa tai puuhastele ystävien sekä perheen kanssa. Mielikuvitus ja omat kiinnostuksen kohteet ovat vain rajana!

Adidas-treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Aim’n-trikoot: TÄÄLTÄ*

Muistathan siis pitää niitä lepopäiviä matkassa mukana, vaikka se haastavalta välillä tuntuisikin. Lepääminen ja tasapainottaminen on arvokas taito elämässä muutenkin, ja tämän taidon voi todellakin oppia jopa vanhakin koira tai kovakin saliluuta. Jokaisen treenihirmun olisi myös syytä muistaa, että kovimpia tuloksia eivät todellakaan tee ne, ketkä treenaavat eniten, vaan ne, ketkä treenaavat fiksuiten. Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu. Ne syö välillä puolukoita. ;)

Virkeää ja levollista viikon vaihdetta!

Kurkkaa myös aiheeseen liittyen:
Ahdistavatko flunssa, lepopäivät tai pakkolepo? & Saako lepopäivistä nauttia?
Kuuluuko lepopäivinä tai flunssassa syödä vähemmän?

Edellinen juttuni: Tankkauspäivän vlog – Mitäs tuli popsittua?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

TANKKAUSPÄIVÄ VLOG – MITÄS TULI POPSITTUA?

Hiiohoi ja häikäisevää viikonlopun alkua! Viikko pyörähti taas sellaisessa suhauksessa tämän perjantain äärelle, että suorastan ylinopeussakkoja pitäisi tuolle ajanjuoksulle jaella. Oman kisakauteni huipennukseen on tänään siis tasan kaksi viikkoa, ja huikean viikon päästähän sitä napataan passi, hammasharja ja herra Leivo(s) kainaloon suunnaten nokat kohti kirjaimellisesti kuumottelevaa Vegasia. Aijai, kyllä kelpaa!

Vlogien, tankkauspäivien ja safkavideoiden perään on kyselty nyt siihen malliin, että päätin yhdistää parikin kärpästä yhteen jysäykseen, ja pamauttaa teille rytinällä ulos tankkauspäivän videospektaakkelin! Tästä huikeasta reilun seitsemän minuutin sensaatiosta paljastuu, mitä kaikkea tuli tämän maanantain hiilaritankkauspäivänä upotettua alas ruokatorvesta sekä päästään testailemaan vähän eineshyllyn antimia ja maistelemaan uusia jäätelövalloituksia. Nyt siis kotisohvalle osuvat eväät kouraan ja filmi tuosta alta pyörimään! Tättärää! Tässä sitä mennään!

Ja kaikille kysyjille vielä tiedoksi, etä kovan kysynnän johdosta Olympia-reissulle kapsäkkiin kolahtaa matkaan myös videointivermeet, niin videomatskua sieltäkin reissulta aivan taatusti kajahtaa. Tuo Toronto Pron Vlog oli palautteen ja statistiikan puolesta erittäin kuumaa kamaa, joten jos tämän olet sattunut missaamaan, niin kurkkaahan se ihmeessä TÄÄLTÄ. Pistähän toki myös YouTube-kanavani seurantaan, niin pääset ensimmäisenä mehukkaiden videoideni kimppuun. ;)

Maukkaita katseluhetkiä videon parissa ja veikeää viikonloppua!

Edellinen juttuni: Voi Moro! The Blog Awards – ehdokkuus!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen