Kehu päivässä pitää hymyn huulilla

Pohjustanpa tämän raapustuksen sillä, että olen suorastaan todella otettu ja hämmentynyt kaikista viime aikoina saamistani ihanista kommenteista ja palautteista. Kiitos ja kumarrus teille ihmisolennoille, jotka olette minulle vaivautuneet suunne avaamaan tai kommenttiboksiini kirjallisesti kauniita sanoja näpyttelemään. Pelkästään kivojen ja mieltäylentävien kommenttien pohjalta ei tietenkään voi elää saati itseään määrittää, mutta kyllä ne nyt hemmetti soikoon kummasti aina piristää! Ystävien ja läheisten sanat merkitsevät tietenkin aina eniten, mutta täysin puskista tullut spontaani kehaisu itsellesi tuntemattomalta ihmiseltä voi varsinkin kasvotusten vastaanotettuna saada kummia aikaan ja nostaa hymyn huulille koko loppupäiväksi.

image

Olen itsekin viime aikoina rohkaistunut jakamaan kehuja, tai oikeastaan toisinaan ehkä jopa hämmentämään tuntemattomia ihmisiä, heh. Tämä tapahtuu kohdallani usein salilla, ja pienen yksinäisyydessä suoritetun analyysini pohjalta tämä johtuu kaiketi siitä, että treeniympäristössä olen eniten omassa elementissäni ja siten hieman itsevarmempi sekä rohkeampi kuin muualla. Tällaisena suomalaisessa kulttuurissa kasvaneena likkana olen nimittäin sitä mieltä, että suun avaaminen tuikituntemattomalle henkilölle ilman pakottavaa syytä vaatii ripauksen rohkeutta ja itsevarmuutta oli asia sitten kuinka iloinen tahansa. Tämä korostuu etenkin siinä vaiheessa, kun päätät mennä hämmentämään täysin vierasta samaa sukupuolta edustavaa henkilöä kevyellä avausrepliikillä: ”Pakkoa sanoa, että sulla on aivan mahtava peräsin.”

Täysin suotta olen usein jännittänyt ja ottanut rohkaisuryyppyä treenivitargosta, sillä vastapuolen alkuhämmenyksen jälkeen henkilön kasvoille on noussut varsin valloittava hymy. Ja mikä parasta, tämä hymy on salaman lailla siirtynyt myös omaa naamavärkkiäni koristamaan. Tähän molemminpuoliseen iloon on vaadittu vain keskimäärin kymmenen sekuntia omasta ajastani ja kehu koskien tuntemattoman ihmisen upeita lettejä, päheitä treenipöksyjä tai mahtavaa takalistoa. Kehujen jakaminen onkin siis eräänlainen win-win-tilanne, jossa molemmat osapuolet voivat vain voittaa. Eli jos kaipaat ripauksen iloa tai piristystä omaan päivääsi, piristä ensin kaveria tai täysin tuntematonta jantteria vaikka bussipysäkillä! Toimii muuten satavarmasti, ja potkii muuten paremmin kuin kuppi kahvia!

Mahtavaa vappua aivan jokaiselle jantterille, ja kokeilkaapa heittää tässä juhlatuoksinnassa edes yksi kehu tuntemattomalle ihmiselle. Jos suonissasi virtaa punasolujen lisäksi edes pikkaisen skumppaa, niin homman pitäisi olla vieläkin helpompaa, joten käytäpä tilaisuus hyödyksesi, hah! Oma vappuni menee kyllä tuttuun tapaan täysin selvillä vesillä sporttisissa merkeissä, mutta voisin itsekin ottaa omasta neuvostani vaarin, ja pistää ilon sanallisesti kiertämään!

xoxo,
Piia

 

Koko kevään syyssää

Hienosti pyörähti tämä päivä käyntiin, kun aamutuimaan muutaman kerran silmiäni hieraistessani näin ikkunasta sakean lumisateen valkaiseman Tampellan. Tästä huolimatta vedin todellisen sissivarustuksen niskaani, ja lähdin uhmaamaan säätä munamankelin selkään suunnaten kohti keskustan Susiluolaa. Napakka treeni hyvässä seurassa pelastaa meinaan rapaisimmankin päivän, ja Janinan kanssa pistettiinkin olkapäät ja ojentajat tehokkaasti tuhannen päreiksi. Päivän treeni El Juniorin kanssa kulki kutakuinkin seuraavanlaisesti:

  • Supersarjana: takaolka taljassa narunveto korviin + vipunostot taakse käsipainoilla
  • Pystypunnerrus koneessa
  • Pystypunnerrus smithissä niskan takaa
  • Vipunostot suorina sarjoina sekä loppuun hapokas pyramidisarja
  • Ojentaja niskan takaa taljassa vinopenkillä istuen
  • Supersarjana: dipit telineessä + vastaotteella taljassa

Koska treenin jälkeen olen yleensä kotiinpäästyäni nälkäisenä ja ruuanhimoisena aivan ensimmäiseksi jääkaapilla, niin useasti olenkin pyöräyttänyt treenin jälkeisen sapuskan jo ennen jumppatuokiota valmiiksi. Tällöin voin vain nopeasti mikron kautta huitaista päivän parhaan aterian ääntä kohti, ja lojua loppuillan Netflixin äärellä tyytyväisenä treeni- ja ruokakoomassa. Tälläkin kertaa olin ollut ennalta viisas ja valmistanut ranskalaiset uunissa sekä pilkkonut hampurilaistäytteet lautaselle valmiiksi. Läpi tuulen ja tuiskun hikisenä kotiin saavuttuani tarvitsi vain kypsentää pikaisesti broileripiffi, koota hamppari ja lapata annos huiviin. Siinä ei kauaa nokka tuhissut.

Ei huano vaikka itse kehunkin!

Alkuillasta kävin vielä huoltamassa koneistoa Tampereen Urheiluhierojakoululla, jossa osui kyllä erittäin passeli hieronta kohdalle. Ahkerana yöpureskelijana niska, kallonpohja, päänahka sekä purulihakset vetävät mulla säännöllisesti komeaan jumitilaan yöllisistä purentakiskoista huolimatta, ja taitavien näppien möyhinnän jälkeen olo oli eriskummallisen kevyt, kun veri pääsi taas vapaasti kiertämään tuolla vintillä asti. Ylihuomenna luvassa uusi sessio samaisessa paikassa, ja jospa silloin vielä jatkaisi samojen jumien taltuttamista.

Jumppa kun on tällä hetkellä työreissulla, niin olen lojunut tämän loppuillan reporankana sohvalla tekemättä juuri mitään ja popittanut Skandaalin tulevaa musaa, jota sain onnekkaana likkana esikuunteluun. Pian julkaistava teksti on jo sen verran röyhkeää ja ylilyönneillä kuorrutettua suomiräppiä, että uppoaa mun sielunmaailmaan kuin kuuma veitsi voihin. Samalla sain aimoannoksen mustaa huumoria tähän iltaan, kun tuo kelikin tuolla pihalla on edelleen niin ahterista, ettei sille voi kun nauraa. Poikkesin tässä samalta istumalta tsekkaamaan pitkästä aikaa Salikissan musavideon ja muistelemaan menneitä aikoja. Samalla tuli hyvänä muistutuksena, että vaikka heittäisi tällä offilla tähän ruhoon ämpärillisen silavaa ihon alle, niin ainakin mulla on tällöin hyvä hanuri, hah! Eli tässä siis tiivistettynä: onpas kivaa olla offilla!

xoxo,
Piia